Nuoret kysyvät:

Miten voin olla onnellinen asuessani vain toisen vanhempani kanssa?

”Lapsilla, joilla on molemmat vanhemmat, voi olla oma huone, ja he voivat ostaa uusia vaatteita. Mutta minun on asuttava samassa huoneessa toisen kanssa; en juuri koskaan saa sellaisia vaatteita joista pidän. Äiti sanoo, ettei hänellä ole varaa sellaisiin. Kun ajattelen kaikkia niitä kotitöitä, joita minun täytyy talossa tehdä sillä aikaa kun äiti on töissä, tunnen itseni kotiapulaiseksi – ikään kuin minulta olisi petoksella riistetty osa lapsuudestani.” – 13-vuotias Shalonda.

KOTI, jossa on molemmat vanhemmat, on ihanteellisin. Kaksi rakastavaa vanhempaa voi tavallisesti antaa enemmän opastusta, suojaa ja tukea kuin yksi. ”Kaksi on paremmassa asemassa kuin yksi”, sanoo Raamattu, ”koska yhdessä he voivat työskennellä tehokkaammin.” – Saarnaaja 4:9, Today’s English Version.

Ei siksi ole mikään yllätys, että yksinhuoltajaperheitten määrän huimasta kasvusta huolimatta monet nuoret häpeävät sellaisissa perheissä elämistä. Heistä voi tuntua, etteivät he ole valmiita selviytymään sellaisen elämän tuomista paineista ja ongelmista. Mitä siis tehdä, jos olosuhteet, joihin et voi itse vaikuttaa, riistävät sinulta toisen vanhempasi rakkauden ja huolenpidon? Oletko tuomittu epätoivoon? Et suinkaan.

Paljon riippuu siitä, miten itse suhtaudut tilanteeseen. Sananlaskujen 15:15 sanoo: ”Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.” Sopusoinnussa tämän periaatteen kanssa tri Helen Mendes sanoo: ”Yksinhuoltajaperheen täytyy pitää itseään omana ryhmänään ja ajatella olevansa eheä perhe” eikä rikkoutunut perhe. Hän lisää: ”Sellaisilla perheillä on aivan toisenlainen asenne ja suhtautumistapa elämään, kun ne alkavat pitää itseään yhteiskunnallisesti hyväksyttyinä yksikköinä.” Entä onko tällainen myönteinen näkemys realistinen?

Laatu – ei määrä

Family Relations -lehteen kirjoittavat tutkijat muistuttavat meitä: ”Se että kotona on molemmat vanhemmat, ei ole mikään tae siitä, että lapsille annetaan rakkautta, kunnollista kasvatusta ja viisasta ohjausta.” Lisäksi he huomauttavat: ”Fyysisesti kotona oleva vanhempi saattaa olla psyykkisesti [henkisesti] poissa suurimman osan ajasta.” Niinpä onnellisuutesi ei riipu siitä, kuinka monen vanhemman kanssa asut, vaan siitä, millaisia nuo kotona olevat vanhemmat ovat, ja siitä kiinnostuksesta ja huomiosta, jota he osoittavat hyvinvointiasi kohtaan. Psykologi Richard A. Gardner huomauttikin: ”Huonot vanhemmat, olipa heitä sitten yksi tai kaksi, saavat aikaan sen, että lapsista tulee onnettomia; hyvät vanhemmat, olipa heitä sitten yksi tai kaksi, auttavat lapsiaan puolestaan kasvamaan terveempinä ja onnellisempina.” Lisäksi yksinhuoltajaperheen äiti tai isä ponnistelee usein kiitettävästi antaakseen lapsilleen tarpeellista huomiota.

17-vuotias Melanie sanoo: ”Siitä lähtien, kun isä jätti meidät, ei ole ollut helppoa. Äidillä on ollut todella kovaa, koska hän käy nykyään työssä. Mutta me pääsemme kristillisiin kokouksiimme ja meille pidetään säännöllistä raamatuntutkistelua, mitä tapahtui vain harvoin silloin, kun isä asui kanssamme.” Hän lisää: ”Me teemme enemmän asioita yhdessä perheenä, ja olemme hyvin läheisiä. Tietenkin ikävöin isääni, mutta olen hyvin onnellinen asuessani äitini kanssa.” Jos toinen sinun vanhemmistasi ponnistelee samalla tavoin kasvattaakseen sinua ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”, voit silti kasvaa ja menestyä erinomaisesti, vaikka perheesi rakenne ei olisikaan ihanteellinen. – Efesolaisille 6:4.

Menojen supistaminen

Saattaa kuitenkin herätä joitakin käytännön kysymyksiä koskevia huolenaiheita. Eräs tutkimus osoitti, että heti avioeron jälkeen yksinhuoltajaperheen elintaso voi pudota jopa 73 prosenttia. On siis ymmärrettävää, että raha on suuri huolenaihe monissa yksinhuoltajaperheissä.a

Mitä voit tehdä? Voit tuskin paljoakaan valvoa perheesi taloutta. Mutta voit auttaa säästämällä ja tulemalla toimeen vähemmällä siten, että vältät tuhlausta. (Vrt. Johannes 6:12.) Nuori Rodney sanoo: ”Kotona yritän olla huolellinen sen suhteen, etten riko enkä hukkaa tavaroita, sillä niiden korjaaminen tai uusien ostaminen maksaa. Yritän kytkeä sähkölaitteet pois ja sammuttaa valot silloin, kun niitä ei tarvita. Tämä auttaa pienentämään sähkölaskujamme.”

14-vuotias Tony yrittää auttaa toisella tavalla. Hän sanoo: ”Koulumme lapset vaativat vanhempiaan ostamaan heille merkkilenkkareita ja -vaatteita. He kieltäytyvät menemästä kouluun ilman niitä.” Tony lisää: ”Minulla ei ole mitään viimeisimpiä merkkivaatteita, mutta olen siisti ja puhdas, ja pidän huolta siitä, mitä minulla on. Äiti tekee parhaansa; en halua vaikeuttaa hänen osaansa.” Tällainen myötätuntoisuus paitsi säästää vähäisiä varoja, myös kannustaa suuresti vanhempaa. – 1. Pietari 3:8.

Kioski- tai naposteluruokien vähentäminen tai pois jättäminen saattaa myös olla avuksi. Nuori Rita huomauttaa: ”Kotona syöminen ei ehkä ole niin houkuttelevaa kuin hampurilaispaikassa syöminen, mutta se säästää rahaa.” Viisaasti arvioitu! Toiset nuoret lahjoittavat osan osa-aikatyössään ansaitsemistaan rahoista perheen hyväksi. 13-vuotias Danny antaa äidilleen rahat, jotka hän ansaitsee jakamalla lehtiä. Hänen äitinsä selittää: ”Lainan, kaasu- ja puhelinlaskun sekä ruoan ja vaatteiden maksamisen jälkeen meidän on selviydyttävä lopusta hänen ansaitsemillaan rahoilla. Ja Danny on todella suurenmoinen poika; hän ei oikeastaan pane sitä pahakseen.” Yhteistoiminta tässä suhteessa on yksi keino, millä voit ’kunnioittaa isääsi tai äitiäsi’. – Matteus 15:4.

Ennen kuin kuitenkaan etsit osa-aikatyötä, keskustele siitä ensin vanhempasi kanssa.b Osa-aikainen työ saattaa häiritä koulunkäyntiäsi, talousaskareiden tekemistäsi ja kristillisissä kokouksissa käymistä. (Heprealaisille 10:24, 25) Vanhemmat pystyvät tavallisesti keksimään jonkin keinon lastensa elättämiseen heidän lastensa tarvitsematta kantaa siitä suurta vastuuta. Sinun täytyy kuitenkin oppia tulemaan toimeen pienillä tuloilla. Mutta muista, että vaikka aineelliset asiat ja raha ovat hyödyllisiä, niin kristittyjä kehotetaan olemaan tyytyväisiä ”elatukseen ja vaatteisiin”. – 1. Timoteukselle 6:8–10; Luukas 12:15.

Perheesi saattaa olla esimerkiksi pakko muuttaa pienempään taloon tai kerrostalohuoneistoon, niin että sinun täytyy nyt asua samassa huoneessa jonkun perheenjäsenen kanssa. Voit silti olla tyytyväinen. Ja pienellä kekseliäisyydellä pystyt ehkä säilyttämään jonkin verran yksityisyyttä. Jotkut perheet esimerkiksi ovat rakentaneet olohuoneeseen nukkumaparvia, joille on saatu näkösuojaa kirjahyllyillä. Käytettävissä olevan tilan järjestäminen tai huoneenjakajan käyttäminen saattaa samoin riittää antamaan sinulle edes jonkinlaisen yksityisyyden tunteen.

Psykologi Richard A. Gardner muistuttaa joka tapauksessa yksinhuoltajaperheitten nuoria: ”On tärkeää muistaa, että raha – ja kaikki se mitä rahalla voi ostaa – ei ole tärkeintä elämässä. Tärkeintä on se – –, millainen ihminen olet ja miten kohtelet toisia, sillä se ratkaisee sen, miten onnellinen tulet olemaan elämässä.” (Vrt. Apostolien teot 20:35.) Apostoli Paavali esitti samansuuntaisen ajatuksen: ”Minä olen oppinut olemaan tyytyväinen siihen mitä minulla on. – – niin että aina ja kaikkialla olen tyytyväinen.” – Filippiläisille 4:11, 12, TEV.

Sinun on ehkä lisäksi kannettava enemmän vastuuta kodin toiminnoista kuin jos asuisit molempien vanhempiesi kanssa. Mutta sen sijaan että suhtautuisit tähän kielteisesti, yritä nähdä se tilaisuutena sekä auttaa toista vanhempaasi että valmentaa itseäsi tulevia vastuita varten.

Mitä tehdä jos taakka on liian suuri?

Toisinaan nuorella saattaa kuitenkin olla enemmän vastuuta kuin hän pystyy kantamaan. Näin tapahtuu todennäköisesti varsinkin silloin, jos olet vanhin lapsista. Mitä sinun pitäisi tehdä? Yritä puhua asiasta isällesi tai äidillesi ja selittää, miten tämä ongelma vaikuttaa sinuun. Ehkä voit ehdottaa, että kotityöt jaettaisiin oikeudenmukaisemmin. Jotkin perheet esimerkiksi laativat luettelon kaikista niistä tehtävistä, jotka jokaisen perheenjäsenen täytyy tehdä. Ja jotta kenenkään ei tarvitsisi koko aikaa tehdä kaikkein epämiellyttävimpiä askareita, joissakin perheissä nuo työt tehdään vuorotellen niiden perheenjäsenten kesken, jotka pystyvät suoriutumaan niistä.

Edellä esitetyt ehdotukset saattavat osoittautua hyödyllisiksi, jotta selviytyisit tilanteestasi parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettet aika ajoin toivoisi, että toinenkin vanhempasi olisi kotona. Carrie-niminen nuori esitti asian näin: ”Tuskasta ei pääse eroon oikein koskaan, mutta se hälvenee vähitellen. Se on kuin iso luomi kädessäsi. Se on aina siinä, mutta toisinaan sitä ei huomaa.”

Paljon merkitystä on kuitenkin sillä, kuinka kovasti yrität sopeutua tilanteeseesi. Yksinhuoltajaperheessä elämisen haitoista huolimatta voit osaltasi tehdä elämästäsi menestyksellisen ja iloisen!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 16]

Omien välipalojesi valmistaminen on yksi tapa, jolla voit säästää vanhempasi aikaa ja rahaa