23. tutkielma
Äänen voimakkuus ja taukojen käyttö
1, 2. Miksi meidän tulee puhua kyllin voimakkaalla äänellä?
1 Elleivät toiset voi helposti kuulla sinua, sanomasi arvo menetetään. Jos äänesi toisaalta on liian voimakas, se voi ärsyttää kuulijoita ja siten viedä huomion pois valmistamistasi hyvistä ajatuksista. Tarve huolehtia riittävästä äänen voimakkuudesta käy ilmi monissa valtakunnansaleissa, missä takana olevat eivät usein voi kuulla edessä olevien selityksiä kokouksissa. Toisinaan lavalla puhuvalta saattaa puuttua riittävä äänen voimakkuus, eikä hän siksi saa kuulijoitaan innostumaan. Kenttäpalveluksessa tapaamme myös huonokuuloisia ihmisiä, ja käymiemme kotien joko sisä- tai ulkopuolella on ääniä, joiden kanssa on kilpailtava. Kaikki tämä osoittaa, että meidän tulee harkita huolellisesti oikeaa äänenvoimakkuutta.
2 Kyllin voimakas ollakseen mukavasti kuuluva. Kun harkitaan, miten voimakasta ääntä on käytettävä, on ensiksi paras tutkia asiaa kysymyksin: Oliko äänen voima riittävä? Toisin sanoen, kuuluiko äänesi takariville ilman, että edessäolijat kärsivät sen voimakkuudesta? Tämän harkitseminen voi riittää aloittelevan oppilaan ollessa kysymyksessä, mutta edistyneempien tulisi pyrkiä hallitsemaan myös seuraavat kohdat asiasta. Koulunvalvojan tulee päättää, missä määrin kutakin oppilasta neuvotaan tämän ominaisuuden suhteen.
3–10. Mitkä tekijät auttavat meitä päättelemään, kuinka voimakasta ääntä meidän tulisi käyttää?
3 Olosuhteisiin sopiva voimakkuus. Puhujan täytyy olla tietoinen vaihtelevista olosuhteista, joissa hän puhuu. Se laajentaa hänen havaintokykyään, tekee hänet joustavammaksi ja auttaa häntä tavoittamaan kuulijakuntansa ja pitämään yllä sen kiinnostusta.
4 Olosuhteet vaihtelevat salien ja kuulijakunnan koon mukaan. Tilanteen hallitsemiseksi sinun täytyy valvoa äänesi voimakkuutta. Valtakunnansalissa puhuminen vaatii voimakkaampaa ääntä kuin jonkun vastakiinnostuneen henkilön olohuoneessa puhuminen. Edelleen, pieni ryhmä salin etuosassa, kuten kenttäpalveluskokouksessa, tarvitsee hiljaisempaa ääntä kuin täynnä oleva sali, kuten palveluskokouksessa.
5 Mutta nämäkään olosuhteet eivät ole muuttumattomia. Salin sisä- ja ulkopuolella syntyy äkillisiä ääniä. Ohi menevä auto, läheltä kulkeva juna, voimakkaat eläinten äänet, lasten itku, myöhästynyt saapuja, kaikki nämä vaativat sinua mukauttamaan äänesi voimakkuutta. Jos niitä ei oteta huomioon ja jollei äänen voimakkuutta sovelleta niiden mukaan, jotain jää kuulematta, ehkä jokin tärkeä kohta.
6 Monissa seurakunnissa on äänilaitteet. Mutta jollei niiden käytössä olla huolellisia ja jos äänen voimakkuus vaihtelee suuresti voimakkaasta hiljaiseen, saattaa olla tarpeellista neuvoa oppilasta siitä, ettei hän ottanut näitä olosuhteita huomioon. (Ks. 13. tutkielmaa mikrofonien käytöstä.)
7 Puhuja saattaa toisinaan havaita vaikeaksi hallita äänensä voimakkuutta yksinkertaisesti äänensä laadun takia. Jos tämä on sinun pulmasi ja äänesi ei kanna, niin koulunvalvoja ottaa sen huomioon neuvoessaan. Hän voi ehdottaa joitakin harjoituksia tai valmennusohjelmaa, joka auttaa sinua kehittämään ja vahvistamaan ääntäsi. Mutta äänen laatu itsessään on kuitenkin seikka, josta neuvotaan erikseen, eikä sitä tähdennetä äänesi voimakkuutta tarkasteltaessa.
8 Kaikkia olemassa olevia olosuhteita ei voida käsitellä yhdessä puheessa. Neuvoja tulee antaa juuri pidetystä puheesta eikä jokaisesta mahdollisuudesta, joka saattaisi esiintyä. Mutta jos näyttää tarpeelliselta, niin koulunvalvoja voi varoittaa oppilasta mahdollisista pulmista, jotka saattaisivat tulla hänen eteensä eri olosuhteissa, vaikka oppilasta kiitetäänkin kyseisestä puheesta ja hänen neuvontalomakkeeseensa merkitään ”H”.
9 Miten oppilas voi päätellä, onko hänen äänensä voimakkuus riittävä? Kuulijoiden suhtautuminen on yksi parhaista mittareista. Kokenut puhuja tarkkailee salin takana olevia johdantonsa aikana ja pystyy päättelemään heidän ilmeistään ja yleisestä suhtautumisestaan, voivatko he kuulla vaivattomasti, ja hän vaihtelee äänensä voimakkuutta sen mukaisesti. Kun hän on saanut tuntuman salista, hänellä ei ole enää vaikeutta.
10 Toinen keino on huomioida saman ohjelman toisia puhujia. Kuullaanko heitä helposti? Miten voimakasta ääntä he käyttävät? Sovita omasi sen mukaan.
11, 12. Miksi on tärkeätä käyttää aineistoon sopivaa äänen voimakkuutta?
11 Aineistoon sopiva voimakkuus. Tätä tarkasteltavanamme olevaa äänen voimakkuuden alakohtaa ei tule sekoittaa äänenvaihteluun. Nyt olemme kiinnostuneita vain äänen voimakkuuden sovelluttamisesta siihen erityiseen aineistoon, jota käsitellään. Jos esimerkiksi luetaan tuomioita Raamatusta, niin voimakkuutta säädellään ilmeisesti eri lailla, kuin jos oppilas lukisi neuvoja veljien välisestä rakkaudesta. Vertaa myös Jes. 36:11:tä jakeisiin 12 ja 13 ja huomaa erot, joiden on täytynyt ilmetä näissä esityksissä, kun ne on puhuttu. Äänen voimakkuus täytyy sovittaa aineiston mukaan, mutta sitä ei pidä koskaan liioitella.
12 Ratkaistaksesi, kuinka paljon voimaa käytät, erittele aineistosi ja tarkoituksesi huolellisesti. Jos haluat muuttaa kuulijoittesi ajatustapaa, älä karkota heitä liian voimakkaalla äänellä. Mutta jos tahdot kannustaa heitä innostuneeseen toimintaan, niin kenties äänen voimakkuus voisi olla suurempi. Jos aineisto vaatii voimaa, älä laimenna sitä puhumalla liian hiljaa.
**********
13–16. Osoita taukojen käytön arvo.
13 Puhetta esittäessäsi oikein sijoitetut tauot ovat melkein yhtä tärkeitä kuin riittävä äänen voimakkuus. Ilman niitä lausuntojesi merkitys tulee helposti epäselväksi ja pääkohdat, jotka kuulijoittesi pitäisi muistaa, eivät tee pysyvää vaikutusta. Tauot antavat sinulle luottamusta ja tasapainoa, sallivat sinun säädellä paremmin hengitystäsi ja suovat tilaisuuden pitää itsesi levollisena puheen vaikeissa kohdissa. Tauot osoittavat kuulijoille, että tilanne on hallinnassasi, ettet ole liiaksi hermostunut, että otat huomioon kuulijasi ja että sinulla on jotakin, jonka haluat heidän kuulevan ja muistavan.
14 Aloittelevan puhujan ei pitäisi viivytellä opetellessaan käyttämään taukoja tehokkaasti. Sinun täytyy ensin vakuuttua siitä, että sanottavasi on tärkeätä ja että haluat sen muistettavan. Lastaan oikaiseva äiti sanoo toisinaan jotakin ennen huomautuksiaan saadakseen lapsen kiinnittämään huomiota. Hän ei lisää sanaakaan, ennen kuin on saanut osakseen lapsen täyden huomion. Sitten hän sanoo, mitä hänellä on mielessään. Hän haluaa varmistautua siitä, ettei lapsi jätä huomioon ottamatta sitä, mitä hän aikoo sanoa, ja että lapsi muistaa sen.
15 Jotkut ihmiset eivät pidä koskaan taukoja edes jokapäiväisessä puheessaankaan. Jos sinulla on sama pulma, halunnet kehittää tätä ominaisuutta parantaaksesi tehokkuuttasi kenttäpalveluksessa. Puhumisemme on siellä keskustelua. Taukojen pitäminen siten, että puhuteltavasi ei keskeytä, vaan kuuntelee ja odottaa, vaatii oikealaatuista tauotusta. Mutta taito ja pätevyys keskustelun tauottamisessa on aivan yhtä tärkeätä ja antoisaa kuin kyky käyttää taukoja lavallakin.
16 Eräs vakava ongelma esityksen oikeassa tauottamisessa on liian suuri aineistomäärä. Vältä sitä. Jätä aikaa tauoille; ne ovat välttämättömiä.
17–21. Selitä, miksi on tärkeätä pitää taukoja välimerkkien vuoksi.
17 Tauot välimerkkien vuoksi. Taukojen pitäminen välimerkkien vuoksi tapahtuu pelkästään ajatuksen selkeyden tähden, samankaltaisten ajatusten erottamiseksi, sanontojen ja sivulauseiden ilmaisemiseksi, sekä virkkeitten ja kappaleitten loppumisen osoittamiseksi. Usein tällaiset muutokset voidaan ilmaista äänenvaihtelulla, mutta tauotkin ovat tehokkaita suullisia välimerkkejä puhuttaessa. Ja koska pilkuilla ja puolipisteillä on eri merkitys lausejaossa, taukojenkin tulee vaihdella niiden käytön mukaan.
18 Väärin sijoitetut tauot voivat muuttaa tyystin virkkeen ajatuksen. Esimerkkinä tästä ovat Luuk. 23:43:ssa (Um) mainitut Jeesuksen sanat: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” Jos kaksoispiste tai tauko pantaisiin sanojen ”sinulle” ja ”tänään” väliin, olisi seurauksena aivan toinen ajatus, kuten tämän raamatunpaikan yleinen väärin selittäminen todistaa. Oikea taukojen pito on sen tähden välttämätöntä tarkoitetun ajatuksen esille saamiseksi.
19 Opi sijoittamaan välimerkit suullisesti ekstemporoidussa puheessa ottamalla huomioon kaikki kirjoitetut välimerkit lukiessasi. Pilkku on ainoa kirjoitettu välimerkki, joka voidaan joskus jättää huomioon ottamatta luettaessa. Tauon pitäminen tai pitämättä jättäminen pilkun kohdalla on usein valinnanvarainen asia. Mutta puolipisteet, pisteet, lainausmerkit ja kappalejaot täytyy kaikki ottaa huomioon.
20 Saatat havaita hyödylliseksi käsikirjoitusta tai jotain Raamatun katkelmaa lukiessasi tehdä siihen merkintöjä. Vedä ohut pystysuora viiva sanajaksojen väliin kohtaan, jossa on pidettävä lyhyt tauko (tai ehkä vain viivähdettävä); kaksi viivaa tai ”X” pitempää taukoa varten.
21 Jos taas toisaalta huomaat harjoitellessasi lukemista, että jotkut virkkeet ovat sinulle vaikeita ja että pysähdyt toistamiseen väärissä paikoissa, niin voisit tehdä kynällä merkkejä sitoen yhteen kaikki puhejakson muodostavat sanat. Älä sitten lukiessasi pidä taukoja äläkä viivyttele, ennen kuin tulet viimeiseen yhteen ryhmitellyistä sanoista. Monet kokeneet puhujat tekevät näin.
22–24. Miksi on tarpeellista pitää tauko ajatuksen muuttumisen vuoksi?
22 Tauot ajatuksen muuttumisen vuoksi. Siirryttäessä toisesta pääkohdasta toiseen tauko tarjoaa kuulijoille tilaisuuden harkintaan. Se ehkäisee sitä paitsi väärinymmärryksen. Se antaa mielelle mahdollisuuden mukautua, havaita muutos ajatussuunnassa ja seurata esitettävän uuden ajatuksen kehittelyä. Puhujalle on aivan yhtä tärkeätä pitää tauko ajatusten vaihtuessa kuin autonajajalle hidastaa vauhtia ennen kääntymistä.
23 Ekstemporoidun puheen jäsennyksessä täytyy aineisto järjestää siten, että pääkohtien välillä jää mahdollisuus taukojen pitämiseen. Tämän ei tarvitse häiritä puheen jatkuvuutta eikä yhtenäisyyttä, sillä ajatukset täytyy muodostaa niin hyvin, että voit huipentaa jonkin erityisen kohdan, pysähtyä ja siirtyä sitten uuteen ajatukseen. Tällaiset huipentumat ja muutokset voit merkitä jäsennykseesikin, jos tarvitset merkintöjä muistisi tueksi.
24 Ajatuksen muutoksen vuoksi pidetyt tauot ovat tavallisesti pitempiä kuin välimerkkien vuoksi pidetyt, mutta pitkiä taukoja ei tule venyttää puheessa liikaa, tai esityksestä tulee pitkäveteinen. Ne vaikuttavat sitä paitsi helposti teennäisiltä.
25–28. Osoita, kuinka taukojen käyttö auttaa meitä korostamaan ydinkohtaa ja selviytymään häiriöistä.
25 Tauot korostuksen vuoksi. Tauko korostuksen vuoksi on tavallisesti dramaattinen tauko. Se aikaansaa odotusta tai antaa kuulijoille tilaisuuden harkintaan.
26 Pysähtyminen tärkeän kohdan edellä aikaansaa odotusta. Sen jälkeen pidetty tauko sallii ajatuksen painua mieleen koko tärkeydessään. Nämä kaksi tauon käyttötapaa eivät ole sama asia, joten sinun täytyy päättää, kumpi on sopivampi jossain tietyssä tapauksessa vai tuleeko käyttää molempia.
27 Tauot korostuksen vuoksi tulee rajoittaa erittäin tärkeisiin lausuntoihin, sillä muuten ne menettävät arvonsa.
28 Tauot olosuhteiden vaatiessa. Häiriöt vaativat usein puhujaa pitämään hetken tauon. Jollei häiriö ole kovin vakava ja jos voit korottaa ääntäsi ja jatkaa, niin se on tavallisesti parasta. Mutta jos häiriö on niin suuri, että se haittaa koko puhetta, silloin on parasta pitää tauko. Kuulijasi arvostavat huomaavaisuuttasi, eivätkä he monissa tapauksissa kuuntele kuitenkaan, koska tilapäinen häiriö on vetänyt heidän huomionsa puoleensa. Käytä siis taukoja tehokkaasti varmistuaksesi siitä, että kuulijasi saavat täyden hyödyn niistä hyvistä asioista, jotka haluat kertoa heille.