Lapsena tekemäni päätös

Vuonna 1985, kun olin kymmenvuotias, Columbuksessa Ohiossa Yhdysvalloissa sijaitsevaan kouluumme tuli lapsia Kambodžasta. Yksi poika osasi muutaman sanan englantia ja alkoi piirrosten avulla kertoa minulle kauhutarinoita siitä, miten ihmisiä oli kidutettu ja tapettu ja miten jotkut olivat paenneet. Itkin iltaisin ajatellessani noita lapsia. Halusin puhua heille paratiisitoivosta ja ylösnousemuksesta, mutta he eivät ymmärtäneet englantia. Vaikka olin vasta pikkupoika, päätin opetella khmerin kieltä, niin että voisin kertoa heille Jehovasta. En aavistanutkaan, miten tuo päätös vaikuttaisi tulevaisuuteeni.

Khmer oli vaikeaa. Olin jo pariin otteeseen luovuttamaisillani, mutta Jehova rohkaisi minua vanhempieni välityksellä. Aikanaan koulutoverit ja opettajat kannustivat minua tavoittelemaan hyväpalkkaista uraa, mutta itse halusin tienraivaajaksi. Päästäkseni tavoitteeseeni valitsin lukiossa kursseja, jotka auttaisivat löytämään osa-aikatyötä. Koulupäivän jälkeen tapasin usein tienraivaajia, joiden kanssa lähdin palvelukseen. Lupauduin myös antamaan tunteja niille, jotka opiskelivat englantia toisena kielenään. Tästä oli minulle myöhemmin paljon hyötyä.

16-vuotiaana kuulin, että Long Beachissa Kaliforniassa toimi khmerinkielinen ryhmä. Lähdin käymään siellä ja opin lukemaan khmeriä. Koulun päätyttyä aloitin tienraivauksen ja saarnasin edelleen lähellä asuville kambodžalaisille. Täytettyäni 18 harkitsin muuttoa Kambodžaan. Siellä oli edelleen vaarallista, mutta tiesin, että vain harva sen kymmenestä miljoonasta asukkaasta oli kuullut Valtakunnan hyvästä uutisesta. Noihin aikoihin koko maassa oli vain yksi 13 julistajan seurakunta. Kävin Kambodžassa ensimmäisen kerran 19-vuotiaana, ja kaksi vuotta myöhemmin päätin muuttaa sinne. Tullakseni toimeen tein sananpalveluksen ohessa osa-aikaista käännöstyötä ja opetin englantia. Myöhemmin löysin vaimon, jolla oli elämässään samanlaiset tavoitteet kuin minulla. Olemme yhdessä saaneet auttaa monia kambodžalaisia vihkimään elämänsä Jumalalle.

Jehova on antanut minulle, ”mitä sydämeni pyytää” (Ps. 37:4). Opetuslasten tekeminen on kaikkein tyydyttävintä työtä. Kambodžassa viettämieni 16 vuoden aikana 13 hengen pienestä joukosta on kasvanut 12 seurakuntaa ja 4 erillään olevaa ryhmää! (Kertonut Jason Blackwell.)