Nuoret kysyvät:

Miten saisin ajatukseni irti painostani?

”Elämäni polttavin kysymys on, pannako leivän päälle majoneesia vai ei. Miten ihmeessä voin keskittyä yhtään mihinkään, kun ajatukseni pyörivät majoneesissa? Lopputulos: ei majoneesia – siinä on liikaa kaloreita. Anoreksia saa taas voiton. Minä häviän.” (Jaimee)

MILJOONILLA nuorilla on syömishäiriöitä.a Useimmilla heistä ei alun perin ollut tarkoituksena nälkiinnyttää itseään (anoreksia) tai ryhtyä vuorotellen ahmimaan ja tyhjentämään (bulimia). Päinvastoin, monilla oli ensin tavoitteena vain pudottaa painoaan muutama kilo. Mutta ennen kuin he huomasivatkaan, he olivat kummallisessa nälkiinnyttämisen tai ahmimisen kierteessä. ”Koko laihduttaminen alkoi siitä, että halusin hallita painoani, mutta nyt se hallitseekin minua”, sanoo Jaimee.

Jos sinä huomaat ajattelevasi pakonomaisesti ruokaa ja sen vaikutuksia painoosi, mitä voit tehdä? Tiedä ensinnäkin, että monet muutkin nuoret ovat kamppailleet syömishäiriöitä vastaan ja voittaneet! Mutta miten?

Silmäys peiliin

Yksi tärkeimmistä askelista voiton saamiseksi syömishäiriöstä on se, että hyväksyy ulkonäkönsä. ”Useimmilla syömishäiriöistä kärsivillä ihmisillä on vääristynyt kuva itsestä”, sanotaan tätä aihetta käsittelevässä kirjassa (Changing Bodies, Changing Lives). ”He eivät näe kehoaan realistisesti, vaan ovat hyvin ankaria itselleen, varsinkin ulkonäön suhteen.”

Joidenkin murrosikäisten näkemys omasta itsestään perustuukin kokonaan heidän fyysiseen ulkomuotoonsa; pienikin virhe merkitsee katastrofia. ”Olen niin lihava, etten kestä sitä”, puuskahtaa 17-vuotias Vicki. ”Olen vyötäisiltäni niin paksu, etten ikinä pysty käyttämään mitään vyötärön myötäistä asua.” Vicki ei ollut tyytyväinen kymmenen kiloa laihempanakaan. Hän joko kieltäytyi syömästä tai ahmi itsensä täyteen ja oksensi ruoan sitten ulos.

Ei tietenkään ole väärin olla jonkin verran kiinnostunut siitä, miltä näyttää. Tässä suhteessa on kiinnostavaa panna merkille, että Raamatussa mainitaan myönteiseen sävyyn joidenkin miesten ja naisten ulkomuoto ja ulkonäkö, joukossa muun muassa Saara, Raakel, Joosef, Daavid ja Abigail.b Siinä jopa sanotaan, että Daavidin hoitaja Abisag oli ”tavattoman kaunis” (1. Kuninkaiden kirja 1:4).

Todellinen kauneus

Raamattu ei kuitenkaan pane pääpainoa fyysiselle ulkonäölle tai vartalon muodolle, vaan antaa suurta arvoa ”sydämen salaiselle ihmiselle” (1. Pietarin kirje 3:4). Nimenomaan sisäinen ihminen tekee ihmisestä joko viehättävän tai vastenmielisen Jumalan ja ihmisten silmissä (Sananlaskut 11:20, 22).

Ajatellaanpa kuningas Daavidin poikaa Absalomia. Raamatussa sanotaan: ”Eikä koko Israelissa osoittautunut – – olevan yhtään niin kaunista miestä, jota olisi niin paljon ylistetty. Jalkapohjasta päälakeen asti ei hänestä löytynyt mitään vikaa.” (2. Samuelin kirja 14:25.) Tämä nuori mies oli kuitenkin petollinen. Ylpeys ja kunnianhimo saivat hänet yrittämään vallan kaappaamista Jehovan voitelemalta kuninkaalta. Sen vuoksi Raamattu ei esitä Absalomia myönteisessä valossa, vaan kuvaa hänet häpeämättömän uskottomaksi ja murhanhimoista vihaa tuntevaksi mieheksi.

Ihmisen todellinen kauneus tai komeus ei riipu ulkomuodosta. Raamattu sanoo hyvällä syyllä: ”Hanki viisautta, ja kaikella hankkimallasi hanki ymmärrystä. Se antaa viehättävän seppeleen päähäsi, kauneuden kruunun se suo sinulle.” (Sananlaskut 4:7, 9.)

On kuitenkin myönnettävä, että syömishäiriöiden taustalla on usein muutakin kuin tyytymättömyys ulkonäköön. Eräässä lähdeteoksessa sanotaan: ”Niillä, joille ruoasta tulee pakkomielle ja joille kehittyy syömishäiriöitä, kuten anoreksia, bulimia tai ylensyöminen, on yleensä huono itsetunto; he eivät pidä itseään kovin suuressa arvossa eivätkä usko muidenkaan arvostavan heitä.”

Huonoon itsetuntoon voivat vaikuttaa monet seikat. Esimerkiksi murrosiän ruumiilliset muutokset saattavat tehdä olon äärimmäisen epävarmaksi, varsinkin jos kehittyminen näkyy ennemmin kuin tovereilla. Lisäksi jotkut nuoret kasvavat kodeissa, joissa on jatkuvasti kuohuntaa, ehkä jopa pahoinpitelyä tai sukupuolista hyväksikäyttöä. Olipa syy mikä tahansa, toipuminen edellyttää yleensä sen selvittämistä, mikä arvottomuuden tunteita ruokkii. Tämä merkitsee oman todellisen arvon ymmärtämistä ihmisenä. Jokaisella on varmasti ainakin joitakin hyviä puolia (vrt. 1. Korinttilaisille 12:14–18). Et tosin ehkä näe niitä itse, mutta kypsä ystävä voi kenties osoittaa niitä sinulle.

Entä jos sinun tosiaan pitäisi laihduttaa terveyssyistä? Raamattu suosittelee ’kohtuullisuutta tavoissa’ (1. Timoteukselle 3:11). Siksi on parasta välttää äärimmäisyyksiin menemistä ruokavaliossa ja lankeamista pikalaihdutuskuureihin. Paras tapa päästä ylimääräisistä kiloista saattaa olla se, että syö terveellisesti ja liikkuu kohtuullisesti. ”Niin kuin melkein kaikessa”, todetaan lehdessä FDA Consumer, ”painoakin voi pudottaa sekä oikealla että väärällä tavalla. Väärä tapa on jättää aterioita väliin, päättää olla syömättä mitään muuta kuin vettä ja leipää, nauttia laihdutuspillereitä tai panna itsensä oksentamaan.”

Uskoutumisessa on voimaa

Sosiaalityöntekijä Nancy Kolodny vertaa syömishäiriötä ”labyrinttiin, jonne joutuu yksin ilman karttaa tai kompassia, ilman tarkkaa tietoa uloskäyntien sijainnista ja tietämättä, milloin sieltä löytää ulos tai löytääkö ollenkaan. – – mitä kauemmin ihminen siellä on, sitä hämmentyneempi ja turhautuneempi hän on koettaessaan selviytyä ulos.” Jos siis sinulla on anoreksian tai bulimian oireita, sinun täytyy saada apua. Et pääse ”labyrintista” ulos omin voimin. Uskoudu siksi jommallekummalle vanhemmistasi tai jollekin luotetulle aikuiselle. Raamatun sananlasku sanoo: ”Tosi toveri rakastaa kaiken aikaa ja on veli, joka on syntynyt ahdingon varalle.” (Sananlaskut 17:17.)

Monet Jehovan todistajat ovat löytäneet tällaista luotettavaa toveruutta kristillisen seurakunnan vanhinten parista. Nämä eivät tietenkään ole lääkäreitä, eikä heidän apunsa korvaa lääkärinhoitoa. Kristityt vanhimmat eivät kuitenkaan sulje korviaan ”alhaisen valitushuudolta”, ja heidän neuvonsa ja rukouksensa voivat auttaa tekemään ”huonovointisen terveeksi” hengellisesti (Sananlaskut 21:13; Jaakobin kirje 5:13–15).

Jos sinusta ei oikein tunnu mukavalta uskoutua jollekulle kasvotusten, pane ajatuksesi paperille ja pyydä kirjeeseesi vastausta. Olennaista on puhua asiasta jollekulle. ”Kun ihminen tunnustaa, ettei selviydy enää yksin”, kirjoittaa Nancy Kolodny, ”hän antaa itselleen luvan päästää joku muu auttamaan siitä eteenpäin.” Hän lisää: ”Voi olla vaikea miettiä näitä askelia ja ottaa ne, mutta ne ovat rakentavia, juuri sellaisia jotka saattavat sinut oikeaan suuntaan päästäksesi ulos labyrintista.”

Kristityillä nuorilla on käytettävissään vielä eräs voimallinen keino: rukous. Rukouksen esittäminen Jumalalle ei ole mikään psykologinen temppu. Se on todellista, elintärkeää viestintää Luojan kanssa, joka ymmärtää sinua paremmin kuin sinä itse! (1. Johanneksen kirje 3:19, 20.) Niinpä vaikkei nyt olekaan Jehovan määräaika pyyhkiä pois kaikkia sairauksia, rakkaudellinen Jumalamme voi ohjata askeliasi, jottet horju (Psalmit 55:22). Psalmista Daavid kirjoitti oman kokemuksensa pohjalta: ”Minä kysyin Jehovalta, ja hän vastasi minulle ja vapautti minut kaikista peloistani. Tämä ahdistettu kutsui, ja Jehova itse kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistaan.” (Psalmit 34:4, 6.)

Ilmaise siis rohkeasti syvimmät tunteesi Jehova Jumalalle. ”[Heittäkää] kaikki huolenne hänelle”, kirjoitti apostoli Pietari, ”sillä hän huolehtii teistä.” (1. Pietarin kirje 5:7.) Jotta arvostuksesi Jehovan rakkaudellista huomaavaisuutta kohtaan kasvaisi, mikset lukisi huolellisesti psalmeja 34, 77, 86, 103 ja 139? Niiden mietiskeleminen lujittaa varmuuttasi siitä, että Jehova on uskollinen ja haluaa sinun onnistuvan. Lukemalla hänen Sanaansa tulet tuntemaan samalla tavoin kuin Daavid, joka kirjoitti: ”Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.” (Psalmit 94:19, vuoden 1992 kirkkoraamattu.)

Ole kärsivällinen – toipuminen tapahtuu vähitellen

Suurin osa niistä, jotka saavat apua syömishäiriöön, ei parane yhdessä yössä. Ajattelehan Jaimeeta, jota lainattiin kirjoituksen alussa. Vielä senkin jälkeen, kun hän alkoi saada apua, hänestä oli vaikea syödä jotain niinkin yksinkertaista kuin lautasellista muroja. ”Minun täytyy hokea itselleni, että tämä on minulle hyväksi ja tarvitsen ruokaa pysyäkseni hengissä”, hän kertoo. ”Jokainen syömäni lusikallinen tuntuu painavan tuhansia kiloja.”

Vaikka Jaimee oli yhteen aikaan lähellä kuolemaa, hän on päättänyt voittaa ruokaan liittyvän pakkomielteensä. ”En aio kuolla”, hän sanoi. ”Aion taistella tämän kanssa ja voittaa. Minä nujerran anoreksian. Se tulee olemaan vaikeaa, mutta minä teen sen.” Sinäkin voit tehdä sen!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 19]

Tasapainoinen ruokavalio ja kohtuullinen määrä liikuntaa ovat avuksi painon hallinnassa