Kuvaukset tutuista aihepiireistä

KUVAUSTEN tulee tietenkin aina sopia käsiteltävään aineistoon. Aivan yhtä tärkeää niiden tehon kannalta on myös se, että ne sopivat kuulijoille.

Miten yleisön luonne voisi vaikuttaa kuvausten valintaan? Mitä Jeesus Kristus teki? Puhuipa hän suurille ihmisjoukoille tai opetuslapsilleen, hän ei ottanut esimerkkejään vieraiden maiden elämästä. Ne eivät olisi sanoneet mitään hänen kuulijoilleen. Jeesus ei esimerkiksi viitannut Egyptin hovitapoihin tai Intian uskonnollisiin menoihin. Silti hänen kuvauksensa perustuivat asioihin, jotka ovat tuttuja kaikkien kansojen ihmisille. Hän puhui vaatteiden korjaamisesta, liiketoiminnan harjoittamisesta, jonkin arvokkaan kadottamisesta ja hääjuhliin osallistumisesta. Hän ymmärsi, miten ihmiset suhtautuivat eri olosuhteisiin, ja hyödynsi tuota tietoa. (Mark. 2:21; Luuk. 14:7–11; 15:8, 9; 19:15–23.) Koska Jeesus saarnasi julkisesti pääasiassa Israelin kansalle, hänen kuvauksensa käsittelivät useimmiten esineitä ja askareita, jotka olivat osa tuon kansan arkea. Niinpä hän viittasi muun muassa maanviljelyyn, siihen miten lampaat vastaavat paimenensa kutsuun, ja eläinten nahkojen käyttöön viinin varastoinnissa (Mark. 2:22; 4:2–9; Joh. 10:1–5). Hän sivusi myös tuttuja historiallisia esimerkkejä: ensimmäisen ihmisparin luomista, Nooan ajan vedenpaisumusta, Sodoman ja Gomorran tuhoa ja Lootin vaimon kuolemaa, vain muutamia mainitaksemme (Matt. 10:15; 19:4–6; 24:37–39; Luuk. 17:32). Kun sinä valitset kuvauksia, mietitkö huolellisesti, mitkä asiat ovat tuttuja kuulijoillesi heidän kulttuuritaustansa perusteella?

Entä jos on tarkoitus puhua vain yhdelle tai muutamalle ihmiselle? Pyri valitsemaan kuvaus, joka sopii erityisen hyvin juuri tuolle pienelle kuulijakunnalle. Kun Jeesus todisti samarialaiselle naiselle kaivolla Sykarin liepeillä, hän puhui ”elävästä vedestä”, siitä, ’ettei tulisi enää ikinä jano’, ja ”vesilähteestä, joka pulppuaa välittämään ikuista elämää”. Nämä kaikki kielikuvat liittyivät suoranaisesti siihen, mitä nainen oli tekemässä. (Joh. 4:7–15.) Ja kun hän puhui kalastusverkkojaan huuhtoville miehille, hän käytti kielikuvaa, joka liittyi kalastamiseen (Luuk. 5:2–11). Kummassakin tapauksessa hän olisi voinut viitata maanviljelyyn, joka oli tuolla alueella yleinen elinkeino, mutta oli huomattavasti tehokkaampaa käyttää mielikuvien pohjana sitä työtä, jota kuulijat itse tekivät. Pyritkö sinä toimimaan samoin?

Jeesus kiinnitti huomiota ”Israelin huoneen kadonneisiin lampaisiin”, kun taas apostoli Paavali lähetettiin Israelin ohella myös pakanakansojen luo (Matt. 15:24; Apt. 9:15). Tämä vaikutti Paavalin tapaan esittää asioita. Kirjoittaessaan Korintin kristityille hän viittasi juoksukilpailuihin, epäjumalien temppeleissä syötäviin aterioihin ja voittokulkueisiin – asioihin, jotka olivat noille pakanoille tuttuja (1. Kor. 8:1–10; 9:24, 25; 2. Kor. 2:14–16).

Valitsetko sinä kuvaukset ja esimerkit yhtä tarkoin kuin Jeesus ja Paavali, kun opetat toisia? Mietitkö kuulijoittesi taustaa ja päivittäistä elämää? Maailma on nykyään toki aivan erilainen kuin ensimmäisellä vuosisadalla. Moni seuraa maailman tapahtumia televisiosta, joten he tietävät usein muissa maissa sattuneista tilanteista. Siinä tapauksessa mikään ei estä hyödyntämästä sellaisia uutistapahtumia kuvauksissa. Eniten ihmisiä koskettavat kuitenkin yleensä asiat, jotka liittyvät heidän omaan elämäänsä: kotiin, perheeseen, työhön, ruokaan, säähän.

Mikäli kuvausta on tarpeen selittää laajasti, se ei liene peräisin kuulijoille tutusta aihepiiristä. Sellainen kuvaus voi helposti jättää varjoonsa opetuksen ytimen. Kuulijat ehkä muistavat kuvauksen, mutteivät sitä Raamatun totuutta, joka heidän oli määrä oppia.

Jeesus ei kertonut monimutkaisia vertauksia vaan puhui yksinkertaisista, jokapäiväisistä asioista. Hän selitti pienillä asioilla suuria asioita ja helpoilla vaikeita. Yhdistämällä arkisia tapahtumia hengellisiin totuuksiin Jeesus auttoi ihmisiä ymmärtämään helpommin nuo opettamansa hengelliset totuudet ja muistamaan ne. Miten oivallinen esimerkki meille!