Nuoret kysyvät:

Miksi ajattelen koko ajan painoani?

”Päässäni käy jatkuvasti hillitön kamppailu. Toinen puoli minusta haluaa syödä, mutta toinen panee vastaan, koska pelkään lihovani.” (Jaimee)

MIKÄ on suurin pelonaiheesi? Monet tytöt vastaisivat empimättä: lihominen. Eräässä kyselyssä kävi ilmi, että nykyajan nuoret naiset pelkäävät ylimääräisiä kiloja enemmän kuin ydinsotaa, syöpää tai jopa vanhempiensa menettämistä!

Toisinaan paino alkaa huolestuttaa yllättävän nuorella iällä. Tri Catherine Steiner-Adairin mukaan jo ennen murrosikää monet tytöt kokoontuvat yhteen ”juttelemaan kiloista” – puhumaan yhteisestä inhostaan kehoaan kohtaan. Eikä se ilmeisesti jää vain puheeksi. Eräässä tutkimuksessa, johon osallistui 2379 tyttöä, 40 prosenttia yritti parhaillaan pudottaa painoaan. Haastatellut olivat vasta 9–10-vuotiaita!

Aikanaan monet näistä nuorista saattavat joutua muotidieettien pauloihin. Mikä pahempaa, toisille voi käydä kuten 20-vuotiaalle Jennalle. Tämä 160 senttimetriä pitkä nuori nainen painaa vain 40 kiloa! ”Minua ei vain huvita syödä”, Jenna ilmoittaa. ”Kaikkein eniten pelkään sitä, että kun yritin laihduttaa kolme vuotta, niin nyt sitten syömällä saisin sen kaiken takaisin yhdessä kuukaudessa.”

Ehkä voit ymmärtää Jennan tuntemuksia. Olet saattanut itsekin haluta hoikistua, jotta näyttäisit mahdollisimman hyvältä. Ei varmasti ole väärin olla kiinnostunut ulkonäöstään. Mutta Jennalle laihuuden tavoittelu melkein maksoi hänen henkensä. Kuinka niin?

Nälkiintyminen

Jenna kamppailee vaarallisen syömishäiriön kanssa nimeltä anorexia nervosa. Samoin alussa mainittu Jaimee. Nämä tytöt olivat yhdessä vaiheessa nälkiinnyttämässä itsensä hengiltä, eivätkä he ole ainoita. Anoreksiaa potee arviolta joka sadas tyttö. Se merkitsee, että sitä sairastavat miljoonat nuoret naiset, ehkä joku sinunkin tuttusi.a

Anoreksia voi kehittyä hyvin huomaamatta. Nuori tyttö voi aloittaa näennäisen vaarattoman laihdutuskuurin pudottaakseen kenties vain muutaman kilon. Mutta kun hän pääsee tavoitteeseensa, hän ei olekaan tyytyväinen. ”Olen vieläkin liian lihava!” hän julistaa tuijottaessaan paheksuvasti peiliin, ja niin hän päättää laihduttaa vielä pari kiloa. Sitten vielä pari. Ja pari lisää. Suunta on selvä, ja anoreksian siemenet on kylvetty.

Kaikki laihduttajat eivät tietenkään ole anorektikkoja. Jotkut ovat syystäkin huolissaan painostaan, ja heille voisi olla hyvä saada jokunen kilo pois. Monilla tytöillä on kuitenkin vääristynyt kuva kehostaan. Erään lehden mukaan tällainen ihminen ikään kuin katsoo naurutalon peiliin. ”Ihminen näyttää lihavammalta kuin onkaan”, lehti sanoo (FDA Consumer).

Anorektikko siis pelkää kuollakseen lisäkiloja – vaikka hän olisi jo langanlaiha. Hän voi harrastaa pakonomaisesti liikuntaa pitääkseen kilot loitolla ja käydä vaa’alla monta kertaa päivässä tarkistamassa, ettei hän vain ole ”taantumaan” päin. Aterioilla hän syö kuin lintu, mikäli syö lainkaan. ”Äiti pani joka päivä mukaani kouluun lounaan, ja melkein joka päivä minä heitin sen menemään”, sanoo Heather. ”Pian totuin syömättömyyteen niin hyvin, etten edes pystynyt syömään, vaikka olisin halunnut. Ei ollut nälkä.”

Aluksi Heatherin kaltaiset anorektikot ovat riemuissaan painon pudotessa. Aikanaan kunnollisen ravinnon puute vaatii kuitenkin veronsa. Anorektikosta tulee unelias ja horteinen. Koulunkäynti alkaa kärsiä. Kuukautiset voivat loppua.b Myöhemmin pulssi ja verenpaine saattavat laskea vaarallisen alhaalle. Anorektikko ei kuitenkaan huomaa mitään vaaraa. Ainoa vaara, jonka hän tajuaa, on se, että painoa tulisi takaisin yksikin kilo.

Anoreksia ei kuitenkaan ole ainoa syömishäiriö eikä yleisin. Bulimia nervosaa potevia on jopa kolme kertaa enemmän kuin anoreksiaa sairastavia. Lisäksi on vielä pakonomainen ylensyönti, joka on hyvin lähellä bulimiaa. Tarkastellaanpa näitä lähemmin.

Salattu vitsaus

”Ystäväni tunnusti minulle äskettäin, että hän ottaa salaa ruokaa ja syö sen muiden tietämättä. Sitten hän panee itsensä oksentamaan. Hän sanoo tehneensä tätä kaksi vuotta.” Näillä sanoilla erään lehden neuvontapalstalle kirjoittanut nuori kuvailee oireita, jotka ovat tyypillisiä bulimiana tunnetulle syömishäiriölle.

Buliimikko ahmii valtavan määrän ruokaa lyhyessä ajassa ja poistaa ruoan sitten elimistöstään, usein aiheuttamalla itselleen oksennusreaktion.c Ajatus vatsalaukun tyhjentämisestä tällä tavoin voi varmasti tuntua vastenmieliseltä. Sosiaalityöntekijä Nancy J. Kolodny kuitenkin kirjoittaa: ”Mitä enemmän ahmii ja tyhjentää, sitä helpompaa se on. Vastenmielisyyden tai jopa pelon tunteet, joita alussa ilmenee, vaihtuvat nopeasti sisäiseksi pakoksi toistaa bulimian käyttäytymismallia.”

Anoreksiaa ja bulimiaa on sanottu ”saman kolikon vastakkaisiksi puoliksi”. Vaikka niillä on toisilleen käänteiset oireet, molemmat häiriöt lähtevät siitä, että ruoasta tulee pakkomielle.d Päinvastoin kuin anoreksia on bulimia silti paljon helpompi pitää salassa. Estäähän ahmiminen buliimikkoa laihtumasta ja tyhjentäminen lihomasta. Siksi hän ei todennäköisesti ole liikalihava muttei laihakaan, ja muiden silmissä hänen ruokailutottumuksensa saattavat näyttää aivan normaaleilta. Lindsey-niminen nainen kertoo: ”Yhdeksän vuoden ajan ahmin ja oksensin jopa neljä viisi kertaa päivässä. – – Kukaan ei tiennyt bulimiastani, koska pidin sen turvallisesti piilossa kyvykkään, iloisen ja normaalipainoisen tytön kulissien takana.”

Tilanne on kuitenkin hieman toisenlainen sellaisella, joka potee pakonomaista ylensyömistä. Buliimikon tavoin hän syö suuret määrät kerralla. Eräässä kirjassa sanotaan: ”Koska tähän ahmimiskäyttäytymiseen ei liity tyhjennystä, ylensyöjän paino voi vaihdella vähäisestä huomattavaan liikapainoon tai liikalihavuuteen.” (The New Teenage Body Book.)

Terveysvaaroja

Kaikki kolme syömishäiriötä voivat olla hyvin vaarallisia terveydelle. Anoreksia voi aiheuttaa vakavan ravitsemushäiriön, ja monissa tapauksissa – joidenkin arvioiden mukaan jopa 15 prosentissa – se voi johtaa kuolemaan. Ahmiminen, liittyypä siihen tyhjennys tai ei, on vaarallista terveydelle. Ajan myötä liikalihavuus voi aiheuttaa hengenvaarallisia sydän- ja verisuonitauteja, diabeteksen ja jopa jonkin syövän. Itse aiheutettu oksennusreaktio voi saada ruokatorven repeämään, ja ulostuslääkkeiden ja virtsaneritystä lisäävien aineiden väärinkäyttö voi ääritapauksissa johtaa sydämenpysähdykseen.

Syömishäiriöihin liittyy kuitenkin vielä eräs piirre, joka on otettava huomioon. Anoreksiaa, bulimiaa ja pakonomaista ylensyömistä potevat ovat yleensä onnettomia. Heillä on useimmiten huono itsetunto, ja he ovat tavallista todennäköisemmin ahdistuneita ja masentuneita. He selvästikin tarvitsevat apua. Miten sitten syömishäiriöisiä voidaan auttaa murtautumaan irti painoon liittyvästä pakkomielteestään? Tätä kysymystä tarkastellaan tällä palstalla lähiaikoina.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 14]

Vääristynyt kuva omasta kehosta

Useimmilla painostaan huolestuneilla tytöillä ei ole huoleensa todellista aihetta. Erään tutkimuksen mukaan 58 prosenttia 5–17-vuotiaista tytöistä luuli itseään ylipainoiseksi, kun todellisuudessa vain 17 prosentilla oli ylipainoa. Erään toisen tutkimuksen mukaan 45 prosenttia naisista, jotka olivat alipainoisia, piti itseään lihavana! Kanadalaisessa kyselyssä saatiin selville, että 70 prosenttia sikäläisistä naisista kiinnittää paljon huomiota painoonsa ja 40 prosenttia on joutunut jojo-laihduttamisen kierteeseen, jossa laihduttaminen ja painon tuleminen takaisin vuorottelevat.

Vääristynyt kuva omasta kehosta voi selvästikin saada jotkut tytöt murehtimaan sellaista, mikä ei todellisuudessa ole ongelma. ”Yksi ystäväni syö valtavat määrät laihdutuspillereitä, ja pari tyttöä tiedän anorektikoiksi”, kertoo 16-vuotias Kristin. Hän lisää: ”Ketään heistä ei voi mitenkään sanoa lihavaksi.”

Eräs alan lehti sanookin hyvällä syyllä: ”Sen sijaan että alkaisit laihduttaa, koska ’kaikki’ tekevät niin tai koska et ole niin laiha kuin haluaisit, kysy ensin lääkäriltä tai ravitsemusneuvojalta, onko sinulla liikaa painoa tai rasvaa ikääsi ja pituuteesi nähden.” (FDA Consumer.)

[Kuva s. 15]

Monilla painostaan huolestuneilla nuorilla ei ole huoleensa mitään todellista aihetta