Jäsennyksen käyttö

AJATUS siitä, että pitäisi puhua jäsennyksestä, pelottaa monia. Heistä tuntuu turvallisemmalta, kun kaikki on kirjoitettu muistiin tai opeteltu ulkoa.

Tosiasiassa me kaikki kuitenkin puhumme joka päivä ilman käsikirjoitusta. Emme käytä käsikirjoitusta keskustellessamme perheenjäsenten ja ystävien kanssa. Emme käytä sitä kenttäpalveluksessa, emme liioin esittäessämme hartaita rukouksia joko yksityisesti tai julkisesti.

Onko sillä mitään väliä, pitääkö puheen käsikirjoituksesta vai jäsennyksestä? Vaikka käsikirjoitus voi turvata täsmällisyyden ja sananvalinnan, sillä on rajoituksensa sydänten tavoittamisessa. Kun lukee useamman lauseen sanasta sanaan, puhenopeus ja -tapa eivät tavallisesti enää ole samat kuin spontaanissa keskustelussa. Jos huomiosi kiinnittyy enemmän papereihin kuin kuulijoihin, moni heistä ei ehkä kuuntele niin tarkkaavaisesti kuin jos heistä tuntuisi, että todella ajattelet heitä ja sovellat aineiston heidän oloihinsa. Kaikkein kannustavin puhe on esitystilanteessa sanamuotonsa saava puhe.

Teokraattinen palveluskoulu on suunniteltu auttamaan meitä jokapäiväisessä elämässämme. Tavatessamme ystäviä emme vetäise esiin paperilappua ja esitä ajatuksiamme siitä, jotta sananvalinta osuisi kohdalleen. Kenttäpalveluksessa emme pidä mukanamme käsikirjoitusta sen pelosta, että saattaisimme unohtaa jotain, mitä haluamme ihmisille kertoa. Kun esität koulussa näytettä siitä, miten todistaa sellaisissa tilanteissa, harjoittele puhumaan mahdollisimman luontevasti. Huomaat, että hyvän valmistautumisen ansiosta jäsennys – oli se sitten mielessä tai paperilla – tavallisesti riittää palauttamaan mieleen pääajatukset, jotka haluat esittää. Mutta miten voi kehittää sellaista varmuutta, jota jäsennyksestä puhuminen vaatii?

Jäsentele ajatuksesi. Jäsennyksen käyttö vaatii ajatusten järjestämistä. Tämä ei tarkoita sitä, että sanat valitaan etukäteen, vaan yksinkertaisesti sitä, että ajattelee ennen kuin puhuu.

Impulsiivinen ihminen saattaa sanoa töksäyttää jotain, jota myöhemmin katuu. Joku toinen puolestaan puhuu ehkä hiukan päämäärättömästi, hyppien ajatuksesta toiseen. Molemmissa tapauksissa auttaa suuresti se, että pysähtyy jäsentämään ajatukset lyhyesti mielessään, ennen kuin puhuu. Mieti ensin, mikä on tavoitteesi, seuraavaksi, miten voit päästä siihen, ja puhu vasta sitten.

Kun valmistaudut kenttäpalvelukseen, varaa aikaa paitsi laukkusi pakkaamiseen myös ajatustesi jäsentämiseen. Mikäli päätät käyttää Valtakunnan Palveluksemme -lehtisessä ehdotettua esitystä, lue se läpi moneen kertaan, jotta pääajatukset painuvat hyvin mieleesi. Tiivistä ne yhteen tai kahteen lyhyeen lauseeseen. Sovita sanat omaan suuhusi ja alueellesi sopiviksi. On hyvä laatia mielessään jäsennys. Se voisi olla seuraavanlainen: 1) Mainitse johdannossa jotain, joka yleisesti kiinnostaa paikkakunnan asukkaita. Kysy, mitä puhuteltava ajattelee asiasta. 2) Mieti aiheesta jotain täsmällistä sanottavaa, myös yksi tai kaksi raamatunkohtaa, jotka osoittavat, miten Jumala on luvannut puuttua ongelmaan. Jos saat tilaisuuden, korosta sitä, että Jehova tekee sen Valtakuntansa, taivaallisen hallituksensa, välityksellä. 3) Kannusta puhuteltavaa ryhtymään toimiin käsittelemienne asioiden pohjalta. Voisit tarjota hänelle kirjallisuutta tai raamatuntutkistelua ja sopia täsmällisesti, milloin palaat asiaan.

Tällaiseen esitykseen riittää todennäköisesti se, että asiat ovat jäsenneltyinä mielessä. Mikäli haluat käyttää kirjoitettua jäsennystä ennen ensimmäistä käyntiä, siinä tuskin olisi muuta kuin muutama sana johdannosta, yksi tai kaksi raamatunkohtaviitettä ja lyhyt tiivistelmä loppuajatuksista. Valmistautuminen ja tällaisen jäsennyksen käyttäminen estävät keskustelua rönsyilemästä, jolloin puhuteltavalle jää asiasta selvä kuva, jonka hän muistaa helposti.

Mikäli alueella tulee usein vastaan jokin tietty kysymys tai vastaväite, sen varalta kannattaa etsiä aineistoa. Yleensä riittää pari kolme perusajatusta sekä muutama niitä tukeva raamatunkohta. Sopiva jäsennys voi löytyä kirjan Puhu perustellen käyttämällä Raamattua väliotsikoiden alta tai Raamatun liitteestä ”Raamatullisia keskustelunaiheita”. Jostain muualta voi löytyä aiheeseen sopiva lainaus. Kirjoita lyhyt jäsennys, liitä siihen kopio lainauksesta ja pidä niitä kenttäpalvelustarvikkeiden joukossa. Kun sitten tuo kysymys tai vastaväite nousee esiin, kerro puhuteltavalle, että esität mielelläsi perusteen omaan kantaasi (1. Piet. 3:15). Käytä jäsennystä runkona, kun vastaat.

Myös silloin kun esität julkisen rukouksen perheen, kirjantutkisteluryhmän tai seurakunnan puolesta, sinun on hyödyllistä jäsennellä ajatuksesi. Luukkaan 11:2–4:n mukaan Jeesus antoi opetuslapsilleen yksinkertaisen jäsennyksen sisällökästä rukousta varten. Jerusalemin temppelin vihkiäisissä Salomo esitti pitkän rukouksen, jota hän oli ilmeisesti miettinyt etukäteen. Ensin hän keskitti huomion Jehovaan ja hänen Daavidille antamaansa lupaukseen, sen jälkeen temppeliin ja sitten yksi kerrallaan erityisiin tilanteisiin ja ihmisryhmiin. (1. Kun. 8:22–53.) Voimme ottaa mallia noista rukouksista.

Pidä puhejäsennys yksinkertaisena. Onko sinun määrä laatia jäsennys puhetta varten? Miten tarkka sen pitäisi olla?

Muista, että jäsennyksen tarkoitus on palauttaa mieleen ajatuksia. Haluat ehkä kirjoittaa muutaman alkulauseen kokonaan, mutta keskity sen jälkeen ajatuksiin äläkä sanoihin. Mikäli kirjoitat ajatukset lauseiksi, ne kannattaa pitää lyhyinä. Pääkohtien tulee erottua selvästi. Ne voi kirjoittaa isoin kirjaimin, alleviivata tai merkitä korostuskynällä. Luetteloi kunkin pääkohdan alle ajatukset, joiden avulla aiot sitä kehitellä, ja raamatunkohdat, jotka aiot lukea. Tavallisesti kohdat on parasta lukea suoraan Raamatusta. Kirjoita muistiin kuvaukset. Mukaan voi myös liittää mainitsemisen arvoisia lainauksia muusta kuin raamatullisesta kirjallisuudesta. Tee jäsennyksestä sen verran kattava, että pystyt esittämään täsmällisiä yksityiskohtia. Jäsennystä on helpompi käyttää, jos se on siisti ja selkeä.

Jotkut suosivat varsin niukkaa jäsennystä. Siinä on ehkä jokunen avainsana, viittauksia raamatunkohtiin, joita puhuja lainaa ulkomuistista, ja piirroksia tai kuvia, jotka palauttavat ajatukset hänen mieleensä. Tällaisten yksinkertaisten muistiinpanojen avulla puhuja kykenee esittämään aineiston johdonmukaisesti ja keskustelumaisesti. Se on tämän tutkielman tavoite.

Tämän kirjan sivuilla 39–42 käsitellään aihetta ”Jäsennyksen laatiminen”. Sinun on erittäin hyödyllistä lukea tuo aineisto, kun pyrit soveltamaan tämän tutkielman neuvoja.

Jäsennyksen käyttö. Tavoitteena ei tämän tutkielman kohdalla ole kuitenkaan vain laatia puhetta varten jäsennys. Tarkoitus on oppia käyttämään sitä tehokkaasti.

Ensimmäinen vaihe jäsennyksen käytössä on esitykseen valmistautuminen. Katso teemaa, lue pääkohdat ja selvitä itsellesi, miten kukin niistä liittyy teemaan. Pane merkille, kuinka kauan kutakin kohtaa voi käsitellä. Palaa sitten alkuun ja tarkastele ensimmäistä pääkohtaa – sen perusteita, raamatunkohtia, kuvauksia ja esimerkkejä. Käy tuo puheen osa läpi useaan kertaan, kunnes se on selvänä mielessäsi. Toimi samoin muiden pääkohtien suhteen. Mieti, mitä voit karsia tarvittaessa pois ajoituksen vuoksi. Käy sitten läpi koko puhe. Keskity sanojen sijasta ajatuksiin. Älä opettele puhetta ulkoa.

Kun pidät puhetta, sinun pitäisi pystyä säilyttämään hyvä katseyhteys kuulijoihin. Raamatunkohdan lukemisen jälkeen se pitäisi yleensä pystyä selittämään Raamatun avulla katsomatta muistiinpanoja. Samoin kuvaus tulisi kertoa niin kuin se kerrotaan ystäville, sen sijaan että sen lukisi paperista. Älä katso muistiinpanoihin joka lauseen kohdalla, kun puhut. Puhu sydämestäsi. Siten tavoitat niiden sydämen, jotka kuuntelevat sinua.

Kun hallitset jäsennyksestä puhumisen taidon, olet ottanut suuren harppauksen julkisessa puhumisessa.