Ihmiskunnan tuhatvuotiskausi Jumalan valtakunnan alaisuudessa – miksi kirjaimellinen?

1. Mihin ’tuhatvuotiskausi’ sovelletaan, ja mikä kysymys herää sen johdosta?

SANA ’tuhatvuotiskausi’ perustuu Pyhän Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan, 20. luvun jakeisiin 2–7. Näiden Raamatun jakeitten mukaan Jeesuksen Kristuksen täytyy hallita tuhat vuotta ihmiskuntaa. Koska hän muistuttaa ensimmäistä maan päällä ollutta ihmistä Aadamia, häntä kutsutaan ”viimeiseksi Aadamiksi”. Mutta ”ensimmäinen ihminen, Aadam”, teki syntiä Jumalaa vastaan ja eli vähemmän kuin 1 000 vuotta eli 930 vuotta. (1. Moos. 5:1–5; 1. Kor. 15:45–49) Koska Ilmestyskirja on suureksi osaksi vertauksin kirjoitettu profeetallinen kirja, on herätetty kysymys siitä, ovatko Kristus-kuninkaan hallituskauden tuhat vuotta kirjaimelliset vai kuvaannolliset, symboliset.

2. Mitä Ilm. 20:4–6 sanoo tuhatvuotiskaudesta?

² Ryhtyessämme etsimään vastausta tähän tärkeään kysymykseen meidän on syytä lukea profeetalliset jakeet Kristuksen hallituksesta Ilm. 20:4–6:sta: ”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.”

3, 4. a) Miksi herää kysymys, onko ”tuhannen vuotta” kuvaannollinen vai kirjaimellinen aikakausi? b) Miten pitkän Johannes ajatteli tuhatvuotiskauden olevan, ja kehen varhaiskristittyyn me vetoamme?

³ Näissä juuri lainatuissa jakeissa ”peto” ja ”sen kuva” kuvaavat jotakin muuta. Ovatko siis myös ”tuhannen vuotta” kuvaannollisia tarkoittaen pitempää aikakautta kuin vain tuhatta vuotta? Mitenkähän kirjoittaja, kristitty apostoli Johannes, itse ymmärsi asian? Meillä ei ole Johanneksen omaa suoranaista selitystä, mutta toisella vuosisadalla eli eräs Papias-niminen mies, joka tunsi apostoli Johanneksen seuralaisia, ja tästä Papiaksesta sanoo Katolinen tietosanakirja (The Catholic Encyclopedia, vuoden 1911 painos, 11. osa, sivu 308, hakusana ”Millennium”) seuraavaa:

⁴ ”Papias Hierapoliksesta, Pyhän Johanneksen opetuslapsi, esiintyi kiliasmina puoltajana. Hän väitti saaneensa oppinsa apostolien aikalaisilta ja Irenaeus kertoo, että toiset ’presbyteerit’, jotka olivat nähneet opetuslapsi Johanneksen ja kuulleet hänen puhuvan, saivat häneltä uskonsa kiliasmiin osana Herran opetuksesta. Eusebiuksen mukaan (Historia Ecclesiastica, III, 39) Papias kirjassaan vakuutti, että kuolleitten ylösnousemuksen jälkeen seuraa Kristuksen tuhatvuotinen näkyvä, loistoisa maallinen valtakunta, . . .”‵b

5, 6. a) Mitä Papias ja muut kristityt vanhimmat odottivat apostoli Johanneksen näyn perusteella? b) Mitä ”päivää” ennen Kristuksen tuhatvuotiskausi ei ala?

⁵ Apostoli Johannes, joka sai profeetallisen näyn Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144 000:n lunastetun seuraajansa seurakunnan tuhatvuotishallituksesta, omaksui näyn totuutena. Johannes uskoi tuhatvuotiskauden olevan kirjaimellisesti tuhannen vuoden pituinen ajanjakso. Meillä on tästä todistuksena marttyyrina kuolleen Papiaan ja muiden kristittyjen vanhimpien eli ”’presbyteerien’ todistus, miesten, jotka olivat nähneet opetuslapsi Johanneksen ja kuulleet hänen puhuvan”. He katsoivat eteenpäin kohti sitä aikaa, jolloin lunastetun seurakunnan 144 000 jäsentä herätetään, jotta he voisivat elää ja hallita ja palvella pappeina hänen tuhatvuotishallituksensa aikana.

⁶ He odottivat tämän tapahtuvan ”viimeisenä päivänä”, koska apostoli Johannes merkitsi muistiin Jeesuksen omat sanat, jotka tukivat tällaista ajatusta: ”Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 6:53, 54) Ja Martta, Jeesuksen rakkaan ystävän Lasaruksen sisar, sanoi Jeesukselle: ”Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä.” (Joh. 11:24) Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi ei siis alkaisi ennen ”viimeistä päivää”.

HALLITUSAIKA

7. a) Miten Jeesus osoitti olevansa halukas odottamaan Jumalan määräaikaa ryhtyäkseen hallitsemaan? b) Mikä hänen seuraajiaan koskeva kysymys heräsi, ja millaisen asenteen Paavali omaksui?

⁷ Jeesus Kristus oli halukas odottamaan Jumalan määräämää aikaa ryhtyäkseen hallitsemaan kuninkaana tuhat vuotta. Kun Saatana koetti kiusata häntä erämaassa ja tarjosi hänelle kaikki maailman valtakunnat, hän kieltäytyi kumartamasta Saatanaa palvovalla tavalla saadakseen nuo maalliset valtakunnat. (Luuk. 4:1–8; Matt. 4:8–11) Mutta heräsi kysymys: haluaisivatko Jeesuksen askeleiden seuraajat odottaa Jumalan määräaikaa ryhtyäkseen hallitsemaan hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa ja siihen mennessä kestää kaikkea vainoa ja kärsimystä? Vangittu apostoli Paavali kirjoitti eräälle kristitylle toverilleen: ”Minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden. Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita.” (2. Tim. 2:10–12) Paavali oli siis halukas odottamaan, mutta hän kirjoitti joillekin Korinton kunnianhimoisille kristityille:

8. Mitä Paavali kirjoitti odottamisesta eräille kunnianhimoisille Korinton kristityille?

⁸ ”Te olette jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, ilman meitä teistä on tullut kuninkaita! Kunpa teistä olisikin tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkaiksi teidän kanssanne! Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikään kuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava.” – 1. Kor. 4:8, 9.

9. Mitkä Paavalin sanat osoittavat, hallitsiko hän kuollessaan?

⁹ Apostoli Paavali ei kuollut maan päällä hallitsevana kuninkaana, vaan hän kirjoitti vankilasta: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” – 2. Tim. 4:7, 8.

10. a) Mitkä apostoli Johanneksen sanat osoittavat, hallitsiko hän kuollessaan? b) Mikä kysymys siis herää eräistä kristikunnan uskonnollisista johtajista?

¹⁰ Ei liioin apostoli Johannes, joka myös rakasti Herran Jeesuksen Kristuksen tulevaa ilmestymistä, kuollut hallitsevana maallisena kuninkaana. Pitkän maallisen elämänsä lopulla hän kirjoitti: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.” (1. Joh. 2:15–17) Mistä sitten johtuu, että uskonnolliset paavit ja patriarkat, arkkipiispat ja piispat ovat hallinneet kristikunnassa vuosisatoja loistavilla valtaistuimilla ja näytelleet itseään huomiota herättävällä tavalla pukeutuneina kuninkaille sopiviin asuihin? Mistä tämä johtuu?

11. Mitä sellaiset miehet ovat ilmeisesti kuvitelleet, ja mikä kysymys herää Rooman paavista?

¹¹ Kuvittelevatko nämä kristikunnan uskonnolliset virkamiehet, että Kristuksen tuhatvuotishallitus on jo alkanut ja että heillä on oikeus hallita hänen kanssaan maan päällä, vaikka hän on taivaassa? Ja onko näkymätön Kristus hallinnut maan päällä näkyvän ihmisedustajan kautta, josta Yhdysvaltain katolinen almanakka (National Catholic Almanac) sanoo: ”Hänen Pyhyytensä Paavi on Rooman piispa, Jeesuksen Kristuksen sijainen, Pyhän Pietarin seuraaja, apostolien ruhtinas, . . . Rooman provinssin arkkipiispa, Vatikaanivaltion suvereeni”?

12. Kuinka kauan nämä kristikunnan uskonnolliset virkamiehet ovat hallinneet, ja ovatko he henkilökohtaisesti täyttäneet Ilm. 20:4–6:n?

¹² Nämä uskonnolliset virkamiehet ovat täten hallinneet enemmän kuin tuhat kirjaimellista vuotta Rooman keisarin Konstantinus Suuren päivistä lähtien tai kohta sen jälkeen.c Paavi Leo I (440–461) jopa sanoi: ”Minä elvytän hallituksen vielä kerran täällä maan päällä, en palauttamalla keisarit jälleen valtaan, vaan julistamalla uuden teokratian, tekemällä itsestäni Kristuksen sijaishallitsijan sen lupauksen mukaan, joka annettiin Pietarille, jonka seuraaja minä olen, . . . Minä en ole kantava otsaripaa vaan tiaraa, universaalisen suvereenisuuden vertauskuvaa, jonka edessä barbarismi pakenee ja onnellisuus ennallistetaan vielä kerran.”d Ja kuitenkaan ei yksikään noista arvossa pidetyistä Kristuksen sijaisista tai arkkipiispoista tai piispoista ole hallinnut hänen piispanistuimellaan tuhatta vuotta, niin että jokainen heistä olisi hallinnut yhtä kauan kuin Jeesus Kristus itse on hallitseva. Näin ollen ei kukaan heistä ole täyttänyt sitä, mitä Ilm. 20:4–6 sanoo hallitsemisesta Kristuksen kanssa.

KIIREHTIMINEN AJAN EDELLE

13–15. a) Mitä kysymyksiä sen tähden herää Ilm. 20:4–6:n muuttuneen selityksen johdosta? b) Miten Katolisen tietosanakirjan Augustinusta koskeva lausunto auttaa selvittämään nämä kysymykset?

¹³ Milloin sitten tämä muutos Ilm. 20:4–6:n ymmärtämisessä tapahtui ja miten ja miksi? Milloin ja miksi uskonnolliset johtajat alkoivat selittää tuhatvuotiskautta vertauskuvallisesti ja asettivat sen ennen Kristuksen tuloa ja tekivät siitä maallisen, lihallisen hallituksen, joka hallitsee ihmistekoisilla aineellisilla valtaistuimilla? Katolinen tietosanakirja auttaa meitä vastauksen löytämisessä. Sen edellä mainitun hakusanan ”Millennium” kohdalla sivulla 309 sanotaan:

¹⁴ ”Pyhä Augustinus oli vihdoin sitä mieltä, ettei mitään tuhatvuotiskautta olekaan. Kristuksen ja Hänen pyhimystensä ja jumalattoman maailman ja Saatanan välinen sota käydään Kirkossa maan päällä. Tällaiseksi tämä suuri kirkkoisä kuvailee sitä teoksessaan De Civitate Dei [Jumalan valtakunnasta]. Samassa kirjassa hän antaa meille vertauskuvallisen selityksen Ilm. 20. luvusta. Hän sanoo, että ensimmäinen ylösnousemus, mistä tämä luku puhuu, viittaa kasteessa tapahtuvaan hengelliseen uudestisyntymiseen; tuhannen vuoden sapatti kuudentuhannen vuoden historian jälkeen edustaa koko iankaikkista elämää eli toisin sanoen numero tuhat on tarkoitettu ilmaisemaan täydellisyyttä ja tuhannen vuoden lopun täytyy ymmärtää viittaavan maailman loppuun; joka tapauksessa Kristuksen valtakunta, josta Ilmestyskirja puhuu, voi tarkoittaa ainoastaan Kirkkoa.e . . .

¹⁵ ”Myöhemmän ajan länsimaiset teologit omaksuivat tämän kuuluisan kirkkoisän selityksen, eikä kiliasmi aikaisemmassa muodossaan saanut enää tukea. . . . Sitä paitsi Kirkon suhde maalliseen valtaan oli muuttunut, ja sen ja Rooman valtakunnan välillä vallitsi läheisempi yhteys. Ei ole epäilystäkään siitä, että tämä olosuhteitten muutos vieroitti kristityt vanhasta kiliasmista, mikä vainon aikana oli ilmennyt siinä toivossa, että Kristus ilmestyisi jälleen ja kukistaisi valittujensa viholliset. . . . Kiliasmi ei koskaan saastuttanut keskiaikaa: se oli vieras sekä sen ajan teologialle että kansan uskonnollisille käsityksille. . . . 1500-luvun protestantismi aloitti uuden kiliastisten oppien aikakauden.”

16. Miksi uskonnolliset johtajat alkoivat huomata, etteivät he tarvitsekaan Kristuksen tulevaa tuhatvuotishallitusta, ja miten he puolustelivat itseään, kun eivät seuranneet hänen esimerkkiään?

¹⁶ Siinä se on! Kun 300-luvun uskonnolliset johtajat saivat Rooman valtakunnan virallisen tunnustuksen ja ottivat vastaan nimityksiä uskonnollisiin valta-asemiin ja heidän uskonnostaan tuli siten poliittisen valtion liittolainen, niin mitä tapahtui? Uskonnolliset johtajat eivät enää tunteneet tarvitsevansa tulevaa Jeesuksen Kristuksen kirjaimellista tuhatvuotishallitusta hänen kirkastetun seurakuntansa ollessa taivaassa. He hallitsivat jo huomattavissa uskonnollisissa asemissa Rooman valtakunnan tukemina. Ja puolustellakseen sitä, etteivät he seuranneet Kristuksen esimerkkiä vaan ottivat vastaan hallitusasemia ennen kuolleitten ylösnousemusta ja ollessaan vielä lihassa maan päällä poliitikkojen kanssa, he väittivät, että Ilm. 20:4–6 oli täyttynyt heissä. He taivuttivat uskonnolliset laumansa omaksumaan saman muuttuneen mielipiteen Kristuksen tuhatvuotisesta ihmiskunnan hallitsemisesta. Tämän tosiasian vahvistaa uskonnollinen M’Clintockin ja Strongin tietosanakirja (Cyclopædia, 6. osa, sivu 265, 2. palsta), missä sanotaan:

17. Mitä M’Clintockin ja Strongin tietosanakirja sanoo edellä esitetyn tueksi?

¹⁷ ”Eräs ratkaiseva syy tähän huomattavaan mielipiteen muutokseen on löydettävissä Kirkon muuttuneissa olosuhteissa ja mahdollisuuksissa. Kristityt ikävöivät aluksi Herran uudelleenilmestymistä. Sitä paitsi heidän oli mahdotonta uskoa ja toivoa niin paljon, että he olisivat odottaneet Rooman valtakunnan valloittamista ristin moraalisella voimalla ilman Kristuksen persoonallista ja yliluonnollista väliintuloa. Mutta kun evankeliumi eteni, niin se mahdollisuus ja todennäköisyys, että kristittyjen asia saavuttaisi rauhallisen voiton kaikista vihollisistaan totuuden ja Hengen voimalla, sai jalansijaa hyvien ihmisten vakaumuksissa. Uskottavasti Origenes (syntyi 180, kuoli 254) on ensimmäinen vanhoista kirkollisista kirjailijoista, joka vakuuttaa evankeliumin voivan saavuttaa tällaisen voiton oman luontaisen tehokkuutensa avulla.”

18, 19. a) Missä ajassa kristikunnan kirkko luuli elävänsä sen suhteen perusteella, mikä sillä oli poliittiseen valtioon? b) Kuka roomalaiskatolinen kirkkoisä edisti sellaista ajattelua ja miten?

¹⁸ Koska poliittinen hallitus suojeli kristikunnan uskonnollista järjestöä ja koska uskonnollisella järjestöllä oli näin hyvät suhteet sekä valtaa ja vaikutusta poliittiseen valtioon ja ne käyttivät jopa sen fyysistä voimaa pakanain pakottamiseksi kääntymään kristikunnan uskontoihin, niin oli aika väittää, että kristikunnan kirkko eli jo apostoli Johanneksen ennustamassa tuhatvuotiskaudessa. Kirkkoisä Augustinuksen tuhatvuotiskautta koskeva tutkielma antoi ihmisten uskonnolliselle ajattelulle voimakkaan sysäyksen tähän suuntaan. Edellä mainittu tietosanakirja sanoo:

¹⁹ ”Augustinuksen tutkielma tästä aiheesta merkitsee käännekohtaa. Hän sanoo (De Civitate Dei, XX, 7) kannattaneensa tuhatvuotista sapattia, eikä hän pidä oppia kiistanalaisena, mikäli vanhurskaitten ilot kuvataan hengellisiksi. Mutta jatkaessaan aiheen tarkastelua hän puolustaa väitettä, jonka mukaan Kristuksen maallinen hallitus on Kirkko, joka jo silloin oli tuhatvuotiskaudessa ja saavuttamassa loistavan yliotteen kaikista vihollisistaan. Näyttää siltä, että tämä ennustuksen muunnettu tulkinta, jolle huomattavimman roomalaiskatolisen isän [Augustinuksen] arvovalta antoi kannatuksensa, väritti tätä aihetta koskevat keskiaikaiset mietiskelyt.” – 6. osa, vuoden 1890 painos, sivu 265.

20. a) Milloin roomalaiskatolisen paavinvallan ajateltiin olleen kirjaimellisessa tuhatvuotiskaudessa? b) Miten myöhemmät vaikeudet selitettiin, mutta miksi selitys ei voinut olla oikea?

²⁰ Tämä roomalaiskatolinen kirkkoisä Aurelius Augustinus, joka levitti sellaista selitystä Ilm. 20:4–6:sta, eli vuosina 354–430. Sopusoinnussa hänen näkemyksensä kanssa, että Kristuksen tuhatvuotishallitus täyttyi roomalaiskatolisessa kirkossa maan päällä, ajateltiin myöhemmin roomalaiskatolisen paavinvallan tuhatvuotishallituksen alkaneen vuonna 800, jolloin paavi Leo III kruunasi Kaarle Suuren Roomassa Pyhän Rooman valtakunnan kuninkaaksi, ja päättyneen vuonna 1799, jolloin paavi Pius VI Napoleon Bonaparten kukistamana vietiin vankina Vatikaanista helmikuun 20. päivänä Valenceen, Ranskaan, missä hän kuoli elokuun 29. päivänä 1799.f Ne vaikeudet, jotka kohtasivat sen jälkeen roomalaiskatolista kirkkoa, selitettiin siksi ”vähäksi ajaksi”, joksi Saatana päästetään irti tuhatvuotiskauden lopulla. (Ilm. 20:1–3, 7) Mutta nyt on kulunut 168 vuotta vuodesta 1799. Se ei ole mikään ”vähä aika” irtipäästetylle Saatanalle, ja roomalaiskatolisen paavinvallan vaikeudet vain lisääntyvät. Ja lähitulevaisuudessa uhkaa tätä uskonnollista maailmanvaltaa sen Suuren Babylonin tuho, jonka vaikutusvaltaisin jäsen roomalaiskatolinen paavinvalta on.

KUVAANNOLLINEN TUHATVUOTISKAUSI TODISTETAAN VÄÄRÄKSI

21. Miten Augustinuksen osoitetaan nyt olevan väärässä hänen väittäessään, että kristikunnan kirkko on saavuttanut loistavan yliotteen vihollisistaan?

²¹ Se, kuinka väärässä roomalaiskatolinen ”pyhä” Augustinus oli, voidaan nähdä nyt selvästi. Kristikunnan kirkko ei ole koskaan ollut ”tuhatvuotiskaudessa” eikä ole murskannut vihollistensa poliittisia valtakuntia. Kukaan ei voi nykyään aiheellisesti sanoa Augustinuksen sanoilla, että kristikunnan kirkko on ”saavuttamassa loistavan yliotteen kaikista vihollisistaan”. Pakanamaailma kasvaa nopeammin kuin kristikunnan kirkkojärjestelmä, ja ateistinen kommunismi valtaa alaa roomalaiskatolisissakin maissa. Augustinuksen selitys, jonka mukaan Ilm. 20:4–6:n sanat Kristuksen tuhatvuotishallituksesta on ymmärrettävä kuvaannollisesti eli allegorisesti, on räikeällä tavalla osoittautunut vääräksi. Ihmiskunta ei ole kristikunnan kirkkojärjestelmän alaisuudessa koskaan saanut nauttia luvatuista tuhatvuotiskauden siunauksista.

22, 23. a) Mitä on sanottava noiden uskonnollisten johtajien toivosta, että kristittyjen asia saavuttaa rauhallisen voiton vihollisistaan? b) Mikä heidän vastaväitteensä Kristuksen paluusta ennen tuhatvuotiskautta on nyt paljastettu perusteettomaksi?

²² Entä ne uskonnolliset johtajat, jotka eivät katsoneet enää tarvitsevansa Kristuksen taivaallisen valtakunnan hallitusta tuhanneksi kirjaimelliseksi vuodeksi? Murskaantuneet ovat heidän toiveensa siitä, että ”kristittyjen asia saavuttaisi rauhallisen voiton kaikista vihollisistaan totuuden ja Hengen voimalla”. Heidän ajatuksensa oli, että kristityt lähetyssaarnaajat voisivat rauhallisesti käännyttää maailman ja ettei kirkastetun Kristuksen Jeesuksen tarvitsisi taivaasta käsin puuttua väkivaltaisesti asiaan tuodakseen tuhatvuotiskauden. Tämä ajatus on osoittautunut vääräksi Pyhän Raamatun tulkinnaksi. Näiden uskonnollisten johtajien tekemä vastaväite, ettei Kristuksen tarvitse palata Valtakunnan vallassaan ennen kuin hänen kirjaimellinen tuhatvuotiskautensa alkaa, on nyt paljastunut perusteettomaksi. Tällaisesta vastaväitteestä M’Clintockin ja Strongin tietosanakirja (6. osa, s. 266) sanoo:

²³ ”Kiliastisen teorian taipumus viilentää toiveita ja siten tukahduttaa kristittyjen lähetystoimintaa kuvailemalla maailman olevan pahenevassa tilassa ja selittämällä kristittyjen yritykset ihmiskunnan käännyttämiseksi hedelmättömiksi Kristuksen tuloon saakka, ei muodosta vähiten vakavaa vastaväitettä tällaisia mielipiteitä vastaan.” – Vuoden 1890 painos.

24. a) Mitä kysymyksiä esitetään tämän uskonnollisen väitteen johdosta ottaen huomioon vuoden 1914 jälkeiset tapahtumat? b) Miten Vartiotorni-seuran historia osoittaa, ettei sen keskuudessa ole tapahtunut toiminnan tukahtumista eikä toivon viilentymistä?

²⁴ Viimeksi lausunto julkaistiin vuonna 1890 eli 77 vuotta sitten, mutta mitä on sanottava maailmasta vuoden 1914 jälkeen? Onko se ”pahenevassa tilassa”? Ovatko kristikunnan ponnistelut koko maailman käännyttämiseksi ennen Kristuksen tuloa osoittautuneet hedelmättömiksi, turhiksi? Maailman olosuhteitten suuntaus vastaa myöntävästi. Mutta onko niiden kristittyjen saarnaaminen ja lähetystoiminta, jotka odottavat Kristuksen kirjaimellista tuhatvuotishallitusta ihmiskunnan siunaamiseksi, tukahtunut ja heidän toivonsa viilentynyt? Viimeisten 88 vuoden historia jyrisee: ei! Lehti Siionin Vartio-Torni (engl.) ilmestyi ensi kerran vuonna 1879, ja vuonna 1884 Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura alkoi julkaista teossarjaa ”Raamatuntutkielmia”, jonka nimenä oli aluksi ”Tuhatvuotissarastus” ja johon kuului kuusi osaa. Tällä hetkellä Pennsylvanian Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuralla on 95 haaratoimistoa kautta maapallon siitä huolimatta, että sitä on vainottu kahden maailmansodan aikana. Se julkaisee hyviä uutisia Kristuksen tulevasta tuhatvuotishallituksesta 164 kielellä. Sillä on lähetystyöntekijöitä ja julistajia 199 maassa. Valtakunnan julistajien lukumäärä kasvaa vuosi vuodelta.

25. a) Miten Augustinus kerran viittasi tuhatvuotiskauteen? b) Mitä nykyiset aikalaskelmat osoittavat ihmisen olemassaolosta maan päällä?

²⁵ Tuhat viisisataa vuotta sitten roomalaiskatolinen ”pyhä” Augustinus puhui kuudentuhannen vuoden historiasta ja viittasi tuhatvuotiskauteen ”sapattina”, seitsemännen päivän lepokautena. Mutta hän ei pitänyt siitä kiinni. Satoja vuosia ovat sekä katolilaiset että protestantit nojautuneet arkkipiispa James Ussherin valmistamaan Raamatun ajanlaskuun. Tämän aikalaskelman mukaan ensimmäinen ihminen Aadam luotiin vuonna 4004 ennen Kristusta, joten ihmisen maan päällä olon kuusituhatta vuotta päättyvät ennen kuin kahdeskymmenes vuosisatamme, eli vuonna 1996. Erään myöhemmän Raamatun ajanlaskun mukaan ihmisen olemassaolon kuusituhatta vuotta päättyvät vuoden 1975 lopulla, eli hyvinkin tällä vuosisadalla. Raamatun tuhatvuotiskausi on edessämme, ja ajanlaskun ja maailman tapahtumien mukaan se on lähestymässä. Se ei ole päättymässä, kuten roomalaiskatoliset Raamatun selitykset haluaisivat uskotella meille. Eräässä Pyhän Raamatun roomalaiskatolisessa käännöksessä (engl. Douay-käännöksen Murphy-painoksessa) Ilm. 20:1, 2 kuuluu:

26, 27. a) Milloin Saatanan sitominen alkoi erään katolisen raamatunpainoksen alahuomautuksen mukaan? b) Milloin sen mukaan on tuhatvuotiskausi, ja mitä marttyyrikuoleman kärsineet pyhimykset tekevät sen aikana?

²⁶ ”Ja minä näin enkelin tulevan taivaasta ja hänellä oli pohjattoman kuilun avain ja kädessään suuret kahleet. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja Saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi.”

²⁷ Alahuomautus sanoihin ”sitoi hänet jne.” kuuluu: ”Kristuksen kärsimys on suuressa määrin rajoittanut Saatanan valtaa.” Alahuomautus sanoihin ”tuhanneksi vuodeksi” kuuluu: ”Ts. koko Uuden testamentin ajaksi, mutta erikoisesti Babylonin eli pakanallisen Rooman tuhosta siihen asti, kun Goog ja Maagog tekevät uuden yrityksen kirkkoa vastaan maailman lopussa. Sen ajan kuluessa marttyyrien ja pyhimysten sielut elävät ja hallitsevat Kristuksen kanssa taivaassa, ensimmäisessä ylösnousemuksessa, mikä on sielun ylösnousemus kirkkauden elämään; toisen ylösnousemuksen ollessa ruumiin ylösnousemus yleisenä tuomiopäivänä.” – Baltimoren (Md.) painos.

28. Miten kauan on nyt kulunut ”pakanallisen Rooman” kukistumisesta, ja mitä historialliset tosiasiat osoittavat siitä, onko Saatana nyt syvyydessä?

²⁸ Nyt on kuitenkin kulunut toistatuhatta vuotta siitä, kun ”pakanallinen Rooma” väistyi paavin Rooman tieltä viidennellä vuosisadalla. Historialliset tosiasiat ovat nykyään ristiriidassa sen kanssa, että Saatana olisi sidottu ja heitetty syvyyteen, kuten on ennustettu Ilm. 20:3:ssa, missä sanotaan: ”Ja [enkeli taivaasta] heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.”

29. Mihin Ilmestyskirja sijoittaa Harmagedonin taistelun, ja mikä todistaa tässä yhteydessä, onko Lohikäärme Saatana jo sidottu ja syvyydessä?

²⁹ Ilmestyskirja osoittaa erehtymättömästi Harmagedonin taistelun tapahtuvan ennen Saatanan sitomista ja heittämistä pohjattomaan kuiluun eli syvyyteen. Raamatun kertomus kuvailee, miten Saatana suoranaisesti osallistuu kansojen kokoamiseen tuolle taistelukentälle, sanoen, että Lohikäärmeen, Saatanan, suusta lähtee saastainen henki, joka liittyy niihin saastaisiin henkiin, jotka lähtevät pedon ja väärän profeetan suusta, ja nämä menevät koko maan kuningasten luo kokoamaan heidät Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän taisteluun, mikä käydään Harmagedonissa. Noista kolmesta lähteestä tulleet kolme demonien henkeä menevät nyt maallisten hallitsijoiden luo. Nuo hallitsijat ja niiden sotajoukot ovat nyt marssilla Harmagedoniin, kuten tunnetut miehet ovat meitä usein varoittaneet. Ei olisi siis johdonmukaista päätellä Lohikäärmeen, Saatanan, olevan nyt sidottuna syvyydessä kykenemättömänä eksyttämään enää kansoja, jos kerran sen suusta lähtenyt saastainen henki on liittynyt kokoamaan maallisia hallitsijoita ja heidän sotajoukkojaan Harmagedoniin. – Ilm. 16:13–16.

30. a) Mikä Saatanan maallisia poliittisia välikappaleita koskeva tosiasia osoittaa, että hän ei ole vielä sinetöitynä kuilussa? b) Mitä noille poliittisille välikappaleille tapahtuu Harmagedonissa ja milloin Saatana liittyy heihin siellä?

³⁰ Saatanaa ei ole vielä sidottu ja sinetöity syvyyteen tuhanneksi vuodeksi. Kuvaannollinen ”peto” ja ”väärä profeetta” ovat yhä maan päällä. Samoin Saatana on vielä maan läheisyydessä, ja hän käyttää ”petoa” ja ”väärää profeettaa” välikappaleinaan kootessaan maallisia hallitsijoita ja niiden sotajoukkoja tuhoonsa Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa. Ilmestyskirjan 19. luku kuvaa Harmagedonin taistelua Jumalan suureksi päiväksi, ja tuo luku osoittaa sen tapahtuvan juuri ennen Saatanan sitomista ja hänen heittämistään pohjattomaan kuiluun eli syvyyteen. Tuossa tulevassa taistelussa ”peto” ja ”väärä profeetta” heitetään tuhoonsa, kuvaannolliseen tuli- ja tulikivijärveen. Saatana heitetään sinne heidän lisäkseen vasta Kristuksen koko ihmiskuntaa koskevan hallituksen tuhannen vuoden jälkeen. – Ilm. 19:11–20:3, 7–10.

31. Miksi siis Kristuksen tuhatvuotishallituksen täytyy olla vielä tulevaisuudessa, ja mikä suurenmoinen sitä koskeva tosiasia on nyt ilmeinen?

³¹ Niin kuin Harmagedonin taistelu on vielä tulevaisuudessa, niin on myös Saatanan sitominen ja heittäminen syvyyteen tulevaisuudessa, koska se tapahtuu vasta Harmagedonin taistelun jälkeen. Näin ollen Kristuksen tuhatvuotishallituksen täytyy myös olla tulevaisuudessa, sillä se seuraa Saatanan heittämistä syvyyteen ja jatkuu niiden tuhannen vuoden ajan, jotka Saatana on vangittuna tuossa pohjattomassa kuilussa eli syvyydessä. Tämä todistaa jälleen Augustinuksen ja muiden kristikunnan uskonnollisten johtajien tuhatvuotiskauden vastaiset opit vääriksi. Meidän edessämme on vielä todellinen Kristuksen tuhatvuotishallitus. Suurenmoinen tosiasia on, että se on hyvin lähellä, mikä koituu meille vapautukseksi.

[Alaviitteet]

Tuhatvuotiskautta koskevista uskonnollisista erimielisyyksistä edellisen vuosisadan, kolmannen vuosisadan aikana ks. Mosheimin Institutes of Ecclesiastical History, III lukua nimeltä ”Teologian historia”, 12. kappaletta, sekä teol. tri James Seaton Reidin alahuomautusta vuoden 1848 Lontoon painoksesta.