29. tutkielma
Sujuva, keskustelumainen esitys ja oikea lausuminen
1–4. Luettele sujuvuuden puutteen syyt ja ilmenemistavat.
1 Kun nouset kuulijakunnan eteen pitämään puhetta, huomaatko usein hapuilevasi oikeita sanoja? Tai kun luet ääneen, kompasteletko joissakin ilmaisuissa? Jos niin on, silloin ongelmasi on sujuvuus. Sujuva henkilö on sellainen, joka on sanavalmis. Se ei merkitse ”lipevää” henkilöä, ts. sellaista, jonka sanat virtaavat ajattelemattomasti tai vilpillisesti. Se on joustavaa, miellyttävän viehättävää puhumista, joka virtaa helposti, vapaasti. Sujuvuus on merkitty puheenneuvontalomakkeeseen erikoista huomiota vaativana kohtana.
2 Sujuvuuden puutteen syynä puheessa on yleensä selkeän ajattelun ja aineiston valmistamisen puute. Se voi johtua myös heikosta sanavarastosta tai huonosta sananvalinnasta. Sujuvuuden puute lukiessa johtuu tavallisesti harjoituksen puutteesta ääneen lukemisessa, joskin myös tässä sanojen tuntemuksen puute aiheuttaa kompastelua tai kangertelua. Kenttäpalveluksessa voi sujuvuuden puute johtua kaikkien näiden tekijöiden yhtymisestä ujouteen tai epävarmuuteen. Siellä pulma on erityisen vakava, koska kuulijasi saattavat joissakin tapauksissa kirjaimellisesti kävellä pois luotasi. Valtakunnansalissa eivät kuulijasi kävele kirjaimellisesti ulos, mutta heidän mielensä saattaa vaellella, ja suuri osa siitä, mitä sanot, menee hukkaan. Asia on siis vakava, ja sujuvuus on varmasti oppimisen arvoinen ominaisuus.
3 Monilla puhujilla on kiusallinen tapa pistää väliin sellaisia väliääniä kuin ”ööö” tai ”noo” tms. tai sellaisia tilkesanoja kuin ”niinku”, ”siis”, ”tuota” yms. Ellet tiedä, miten usein lisäät tällaisia ilmaisuja puheeseesi, voisit järjestää harjoituksen, jolloin joku kuuntelee tai toistaa nämä ilmaisut perässäsi joka kerta kun käytät niitä. Saatat hämmästyä.
4 Jotkut ihmiset palaavat aina puhuessaan takaisin, toisin sanoen aloittavat lauseen, pysähtyvät sitten ja aloittavat taas alusta. Jos tämä paha tapa vaivaa sinua, yritä voittaa se jokapäiväisessä keskustelussasi. Yritä tietoisesti ajatella ensin ja selvittää ajatus mielessäsi. Lausu sitten koko ajatus loppuun asti pysähtymättä tai muuttamatta sitä kesken kaiken.
5–10. Mitä ehdotuksia annetaan puhujan sujuvuuden parantamiseksi?
5 Vielä eräs seikka. Me olemme tottuneet käyttämään sanoja ilmaistessamme ajatuksiamme. Sanojen pitäisi siis tulla luonnollisesti, jos tiedämme tarkalleen, mitä haluamme sanoa. Sinun ei tarvitse ajatella sanoja. Onkin parempi harjoituksen vuoksi varmistua vain siitä, että ajatus on selvänä mielessäsi, sillä sanat tulevat sitä mukaa kuin puhut. Jos teet näin ja jos pidät mielesi pikemmin ajatuksessa kuin sanoissa, joita puhut, niin sanojen pitäisi tulla itsestään ja ajatustesi pitäisi tulla esitetyiksi siten kuin todella tunnet ne. Mutta kohta kun alat ajatella sanoja pikemminkin kuin ajatuksia, puheestasi tulee horjuvaa.
6 Jos pulmanasi sujuvuudessa on sananvalinta, sillon tarvitaan säännöllistä tutkimista sanavaraston kartuttamiseksi. Pane Vartiotornista ja muista Seuran julkaisuista merkille erityisesti sinulle oudot sanat ja lisää joitakin niistä jokapäiväiseen sanavarastoosi.
7 Koska sujuvuuden puute lukemisessa johtuu tavallisesti sanojen puutteellisesta tuntemuksesta, teet hyvin harjoitellessasi ääneen lukemista säännöllisesti ja järjestelmällisesti, jos tämä on pulmasi.
8 Eräs tapa, jolla tämä voidaan tehdä, on seuraava: Valitse aineistosta kappale tai pari ja lue ne itseksesi läpi huolellisesti, kunnes koko tuon osan ajatus on sinulle tuttu. Ryhmittele ajatukset merkiten ne, jos tarpeellista. Ala sitten harjoitella tämän osan ääneen lukemista. Lue se harjoitellessasi toistamiseen läpi, kunnes voit lukea kokonaiset ajatusryhmät kangertelematta tai pysähtelemättä väärissä paikoissa.
9 Oudot tai vaikeat sanat tulee lausua yhä uudelleen, kunnes sinun on helppo sanoa ne. Kun voit sanoa sanan yksinään, niin lue sitten koko sanan sisältävä virke, kunnes voit liittää sanan virkkeeseen yhtä helposti kuin tutummatkin sanat.
10 Harjoittele myös säännöllisesti näkölukua. Lue esimerkiksi aina päivän teksti ja selitykset ääneen, kun näet ne ensimmäistä kertaa. Totuta silmäsi havaitsemaan sanoja ryhminä, jotka ilmaisevat kokonaisia ajatuksia, pikemmin kuin näkemään vain sanan kerrallaan. Jos harjoittelet, voit hallita tämän tehokkaan puhumisen ja lukemisen tärkeän ominaisuuden.
**********
11–15. Miten keskustelumaisuus riippuu käytetyistä ilmaisuista?
11 Eräs haluttava puheen ominaisuus, joka on merkitty neuvontalomakkeeseen, on ”Keskustelumaisuus”. Se on jotain sellaista, jota sinulla on jokapäiväisessä elämässä, mutta onko sinulla sitä noustessasi pitämään puhetta? Jostain syystä ihmiset, jotka keskustelevat vaivatta suuressakin ryhmässä, tulevat usein hyvin muodollisiksi tai jollain tavalla ”saarnaaviksi”, kun heitä pyydetään valmistautumaan etukäteen ”pitämään puhe”. Kuitenkin tehokkain julkinen puhumistapa on keskusteleva tyyli.
12 Keskustelumaisia ilmaisuja käytetty. Keskustelumaisen puheen tehokkuus riippuu suuressa määrin käytetyistä ilmaisuista. Ekstemporoitua puhetta valmistettaessa ei ole yleensä hyvä toistaa lausuntoja juuri sellaisina kuin ne on painettu. Kirjoitustyyli eroaa puhutusta sanasta. Muovaile siis nämä ajatukset oman yksilöllisen ilmaisutapasi mukaan. Vältä mutkikkaitten virkkeitten käyttöä.
13 Lavalla pitämäsi puheen pitäisi kuvastaa jokapäiväistä ilmaisutapaasi. Sinun ei tule yrittää hienostella lavalla. Kuitenkin valmistettu puheesi on luonnollisesti parannelma jokapäiväisestä puheestasi, koska ajatuksesi on huolellisemmin harkittu etukäteen ja koska ne tulevat sujuvammin esiin. Sen tähden lausuntojesi pitäisi olla sanonnaltaan parempia.
14 Tämä tähdentää jokapäiväisen harjoittelun tärkeyttä. Ole puhuessasi oma itsesi. Vältä slangia. Karta samojen ilmaisujen ja sanontojen alituista toistamista niiden erilaisten ajatusten esiintuomiseksi, joita sinulla saattaa olla. Opi puhumaan niin, että sanoillasi on merkitystä. Pidä jokapäiväinen keskustelusi arvokkaana, niin sanat tulevat lavalla ollessasi paljon helpommin ja voit puhua keskustelevalla tavalla, joka on värikästä, selvää ja mieluista mille tahansa kuulijakunnalle.
15 Tämä pitää erityisesti paikkansa kenttäpalveluksesta. Ja jos puhut harjoituspuheissasi jollekulle, niin koeta puhua niin kuin olisit kentällä käyttäen ilmaisuja, joita käyttäisit siellä luonnollisella ja helpolla tavalla. Näin syntyy vapaa ja todellisuutta vastaava puhe, ja – mikä on vielä tärkeämpää – se valmentaa sinua tehokkaampiin esityksiin kenttäpalveluksessa.
16–19. Osoita, miten esitystyyli voi vaikuttaa keskustelumaisuuteen.
16 Keskustelumainen esitystyyli. Keskustelumaisuus ei riipu yksistään käytetyistä ilmaisuista. Sinun esitystapasi eli -tyylisi on myös tärkeä. Tämä sisältää äänensävyn, äänenvaihtelun ja ilmaisun luonnollisuuden. Se on yhtä itsestään syntyvää kuin jokapäiväinen puhekin, joskin se on laajennettu kuulijoille sopivaksi.
17 Keskusteleva esitys on täysin kaunopuheisuuden vastakohta. Siitä puuttuvat kaikki ”saarnaavan” esityksen piirteet, ja se on vapaa kaikesta teennäisyydestä.
18 Eräs syy, jonka vuoksi aloittelevat puhujat kadottavat usein keskustelumaisuuden, on aineiston sanamuodon liian perusteellinen ennakkovalmistelu. Kun valmistat esitystä, älä ajattele, että ollaksesi oikealla tavalla valmistautunut, sinun pitäisi käydä puhe läpi sana sanalta, kunnes osaat sen itse asiassa ulkoa. Ekstemporoidussa puheessa on esitystä valmistettaessa pantava pääpaino ilmaistavien ajatusten huolelliselle kertaamiselle. Niitä tulee tutkia ajatuksina tai käsitteinä, kunnes ne seuraavat helposti toinen toistaan mielessäsi. Tämän ei pitäisi olla vaikeata, jos ne on kehitelty johdonmukaisesti ja suunniteltu hyvin, ja puhetta esitettäessä ajatusten pitäisi virrata vapaasti ja helposti. Jos näin tapahtuu ja jos ne esitetään halukkaana välittämään ajatuksia toisille, niin esityksessä ilmenee keskustelumaisuutta.
19 Eräs keino varmistautua tästä on yrittää puhua eri henkilöille kuulijakunnassa. Puhu suoraan yhdelle kerrallaan. Ajattele, että tuo henkilö on tehnyt kysymyksen, ja vastaa sitten siihen. Kuvittele olevasi yksityiskeskustelussa hänen kanssaan kehitellessäsi tiettyä ajatusta. Siirry sitten toiseen henkilöön kuulijoitten joukossa ja tee samoin.
20–23. Kuinka joku voi saada lukemisensa kuulostamaan luonnolliselta?
20 Keskustelevan tyylin ylläpitäminen lukuesityksessä on vaikeimmin hallittavia puheen ominaisuuksia, mutta myös tärkeimpiä. Suurin osa julkisesta lukemisestamme on tietysti raamatunlukua, kun luemme raamatunkohtia ekstemporoidussa puheessa. Raamattua tulee lukea tunnepitoisesti ja tarkoin tietoisena sen merkityksestä. Sen tulisi olla eloisaa. Toisaalta Jumalan tosi palvelijat eivät koskaan jäljittele uskonnollisten pappien tekopyhää nuottia. Jehovan palvelijat lukevat hänen Sanaansa luonnollisesti painottaen ja vaatimattoman todenmukaisesti, kuten tuon Kirjan elävä kieli ansaitsee.
21 Sama pitää suureksi osaksi paikkansa myös luettaessa Vartiotornia tai kappaleita kirjantutkistelussa. Tällöinkään ei ilmaisuja ja lauserakenteita ole suunniteltu keskustelumaisiksi, joten lukemisesi ei voi aina kuulostaa keskustelumaiselta. Mutta jos ymmärrät lukemasi merkityksen ja luet sen niin luonnollisesti ja merkityksellisesti kuin kykenet, voit usein saada sen kuulostamaan ekstemporoidulta puheelta, joskin ehkä hiukan muodollisemmalta kuin tavallisesti. Jos voit valmistautua etukäteen, sinun tulisi sen vuoksi pitää tapanasi tehdä luettavaasi mitä tahansa merkintöjä, jotka auttavat sinua, ja tehdä kaikkesi esittääksesi aineiston todenmukaisella ja luonnollisella tavalla.
22 Keskustelumaisessa lukemisessa tai puhumisessa ovat vilpittömyys ja luonnollisuus avainasioita. Anna sydämesi tulvia ja puhu vetoavasti kuulijoillesi.
23 Hyvää puhetapaa ei voida omaksua tilapäisesti enempää kuin muitakaan hyviä tapoja. Mutta jos käytät hyvää puhetapaa joka päivä, niin se ilmenee lavallakin, samoin kuin kotona noudattamasi hyvät tavat näkyvät aina ollessasi julkisuudessa.
**********
24, 25. Miksi huono lausuminen ei ole toivottavaa?
24 Lausuminen. Oikea lausuminen on myös tärkeätä, ja se onkin merkitty erikseen puheenneuvontalomakkeeseen. Vaikka kaikki kristityt eivät olekaan saaneet huomattavaa maallista koulutusta, niin kuin Pietarin ja Johanneksenkin havaittiin olevan tavallisia oppimattomia miehiä, on kuitenkin tärkeätä välttää heikentämästä sanomamme esitystä huonolla lausumisella. Se voidaan helposti korjata, jos kiinnitämme siihen asianmukaista huomiota.
25 Jos jonkun lausuminen on hyvin huonoa, hän saattaa välittää suorastaan vääriä ajatuksia kuulijoittensa mieleen, mitä ei suinkaan haluta. Kun kuulet jonkun lausuvan väärin jonkin sanan puheessaan, sen vaikutus on yleensä kuin pysähdysvalon leimahdus mielessäsi. Voit jopa lakata seuraamasta hänen todisteluaan ja alkaa ajatella hänen väärin lausumaansa sanaa. Se voi saada sinut kääntämään huomiosi siitä, mitä sanotaan, siihen, miten se sanotaan.
26, 27. Mitä ongelmia on mainittu lausumisen yhteydessä?
26 Voitaisiin sanoa, että lausumisen yhteydessä on kolme yleistä pulmaa. Yksi on ehdottomasti väärä lausuminen, jolloin kirjaimet äännetään väärin. Sitten voi lausuminen olla oikeata mutta liioiteltua, liian huoliteltua, niin että se tekee teennäisen, jopa hienostelevan vaikutuksen, eikä se ole toivottavaa. Kolmas pulma on huolimaton puhe, jonka tunnusmerkkinä on alituinen sanojen epäselvyys, tavujen limittäisyys tai pois jättäminen ja muut sellaiset tavat. Niitä tulee välttää.
27 Me käytämme tavallisesti jokapäiväisessä puheessamme sanoja, jotka tunnemme hyvin, joten lausuminen ei ole suuri pulma tässä yhteydessä. Suurin pulma tulee luettaessa. Mutta Jehovan todistajathan lukevat aika paljon julkisesti samoin kuin yksityisestikin. Me luemme Raamattua ihmisille työskennellessämme talosta taloon. Joskus meitä pyydetään lukemaan kappaleet Vartiotornin tutkistelussa, Raamatun kotitutkistelussa tai seurakunnan kirjantutkistelussa. On tärkeätä, että lukeminen on täsmällistä ja lausuminen oikeaa. Jollei se ole, niin vaikuttaa siltä kuin emme tietäisi mistä puhumme. Se myös kääntää huomion pois sanomasta.
28–34. Kuinka jotakuta voidaan auttaa parantamaan lausumistaan?
28 Väärän lausumisen johdosta annettuja neuvoja ei tule liioitella. Jos on kysymys sanasta tai parista, yksityinen neuvonta voi riittää. Mutta vaikka puheessa lausuttaisiin väärin vain muutamia sanoja, niin jos ne ovat säännöllisesti palveluksessamme tai jokapäiväisessä puheessamme käytettyjä sanoja, oppilaalle olisi avuksi, jos koulunvalvoja kiinnittäisi niihin huomiota, jotta hän oppisi lausumaan ne oikein.
29 Jos oppilas sattuu toisaalta Raamattua lukiessaan lausumaan väärin yhden tai kaksi heprealaista nimeä, sitä ei pidettäisi huomattavana heikkoutena. Mutta jos hän lausuu väärin monta nimeä tai vierasperäistä sanaa, se ilmaisee valmistautumisen puutetta, jolloin pitäisi antaa neuvoja. Oppilasta pitäisi auttaa tietämään, miten hän voi varmistua oikeasta lausumisesta ja sitten harjoitella sitä.
30 Samoin on liioitellun lausumisen laita. Jos se todella kääntää huomion pois puheesta, koska se on alituinen tapa, niin oppilaalle tulee antaa apua. On myös huomattava, että useimmat ihmiset ovat nopeasti puhuessaan taipuvaisia lausumaan joitakin sanoja epäselvästi. Tästä ei tarvitse antaa neuvoja, mutta jos se on säännöllinen tapa, jos oppilas esittää alituisesti sanoja epäselvästi ja hänen puhettaan on vaikea ymmärtää, tai jos se vetää huomion pois sanomasta, niin silloin on viisasta antaa hänelle apua täsmällisen ääntämisen suhteen.
31 Neuvojasi pitää tietysti mielessä, että hyväksyttävä lausuminen saattaa vaihdella eri paikoissa. Paikallisella murteella puhuminen ei merkitse välttämättä huonoa lausumista, vaikka pyrimmekin käyttämään kirjakieltä. Siksi hän on varovainen antaessaan neuvoja lausumisen suhteen. Hän ei tee sitä henkilökohtaisen mieltymyksensä mukaan. On kuitenkin sellaisia yleisiä virheitä kuin d-kirjaimen ääntäminen väärin, (esim. t:ksi tai r:ksi) tai äng-äänteen väärä lausuminen (esim. sanassa ”kuningas”), joista olisi hyvä päästä eroon.
32 Jos sinulla on ongelmia lausumisen suhteen, havaitset ettei sen korjaaminen ole vaikeata, kun kiinnität siihen huomiota. Saatuaan lukutehtävän jopa kokeneetkin puhujat harjoittelevat sanojen täsmällistä lausumista. Sinäkin voit edistyä tässä suuresti ponnistelemalla asian korjaamiseksi.
33 Toinen keino parantaa lausumista on lukeminen jollekulle, joka lausuu sanat hyvin, pyytäen häntä pysähdyttämään sinut joka kerta kun teet virheen.
34 Kolmas menetelmä on hyvien puhujien huolellinen kuunteleminen. Ajattele kuunnellessasi; tarkkaile heidän käyttämäänsä kieltä ja tapaa, jolla he lausuvat varsinkin vieraita äänteitä sisältävät sanat. Sovella kuulemaasi omiin esityksiisi. Sinäkin lausut sanat pian oikein. Sujuva, keskustelumainen esitys, johon liittyy oikea lausuminen, parantaa suuresti puhumistasi.