Monipuolinen hajuaistimme
HERÄTTÄÄ MUISTOJA, KIIHOTTAA MAKUHERMOJA
MIKÄ on sinun lempituoksusi? Kun tätä kysyttiin useilta ihmisiltä, saatiin kiehtovia vastauksia: paistuvan pekonin, suolaisen meri-ilman, tuulessa hulmuavan puhtaan pyykin, vastaniitetyn heinän, voimakkaiden mausteiden ja koiranpennun hengityksen tuoksu. Kun heiltä tiedusteltiin edelleen, miksi he pitivät erityisesti näistä tuoksuista, he kaikki muistivat täsmällisesti ja elävästi sen kerran, kun he tunsivat ensi kertaa nenässään tuon tuoksun. Hyvin usein muistikuvat olivat lapsuudesta.
Eräs nuori nainen muistaa maanneensa sängyssään, kun paistuvan pekonin viekoitteleva aromi leijui huoneeseen ja houkutteli häntä aamiaiselle muiden perheenjäsenten kanssa.
58-vuotias Louise sanoi, että meri-ilman tuoksu palauttaa hänen mieleensä ne kesät, jotka hän vietti lapsena Mainen rannikolla Yhdysvalloissa. ”Millaisesta vapaudesta me nautimmekaan, kun juoksentelimme ja leikimme hiekassa sekä kaivoimme simpukoita ja paistoimme niitä nuotiossa!”
72-vuotias Michele muistaa ne kerrat, kun hän lapsena auttoi äitiään keräämään pyykit narulta. Kantaessaan sisään päänsä yläpuolelle ulottuvia pyykkipinoja hän hengitti syvään niiden raikkautta.
Tuntiessaan vastaniitetyn heinän tuoksun Jeremy siirtyy ajassa 55 vuotta taaksepäin lapsuuteensa ja näkee itsensä vastaniitetyistä heinistä tehdyn kuorman päällä eräällä Iowassa Yhdysvalloissa sijaitsevalla maatilalla. Heiniä viedään tilan ulkorakennukseen pois sateen alta, jonka hän ja hänen isänsä haistavat olevan tulossa.
”Voimakkaat mausteet”, vastasi 76-vuotias Jessie. Hän sulki silmänsä ja kertoi siitä, kuinka hänen perheensä valmisti rautakattilassa ulkona omenamarmeladia (eräänlaista voimakkaasti maustettua hilloa, jota tehdään Yhdysvalloissa). Siitä on 70 vuotta, mutta hän muistaa sen edelleen hyvin elävästi.
Carolin mieleen palaa se hellyttävä koiranpentu, jota hän piti sylissään ollessaan viisivuotias, ja hän muistaa, miltä pennun hengitys tuoksui. Ah, tuo tuoksu synnyttää hänessä sellaisen tunteen, että hän istuu auringon lämmössä vanhalla verannalla puuvillamekkoon pukeutuneena.
Miten on sinun laitasi? Onko jokin tuoksu miellyttänyt sinua niin kuin muita – herättänyt muistoja, synnyttänyt tunteita? Oletko saanut uusia voimia haisteltuasi havupuulta tuoksuvaa vuoristoilmaa tai onko voimakastuoksuinen merituuli virkistänyt sinua? Tai ehkä leipomoliikkeestä leijuva tuoksu on saanut veden herahtamaan kielellesi. Hermojentutkija Gordon Shepherd sanoi National Geographic -lehdessä: ”Ajattelemme näköaistin hallitsevan elämäämme, mutta mitä lähemmäksi päivällisaika tulee, sitä voimakkaammin tajuamme, kuinka elämän todelliset nautinnot liittyvät hajuaistiin.”
Hajuaistilla on huomattava vaikutus makuaistiimme. Makusilmut erottavat toisistaan suolaisen, makean, karvaan ja happaman, kun taas hajuaisti havaitsee hienompia aromeja. Jos omenat ja sipulit eivät tuoksuisi miltään, niissä olisi kutakuinkin samanlainen maku. Tai pane merkille, kuinka paljon mauttomammaksi esimerkiksi suklaa tulee, kun sitä syödessäsi pitelet samalla nenääsi.
Kuvittele mielessäsi jotakin herkkuruokaa – vaikkapa uunituoretta pullaa. Siitä lähtee houkutteleva tuoksu, koska siitä vapautuu hajumolekyylejä ilmavirtojen vietäväksi. Tuoksu leijuu nenääsi, ja alat haistella sitä innokkaasti. Vedät ilmaa nenääsi, ja nuo molekyylit kulkeutuvat hajuaistin hämmästyttävään koneistoon.
Katso sivuilta 24 ja 25 yksityiskohtaisempaa selostusta tästä hajuaistiin liittyvästä tapahtumasarjasta. Tämän aistin mutkikkuus on todella kunnioitusta herättävä.
Tuoksuja ja niiden vaikutuksia
Hajuvedenvalmistajat, mestarikokit ja viininvalmistajat ovat jo vuosisatojen ajan tajunneet, miten voimakkaasti tuoksut vangitsevat mielen ja miellyttävät aisteja. Tuoksupsykologit ja biokemistit yrittävät nykyään hyödyntää tuoksun voimaa uusilla tavoilla. Tuoksujen tutkijat ovat kokeilleet kielontuoksusta mausteiden ja omenan tuoksusekoitukseen kouluissa, toimistoissa, parantoloissa ja jopa metroissa saadakseen selville, millainen vaikutus hyvillä hajuilla on ihmisen mieleen ja käyttäytymiseen. He sanovat, että tietyt tuoksut voivat vaikuttaa mielialaan tekemällä ihmisistä ystävällisempiä, lisäämällä tehokkuutta työpaikalla ja jopa valpastuttamalla mieltä.
The Futurist -lehden mukaan ihmiset jonottavat erään suositun terveyskerhon edessä Tokiossa puolen tunnin ”tuoksukoktailia”, jonka sanotaan lievittävän kaupunkielämän stressiä. Japanilaiset tiedemiehet ovat tutkineet myös metsäilman vaikutuksia ihmiseen ja suosittavat metsässä kävelyä avuksi kireisiin hermoihin. Puista haihtuvien terpeenien (männyntuoksun) on havaittu rentouttavan sekä ruumista että erityisesti mieltä.
Kaikilla tuoksuilla ei suinkaan ole hyvää vaikutusta. Se mikä miellyttää yhtä, voi hyvinkin tehdä toisen olon kurjaksi. On tiedetty pitkään, että voimakkaat hajut, jopa hajuvesien tuoksut, voivat pahentaa joidenkuiden astmaa ja laukaista joissakuissa allergisen reaktion. On lisäksi sellaisia pahoja hajuja, joita kaikki pitävät vastenmielisinä: tehtaiden savupiipuista ja autojen pakoputkista leviävät vahingolliset katkut, kaatopaikoilta ja jätevesialtaista lähtevä lemu sekä monissa tehtaissa käytettävien haihtuvien kemikaalien pahanhajuiset kaasut.
Vaarallisia kemiallisia aineita on toki luonnostaankin elinympäristössämme, mutta ne esiintyvät yleensä niin pieninä määrinä, ettei niistä ole haittaa. Mutta kun ne esiintyvät suurina määrinä, altistuminen niille voi rappeuttaa jopa elinvoimaisia hajusoluja. Asiantuntijat ovat luokitelleet esimerkiksi liuotteet – muun muassa ne, joita käytetään maaleissa – sekä monet muut teollisuuskemikaalit sellaisiksi aineiksi, jotka vahingoittavat hajuaistia. On myös monia fyysisiä sairauksia, jotka voivat haitata hajuaistia tai turmella sen.
Arvostatko tätä lahjaa?
Hajuaistia kannattaa varmasti suojella tällaisilta vaaroilta aina kun se vain on mahdollista. Tutustu sen vuoksi kaikkien sellaisten kemikaalien vaaroihin, joita joudut käsittelemään, ja ryhdy mihin tahansa järkeviin varotoimiin, jotka ovat tarpeellisia suojellaksesi herkkää hajuaistiasi (vrt. 2. Korinttolaisille 7:1). Toisaalta on myös hyvä ottaa huomioon muut ihmiset. Siitä, että pidämme hyvää huolta esimerkiksi kotimme ja ruumiimme puhtaudesta, voi olla paljon hyötyä tässä suhteessa. Jotkut ovat myös päättäneet noudattaa erityistä varovaisuutta hajuvesien käytössä, varsinkin kun he aikovat olla toisten läheisyydessä pitkän aikaa vaikkapa teatterissa tai konventtisalissa (vrt. Matteus 7:12).
Hajuaisti on kuitenkin lahja, joka vaatii tavallisesti hyvin vähän huolenpitoa. Meidän ei juuri tarvitse huolehtia siitä eikä suojella sitä, ja silti se tuottaa meille päivittäin lukuisia pieniä nautintoja. Kun saat lahjan, joka tuottaa sinulle iloa, tunnetko halua kiittää sen antajaa? Miljoonat kiittävät nykyään sydämestään Luojaa siitä, että ihmiselimistö on tehty ihmeellisellä tavalla (vrt. Psalmit 139:14). Olisi toivottavaa, että hänelle esitettäisiin enemmän tällaisia kiitoksen ja ylistyksen ilmauksia, jotka ovat muinaisten israelilaisten antamien uhrien tavoin ”suloinen tuoksu” rakkaudelliselle, anteliaalle Luojallemme (4. Mooseksen kirja 15:3; Heprealaisille 13:15).
[Tekstiruutu/Kaavio s. 24, 25]
Miten hajuaisti toimii
Ensin haju havaitaan
HENGITETTÄESSÄ sisään hajut kulkeutuvat nenän ilmatiehyisiin. Myös ruokaa nieltäessä hajumolekyylejä työntyy nielua pitkin ylös nenäonteloon. Sen jälkeen hajupitoisen ilman täytyy päästä ”vartijoiden” ohi. Sierainten seinämissä on kolmoishermon haaroja (1), jotka laukaisevat aivastusrefleksin aistiessaan pistävänhajuisia tai muunlaista ärsytystä aiheuttavia kemiallisia aineita. Nämä haarat tuottavat myös nautintoa reagoimalla joidenkin aromien kirpeyteen.
Tämän jälkeen kolmen käärömäisen luu-ulokkeen eli nenäkuorikon (2) ympärillä pyörivien ilmavirtojen synnyttämät pyörteet työntävät hajumolekyylejä ylöspäin. Matkallaan kostuva ja lämpenevä ilmavirta kuljettaa molekyylit hajuepiteelille (3), varsinaiselle vastaanottoalueelle. Tämä peukalonkynnen kokoinen kudosalue sijaitsee korkealla nenässä kapeassa käytävässä, ja siinä on yhteen pakkautuneena noin kymmenen miljoonaa aistinsolua (4), joista lähtee useita ohuessa limakerroksessa uiskentelevia karvamaisia ulokkeita, värekarvoja. Epiteeli on niin herkkä, että se voi havaita tietyt hajuaineet, vaikka niitä olisi vain 0,000000002 milligrammaa yhdessä leyhähdyksessä.
Mutta se, miten hajut oikeastaan aistitaan, on hämärän peitossa. Ihmisethän voivat tunnistaa jopa 10000 hajua. Elinympäristössämme on yli 400000 hajuainetta, ja kemistit luovat jatkuvasti uusia. Miten nenämme voi siis tunnistaa jonkin nimenomaisen tuoksun tästä hajujen sekamelskasta? On olemassa yli 20 teoriaa, joiden avulla tätä arvoitusta pyritään selittämään.
Aivan viime aikoina tiedemiehet ovat edistyneet kohti tämän salaisuuden osittaista ratkaisua. Vuonna 1991 saatiin jonkin verran todistusaineistoa siitä, että on olemassa pikkuriikkisiä proteiineja, joita sanotaan hajureseptoreiksi. Nämä reseptorit sijaitsevat värekarvoissa ja ulottuvat solukalvon läpi. Näyttää siltä, että ne kiinnittyvät eri tavoin erilaisiin hajumolekyyleihin ja antavat näin kullekin hajulle tunnusmerkillisen ”sormenjäljen”.
Sitten haju välitetään eteenpäin
Jotta tämä tieto siirtyisi aivoihin, sähkökemiallinen koodiviesti lähtee eteenpäin hajusoluiksi kutsuttuja neuroneja (4) pitkin. Tieteellisten esseiden kirjoittaja tri Lewis Thomas sanoo näitä neuroneja nykymaailman viidenneksi ihmeeksi. Ne ovat ainoita primaarisia hermosoluja, jotka jakautuvat muutamien viikkojen välein. Niiden ja ulkoisten ärsykkeiden välissä ei ole myöskään suojarakenteita, jollaiset suojaavat silmässä ja korvassa olevia aistinsoluja. Sen sijaan hajuhermot lähtevät itse aivoista ja ovat suorassa yhteydessä ulkomaailmaan. Nenä on näin ollen aivojen ja ympäristön kohtauspaikka.
Nämä neuronit päätyvät kaikki samaan paikkaan: kahteen aivojen alapuoliseen hajukäämiin (5). Nämä käämit ovat pääasemia, joista viestit välittyvät muihin aivojen osiin. Ensin ne kuitenkin muokkaavat niihin tulvivan hajutiedon, karsivat siitä pois kaiken epäolennaisen ja lähettävät sen sitten eteenpäin.
Seuraavaksi syntyy hajuaistimus
Hajukäämit ovat mutkikkaasti sidoksissa aivojen limbiseen järjestelmään (6), joka on sarja hienoja, silmukanmuotoisia rakenteita ja joka näyttelee tärkeää osaa muistikuvien tallentamisessa ja tunnereaktioiden synnyttämisessä. Täällä ”kylmä todellisuuksien maailma muuttuu kuohuviksi ihmistunteiksi”, sanotaan kirjassa The Human Body. Limbinen järjestelmä on niin suurelta osin yhteydessä hajuaistiin, että siitä käytettiin pitkään nimitystä rhinencephalon, ”hajuaivot”. Tämä nenän ja limbisen järjestelmän läheinen yhteys saattaa selittää, miksi me reagoimme niin tunteellisesti ja nostalgisesti tuoksuihin. Ahaa! Paistuva pekoni, puhdas pyykki, vastaniitetty heinä, koiranpennun hengitys!
Hajuaistimuksen perusteella limbinen järjestelmä saattaa aktiivistaa hypotalamuksen (7), joka vuorostaan voi käskeä aivojen johtavaa rauhasta, aivolisäkettä (8), tuottamaan erilaisia hormoneja – esimerkiksi ruokahalua ja sukupuolitoimintoja sääteleviä hormoneja. Ei ihme, että ruoan tuoksu voi yhtäkkiä tehdä meidät nälkäisiksi tai hajuvettä voidaan pitää seksuaalisen viehätysvoiman tärkeänä piirteenä.
Limbinen järjestelmä ulottuu myös neokorteksiin (9), joka on melkoisen älyllinen, analyyttinen alue aivoissa. Täällä nenästä tulevia tietoja voidaan verrata muista aisteista tuleviin tietoihin. Voit hetkessä yhdistää esimerkiksi pistävän hajun, rätisevän äänen sekä ilmassa leijuvan ohuen savuverhon toisiinsa ja päätellä: tulipalo!
Talamuksellakin (10) on oma osansa. Se toimii mahdollisesti välittäjänä noiden kahden osan, ”tunteellisen” limbisen järjestelmän ja ”älyllisen” neokorteksin, välillä. Aivokuoren hajualue (11) auttaa erottelemaan samanlaiset hajut toisistaan. Aivojen eri osat voivat vastavuoroisesti lähettää viestejä välityskeskuksiin, hajukäämeihin. Miksi? Jotta käämit voisivat vaikuttaa hajuaistimukseen vaimentamalla sitä tai jopa poistamalla sen.
Olet ehkä huomannut, että ruoka ei tuoksu yhtä houkuttelevalta, kun vatsasi on täynnä. Tai oletko joutunut hengittelemään pitkän aikaa läpitunkevaa tuoksua, joka on pikku hiljaa tuntunut häipyvän? Aivot lähettävät tietoja hajukäämeille, jotka saavat aikaan nämä muutokset. Hajukäämit voivat saada apua reseptorisoluilta, joiden sanotaan väsyvän helposti. Tämä on hyödyllinen piirre, varsinkin kun on kyse epämiellyttävistä hajuista.
Eikö olekin melkoinen järjestelmä? Olemme kuitenkin vasta raapaisseet pintaa! Kokonaisia kirjoja on omistettu tälle erittäin monimutkaiselle aistille.
[Kaavio]
(Ks. painettu julkaisu)
[Tekstiruutu s. 26]
Hajuaistin häiriöitä
Miljoonat ihmiset kärsivät hajuaistin häiriöistä. Kevään tai herkullisen ruoan tuoksu ei tee heihin juuri vaikutusta. Eräs nainen kuvaili äkillistä hajuaistinsa menetystä seuraavasti: ”Sokeus ja kuurous ovat meille kaikille tuttuja käsitteitä, enkä varmasti vaihtaisi vajavuuttani noihin sairauksiin. Pidämme kuitenkin kahvin rikasta aromia ja appelsiinien makeaa makua niin itsestään selvinä asioina, että kun me menetämme haju- ja makuaistimme, tuntuu melkein siltä kuin olisimme unohtaneet, miten hengittäminen tapahtuu.” (Newsweek-lehti.)
Hajuaistin häiriöt voivat olla jopa hengenvaarallisia. Eva-niminen nainen selittää: ”Minun täytyy olla hyvin varovainen, koska en kykene aistimaan hajuja. Pelkään talven tulemista, sillä minun täytyy sulkea kaikki asuntoni ikkunat ja ovet. Mikäli kaasulieden säästöliekki sammuu, kaasu voi helposti tainnuttaa minut, jollei asuntooni pääse raitista ilmaa.”
Mistä hajuaistin häiriöt johtuvat? Vaikka syitä onkin lukuisia, tavallisesti niihin on syynä jokin näistä kolmesta: päävamma, ylähengitysteiden virusinfektio tai nenän sivuontelosairaus. Jos hermoradat menevät poikki, jos hajuepiteeli menettää aistimiskykynsä tai jos ilma ei pääse epiteelille tukoksen tai tulehduksen vuoksi, hajuaisti katoaa. Koska näitä häiriöitä pidetään suurena ongelmana, on perustettu kliinisiä tutkimuskeskuksia, jotta voitaisiin tutkia maku- ja hajuaistia.
Syracusessa toimivan New Yorkin osavaltion terveys- ja tiedekeskuksen yliopiston lääkäri Maxwell Mozell sanoi eräässä haastattelussa: ”Meillä on ollut täällä potilaita, jotka [ovat tunteneet sieraimissaan sellaista pahaa hajua, jota kukaan muu ei ole haistanut]. He ovat tunteneet hyvin vastenmielisiä hajuja. Eräs nainen haistoi jatkuvasti kalan hajua. Ajattele, jos tuntisit nenässäsi jokaisen päivän jokaisena minuuttina kalan tai palavan kumin hajua.” Kärsittyään 11 vuotta nenässään tuntuneesta epämiellyttävästä hajusta ja sen aiheuttamasta masennuksesta eräs nainen sai heti apua, kun toinen hänen hajukäämeistään poistettiin leikkauksen avulla.
[Kuvat s. 23]
Koiranpennun hengitys
[Kuva s. 23]
Paistuva pekoni
[Kuva s. 23]
Vastaniitetty heinä