”Taistelin kuin leijona”

LUIS oli Trujillon sukulainen ja työskenteli valtaa pitävän puolueen, Partido Dominicanon, rahastonhoitajana. Trujillon poliittinen koneisto tuntui Luisista kuitenkin vastenmieliseltä. Hän yritti erota toimestaan monta kertaa, mutta diktaattori ei sallinut sitä.

Kun Trujillo tapatti kaksi Luisin veljeä, Luis yritti kahdesti salamurhata diktaattorin. Häntä ei kuitenkaan koskaan yhdistetty murhayrityksiin. Luis haki jopa meedioilta apua saadakseen tapetuksi tuon miehen, josta hän sanoi: ”Hän käyttäytyi kuin peto ja katsoi olevansa kaikkien muiden yläpuolella.” Erään meedion luona hän näki pöydällä kirjan ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi” ja alkoi lukea sitä. Kirja kiinnosti häntä niin paljon, että hän otti sen kotiinsa. Myöhemmin hän tuli siihen tulokseen, että oli löytänyt etsimänsä uskonnollisen totuuden.

Käydessään Ciudad Trujillossa Luis tuli Jehovan todistajien kokoukseen ja sai sieltä kirjoja ja lehtiä. Hän luki niitä koko yön ja pyysi myöhemmin raamatuntutkistelua. Opittuaan ymmärtämään totuutta lisää hän päätti jättää Trujillon hallinnon. Kun diktaattori kuuli siitä, hän tarjosi Luisille arvostettua virkaa maan konsulina Puerto Ricossa. Luis kieltäytyi tarjouksesta, vaikka tiesi ratkaisun johtavan todennäköisesti vainoon.

”Jouduin kokemaan kaikenlaista huonoa kohtelua”, Luis muisteli. ”Eteeni asetettiin kaikki kuviteltavissa olevat houkuttimet, mutta olin päättänyt luopua tämän maailman nautinnoista.” Hänestä tuli niin suorapuheinen hyvän uutisen julistaja, että paikalliset katoliset papit alkoivat kutsua häntä Saarnaajaksi. Luis kastettiin 5. lokakuuta 1947, puoli vuotta sen jälkeen kun hän oli käynyt kokouksessa ensimmäisen kerran.

Kasteensa jälkeen Luisia jahdattiin ja hänet suljettiin vankilaan ja eristysselliin. Useita kertoja hänet yritettiin tappaa. Mutta aina kun hänet pidätettiin ja vietiin oikeuteen, hän käytti tilaisuutta hyväkseen ja todisti totuudesta. ”Taistelin kuin leijona uskoni puolesta”, hän sanoi, ”ja muistelen sitä iloiten.”

Luisin elämä Jumalan uskollisena palvelijana ei jäänyt ympäristöltä huomaamatta. Vuonna 1994 dominikaanilainen sanomalehti El Siglo kirjoitti hänestä: ”Luis Eduardo Montás tunnetaan San Cristóbalissa vakavamielisenä ihmisenä. Hän on solidaarinen, lempeä mies, todellinen lahja toisille. Kaikki, mitä tiedämme tästä San Cristóbalin historiaan kuuluvasta hahmosta, liittyy hänen kristilliseen kutsumukseensa.”