Raamatunkohtien soveltaminen oikein

TOISTEN opettaminen ei ole vain sitä, että luetaan jakeita Raamatusta. Apostoli Paavali kirjoitti työtoverilleen Timoteukselle: ”Tee kaikkesi osoittautuaksesi Jumalalle hyväksytyksi, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” (2. Tim. 2:15.)

Tämän vuoksi meidän täytyy selittää Raamattua sen mukaisesti, mitä Raamattu itse opettaa. Se vaatii sitä, että otamme huomioon tekstiyhteyden emmekä pelkästään valikoi meitä miellyttäviä ilmauksia ja lisää omia ajatuksiamme. Jehova varoitti profeetta Jeremian kautta niistä profeetoista, jotka väittivät sanomansa olevan lähtöisin Jehovan suusta mutta jotka todellisuudessa puhuivat ”oman sydämensä näkyä” (Jer. 23:16). Apostoli Paavali varoitti kristittyjä turmelemasta Jumalan sanaa ihmisten filosofialla kirjoittaessaan: ”Olemme luopuneet hävettävistä luihuuksista emmekä vaella viekkaasti emmekä väärennä Jumalan sanaa.” Tuohon aikaan epärehellisillä viinikauppiailla oli tapana laimentaa viiniään saadakseen sitä siten lisää ja hankkiakseen enemmän voittoa. Me emme väärennä Jumalan sanaa sekoittamalla siihen ihmisten aatteita. ”Emme ole Jumalan sanan kaupustelijoita, niin kuin monet ovat”, Paavali julisti, ”vaan me puhumme vilpittöminä, niin, Jumalan lähettäminä, Jumalan nähden, Kristuksen seurassa.” (2. Kor. 2:17; 4:2.)

Toisinaan saatat lainata Raamattua korostaaksesi jotain periaatetta. Raamattu on täynnä järkeviä periaatteita, joiden avulla voimme selvitä monenlaisista tilanteista (2. Tim. 3:16, 17). Sinun on kuitenkin varmistuttava, että sovellus on täsmällinen etkä käytä raamatunkohtaa väärin sillä tavalla, että se näyttäisi sanovan, mitä sinä haluat sen sanovan (Ps. 91:11, 12; Matt. 4:5, 6). Sovelluksen täytyy olla sopusoinnussa Jehovan tarkoituksen ja koko hänen Sanansa kanssa.

Siihen, että ”käsittelee totuuden sanaa oikein”, liittyy myös raamatunkohtien hengen ymmärtäminen. Raamattu ei ole ”nuija”, jolla uhataan toisia. Jeesusta Kristusta vastustaneet uskonnolliset opettajatkin lainasivat Raamattua, mutta he sulkivat silmänsä Jumalan vaatimilta painavammilta asioilta, joihin sisältyvät oikeus, armo ja uskollisuus (Matt. 22:23, 24; 23:23, 24). Opettaessaan Jumalan sanaa Jeesus heijasti Isänsä persoonallisuutta. Hänessä yhdistyivät palava into totuuden puolesta ja syvä rakkaus niitä kohtaan, joita hän opetti. Meidän tulisi pyrkiä seuraamaan hänen esimerkkiään. (Matt. 11:28.)

Miten voimme varmistua siitä, että sovellamme raamatunkohdat oikein? Säännöllisestä Raamatun lukemisesta on apua. Lisäksi meidän on ymmärrettävä, että Jehova käyttää ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa” eli hengellä voideltuja kristittyjä jakamaan hengellistä ruokaa uskon huonekunnalle (Matt. 24:45). Hyödymme tuosta opetuksesta, kun tutkimme henkilökohtaisesti sekä käymme säännöllisesti kokouksissa ja osallistumme niissä.

Jos opit hyödyntämään taitavasti kirjaa Puhu perustellen käyttämällä Raamattua, pystyt sen avulla selittämään oikein satoja sellaisia raamatunkohtia, joita käytämme palveluksessa usein. Jos aiot käyttää vähemmän tuttua kohtaa, vaatimattomuus saa sinut hankkimaan siitä riittävästi tietoa, niin että voit käsitellä totuuden sanaa oikein (Sananl. 11:2).

Tee sovellus selväksi. Kun opetat toisia, heidän on ymmärrettävä selvästi käsittelemäsi aiheen ja käyttämiesi raamatunkohtien välinen yhteys. Mikäli johdattelet raamatunkohtaan kysymyksellä, kuulijoittesi tulisi ymmärtää, miten kohta vastaa siihen. Jos käytät raamatunkohtaa jonkin väittämän tueksi, varmistu siitä, että oppilas ymmärtää selvästi, miten kohta todistaa ydinasian.

Pelkkä raamatunkohdan lukeminen ei tavallisesti riitä, vaikka sen lukisi korostaenkin. Muista, että suurin osa ihmisistä ei tunne Raamattua eikä siksi luultavasti oivalla asian ydintä ensi lukemalla. Kiinnitä huomio siihen raamatunkohdan osaan, joka soveltuu suoraan käsittelemääsi asiaan.

Tämä vaatii yleensä sitä, että raamatunkohdasta poimitaan keskeiset sanat erilleen. Yksinkertaisinta on toistaa nuo ajatuksia välittävät sanat. Puhuttaessa yksittäiselle ihmiselle hänelle voisi esittää kysymyksiä, jotka auttavat häntä tunnistamaan nuo sanat. Ryhmälle puhuessaan jotkut pyrkivät samaan tavoitteeseen käyttämällä synonyymeja tai esittämällä ajatuksen eri sanoin. Tällöin on kuitenkin varottava, ettei yleisö kadota yhteyttä käsiteltävän aiheen ja raamatunkohdan väliltä.

Keskeisten sanojen korostaminen muodostaa vankan perustuksen, jolle aletaan rakentaa. Esititkö ennen raamatunkohdan lukemista selvästi syyn sen käyttöön? Jos esitit, osoita, miten korostamasi sanat liittyvät siihen, mitä annoit kuulijoiden odottaa. Tuo yhteys selvästi esiin. Vaikket olisi esittänyt syytä suoraan, raamatunkohtaa ei tulisi jättää selittämättä.

Fariseukset tekivät Jeesukselle kysymyksen, jota he pitivät vaikeana: ”Onko miehen lupa erota vaimostaan millä perusteella tahansa?” Jeesus vastasi 1. Mooseksen kirjan 2:24:n pohjalta. Huomaa, että hän viittasi vain yhteen osaan jakeesta ja esitti sitten tarvittavan sovelluksen. Todettuaan, että mies ja vaimo tulevat ”yhdeksi lihaksi”, hän sanoi lopuksi: ”Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:3–6.)

Kuinka paljon raamatunkohtaa täytyy selittää, jotta sovellus tulee selväksi? Se riippuu siitä, keille puhutaan ja kuinka tärkeä käsiteltävä asia on. Pidä tavoitteena yksinkertaisuutta ja suoruutta.

Puhu perustellen Raamatun pohjalta. Apostolien tekojen 17:2, 3:ssa kerrotaan, että Tessalonikassa ollessaan apostoli Paavali ”puhui perustellen – – Raamatun kirjoitusten pohjalta”. Jokaisen Jehovan palvelijan tulisi pyrkiä kehittämään tätä kykyä. Paavali esimerkiksi kertoi Jeesuksen elämää ja palvelusta koskevista seikoista ja osoitti, että niistä oli esitetty ennustuksia Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa. Sitten hän lopetti esityksensä voimallisesti: ”Tämä on Kristus, tämä Jeesus, jota minä teille julistan.”

Kirjoittaessaan heprealaisille Paavali lainasi toistuvasti Heprealaisia kirjoituksia. Usein hän poimi erilleen yhden sanan tai lyhyen ilmauksen ja osoitti sitten sen merkityksen korostaakseen tai selventääkseen jotain seikkaa (Hepr. 12:26, 27). Heprealaiskirjeen 3. luvussa Paavali lainasi psalmia 95:7–11. Pane merkille, kuinka hän sitten selitti yksityiskohtaisemmin kolmea kohtaa: 1) viittausta sydämeen (Hepr. 3:8–12), 2) sanojen ”tänä päivänä” merkitystä (Hepr. 3:7, 13–15; 4:6–11) ja 3) ilmauksen ”he eivät varmasti pääse minun lepooni” merkitystä (Hepr. 3:11, 18, 19; 4:1–11). Pyri jäljittelemään tätä mallia soveltaessasi raamatunkohtia.

Huomaa, miten tehokkaasti Jeesus puhui perustellen Raamatun pohjalta tilanteessa, josta kerrotaan Luukkaan 10:25–37:ssä. Eräs lainoppinut mies kysyi häneltä: ”Opettaja, mitä tekemällä minä perin ikuisen elämän?” Ensin Jeesus pyysi miestä kertomaan oman mielipiteensä, minkä jälkeen hän korosti, kuinka tärkeää on noudattaa Jumalan sanaa. Kun ilmeni, että mies ei oivaltanut asian ydintä, Jeesus käsitteli lainatusta raamatunkohdasta seikkaperäisesti vain yhtä sanaa: ”lähimmäistä”. Pelkän selittämisen sijaan hän kertoi kuvauksen auttaakseen miestä tulemaan itse oikeaan päätelmään.

Vastatessaan kysymyksiin Jeesus ei selvästikään vain lainannut raamatunkohtia, joissa annettiin suorat, selvät vastaukset. Hän eritteli, mitä niissä sanottiin, ja sovelsi niitä sitten kysymyksen mukaan.

Kun saddukeukset kiistivät ylösnousemustoivon, Jeesus kiinnitti heidän huomionsa yhteen nimenomaiseen seikkaan 2. Mooseksen kirjan 3:6:ssa. Hän ei kuitenkaan vain tyytynyt lainaamaan tuota kohtaa vaan selitti sitä ja osoitti siten selvästi, että ylösnousemus on osa Jumalan tarkoitusta. (Mark. 12:24–27.)

Kun opit perustelemaan asioita Raamatun pohjalta oikein ja tehokkaasti, olet ottanut merkittävän askeleen kohti taitavaksi opettajaksi tulemista.