Palveluksemme – osoitus tosi rakkaudesta
1 Osallistumalla palvelukseen osoitamme tottelevamme kahta suurinta käskyä (Matt. 22:37–39). Rakkautemme Jehovaan saa meidät puhumaan myönteisesti hänestä. Rakkautemme lähimmäisiimme saa meidät kannustamaan heitä hankkimaan tietoa Jumalan tahdosta ja tarkoituksesta, niin että he voivat meidän tavoin oppia rakastamaan Jehovaa ja odottaa ikuisen elämän palkintoa. Osallistumalla palvelukseen tuotamme siten kunniaa Jehovan nimelle ja jaamme korvaamattoman arvokkaan Valtakunnan toivon lähimmäistemme kanssa. Palveluksellamme me todellakin osoitamme tosi rakkautta Jumalaa ja ihmisiä kohtaan.
2 Rakkautemme saa meidät puhumaan kaikenlaisille ihmisille kaikenlaisissa tilanteissa (1. Kor. 9:21–23). Valaisemme asiaa. Eräs kristitty vanhin istui lentokoneessa roomalaiskatolisen papin vieressä. Vanhin sai papin esittämään ajatuksiaan tekemällä joitakin tahdikkaita kysymyksiä ja ohjasi sitten keskustelun Valtakuntaan. Kun papin tuli aika lähteä lentokoneesta, hän oli hankkinut kaksi kirjaamme. Miten erinomainen tulos siitä, että tämä vanhin osoitti tosi lähimmäisenrakkautta!
3 Tosi rakkaus saa meidät saarnaamaan. Ne jotka palvelevat osa-aikaisina ja kokoaikaisina tienraivaajina, osoittavat varmasti tosi rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Tienraivaajat uhraavat jatkuvasti aikaansa ja voimiaan auttaakseen toisia hengellisesti. Mikä heidät saa toimimaan siten? Muuan tienraivaaja sanoi: ”Tiedän, että rakkaus on Jumalan hengen hedelmä. Ilman sitä en olisi totuudessa lainkaan, puhumattakaan siitä, että menestyisin tienraivaajana. Rakkaus saa minut huomaamaan ihmiset ja heidän tarpeensa, ja ymmärrän myös sen, että ihmiset ilmaisevat vastakaikua rakkauteen.” Jeesus osoitti sellaista rakkautta ihmisiä kohtaan. Kerran kun hän ja hänen väsyneet opetuslapsensa olivat menossa erääseen paikkaan ’levähtämään vähän’, ihmisjoukot ehättivät sinne ennen heitä. Mitä Jeesus teki? Koska ”hänen tuli heitä sääli”, hän sivuutti omat tarpeensa ja ”rupesi opettamaan heille monia asioita”. (Mark. 6:30–34.)
4 Silloinkin kun ihmiset hylkäävät hyvän uutisen, jota heille tarjoamme, koemme sisäistä iloa, koska tiedämme, että rakkaus on saanut meidät tekemään parhaamme auttaaksemme heitä pelastumaan. Kun Kristus tuomitsee lopulta meidät kaikki, olemme erittäin onnellisia siitä, että osoitimme tosi rakkautta ’suorittamalla palveluksemme täydelleen’ (2. Tim. 4:5).