Mitä tosi Jumalan tunteminen tarkoittaa?

1, 2. Mikä kutsu esitetään viimeisinä päivinä Jesajan 2:3:n mukaan ja keille?

JESAJAN sytyttävässä viimeisiä päiviä koskevassa ennustuksessa esitetään kutsu, jonka pitäisi kiinnostaa kaikkiin kansoihin kuuluvia ihmisiä. Kutsussa kehotetaan hankkimaan omakohtaisesti tosi Jumalan tuntemusta: ”Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa.’”a (Jesaja 2:3.)

² Ennustuksessa osoitetaan, että moniin kansoihin kuuluvia ihmisiä opastettaisiin viimeisinä päivinä kautta maailman saman opetuksen lähteelle, jotta he voisivat oppia tuntemaan tosi Jumalan. Mitä sellaisia totuuksia he oppivat, jotka yhdistävät heidät tosi rauhan sitein?

3. Miten yksi Raamatun tärkeä piirre vaipui miltei unohduksiin erään perinteen vuoksi?

³ Yksi Raamatun huomattava piirre, joka miltei vaipui unohduksiin erään perinteen vuoksi, on hyvin läheisen suhteen luominen Jumalaan, taivaalliseen Isäämme ja Luojaamme, puhuttelemalla häntä nimeltä. Kukapa kieltäytyisi käyttämästä rakkaan ystävänsä nimeä tai edes mainitsemasta sitä kysyttäessä? Tavallisesti vain vihollista halveksitaan niin paljon, ettei hänelle haluta antaa kunniaa tulla edes nimeltä mainituksi. Kauan sitten elänyt psalmista puki kauniisti sanoiksi muinaisten israelilaisten ja heidän Jumalansa välillä vallinneen erityissuhteen, jonka ansiosta he tunsivat hänet nimeltä: ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” (Psalmit 91:14.)

Tulisiko meidän käyttää Jumalan nimeä?

4, 5. Mitä Jumalan nimi merkitsee?

⁴ Raamattu ei ole koskaan jättänyt Jumalan nimeä epäselväksi. Kun Jumala puhui Moosekselle ja selitti aikovansa johtaa Israelin kansan hänen välityksellään pois Egyptin orjuudesta, Mooses kysyi johdonmukaisesti: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: ’Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne’, ja kun he kysyvät minulta: ’Mikä hänen nimensä on?’ niin mitä minä heille vastaan?” Jumala vastasi: ”Sano israelilaisille näin: ’Herra [hepreaksi יהוה = JHWH = Jahve tai 1200-luvulta lähtien Jehova], teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.” (2. Mooseksen kirja 3:13, 15, kursivointi lisätty.)

⁵ Tämä nimi kertoo paljon heprean kieltä taitavalle. Se on johdettu heprean kielen perussanasta הוה, h·w·h, joka tarkoittaa ’tulla (joksikin)’. Tuo nimi on kuitenkin heprean kieliopin mukaan hif·ʽilʹ-nimisessä kausatiivisessa eli aiheuttamista ilmaisevassa muodossa. Sen perusmerkitys ei siksi liitykään Jumalan ikuiseen olemassaoloon vaan siihen, että hän saattaa tulemaan joksikin tai tapahtumaan. Tämä pitää paikkansa ainutlaatuisella tavalla erityisesti hänen tarkoituksistaan. Koska hänen tarkoituksensa oli vapauttaa valittu kansansa Egyptin orjuudesta, niin hän sai sen aikaan. Mikään voima ei pystynyt vastustamaan hänen nimenomaista tahtoaan. Jehova on Jumala, joka saattaa tarkoituksensa täyttymään. Siten hän saattaa itsensä tulemaan lupaustensa Täyttäjäksi. Näin tapahtui silloinkin, kun hänen tarkoituksensa oli vapauttaa kansansa Babylonin vankeudesta. Näin käy myös hänen tarkoitukselleen tuoda paratiisimaiset olot maan päälle. Hänen oma nimensä antaa merkitystä näille lupauksille ja takaa ne. (Jesaja 41:21–24; 43:10–13; 46:9, 10.)

6–9. a) Mistä tiedämme, ettei Jumala kiellä käyttämästä nimeään? b) Miten ja milloin Jumalan nimen käyttöä koskeva kielto nivoutui juutalaisuuteen?

⁶ Mutta eikö Jumalan nimen lausuminen kielletä kymmenessä käskyssä? Ei suinkaan! Monet ovat tulkinneet kolmannen käskyn tällä tavalla, mutta pane merkille, mitä Encyclopaedia Judaica -tietosanakirjassa huomautetaan: ”Nimen JHWH lausumisen karttaminen johtuu – – siitä, että kolmannen käskyn (2. Moos. 20:7; 5. Moos. 5:11) ymmärretään väärin merkitsevän ’Sinä et saa käyttää JHWH:n, Jumalasi, nimeä turhaan’, kun se todellisuudessa merkitsee ’Sinä et saa vannoa väärin JHWH:n, Jumalasi, nimeen’.”⁵ Pane merkille, ettei tässä jakeessa kielletä Jumalan nimen käyttämistä tai lausumista. Mutta vaikka siinä tarkoitettaisiinkin Jumalan nimen käyttämistä ”turhaan”, niin huomaa, mitä Koehlerin ja Baumgartnerin heprean kielen sanakirjassa sanotaan tuosta heprealaisesta ilmauksesta, joka on käännetty muotoon ”turhaan” (hepreaksi laš·šawʹʼ): ”Lausua nimi ilman syytä – – käyttää nimeä väärin.”⁶ Tässä käskyssä ei niin muodoin kielletä Jumalan nimen käyttöä vaan sen väärinkäyttö.

⁷ Entä sitten väite, että Jumalan nimi on ”liian pyhä lausuttavaksi ääneen”? Eikö tuntuisikin järkevältä, että jos Jumala katsoisi nimensä olevan liian pyhä ihmisten lausuttavaksi, hän ei olisi paljastanut sitä ensinkään? Se että Jumalan persoonanimi esiintyy yli 6800 kertaa alkuperäisissä Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa, osoittaa, että hän haluaa ihmisten tuntevan hänet ja käyttävän hänen nimeään. Jumala ei suinkaan rajoita nimensä käyttöä, jottei sitä kohtaan osoitettaisi epäkunnioitusta, vaan hän kannustaa ja jopa käskee kansaansa toistuvasti käyttämään hänen nimeään ja tekemään sitä tunnetuksi. Näin toimiminen todisti heidän läheisestä suhteestaan ja rakkaudestaan häneen (Psalmit 91:14). Profeetta Jesaja osoitti selvästi, mikä on Jumalan tahto tässä asiassa: ”Kiittäkää Herraa [hepreaksi יהוה = JHWH = Jehovaa], julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea.” (Jesaja 12:4; ks. myös Miika 4:5; Malakia 3:16; Psalmit 79:6; 105:1; Sananlaskut 18:10.)

⁸ Jos Jehova ei olisi halunnut ihmisten lausuvan hänen nimeään, hän olisi voinut kieltää sen selvästi. Missään raamatunkohdassa ei kuitenkaan kielletä käyttämästä tuota nimeä oikein tai lausumasta sitä. Uskolliset miehet ja naiset käyttivät sitä vapaasti Raamatun aikoina (1. Mooseksen kirja 12:8; Ruut 2:4; 4:11, 14 [”Herra”, KR-38; ”Jehova”, UM]). Itse asiassa Jumala tuomitsi toistuvasti ne, jotka saivat hänen kansansa unohtamaan hänen pyhän nimensä (Jeremia 23:26, 27; Psalmit 44:21, 22).

⁹ Kuinka tämä kielto sitten nivoutui juutalaiseen ajatteluun, kun sitä kerran ei selvästikään ollut Raamatussa? Rabbi ja kirjan Everyman’s Talmud tekijä tri A. Cohen osoittaa kommenteissaan, että tuo perinne muotoutui vähitellen monien vuosisatojen kuluessa. Tri Cohen kirjoittaa: ”Näyttää siltä, ettei raamatullisina aikoina arkailtu lainkaan käyttää sitä jokapäiväisessä puheessa. Jahin tai Jahun lisääminen persoonanimiin – tapa jota juutalaiset suosivat vielä Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeenkin – osoittaa, ettei tuon nelikirjaimisen Nimen käyttöä kielletty millään tavoin. Mutta rabbiinisen kauden alkupuolelta lähtien Nimen sai lausua vain temppelipalveluksessa.” Hän huomauttaa tuon aikakauden muista kehityssuunnista: ”Nimi lausuttiin synagogapalveluksessa JHVH:n sijasta Adonai (Herrani); viisaat välittivät kuitenkin alkuperäisen lausumistavan oppilailleen ajoittain erään perinteen mukaisesti – kerran tai kaksi kertaa aina seitsemässä vuodessa (Kiddushin 71a). Tuotakaan perinnettä ei enää jonkin ajan kuluttua noudatettu, eikä Nimen lausumistapaa enää tunneta varmasti.”⁷ Näin vaikuttivat ”ihmiskäskyt” (Jesaja 29:13; 5. Mooseksen kirja 4:2; ks. s. 9 kpl 15, 16).

Mitä niiltä vaaditaan jotka kantavat tuota nimeä

10–14. a) Mitä Jumala vaatii niiltä, jotka kantavat hänen nimeään? b) Minkälaista puhtautta vaaditaan niiltä, jotka haluavat miellyttää Jumalaa? c) Mikä vieras, pakanallinen vaikutus jätti lähtemättömän jälkensä juutalaisuuteen?

¹⁰ Pelkästään Jumalan nimen tunteminen tai edes sen käyttäminen ei selvästikään riitä, jos ihminen haluaa miellyttää Jumalaa. Se että joku kantaa Jumalan nimeä hänen tosi palvojanaan, on harvinaislaatuinen etu, kuten profeetta Jeremia julisti: ”Sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi.” (Jeremia 15:16.) Tähän suurenmoiseen etuun liittyy kuitenkin vakava vastuu. Jehova ilmoitti painokkaasti pakanakansojen kuninkaille: ”Siitä kaupungista alkaen, joka on otettu minun nimiini, minä aloitan onnettomuuden tuottamisen.” (Jeremia 25:29.) Jo ennen kuin Jehova vapautti Israelin kansan 70 vuoden vankeudesta Babylonista, hän varoitti sitä profeetta Jesajan välityksellä: ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran [יהוה] aseenkantajat.” (Jesaja 52:11.) Miten tosi palvojat, pyhimmän Jumalan, Jehovan, nimen kantajat, voivat puhdistautua nykyään?

¹¹ Ihmisen, joka haluaa miellyttää Jumalaa tämän palvonnassa, olisi varmasti säilytettävä käytöksensä puhtaana, varsinkin kun on kyse Jumalan itsensä säätämistä moraalimittapuista. Vastakohtana nyky-yhteiskunnan sallivaisille normeille Raamattu ei jätä mitään epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi, kun se kertoo Jumalan tuomitsevan valehtelemisen, varastamisen, haureuden, aviorikoksen, homoseksuaalisuuden, murhan ja kaikenlaiset petokset (2. Mooseksen kirja 20:12–16; 23:1, 2; 3. Mooseksen kirja 5:1; 19:35, 36; 20:13). Raamatussa ei tuomita pelkästään väärää toimintaa sinänsä vaan myös väärään käytökseen johtava väärä ajattelu (2. Mooseksen kirja 20:17; 3. Mooseksen kirja 19:17; Psalmit 14:1–5; Job 31:1, 9–11).

¹² Niiltä jotka kantavat Jehovan nimeä, vaaditaan moraalisen puhtauden lisäksi varmasti myös uskonnollista puhtautta. Jehova varoitti jatkuvasti muinaisia israelilaisia siitä, etteivät he antaisi muita jumalia palvovien naapurikansojen uskonnollisen ajattelun, tapojen ja tottumusten vaikuttaa itseensä. Itse asiassa vain tällä ehdolla – etteivät he jäljittelisi kansojen väärää palvontaa – he saisivat jäädä Luvattuun maahan (3. Mooseksen kirja 18:24–30; 5. Mooseksen kirja 12:29–31). Epäjumalanpalvelus kiellettiin selvästi, mutta heillä ei myöskään saanut olla minkäänlaisia taikauskoisia tapoja tai uskomuksia; esimerkiksi ennustelu sekä astrologian, spiritismin ja taikuuden harjoittaminen sekä kuolleiden rukoileminen tai heiltä tiedustelu olivat kiellettyjä (2. Mooseksen kirja 20:3–5; 22:18; 3. Mooseksen kirja 20:27; 5. Mooseksen kirja 18:9–13; Jesaja 8:19, 20; 47:13; Jeremia 10:2).

¹³ Uskonnolliseen puhtauteen liittyy läheisesti opillinen puhtaus. Varoitus olla jäljittelemättä Israelin ympärillä asuvien kansojen moraalisääntöjä ja palvontaa oli voimassa myöhemminkin kuin vain silloin kun Israel valtasi maan kanaanilaisilta. Jehova oli paljastanut uskonnollisen totuuden kansalleen. Yksin he palvoivat tosi Jumalaa, Jehovaa. (2. Mooseksen kirja 19:5, 6; 5. Mooseksen kirja 4:32–37; Psalmit 147:19, 20.) Yksin he tunsivat omakohtaisesti tämän Jumalan ja pystyivät hänen todistajinaan kertomaan hänestä muille (Jesaja 43:9–12; Psalmit 105:1). Toisten kansojen uskonnollisista tavoista ja tottumuksista taas heijastui se, etteivät ne tienneet Jumalasta perusasioitakaan (Jesaja 60:2).

¹⁴ Hyvästä alusta huolimatta israelilaiset joutuivat kerta toisensa jälkeen vieraitten uskonnollisten käsitysten lumoihin (Tuomarien kirja 2:11–13; 1. Kuningasten kirja 18:21; Jeremia 2:11–13; Hesekiel 8:14–18). Vaikka sekä kanaanilainen että babylonialainen kulttuuri jättivätkin oman jälkensä juutalaisuuteen, kaikkien aikojen suurin haaste sille oli kreikkalaistaminen Kreikan maailmanvallan aikana.b Juutalainen kirjailija Max Dimont esitti kokoavan ajatuksen tästä pitkästä kreikkalaisen kulttuurivaikutuksen kaudesta, joka kesti 300-luvulta eaa. aina ajanlaskumme ensimmäisille vuosisadoille asti: ”Platonin ajattelun, Aristoteleen logiikan ja Eukleidesin tieteen rikastuttamina juutalaiset oppineet lähestyivät tooraa uusin välinein. – – He alkoivat lisätä kreikkalaista järkeilyä juutalaiseen ilmoitukseen.”

Onko ihmisellä kuolematon sielu?

15–17. a) Mitä Raamatussa opetetaan kuolemasta ja sielusta? (Ks. tekstiruutua s. 22.) b) Minkä toivon Raamattu antaa kuolleille?

¹⁵ Vaikuttiko tämä aikakausi juutalaisten oppeihin ja uskonnollisiin käsityksiin? Hakuteoksessa Encyclopaedia Judaica myönnetään avoimesti: ”Sielun kuolemattomuusoppi tuli juutalaisuuteen luultavasti kreikkalaisten vaikutuksesta.”⁸ Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa opetetaan yksinkertaisesti ja selvästi, että Jumala tarkoitti alun perin ihmisten elävän ikuisesti täydellisen terveinä täällä maan päällä (ks. s. 11, 12 kpl 2–4). 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä sanotaan: ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” Huomaa, ettei jakeessa sanottu, että ihmiselle annettiin sielu vaan että hänestä tuli sielu. Ensimmäinen ihminen, Aadam, tuomittiin kuolemaan, koska hän kapinoi tottelemattomasti Jumalaa vastaan. Sen tähden Aadam, ihmissielu, kuoli. Mikään osa hänestä ei jatkanut elämistä jossain toisessa maailmassa. Käsitys kuolemattomasta sielusta ei niin muodoin ole raamatullinen opetus.c Raamatussa sanotaan yksinkertaisesti: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hesekiel 18:4.)

¹⁶ Se mitä Raamatussa kerrotaan kuolleiden tilasta, on sopusoinnussa sen Raamatun opetuksen kanssa, että sielu kuolee. Saarnaajan 9. luvun jakeissa 5 ja 10 sanotaan: ”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, – – sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [ihmiskunnan yhteisessä haudassa], jonne olet menevä.” (Vrt. Psalmit 146:3, 4.) Kuolema oli Jumalan määräämä rangaistus (1. Mooseksen kirja 2:17). Se on elämän vastakohta, ei toinen elämänmuoto. Siksi ei olekaan yllättävää, ettei missään raamatunkohdassa puhuta palavasta helvetintulen rangaistuksesta (gē hin·nomʹ). Tämäkin on kreikkalaisesta filosofiasta omaksuttu käsitys ja pakanallinen oppi. The New Standard Jewish Encyclopedia -hakuteoksessa sanotaan juutalaisten mystisestä uskosta jälleensyntymiseen: ”Ajatus näyttää olevan peräisin Intiasta. – – Kabbala-kirjallisuudessa [juutalaisten mystisiä kirjoja] se esiintyy ensimmäisen kerran Bahir-kirjassa, ja sen jälkeen mystikot hyväksyivät sen laajalti Soharista eteenpäin; sillä oli huomattava merkitys hasidien uskomuksissa ja kirjallisuudessa.”⁹

¹⁷ Koska kuolema on elämän vastakohta eikä sielu jatka elämistä toisessa maailmassa, niin mitä toivoa kuolleilla on? Jumalan sanassa opetetaan selvästi, että kun Jumalan nimittämä messiaaninen Kuningas on puuttunut maan asioihin ja ennallistanut paratiisilliset olot maan päällä elävälle ihmiskunnalle, useimmat kuolleet tuodaan takaisin elämään. Tätä Raamatun opetusta kutsutaan usein kuolleitten ylösnousemukseksi. Ylösnousemuksen saavat Jumalan uskollisten palvelijoiden lisäksi miljoonat, jopa miljardit, muut, joilla ei koskaan ollut täyttä mahdollisuutta saada hänestä tietoa ja palvella häntä totuudessa. (Daniel 12:2, 13; Jesaja 26:19; Job 14:14, 15.)

18, 19. Miksi ihmisen pitäisi oppia tuntemaan tosi Jumala, ja miten niin voi tehdä?

¹⁸ Eikö tämä Raamatun toivo ylösnousemuksesta täydelliseen elämään maan päälle kannustakin voimakkaasti kaikkiin kansoihin kuuluvia ihmisiä etsimään tosi Jumalaa ja tuntemaan hänet? Mutta missä on Jehovalta näinä viimeisinä päivinä tulevan opetuksen tosi lähde, johon Jesajan 2:2, 3:ssa kiinnitetään huomiota? Kuka pystyy opettamaan ihmisille Jehovan teitä, niin että he voivat ”vaeltaa hänen polkujansa”? Voiko juutalaisuus tai kristikunta antaa sellaista opetusta sen raamatullisen tiedon valossa, jota on tarkasteltu tähän mennessä?

¹⁹ Eräässä ennustuksessa puhutaan ihmisryhmästä, joka kantaisi puhtaasti Jehovan nimeä ja joka todella palvelisi sekä hänen todistajanaan että kansoja hyödyttävän hengellisen valon lähteenä (Jesaja 60:2, 3).

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 20, 21]

JUMALAN NIMI RAAMATUSSA – MITÄ JUMALA SANOI

”Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: ’Sano israelilaisille näin: Herra [hepreaksi יהוה = JHWH = Jehova], teidän isienne Jumala, – – lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.’” (2. Mooseksen kirja 3:15, kursivointi lisätty.)

”Booas tuli Beetlehemistä, ja hän sanoi leikkuuväelle: ’Herra [יהוה] olkoon teidän kanssanne!’ He vastasivat hänelle: ’Herra [יהוה] siunatkoon sinua!’” (Ruut 2:4.)

”Kiittäkää Herraa [יהוה], julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea.”d (Jesaja 12:4, kursivointi lisätty; Psalmit 105:1.)

”Sillä silloin minä puhdistan kansain kielen, niin että ne kaikki huutavat avukseen HERRAA [יהוה] nimeltä ja palvelevat häntä yksimielisesti.” (Sefanja 3:9, Tanakh, kursivointi lisätty.)

”Vuodata vihasi pakanain ylitse, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien ylitse, jotka eivät sinun nimeäsi avukseen huuda.” (Psalmit 79:6, kursivointi lisätty.)

JUMALAN NIMI TALMUDISSA – MITÄ IHMISET SANOVAT

”Säädettiin, että miehen tuli tervehtiä ystäviään lausumalla Nimi.” (Berakhot 9:5.)

”Niin hän [ylimmäinen pappi sovituspäivänä] sanoi: Oi JHVH, Sinun kansasi, Israelin huone, on tehnyt vääryyttä, on rikkonut, on tehnyt syntiä Sinun edessäsi. Anon Sinua Nimen JHVH kautta – – Ja kun papit ja esipihalla seisova kansa kuulivat Ylimmäisen Papin lausuvan avoimesti loistavan ja kunnioitetun Nimen pyhyydessä ja puhtaudessa, he polvistuivat ja lankesivat kasvoilleen maahan ja huudahtivat: Siunattu olkoon Hänen loistava, suvereeni Nimensä iankaikkisesti.” (Yoma 6:2.)

”Nimi lausuttiin Pyhäkössä niin kuin se kirjoitettiin; mutta sen ulkopuolella käytettiin korvaavaa Nimeä.” (Sotah 7:6.)

”Aluksi Ylimmäisellä Papilla oli tapana julistaa Nimi kuuluvalla äänellä; mutta kun hillittömiä miehiä alkoi olla yhä enemmän, hän julisti sen matalalla äänellä.” (Jerusalemin Talmud, Yoma 40d.)

”[Niihin, jotka eivät pääse tulevaan maailmaan, kuuluu] se, joka lausuu Nimen niin kuin se kirjoitetaan.” (Sanhedrin 10:1.)

”Jokainen joka lausuu Nimen täsmällisesti, syyllistyy räikeään loukkaukseen.” (Pesikta 148a.)

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 22]

MITÄ KUOLEMA JA SIELU OVAT?

MITÄ RAAMATUSSA SANOTAAN:

”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu [neʹfeš].” (1. Mooseksen kirja 2:7, kursivointi lisätty.) Huomaa, että ihmiselle ei annettu sielua vaan hänestä tuli sielu.

”Mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1. Mooseksen kirja 2:17.) Huomaa, että kuolemasta puhuttiin ensimmäiselle ihmiselle, Aadamille, vain rangaistuksena tottelemattomuudesta.

”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Mooseksen kirja 3:19.)

”Näiden kansojen kaupungeissa, – – älä jätä ainoatakaan henkeä [neša·mahʹ] eloon.” (5. Mooseksen kirja 20:16.)

”Ja he valloittivat sen ja surmasivat miekan terällä – – jokaisen [neʹfeš], joka siellä oli, päästämättä pakoon ainoatakaan – –. Hän vihki tuhon omaksi sen ja jokaisen [neʹfeš], joka siellä oli.” (Joosua 10:37.)

”He surmasivat miekan terällä ja vihkivät tuhon omaksi jokaisen, joka siellä oli, niin ettei jäänyt jäljelle ainoatakaan henkeä [neša·mahʹ].” (Joosua 11:11.)

”Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu – ne ovat minun. Se sielu [neʹfeš], joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hesekiel 18:4, kursivointi lisätty.)

”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, – – sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [ihmiskunnan yhteisessä haudassa], jonne olet menevä.” (Saarnaaja 9:5, 10.)

MITÄ RABBIT OVAT SANONEET:

”Niitä henkiä ja sieluja, jotka on vielä luotava, säilytetään seitsemännessä taivaassa, Arabothissa.” (Hagigah 12b, Talmud.)

”Ihmiselle annetaan sapatin aattona ylimääräinen sielu, joka otetaan häneltä pois sapatin päättyessä.” (Taanit 27b, Talmud.)

”Ruumis jatkaa olemassaoloaan täyden vuoden [kuoleman jälkeen], ja sielu kulkee taivaan ja maan väliä.” (Shabbat 152b, Talmud.)

”Madot ovat yhtä tuskallisia kuolleelle kuin neula elävän lihassa.” (Shabbat 13b, Talmud.)

”Jos jotain sanotaan jonkun nimessä tässä maailmassa hänen kuoltuaan, hänen huulensa liikkuvat haudassa.” (Sanhedrin 90b, Talmud.)

”Juutalaisuus on ’[ainoa] uskonto, joka takaa sielun kuolemattomuuden ruumiin kuoltua’.” (The Kuzari 1:103, Judah Halevi, 1100-luvulla elänyt rabbi.)

[Kuva s. 23]

Tämä Tiberiaassa Israelissa sijaitsevan synagogan lattia on vain yksi esimerkki siitä, miten suuresti kreikkalainen ajattelutapa ja kulttuuri vaikuttivat juutalaisuuteen. Huomaa eläinradan merkit, joiden nimet on kirjoitettu hepreaksi. Keskellä auringonjumala Heliosta esittävä kuva