Maaliskuu

Lukiessamme 1. Mooseksen kirjan kahta ensimmäistä lukua huomaamme, että Aadamilla ja Eevalla oli sellainen vapaus, josta ihmiset voivat nykyään vain uneksia. Heillä ei ollut mistään puutetta, heidän ei tarvinnut pelätä mitään, eikä kukaan kohdellut heitä epäoikeudenmukaisesti. Ruoan hankkiminen ja työ eivät aiheuttaneet heille lainkaan huolta, eivätkä heitä uhanneet sairaudet tai kuolema. (1. Moos. 1:27–29; 2:8, 9, 15.) On kuitenkin tärkeää muistaa, että ainoastaan Jehova Jumalalla on ehdoton ja rajaton vapaus. Hän on kaiken Luoja ja maailmankaikkeuden suvereeni hallitsija (1. Tim. 1:17; Ilm. 4:11). Toisaalta kaikkien taivaassa ja maan päällä olevien luomusten vapaus on suhteellista. Heidän täytyy tunnustaa, että viime kädessä Jehova Jumalalla on valta määritellä, mitkä rajat ovat oikeudenmukaiset, tarpeelliset ja kohtuulliset. Hän asettikin ihmisille tällaiset rajat aivan alusta lähtien. w18.04 1:4, 6

Tässä nykyisessä maailmassa kestämme vain Jehovan avulla (2. Kor. 4:7, 8). Mutta ajattele, miten rankkaa niiden elämä on, joilla ei ole läheistä suhdetta Jehovaan. Tunnemme Jeesuksen tavoin sääliä heitä kohtaan ja haluamme kertoa heille ”hyvää uutista jostain paremmasta”. Suhtaudu siksi kärsivällisesti niihin, joita opetat. Oppilaasi ei ole ehkä koskaan kuullut Raamatun totuuksista, jotka ovat sinulle aivan tuttuja. Lisäksi hänen uskonkäsityksensä voivat olla hänelle hyvin rakkaita. Oppilas voi kokea, että ne yhdistävät häntä hänen perheeseensä, kulttuuriinsa ja yhteisöönsä. Ennen kuin voimme odottaa ihmisten luopuvan vanhoista käsityksistään, meidän täytyy auttaa heitä oppimaan ja rakastamaan uusia totuuksia – sellaisia Raamatun opetuksia, jotka ovat heille aluksi outoja. Vain silloin he voivat olla valmiita hylkäämään entiset näkemyksensä. Tällaisten muutosten tekeminen ei yleensä käy käden käänteessä, ja siksi meiltä vaaditaan kärsivällisyyttä. (Room. 12:2.) w19.03 13:10, 12–13

Jehova näyttää mallia rakkauden ja hyväksymyksen osoittamisesta. Hänen esimerkkinsä muistuttaa siitä, että meidän on tärkeää etsiä tilaisuuksia rohkaista toisia. (Joh. 5:20.) Meistä tuntuu hyvältä, kun joku, josta välitämme, osoittaa meille rakkautta ja antaa meille kiitosta. Samoin seurakuntamme veljet ja sisaret ja omat perheenjäsenemme tarvitsevat meiltä rakkautta ja rohkaisua. Kun kiitämme toisia, vahvistamme heidän uskoaan ja autamme heitä palvelemaan Jehovaa uskollisesti. Erityisesti vanhempien tulisi kannustaa lapsiaan, sillä heidän vilpitön kiitoksensa ja aito kiintymyksensä saavat lapset kukoistamaan. Sanoilla ”olen hyväksynyt sinut” Jehova osoitti olevansa vakuuttunut siitä, että Jeesus tekisi uskollisesti Isänsä tahdon. Koska Jehova luottaa Poikaansa täysin, mekin voimme luottaa siihen, että Jeesus toteuttaa kaikki Jehovan lupaukset (2. Kor. 1:20). Jeesuksen esimerkin miettiminen voimistaa päätöstämme ottaa oppia hänestä ja seurata hänen jalanjälkiään (1. Piet. 2:21). w19.03 11:3, 5–6

Kun saamme jonkin kalliin lahjan, haluamme osoittaa arvostuksemme sen antajaa kohtaan. Israelilaiset eivät arvostaneet Jehovalta saamaansa vapautta. Kun Egyptistä lähdöstä oli kulunut vain muutama kuukausi, he alkoivat kaivata ruokaa ja juomaa, joita heillä oli ollut siellä. He eivät olleet tyytyväisiä Jehovan huolenpitoon ja halusivat jopa palata takaisin Egyptiin. Voitko kuvitella, että kalat, kurkut, vesimelonit, purjot, sipulit ja valkosipulit olivat heille tärkeämpiä kuin se, että he olivat saaneet Jehovalta vapauden palvella häntä, ainoaa tosi Jumalaa! Ei mikään ihme, että Jehova vihastui kansaansa. (4. Moos. 11:5, 6, 10; 14:3, 4.) Meidän tulisi ottaa tästä oppia. Apostoli Paavali varoitti kaikkia kristittyjä pitämästä itsestäänselvyytenä vapautta, jonka Jehova on antanut meille Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä (2. Kor. 6:1). w18.04 2:6–7

Me kaikki haluamme olla rakastettuja. Haluamme myös, että meitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Jos jäämme toistuvasti ilman rakkautta tai saamme osaksemme huonoa kohtelua, voimme tuntea olevamme arvottomia ja vailla toivoa. Jehova tietää, miten kovasti kaipaamme rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Voimme olla varmoja siitä, että Jumalamme rakastaa meitä syvästi ja haluaa, että meitä kohdellaan oikein. Tämä käy selväksi, kun perehdymme lakiin, jonka Jehova antoi Israelin kansalle Mooseksen välityksellä. Kun tutkimme Mooseksen lakia, huomaamme, miten lämpimiä tunteita rakastavalla Jumalallamme Jehovalla on. (Room. 13:8–10.) Mooseksen laki perustui rakkauteen, sillä rakkaus on vaikuttimena kaikessa, mitä Jehova tekee (1. Joh. 4:8). Jehova laati koko lakikokoelman kahden peruskäskyn pohjalle: rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi (3. Moos. 19:18; 5. Moos. 6:5; Matt. 22:36–40). Kaikki yli 600 Mooseksen lakiin sisältyvää käskyä paljastavat jotakin Jehovan rakkaudesta. w19.02 9:1–4

Job oli tarkka siitä, miten hän käyttäytyi vastakkaista sukupuolta olevia kohtaan (Job 31:1). Hän ymmärsi, että hänen ei ollut sopivaa osoittaa romanttista kiinnostusta ketään muuta naista kuin omaa vaimoaan kohtaan. Elämme maailmassa, joka tuo silmiemme eteen jatkuvasti seksuaalisia houkutuksia. Olemmeko Jobin tavoin päättäneet, ettemme osoita sopimatonta romanttista huomiota kenellekään? Kieltäydymmekö myös katsomasta rivoja tai pornografisia kuvia, tulipa niitä vastaan missä tahansa? (Matt. 5:28.) Vahvistamme päätöstämme pysyä nuhteettomana, kun osoitamme tällaista itsehillintää päivittäin. Job totteli Jehovaa myös siinä, miten hän suhtautui aineelliseen. Hän ymmärsi, että jos hän panisi luottamuksensa omaisuuteen, se olisi vakava rikkomus, josta häntä pitäisi rangaista. (Job 31:24, 25, 28.) Nykymaailma on läpeensä materialistinen. Jos opettelemme suhtautumaan tasapainoisesti rahaan ja omaisuuteen, kuten Raamattu kannustaa, päätöksemme pysyä nuhteettomana vahvistuu (Sananl. 30:8, 9; Matt. 6:19, 20). w19.02 6:13–14

Kaikessa, mitä Jeesus teki, hän heijasti täydellisesti sitä suurta rakkautta, jota Jehova tuntee meitä kohtaan (1. Joh. 4:8–10). Mikä tärkeintä, Jeesus halusi sydämestään antaa elämänsä meidän puolestamme. Olemmepa voideltuja tai ”muita lampaita”, hyödymme rakkaudesta, jota Jehova ja hänen Poikansa ovat tämän uhrin välityksellä osoittaneet (Joh. 10:16; 1. Joh. 2:2). Myös muistoaterian yksinkertaisuus kertoo siitä, että Jeesus rakastaa opetuslapsiaan ja ottaa heidät huomioon. Kuinka niin? Jeesus osoitti rakkautta hengellävoideltuja seuraajiaan kohtaan siten, että hän ei pyytänyt heitä noudattamaan mitään monimutkaista rituaalia vaan asetti yksinkertaisen tilaisuuden. Kun aikaa kuluisi, voideltujen opetuslasten täytyisi viettää vuosittaista muistojuhlaa hyvin erilaisissa olosuhteissa, jopa vankeudessa (Ilm. 2:10). Pystyisivätkö he tottelemaan Jeesuksen käskyä? Kyllä pystyisivät. Jehovan palvelijat ovat aina meidän aikaamme saakka pyrkineet viettämään Jeesuksen kuoleman muistoa. w19.01 4:13–15

Jehovan ansiosta olemme vapaita väärästä uskonnosta, tietämättömyydestä ja taikauskosta. Tulevaisuudessa meitä odottaa lisäksi ”Jumalan lasten loistoisa vapaus” (Room. 8:21). Saat jo nyt maistaa tätä vapautta, kun noudatat Jeesuksen opetuksia (Joh. 8:31). Voit ”oppia tuntemaan totuuden” hankkimalla siitä tietoa ja, mikä vielä tärkeämpää, tekemällä siitä elämäntapasi. Tässä vanhassa maailmassa jopa niin sanottu hyvä elämä on parhaimmillaankin lyhyt ja epävarma. Emme voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. (Jaak. 4:13, 14.) Siksi nyt kannattaa tehdä valintoja, jotka johtavat ”todelliseen elämään” – ikuiseen elämään (1. Tim. 6:19). Jehova ei tietenkään pakota meitä palvelemaan häntä. Valinta on meidän. Tee Jehovasta ”osasi” (Ps. 16:5). Arvosta kaikkea sitä hyvää, mitä olet saanut häneltä (Ps. 103:5). Luota siihen, että hän voi antaa sinulle ”yltäkylläisesti iloa – – ikuisesti” (Ps. 16:11). w18.12 4:19, 21

Kaikkien kristittyjen tulee Jehovan ja Jeesuksen tavoin kunnioittaa avioliittoa. Joskus jotkut kuitenkin epäonnistuvat siinä, koska olemme kaikki epätäydellisiä (Room. 7:18–23). Ei siis ole mitenkään tavatonta, että joillakin ensimmäisen vuosisadan kristityillä oli ongelmia avioliitossaan. Paavali kirjoitti, että ”vaimon ei tule lähteä pois miehensä luota”, mutta toisinaan sellaista tapahtui (1. Kor. 7:10). Paavali ei selittänyt, mikä sai jotkin pariskunnat muuttamaan erilleen. Joka tapauksessa syynä ei ollut esimerkiksi aviomiehen seksuaalinen moraalittomuus. Silloin vaimolla olisi ollut perusteet avioerolle ja uudelleen avioitumiselle. Paavali kirjoitti, että vaimon, joka oli lähtenyt pois miehensä luota, piti ”pysyä naimattomana tai muuten sopia jälleen miehensä kanssa”. Jumala siis katsoi heidän olevan edelleen avioliitossa. Paavali neuvoi, että jollei kumpikaan puoliso ollut syyllistynyt seksuaaliseen moraalittomuuteen, heidän tuli pyrkiä selvittämään ongelmansa ja tekemään sovinto. Heidän oli mahdollista pyytää apua seurakunnan vanhimmilta. w18.12 2:14–15

Nykyään Jumalan tahto on, että hänen palvelijansa ovat hänen ystäviään ja osallistuvat parhaansa mukaan hänen työhönsä (Matt. 28:19, 20; Jaak. 4:8). Jotkut hyvää tarkoittavat ihmiset voivat kuitenkin yrittää kääntää huomiomme muihin asioihin. Mitä jos työnantajasi tarjoaisi sinulle ylennystä ja tuntuvaa palkankorotusta mutta uusi työ häiritsisi hengellistä toimintaasi? Tai jos olet vielä nuori, kuvittele, että sinulle tarjottaisiin houkuttelevia opiskelumahdollisuuksia, joihin tarttuminen vaatisi sinua muuttamaan pois kotoa. Varaudutko tällaiseen tilanteeseen vai alatko vasta silloin rukoilla, etsiä aineistoa, puhua toisten kanssa ja miettiä ratkaisua? Mieti näitä asioita nyt ja pyri saamaan itsellesi Jehovan näkemys. Jos sitten eteesi tulee tällainen tarjous, se ei luultavasti ole sinulle mikään suuri houkutus. Kun sinulla on hengelliset tavoitteet selvänä mielessäsi, sinun on helppo toteuttaa päätös, jonka olet jo tehnyt. w18.11 5:18

Salomosta tuli Israelin kuningas, kun hän oli vielä nuori mies. Hänen hallituskautensa alussa Jehova näyttäytyi hänelle unessa ja sanoi: ”Pyydä, mitä antaisin sinulle.” Salomo vastasi: ”Minä olen vain pikkupoika. En osaa lähteä enkä tulla – – sinun on annettava palvelijallesi tottelevainen sydän kansasi tuomitsemiseksi.” (1. Kun. 3:5–10.) Salomo pyysi vaatimattomasti ”tottelevaista sydäntä”. Ei ihme, että Jehova rakasti häntä! (2. Sam. 12:24.) Nuoren kuninkaan pyyntö miellytti Jehovaa, ja niinpä Jehova antoi hänelle ”viisaan ja ymmärtäväisen sydämen” (1. Kun. 3:12). Niin kauan kuin Salomo pysyi uskollisena, Jehova siunasi häntä. Hän sai kunnian rakentaa temppelin ”Jehovan, Israelin Jumalan, nimelle” (1. Kun. 8:20). Hän oli kuuluisa viisaudesta, jota Jumala oli hänelle antanut. Ja se, mitä hän sanoi Jumalan hengen ohjauksessa, merkittiin muistiin kolmeen Raamatun kirjaan. Yksi niistä on Sananlaskujen kirja. w19.01 3:1–2

Jotkut eivät hyväksy sitä, että heidän ajatteluunsa vaikutettaisiin. He sanovat, että osaavat ajatella omilla aivoillaan. Luultavasti he tarkoittavat sitä, että he haluavat tehdä itse omat ratkaisunsa ja että heillä on siihen oikeus. Kukaan ei saa ohjailla heitä tai puristaa heitä mihinkään tiettyyn muottiin, vaan he haluavat säilyttää yksilöllisyytensä. Merkitseekö Jehovan ajattelutavan omaksuminen sitten sitä, että meidän täytyy luopua kaikista omista mielipiteistämme? 2. Korinttilaiskirjeen 3:17:ssä sanotaan: ”Missä Jehovan henki on, siellä on vapaus.” Jokaisella meistä saa olla oma persoonallisuus, omat kiinnostuksen kohteet ja omat mieltymykset. Jehova on tehnyt meidät sellaisiksi. Vapautemme ei kuitenkaan ole rajatonta (1. Piet. 2:16). Kun mietimme, onko jokin asia oikein vai väärin, Jehova haluaa, että hänen Sanansa ohjaisi ajatteluamme. w18.11 4:5–6

Kun opimme totuuden, asetimme hengelliset asiat rahan ja tavaroiden edelle. Olimme valmiita tekemään taloudellisia uhrauksia totuuden vuoksi. Ajan mittaan saatamme kuitenkin huomata, että toiset ostavat uusimpia elektronisia laitteita tai käyttävät rahaa muuhun kiinnostavaan. Meistä voisi alkaa tuntua, että jäämme jostain paitsi. Emme ehkä enää olisi tyytyväisiä siihen, mitä meillä on, ja aineellisen tavoittelu voisi työntää syrjään hengelliset asiat. Tämä tuo mieleen Demaksen. Hän rakasti tätä maailmaa niin paljon, että hän luopui tehtävästä palvella apostoli Paavalin kanssa. Mahdollisesti aineellinen omaisuus merkitsi Demakselle enemmän kuin hengelliset asiat. Tai ehkä hän ei enää halunnut tehdä uhrauksia, joita Paavalin kanssa palveleminen vaati. Mikä opetus tässä on meille? Meidän täytyy olla varuillamme, jottei rakkaus aineellisiin asioihin heräisi meissä uudelleen ja syrjäyttäisi rakkauttamme totuuteen. w18.11 2:9

Saatanan valhe oli pahantahtoinen, koska hän tiesi varsin hyvin, että jos Eeva uskoisi häntä ja söisi hedelmää, Eeva kuolisi. Juuri näin kävi. Eeva ja myöhemmin myös Aadam olivat tottelemattomia Jumalalle, ja lopulta he kuolivat. (1. Moos. 3:6; 5:5.) Aadamin synnin seurauksena ”kuolema levisi kaikkiin ihmisiin”. Niinpä ”kuolema hallitsi kuninkaana – – niitäkin jotka eivät olleet tehneet syntiä samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam”. (Room. 5:12, 14.) Toisin kuin Jumala alun perin tarkoitti, emme nykyään ole täydellisiä emmekä elä ikuisesti. Sen sijaan ”vuosiemme päivät ovat itsessään seitsemänkymmentä vuotta, ja jos niitä erikoisen voiman vuoksi on kahdeksankymmentä vuotta, niiden paino on kuitenkin vaivassa ja vahingollisessa” (Ps. 90:10). Saatanan valheesta on ollut traagiset seuraukset. Jeesus sanoi Saatanasta: ”Hän [ei] pysynyt lujana totuudessa, koska hänessä ei totuutta ole.” (Joh. 8:44.) Saatana ei ole muuttunut, vaan hän edelleen ”eksyttää koko asuttua maata” valheillaan (Ilm. 12:9). Emme halua, että hän onnistuisi eksyttämään meidät. w18.10 1:1–4

Niillä, jotka ottavat aloitteen rauhan solmimiseksi, on hyvät syyt olla onnellisia. Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Rauhaa rakentaville kylvetään rauhallisissa olosuhteissa vanhurskauden hedelmän siemen.” (Jaak. 3:18.) Jos välimme jonkun seurakuntalaisen tai perheenjäsenen kanssa ovat kiristyneet, voimme pyytää Jehovalta apua sovinnon tekemiseen. Hänen pyhän henkensä avulla pystymme toimimaan oikein, minkä ansiosta seurakunnassa ja perheessä voi vallita onnellinen ilmapiiri. Jeesus korosti sitä, miten tärkeää on ottaa aloite rauhan tekemiseksi, kun hän sanoi: ”Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois; tee ensin sovinto veljesi kanssa, ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.” (Matt. 5:23, 24.) w18.09 3:17

Viimeisenä iltana, jonka Jeesus vietti opetuslastensa kanssa, hän mainitsi rakkauden lähes 30 kertaa. Hän sanoi heille nimenomaan, että heidän piti rakastaa toisiaan (Joh. 15:12, 17). Heidän rakkautensa toisiaan kohtaan olisi niin huomattavaa, että heidät tunnistettaisiin sen perusteella Jeesuksen aidoiksi seuraajiksi (Joh. 13:35). Tämä rakkaus ei ole pelkkä tunne. Jeesus tarkoitti erittäin jaloa ominaisuutta, uhrautuvaa rakkautta. Hän sanoi: ”Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta. Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään.” (Joh. 15:13, 14.) Nykyisten Jehovan palvelijoiden keskuudessa vallitsee aito, uhrautuva rakkaus ja vahva yhteenkuuluvuus (1. Joh. 3:10, 11). Jeesuksen mallin mukaisesti he rakastavat toisiaan kansallisuudesta, heimosta, kielestä ja taustasta riippumatta. w18.09 2:1–2

Jehova odottaa, että hänen palvelijansa huolehtivat perheenjäsenistään. Sinun täytyy ehkä käydä ansiotyössä, jotta voisit elättää perheesi. Monet äidit hoitavat pieniä lapsiaan kotona. Joidenkin aikuisten lasten täytyy huolehtia heikkokuntoisista vanhemmistaan. Nämä kaikki ovat tärkeitä tehtäviä. Jos sinulla on tällaisia vastuita, et todennäköisesti pysty käyttämään teokraattiseen toimintaan niin paljon aikaa kuin haluaisit. Älä kuitenkaan harmittele! Jehova on mielissään, kun huolehdit perhevastuistasi. (1. Kor. 10:31.) Jos sinun harteillasi ei ole painavia perhevastuita, voisitko auttaa niitä seurakunnan jäseniä, jotka ovat sairaita, iäkkäitä tai muuten avun tarpeessa? Tai voisitko tukea niitä, jotka huolehtivat heistä? Katso ympärillesi seurakunnassa ja pane merkille apua tarvitsevat. On mahdollista, että työskentelet tällöin Jehovan kanssa, kun hän vastaa veljesi tai sisaresi rukoukseen. (1. Kor. 10:24.) w18.08 4:3, 5

Joosef oli 17-vuotias, kun hänen omat veljensä myivät hänet orjaksi. Joosef oli ollut isänsä lempilapsi, mikä oli saanut hänen veljensä kadehtimaan häntä. (1. Moos. 37:2–4, 23–28.) Noin 13 vuoden ajan Joosef joutui kestämään orjuutta ja vankeutta Egyptissä, kaukana rakkaasta isästään Jaakobista. Mikä auttoi Joosefia torjumaan epätoivon ja katkeruuden? Kärsiessään vankeustuomiotaan Joosef epäilemättä kohdisti huomionsa todisteisiin, jotka kertoivat Jehovan siunauksesta (1. Moos. 39:21; Ps. 105:17–19). Joosef oli nuorempana nähnyt profeetallisia unia, ja niiden ajatteleminen saattoi vahvistaa hänen luottamustaan siihen, että Jehova hyväksyi hänet (1. Moos. 37:5–11). Todennäköisesti hän vuodatti tuskansa Jehovalle monet kerrat (Ps. 145:18). Jehova vastasi näihin hartaisiin rukouksiin antamalla Joosefille varmuuden siitä, että hän olisi hänen kanssaan, tapahtuipa mitä tahansa. w18.10 4:3–4

Näkemykseemme toisista ihmisistä voi vaikuttaa se, ovatko he rikkaita vai köyhiä. Miten ihmisen varallisuus voisi vaikuttaa tapaan, jolla suhtaudumme häneen? Pyhä henki sai Salomon kirjoittamaan muistiin surullisen tosiasian meistä epätäydellisistä ihmisistä. Mitä tämä sananlasku, joka on päivän tekstinä, opettaa meille? Jos emme ole tarkkoja, voisimme pyrkiä ystävystymään varakkaiden veljien ja sisarten kanssa ja jättää huomiotta ne, jotka ovat köyhempiä. Miksi on vaarallista arvioida toisia heidän varallisuutensa perusteella? Suhtautumisemme voisi aiheuttaa seurakunnassa luokkaeroja. Näin tapahtui joissakin ensimmäisen vuosisadan seurakunnissa, ja opetuslapsi Jaakob kiinnitti huomiota tähän ongelmaan (Jaak. 2:1–4). Emme missään tapauksessa halua, että tällainen ajattelu turmelisi nykyisiä seurakuntiamme. Vältämme arvioimasta ihmisiä sen perusteella, mitä he omistavat. w18.08 2:8–10

Arvostuksemme Jehovan ystävyyttä kohtaan näkyy siitä, miten kohtelemme toisia kristittyjä. Myös veljemme ja sisaremme kuuluvat Jehovalle. Jos muistamme tämän, kohtelemme heitä aina ystävällisesti ja osoitamme heitä kohtaan rakkautta (1. Tess. 5:15). Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:35.) Malakia kertoi, että Jehova ”kiinnittää huomiota ja kuuntelee”, kun hänen palvelijansa ovat tekemisissä toistensa kanssa (Mal. 3:16). Hän tosiaan ”tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle” (2. Tim. 2:19). Jehova on selvillä kaikesta, mitä teemme ja sanomme (Hepr. 4:13). Jos kohtelemme veljiämme ja sisariamme epäystävällisesti, hän ”kiinnittää huomiota ja kuuntelee”. Jos taas olemme toisiamme kohtaan vieraanvaraisia, anteliaita, anteeksiantavaisia ja ystävällisiä, voimme olla varmoja, että Jehova panee myös sen merkille (Hepr. 13:16). w18.07 4:15, 17

Meidän on järkevää pysyä lähellä Jehovaa. Kukaan ei ole voimakkaampi, viisaampi tai rakastavampi kuin hän. Kukapa meistä ei haluaisi olla hänen puolellaan! (Ps. 96:4–6.) Jotkut Jehovan palvelijat eivät kuitenkaan tiukan paikan tullen ole pysyneet uskollisina hänelle. Mietihän Kainin tapausta. Hän ei palvellut vääriä jumalia, mutta Jehova ei silti hyväksynyt hänen palvontaansa. Syvällä Kainin sydämessä iti pahuuden siemeniä. (1. Joh. 3:12.) Jehova varoitti Kainia sanomalla: ”Jos käännyt tekemään hyvää, niin eikö siitä seuraa korotus? Mutta jos et käänny tekemään hyvää, niin synti väijyy sisäänkäynnin luona, ja sinuun on sen halu, mutta saatko sinä siitä yliotteen?” (1. Moos. 4:6, 7.) Jehovan viesti oli, että jos Kain katuisi ja päättäisi olla hänen puolellaan, hän olisi vuorostaan Kainin puolella. Mutta Kain ei kuunnellut saamaansa neuvoa. w18.07 3:1, 3–4

Yksi tapa antaa valomme loistaa on se, että kerromme hyvää uutista ja teemme opetuslapsia (Matt. 28:19, 20). Lisäksi voimme kirkastaa Jehovaa käytöksellämme. Alueemme asukkaat ja ohikulkijat tarkkailevat meitä. Ystävällinen hymy ja lämmin tervehdys kertovat paljon siitä, keitä olemme ja millaista Jumalaa palvomme. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kun menette taloon, tervehtikää talonväkeä.” (Matt. 10:12.) Alueella, jossa Jeesus ja apostolit saarnasivat, oli tavallista, että ihmiset kutsuivat tuntemattomia sisälle kotiinsa. Nykyään tämä ei ole monissakaan paikoissa tapana. Monet ovat pelokkaita tai ärtyneitä nähdessään, että heidän ovellaan on joku tuntematon. Se että olet ystävällinen ja myönteinen, kun selität käyntisi tarkoituksen, voi kuitenkin rentouttaa tunnelmaa. Lämmin hymy on usein paras johdanto. Tämä pitää paikkansa myös silloin, kun todistamme julkisesti kirjallisuuden esittelykärryn avulla. Olet ehkä huomannut, että ihmiset reagoivat usein positiivisesti ystävälliseen hymyyn ja tervehdykseen. w18.06 4:4–5

Apostoli Pietari oli aiemmin tottunut olemaan tekemisissä ainoastaan juutalaisten kanssa. Mutta kun Jumala teki selväksi, että kristityt eivät saa olla puolueellisia, Pietari saarnasi roomalaiselle sotilaalle Corneliukselle (Apt. 10:28, 35). Sen jälkeen Pietari vietti aikaa ei-juutalaisten uskovien seurassa ja söi heidän kanssaan. Kun hän vuosia myöhemmin oli Antiokian kaupungissa, hän kuitenkin lakkasi syömästä ei-juutalaisten kristittyjen kanssa. (Gal. 2:11–14.) Paavali oikaisi aiheellisesti Pietaria, joka ilmeisesti otti ojennuksen vastaan. Kun Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä Vähän-Aasian juutalaisille ja ei-juutalaisille kristityille, hän puhui lämpimästi ”koko veljesseurasta” (1. Piet. 1:1; 2:17). Jeesuksen esimerkki selvästikin opetti apostoleja rakastamaan ”kaikenlaisia ihmisiä” (Joh. 12:32; 1. Tim. 4:10). He muuttivat ajattelutapaansa, vaikka se vei aikaa. Kun nämä kristityt pukivat ylleen ”uutta persoonallisuutta”, he oppivat ymmärtämään, että kaikki ihmiset ovat Jumalan silmissä tasavertaisia (Kol. 3:10, 11). w18.06 2:15–16

Tyypillinen rintahaarniska, jota roomalaiset sotilaat ensimmäisellä vuosisadalla käyttivät, koostui vaakasuorissa riveissä olevista limittäisistä rautaliuskoista. Tällainen haarniska vaati sotilasta säännöllisesti tarkistamaan, että se oli tukevasti hänen yllään. Se suojeli hänen sydäntään ja muita tärkeitä elimiään. Rintahaarniska symboloi osuvasti Jehovan vanhurskaita normeja, jotka suojelevat kuvaannollista sydäntämme (Sananl. 4:23). Aivan niin kuin sotilas ei vaihtanut rautaista rintahaarniskaa jostakin heikommasta metallista tehtyyn, mekään emme koskaan haluaisi vaihtaa Jehovan normeja siihen, mitä itse pidämme oikeana. Oma arvostelukykymme on niin puutteellinen, ettei se anna meille tarvitsemaamme suojaa (Sananl. 3:5, 6). Niinpä meidän täytyy säännöllisesti varmistaa, että Jehovan antama ”rautahaarniska” on tukevasti paikallaan suojelemassa sydäntämme. Ja mitä enemmän rakastamme Jumalalta oppimiamme totuuksia, sitä helpompaa meidän on kantaa ”rintahaarniskaamme” eli elää Jumalan normien mukaisesti (Ps. 111:7, 8; 1. Joh. 5:3). w18.05 4:3–4, 6–7

Vaikka Mooses oli monien vuosien aikana osoittautunut epäitsekkääksi johtajaksi, israelilaiset nurisivat, eivät ainoastaan veden puutteesta vaan myös Mooseksen toiminnasta. Heidän mielestään oli Mooseksen syytä, että heillä oli jano. (4. Moos. 20:1–5, 9–11.) Vihanpuuskassa Mooses kadotti lempeytensä. Sen sijaan että hän olisi puhunut kalliolle, niin kuin Jehova oli käskenyt, hän moitti katkerana kansaa ja otti kunnian itselleen. Sitten hän löi kalliota kahdesti, ja siitä alkoi ryöpytä vettä. Ylpeys ja suuttumus saivat hänet tekemään vakavan virheen. (Ps. 106:32, 33.) Hetkellinen nöyryyden puute johti siihen, että Mooses ei päässyt Luvattuun maahan. (4. Moos. 20:12.) Voimme oppia tästä tapauksesta arvokkaita asioita. Ensinnäkin nöyryyden säilyttäminen vaatii jatkuvaa työtä. Jos laiminlyömme sen vähäksikin aikaa, ylpeys voi nostaa päätään ja saada meidät puhumaan ja toimimaan typerästi. Toiseksi meidän on vaikeampi olla nöyriä, kun meillä on stressiä, ja silloin meidän täytyy vielä enemmän nähdä vaivaa nöyryyden säilyttämiseksi. w19.02 7:19–21

Onko saarnaamistyö meille taakka? Päinvastoin. Kun Jeesus oli kertonut vertauksen viiniköynnöksestä, hän sanoi, että valtakunnan julistajat saavat työstään iloa (Joh. 15:11). Jeesus vakuutti, että saamme hänen ilonsa. Miten se on mahdollista? Jeesus vertasi itseään viiniköynnökseen ja opetuslapsiaan oksiin (Joh. 15:5). Niin kauan kuin oksat ovat kiinni viiniköynnöksessä, ne saavat siitä vettä ja ravinteita. Vastaavasti niin kauan kuin pysymme Kristuksen yhteydessä seuraamalla tarkoin hänen askeleitaan, koemme samaa iloa, jota hän saa Isänsä tahdon tekemisestä (Joh. 4:34; 17:13; 1. Piet. 2:21). Hanne, joka on ollut tienraivaajana yli 40 vuotta, sanoo: ”Ilo, jota tunnen aina kenttäpalveluksen jälkeen, innostaa minua jatkamaan Jehovan palveluksessa.” Syvä ilo tosiaan antaa meille voimaa jatkaa saarnaamistyötä, vaikka alueemme olisi haastava (Matt. 5:10–12). w18.05 2:2, 14

Tuskin kukaan muu apostoli teki ensimmäisellä vuosisadalla enemmän veljiensä rohkaisemiseksi kuin Paavali. Pyhä henki lähetti hänet eri puolille kreikkalais-roomalaista maailmaa saarnaamaan ihmisille, jotka palvoivat monia jumalia (Gal. 2:7–9). Paavali kulki laajalti nykyisen Turkin alueella samoin kuin Kreikassa ja Italiassa ja perusti ei-juutalaisten keskuuteen kristillisiä seurakuntia. ”Omat maanmiehet” vainosivat näitä uusia kristittyjä, ja siksi he tarvitsivat rohkaisua (1. Tess. 2:14). Vuoden 50 tienoilla Paavali kirjoitti Tessalonikan vasta perustetulle seurakunnalle: ”Kiitämme aina Jumalaa, kun mainitsemme kaikista teistä rukouksissamme, sillä me pidämme lakkaamatta mielessämme teidän uskollisen työnne ja rakkaudellisen vaivannäkönne ja kestävyytenne.” (1. Tess. 1:2, 3.) Hän myös kehotti heitä: ”Lohduttakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne jatkuvasti.” (1. Tess. 5:11.) w18.04 3:16–17

Nuori, joka haluaa miellyttää Jehovaa kaikessa, pitää kenttäpalvelusta erityisen tärkeänä. Koska saarnaamistyö on niin kiireistä, sen pitäisi olla tärkeysjärjestyksemme kärkipäässä. Voisitko ottaa tavoitteeksi käydä kentällä useammin? Voisitko aloittaa tienraivauksen? Entä jos et oikein pidä kenttäpalveluksesta? Ja miten voisit oppia kertomaan hyvää uutista paremmin? Muista seuraavat kaksi perusasiaa: Ensinnäkin valmistaudu hyvin. Toiseksi älä lannistu, kun pyrit kertomaan toisille, mitä tiedät Jehovasta. Saatat yllättyä siitä, miten paljon iloa saat kenttäpalveluksesta. Voisit aloittaa miettimällä, miten vastaisit johonkin kysymykseen, jonka joku koulukaverisi saattaisi esittää. Sinulta voidaan esimerkiksi kysyä, miksi uskot Jumalaan. Löydät jw.org-sivustolta artikkeleita, jotka auttavat sinua suunnittelemaan itse, miten vastaisit tähän kysymykseen. Siellä on suunnitelmasivu ”Miksi uskon Jumalaan?” Se auttaa sinua valmistamaan oman vastauksen. w18.04 5:10–11

Vaikka Aadam ja Eeva olivat aluksi monella tavalla vapaita, heille asetettiin jonkinlaisia rajoja. Joitakin niistä he noudattivat vaistomaisesti. He esimerkiksi tiesivät, että pysyäkseen elossa heidän täytyi hengittää, syödä ja nukkua. Merkitsikö tämä sitä, että he eivät tunteneet olevansa vapaita? Ei, sillä Jehova järjesti niin, että jopa tällaiset tavanomaiset asiat toivat heille iloa. (Ps. 104:14, 15; Saarn. 3:12, 13.) Jehova käski Aadamia ja Eevaa täyttämään maan jälkeläisillään ja huolehtimaan maasta. Riistikö tämä käsky heiltä vapauden? Ei tietenkään. Se annettiin, jotta ihmiset voisivat olla mukana toteuttamassa Luojan tarkoitusta: koko maapallosta tehtäisiin paratiisi, jossa täydellinen ihmissuku voisi elää ikuisesti. (Ps. 127:3; Jes. 45:18.) Jos Aadam ja Eeva olisivat totelleet Jehovaa, he olisivat voineet nauttia onnellisesta avioliitosta ja perhe-elämästä ikuisesti. w18.04 1:7–8

Jos suhtaudumme ihmisiin kärsivällisesti, emme odota, että he ymmärtävät tai hyväksyvät Raamatun opetukset ensikuulemalta. Miten voisimme esimerkiksi auttaa jotakuta ymmärtämään, että ihmisillä on toivo elää ikuisesti paratiisissa maan päällä? Monet uskovat, että kuolema on kaiken loppu tai että kaikki hyvät ihmiset menevät taivaaseen. Eräs veli kertoo, miten hän toimii. Ensiksi hän lukee 1. Mooseksen kirjan 1:28:n. Sitten hän kysyy puhuteltavalta, missä ja millaisissa olosuhteissa Jumala halusi ihmisten elävän. Monet vastaavat, että maan päällä onnellisissa olosuhteissa. Seuraavaksi veli lukee Jesajan 55:11:n ja kysyy, onko Jumalan tarkoitus muuttunut. Ihmiset vastaavat yleensä kieltävästi. Lopuksi veli lukee psalmin 37:10, 11 ja kysyy, millainen ihmiskunnan tulevaisuus on. Hän on Raamatun avulla auttanut monia ymmärtämään, että Jumala edelleen haluaa hyvien ihmisten elävän ikuisesti paratiisissa maan päällä. w19.03 13:14–15, 19

Jehova tosiaan haluaa, että kuuntelemme ja tottelemme hänen Poikaansa. Jeesus osoitti rakkautta opettaessaan seuraajilleen, miten saarnata hyvää uutista, ja neuvoessaan heitä toistuvasti pysymään valveilla (Matt. 24:42; 28:19, 20). Hän myös kannusti heitä ”ponnistelemaan kaikin voimin” ja olemaan kestäviä (Luuk. 13:24). Jeesus painotti sitä, että hänen seuraajiensa tuli rakastaa toisiaan, säilyttää yhteenkuuluvuutensa ja noudattaa hänen käskyjään (Joh. 15:10, 12, 13). Nuo ohjeet olivat opetuslapsille kullanarvoisia, ja ne ovat nykyään aivan yhtä ajankohtaisia kuin tuolloinkin. Jeesus sanoi: ”Jokainen, joka on totuuden puolella, kuuntelee minua.” (Joh. 18:37.) Miten osoitamme, että kuuntelemme häntä? Muun muassa siten, että ”kestämme jatkuvasti toisiamme ja annamme jatkuvasti toisillemme halukkaasti anteeksi” (Kol. 3:13; Luuk. 17:3, 4). Lisäksi kerromme innokkaasti hyvää uutista ”sekä hyvinä että vaikeina aikoina” (2. Tim. 4:2). w19.03 11:9–10