Aleppon koodeksi

Tämä hepreankielinen käsikirjoitus valmistettiin vuoden 930 tienoilla Tiberiaan kaupungissa Galileanjärven rannalla. Satoja vuosia sitä säilytettiin juutalaisyhteisössä Aleppossa Syyriassa, mutta nykyään se on Israel-museossa Jerusalemissa. (Ks. liite A3.)

Aleppon koodeksin katsotaan olevan paras masoreettien valmistama Raamatun heprealaisten kirjoitusten käsikirjoitus (ks. MASOREETTINEN TEKSTI). Sen jäljensi Šelomo ben Buja’a ja viimeisteli Aharon ben Ašer, tunnettu juutalainen oppinut. Ben Ašer tutki kaikkia saatavilla olevia Heprealaisten kirjoitusten käsikirjoituksia varmistaakseen tekstin täsmällisyyden, ja hän lisäsi vokaali- ja korkomerkit sekä tekstiä koskevia huomautuksia. Joidenkin tutkijoiden mukaan Maimonides, 1100-luvulla elänyt erittäin arvostettu juutalainen oppinut, julisti tämän käsikirjoituksen arvovaltaisimmaksi Heprealaisten kirjoitusten tekstiksi. Sen jälkeen monet juutalaiset alkoivat suhtautua siihen samalla tavalla.

Alun perin Aleppon koodeksi sisälsi kaikki Heprealaiset kirjoitukset. Hepreankielinen teksti oli kirjoitettu noin 490 pergamenttilehdelle, tavallisesti kolmelle palstalle (ks. PERGAMENTTI). Noin kolmannes lehdistä on sittemmin kadonnut. Esimerkiksi koodeksin alusta puuttuu suurin osa viidestä Mooseksen kirjasta ja sen loppupuolelta puuttuvat seuraavat kirjat: Laulujen laulu (kirjan loppuosa), Saarnaaja, Valituslaulut, Ester, Daniel, Esra ja Nehemia. Leningradin koodeksi, joka on masoreettinen käsikirjoitus vuodelta 1008 tai 1009, sisältää kuitenkin kaikki Heprealaisten kirjoitusten kirjat (ks. LENINGRADIN KOODEKSI).