’Valvoen tarkasti sitä, miten vaellamme’

JEHOVA Jumala, Korkein, on vanhurskas, puhdas ja pyhä. Hän on taivaan valojen Isä, ja kaikki hänen työnsä on täydellistä. (3. Moos. 19:2; 5. Moos. 32:4; Jaak. 1:17) Hänen Poikansa, Kristus Jeesus, noudatti siinä määrin Isänsä esimerkkiä, että hän saattoi sanoa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” (Joh. 14:9) Ja Jehova on päättänyt antaa tälle maapallolle uudet taivaat ja uuden maan, jotka ovat vanhurskaat. – 2. Piet. 3:13.

Voimmeko me kuvitella hetkeäkään, että ihmiset juopuvat tuossa uudessa maailmassa? Harjoittavat moraalittomuutta? Ottavat avioeroja monin tekosyin? Pitävät rajuja kestejä? Haluavat nähdä, miten kauas he voivat poiketa oikealta tieltä lankeamatta todellisuudessa? Nähdä, kuinka lähelle haureutta tai aviorikosta he voivat lähestyä kyeten silti vetäytymään takaisin? Eipä tietenkään! Ihmiset elävät silloin puhdasta, säädyllistä ja rehellistä elämää.

Mutta on eräitä, jotka kuvittelevat kumminkin, että tällaiset perisynnin työt voidaan sivuuttaa kevyesti tai vakavasti, mutta kuitenkin sivuuttaa. He ajattelevat olevansa uudessa maailmassa erilaisia. Mutta tekeekö Harmagedon, mikä merkitsee tämän vanhan maailman loppua, sellaisen muutoksen ihmisissä, että he eivät halua enää sitten tehdä sitä, mitä he nyt tahtovat tehdä? Ottaako tuo Jehovan mahtava teko silmänräpäyksessä ja ihmeen kautta pois heidän itsekkäät taipumuksensa ja tekee jokaisesta itsestään puhtaan?

Älkäämme pettäkö itseämme. Harmagedon hävittää tämän jumalattoman maailman yhtä varmasti kuin vedenpaisumus tuhosi Nooan ajan jumalattoman maailman, mutta se ei pyyhkäise pois kuolevaisessa ruumiissamme olevia langenneita taipumuksia. Meitä ei puhdista synnistä Harmagedon, vaan lunnaat. Jotta saisimme lunastuksen hyödyn, niin meidän täytyy olla yhteistoiminnassa Jumalan pyhän hengen kanssa vastustamalla syntiä. – Matt. 24:37–39; Ef. 4:30; 1. Joh. 1:7.

Niin, meidän on taisteltava yhä tuossa uudessa maailmassakin näitä lankeemuksen aiheuttamia taipumuksia vastaan, vaikka se onkin epäilemättä silloin helpompaa kuin nykyään. Edistyminen oikeintekemisessä palkitaan henkisen ja ruumiillisen hyvinvoinnin edistymisellä, mikä auttaa yhä suurempaan edistymiseen. Silloin ei ole Saatanaa eikä hänen paholaisiaan kiusaamassa meitä; eikä ole saastaista, juopottelevaa, ylensyövää, ahnetta ja sukupuolisesti hullaantunutta vanhaa maailmaa kiusaamassa Jumalan palvelijoita. Kaikki se tuhoutuu Harmagedonissa. – 1. Joh. 2:16, 17; Ilm. 20:3; 21:4.

Mutta älköön kukaan luulko, että tällainen ympäristön muutos ratkaisee kokonaan ongelmaa, sillä silloinkin eristetään jotkut kuolemassa 100 vuoden kuluttua itsekkyyden takia. Ja näyttää siltä, että noiden 1 000 vuoden päätyttyä osoittautuu huomattava joukko itsekkääksi ja tulee tuhottavaksi Saatanan ja hänen paholaistensa mukana. – Jes. 65:20; Ilm. 20:7–10.

Jos me odotamme puhdistumistamme uuteen maailmaan asti, koska olosuhteet ovat silloin suotuisemmat, niin me emme luultavimmin tule sinne koskaan, sillä Jumala ei säästä keitään, joilla on myötätuntoa tätä nykyistä jumalatonta asiainjärjestelmää ja sen tapoja kohtaan. Jos me haluamme nauttia uuden maailman siunauksia, niin meidän täytyy elää nyt sen puhtaita ja vanhurskaita periaatteita noudattaen parhaan kykymme mukaan. Me emme saa lykätä taistelua tuonnemmaksi. Meidän täytyy sotia nyt ruumiissamme olevaa syntiä vastaan, jos haluamme Jumalan armoa, sillä hänen armonsa ei ole huolimattomia, tahallisia eikä jatkuvasti syntiä tekeviä varten, vaan ainoastaan Aadamilta peritystä heikkoudesta johtuvia yksityisiä tekoja varten. – Psalmi 51.

Huomaa, miten apostoli Johannes asettaa nämä kahta eri lajia olevat synnit toistensa vastakohdiksi. Hän sanoo toisaalta: ”Pienet lapsukaiseni, minä kirjoitan teille näitä, jottette tekisi syntiä. Ja kuitenkin, jos joku tekee synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, tuo vanhurskas. Ja hän on sovittava uhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman.” Me näemme tästä, että yhden synnin tekemisestä on olemassa anteeksianto. Mutta Johannes sanoo toisaalta: ”Jokainen, joka harjoittaa syntiä, harjoittaa myös laittomuutta, ja niin synti on laittomuutta. Kukaan hänen yhteydessään pysyvä ei harjoita syntiä; kukaan, joka harjoittaa syntiä, ei ole nähnyt häntä eikä tullut tuntemaan häntä. Pienet lapsukaiset, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan; . . . Joka harjoittaa syntiä, on alkuisin Perkeleestä, koska Perkele on tehnyt syntiä siitä lähtien, kun hän alkoi olla olemassa.” Me voimme nähdä tästä selvästi, että niillä ei ole anteeksiantamusta, jotka harjoittavat syntiä. – 1. Joh. 2:1, 2; 3:4, 6–8, Um.

Jotkut, jotka koettavat etsiä puolusteluja huolimattomalle käytökselleen, viittaavat niihin erehdyksiin, mitkä muinaiset uskolliset miehet tekivät, sellaiset kuin Nooa, Daavid ja muut. Mutta nämä jättävät huomioonottamatta sen seikan, ettei mikään osoita noiden Jumalan palvelijoitten hairahtuneen toistamiseen näissä suhteissa. He tekivät päinvastoin synnin, katuivat vilpittömästi, ottivat vastaan Herran kurituksen ja pääsivät uudelleen Jumalan suosioon. Ja nämä poikkeukset kirjoitettiin muistiin, jotta ne heidän jälkeensä tulevat, jotka erehtyvät samalla tavalla, saisivat lohdutusta ja toivoa Jumalan armosta, mutta ei jatkuvan synnintekemisen puolustukseksi eikä huolimattomuuden oikeutukseksi. – Room. 15:4.

Ottakoon sentähden jokainen kristitty, joka toivoo saavuttavansa iankaikkisen elämän uudessa maailmassa, nyt varteen apostolin kehoituksen: ”Valvokaa siis tarkasti, ettette vaella niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat ihmiset, ostaen itsellenne sopivaa aikaa, koska päivät ovat pahat.” (Ef. 5:15, 16, Um) Ja jokainen, ”joka luulee olevansa lujassa asemassa, varokoon, ettei hän lankea”. Meidän vihollisemme on salakavala ja ilkeä vastustaja Perkele, joka ”käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä”. Meidän täytyy senvuoksi ”vastustaa häntä lujina uskossa”, luottaen siihen, että jos me ’vastustamme Perkelettä, niin hän pakenee meistä’. Jos me tulemme huolimattomiksi ja annamme hänen yllättää itsemme, niin emme voi syyttää Perkelettä. Sellainen puolustus ei auttanut Eevaakaan, eikä se auta meitäkään. – 1. Kor. 10:12, Um; 1. Piet. 5:8, 9; Jaak. 4:7.

Meidän täytyy myöskin pysyä erossa maailmasta, sillä ”mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä”? Maailma noudattaa mahdollisimman helppoa menetelmätapaa: ”Sillä se aika, mikä on kulunut, riittää jo siihen, että te olette täyttäneet kansojen tahdon, kun te vaelsitte irstaan käytöksen teoissa, . . . Koska te ette juokse enää heidän kanssaan tähän suuntaan samaan alhaiseen irstailun likalätäkköön, niin he ovat hämmästyneitä ja puhuvat teistä jatkuvasti herjaavasti.” – 2. Kor. 6:14–18; 1. Piet. 4:3, 4, Um.

Sekä Perkele että hänen maailmansa vetoavat meidän luonnollisiin haluihimme ja turmeltuneisiin taipumuksiimme, ja jos me emme ole varuillamme, niin nämä halut ja taipumukset hallitsevat meitä, sen sijaan että me hallitsisimme niitä, ja niin meistä tulee synnin orjia. (Roomalaiskirjeen 6. luku; 1. Joh. 2:16, 17) Se on parempi, joka hillitsee henkensä, kuin se, joka valloittaa kaupungin. (Sananl. 16:32) Meillä on sota käynnissä sisällämme, niin että mitä me haluamme tehdä, sitä me emme tee, ja mitä me emme halua, sitä me teemme. Siksi meidän täytyy käyttää jatkuvasti tahdonvoimaamme ja kurittaa ruumistamme, pitää se nujerrettuna siihen, mihin se kuuluukin, alhaisena orjana, sillä muuten se tekee itsestään itsepäisen ja oikullisen isännän. (Room. 7:15–23; 1. Kor. 9:27) Jumalan Sana antaa meille monta esimerkkiä siitä, mitä tapahtuu huolimattomasti vaeltaneille, auttaakseen meitä välttämään vahingollisia asioita. – 1. Kor. 10:5–11.

Jos me haluamme valvoa tarkasti toimiamme, niin meidän täytyy aloittaa mielestämme, sydämestä. Sieltähän vika alkaa, niinkuin Jeesus sopivasti osoitti, ja siksi viisas mies neuvookin meitä vartioimaan ennen kaikkea muuta mieltämme eli sydäntämme. (Sananl. 4:23; Matt. 15:19) Paras tapa pysytellä erossa väärästä on pitää mieli oikeitten ajatusten täyttämänä: ”Vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa [jatkuvasti].” – Fil. 4:8.

Mehän tunnustamme rakastavamme Jumalaa, eikö niin? Jos me rakastamme häntä, niin me pidämme hänen käskynsä. (1. Joh. 5:3) Huolimattomuus tuottaa häpeää hänen nimelleen. Siihenhän muinaiset israelilaiset ja eräät Paavalin aikana eläneet olivat syypäitä. (Hes. 36:20–32; Room. 2:24) Koska Jehova on kiivas nimensä puolesta, niin hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin pidättää siunauksensa niiltä, jotka aiheuttavat sille häpeää itsekkäällä toimintatavallaan. Kun Aakan ja Eelin pojat tekivät törkeitä rikoksia, niin koko kansa kärsi häviöitä. (Joosua 7; 1. Sam. 2:22–25; 3:11–14) Jumalan periaatteet eivät muutu. Halu saada Jehovan siunauksia tekee meidät huolellisiksi.

Lähimmäistemme rakastaminen niinkuin itsemme tekee meidät myöskin huolellisiksi käytöksemme suhteen. Miten me voimme herättää kiinnostusta Jumalan valtakuntaan toisissa, jotka huokaavat ja itkevät kaikkien niiden iljettävyyksien takia, joita he näkevät maassa, jos he näkevät sellaista jumalattomuutta meissäkin? (Hes. 9:4) Miten me voimme opettaa tunnollisesti toisia ponnistelematta itse vilpittömästi elääksemme Jumalan vaatimusten mukaan? ”Sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat?” (Room. 2:21–23) Kulkekoot luopiopapit sellaista tietä, mutta älkööt Jehova Jumalan aidot palvelijat. – Ps. 50:16, 17; Matt. 23:1–5.

Rakkaus lähimmäiseemme määrää myöskin, että me emme kehoita häntä väärintekoon. Pahantekijät saattavat ajatella olevansa nokkelia, mutta kun tilaisuus tarjoutuu, niin meidän tulee antaa heidän ymmärtää, ettemme pidä heitä sellaisina: ”Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi.” ”Joka toista nuhtelee, . . . saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee.” (3. Moos. 19:17; Sananl. 28:23) Se on paljon parempi kuin lähimmäisen erehdyksistä juoruaminen. Juoruaminen ei auta juoruavaa eikä sitä, josta juorutaan, enempää kuin niitäkään, jotka kuuntelevat juoruja; todellisuudessa se vahingoittaa kaikkia näitä kolmea asianomaista. Miksi antautuisit siis siihen?

Mutta vaikka on viisasta valvoa tarkoin, kuinka me vaellamme, niin älkäämme menkö kiihkoileviin äärimmäisyyksiin. Älkäämme olko niiden vanhanaikaisten uskonnoitsijoitten kaltaisia, jotka paheksuivat kaikkea tanssimista, juomista ja nauramista ja jotka pitivät sitäkin syntinä, että joku suuteli aviopuolisoaan tai lapsiaan sunnuntaina. Uudessa maailmassa ei ole mitään ilonpilaajia; uusi maailma on iloinen maailma, mutta ilo johtuu oikeista asioista. Ne ilot ovat puhtaita, terveitä, kestäviä iloja. Ne ilot, joita Perkele ja hänen maailmansa nyt tarjoavat meille, ovat kitkerää tuhkaa. Ne jättävät pettyneeksi, tyytymättömäksi. Miksi menettäisimme mielenrauhan, kärsisimme häpeää ja ehkä menettäisimme iankaikkisen elämänkin hetkellisten nautintojen ja haihtuvien huvien vuoksi?

Jumalinen antautuminen tyytyväisyyden ohella on suuren voiton saamiskeino. (1. Tim. 6:6) Jumala tietää, mikä on parasta, ja kun hän neuvoo varomaan joitakin tekoja, niin älkäämme uhmatko röyhkeästi Jumalan viisautta ja halveksiko Jumalan rakkautta hylkäämällä hänen neuvonsa. ’Valvokaamme tarkasti sitä, että vaellamme niinkuin viisaat ihmiset’, Jehovan nimen kunnian, lähimmäisemme hyödyn ja oman hyvinvointimme takia.