”Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta”
FRANÇOIS, yksi Pariisissa Ranskassa asuvista Jehovan todistajista, tuntee hyvin Jeesuksen Kristuksen sanat: ”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä. Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta.” (Johannes 15:12, 13) Herätessään syyskuun 22. päivänä 1984 François ei osannut aavistaakaan, että iltaan mennessä nuo Jeesuksen sanat merkitsisivät hänelle tavallista enemmän.
Tuona iltana François meni tapansa mukaan Jehovan todistajien Pariisin keskus-seurakunnan kokoukseen, jonka oli määrä alkaa kello 17.30. Tuo seurakunta on 25:n viime vuoden ajan kokoontunut erään vanhan toimistorakennuksen neljännessä kerroksessa olevassa vuokrasalissa. Rakennus sijaitsee viehättävällä aukiolla kuuluisan Avenue de l’Operan päässä, lähellä Louvren museota.
Yleisönpalvelijana toiminut François seisoi pääoven lähellä valmiina ottamaan vastaan kaikki myöhästyneet tulijat. Puhujan edettyä noin puoleen väliin raamatullista esitelmäänsä François haistoi yhtäkkiä palaneen hajua. Sitten hän huomasi, että pääoven alta tuli savujuova. François avasi oven ja näki aivan oven ulkopuolella vihreän matkalaukun, jonka sisältä tuprusi savua.
Kahmaistuaan matkalaukun käteensä François lähti syöksymään portaita alas mutta kompastui alakerrassa. Matkalaukku putosi ja aukeni, ja oranssinvärinen, muovinen bensiinipullo vierähti sieltä ulos. Nopeasti hän sulki savuavan matkalaukun ja kantoi sitä kainalossaan juostessaan rakennuksesta ulos. François ryntäsi kadun poikki välttyen hädin tuskin jäämästä erään ohi kulkevan auton alle. Hän heitti matkalaukun aukiolla olevan suihkulähteen vesialtaaseen. Sitten hän juoksi hakemaan bensiinipulloa peläten senkin olevan pommi, ryntäsi takaisin suihkulähteelle ja heitti pullonkin veteen.
Tähän mennessä kaksi seurakunnan vanhinta, jotka olivat lähteneet kokouksesta katsomaan mitä oli tapahtumassa, liittyivät François’n seuraan suihkulähteellä. Koska osittain vajonneesta matkalaukusta tuli yhä savua, yksi vanhimmista sanoi, että heidän tulisi heti soittaa poliisille. He olivat kävelleet vain muutamia askeleita suihkulähteeltä, kun pommi räjähti. Aukiolle päin olevat ikkunat pirstoutuivat, ja muutamat ihmiset loukkaantuivat lievästi putoilevista lasinpalasista. François’n ja hänen kanssaan olleiden vanhimpien päälle roiskui suihkulähteestä mutaa ja vettä, mutta he eivät loukkaantuneet. Suihkulähteen reuna ilmeisesti suojasi heitä räjähdykseltä.
Kadun toisella puolella olevan valtakunnansalin ikkunoiden lasit rikkoutuivat, ja jotkut läsnäolijoista paiskautuivat lattialle räjähdyksen voimasta. Mutta yksikään paikallaolijoista ei loukkaantunut. Suurin osa lentelevistä lasinpalasista pysähtyi raskaisiin verhoihin.
Tuon illan puhuja kehotti läsnäolijoita pysymään rauhallisina. Kun Jehovalle oli esitetty palava kiitosrukous hänen suojeluksensa vuoksi, kokous jatkui. Poliisi ja palokunta saapuivat pian mutta odottivat, kunnes kokous oli ohi, ennen kuin tekivät tutkimuksensa ja siivosivat särkyneen lasin salista.
Viranomaiset kiittivät Jehovan todistajia heidän levollisuutensa johdosta ja erityisesti François’ta hänen rohkean käytöksensä vuoksi. He olivat kaikki yksimielisiä siitä, että todennäköisesti kaikki paikalla olleet saivat kiittää hengestään François’n mielenmalttia ja nopeaa toimintaa. Jos pommi olisi räjähtänyt puisessa portaikossa oven ulkopuolella ja bensiinipullo sytyttänyt paikan tuleen, he olisivat joutuneet ansaan liekkien taakse.
Pommihyökkäyksestä kerrottiin laajalti Ranskan tiedotusvälineissä. Jopa eräs sveitsiläinen lehti kirjoitti siitä pääotsikolla ”Hämmästyttävää levollisuutta”. Television ja lehdistön reportterit halusivat asettaa François’n parrasvaloihin, mutta hän pyysi poliisilta suojelusta ja sai sen. Kun häneltä kysyttiin tapahtuneesta, kuului vaatimaton vastaus: ”Tajusin elämämme olevan vaarassa. Ajattelin, että minun olisi parempi kuolla yksin kuin meidän kaikkien kuolla yhdessä.”
Yksi poliiseista sanoi François’lle: ”On ihme, että olet yleensä vielä hengissä. Sinun Jumalasi on täytynyt suojella sinua. Sinä olet aito Jehovan todistaja.”
Tämän kirjoittamisen aikoihin poliisit yrittivät yhä selvittää, kuka oli pommi-iskun takana.