1. Samuelin kirja
tai kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen mukaan
ENSIMMÄINEN KUNINKAIDEN KIRJA
1 Ramataim-Sofimissa,*+ Efraimin vuoristossa,+ oli aikanaan muuan mies nimeltään Elkana,+ Sufin+ pojan Tohun pojan Elihun* pojan Jerohamin poika, efraimilainen*. 2 Ja hänellä oli kaksi vaimoa: toisen nimi oli Hanna ja toisen nimi oli Peninna. Ja Peninna sai lapsia, mutta Hannalla ei ollut lapsia.+ 3 Ja tämä mies lähti kaupungistaan vuosittain* ylös Siloon heittäytyäkseen armeijoiden Jehovan eteen*+ ja uhratakseen hänelle.+ Ja siellä oli Jehovan pappeina+ Eelin kaksi poikaa*, Hofni ja Pinehas.+
4 Ja tuli päivä, jolloin Elkana ryhtyi uhraamaan, ja hän antoi vaimolleen Peninnalle ja kaikille tämän pojille ja tyttärille osuuksia,*+ 5 mutta Hannalle hän antoi yhden osuuden. Siitä huolimatta* hän rakasti juuri Hannaa,+ mutta Jehova oli sulkenut tämän kohdun.+ 6 Ja hänen kilpailijattarensakin* kiusasi+ häntä kiusaamistaan saadakseen hänet hämmennyksiin, koska Jehova oli sulkenut hänen kohtunsa. 7 Ja näin hän* teki vuosi vuodelta,+ niin usein kuin hän* meni ylös Jehovan huoneeseen.+ Sillä tavoin hän aina kiusasi häntä, niin että hän itki eikä syönyt. 8 Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: ”Hanna, miksi itket ja miksi et syö, ja miksi sydämesi tuntee tuskaa?+ Enkö minä ole sinulle parempi kuin kymmenen poikaa?”+
9 Kun he* sitten olivat syöneet Silossa* ja kun oli juotu* ja pappi Eeli oli istuimella Jehovan temppelin*+ ovenpielessä, nousi Hanna. 10 Ja hänen sielunsa oli katkera,+ ja hän alkoi rukoilla Jehovaa+ ja itkeä hillittömästi.+ 11 Ja hän teki vielä juhlallisen lupauksen+ ja sanoi: ”Oi armeijoiden Jehova, jos todella katsot orjattaresi ahdistusta+ ja muistat minua+ etkä unohda orjatartasi ja annat orjattarellesi miespuolisen jälkeläisen, niin minä annan hänet Jehovalle kaikiksi elinpäivikseen eikä partaveitsi kosketa hänen päätään.”+
12 Ja tapahtui, kun hän rukoili pitkään+ Jehovan edessä, että Eeli tarkkaili hänen suutaan. 13 Hanna näet puhui sydämessään;+ hänen huulensa vain värähtelivät, eikä hänen ääntään kuultu. Mutta Eeli luuli hänen olevan juovuksissa.+ 14 Siksi Eeli sanoi hänelle: ”Kuinka kauan esiinnyt juopuneena?+ Haihduta viinihumalasi.” 15 Tähän Hanna vastasi ja sanoi: ”Ei, herrani! Olen hengessäni ahdistunut nainen, enkä ole juonut viiniä enkä väkijuomaa, vaan vuodatan sieluni Jehovan eteen.+ 16 Älä tee orjattarestasi kelvottoman+ naisen* kaltaista, sillä olen puhunut huoleni ja mielipahani runsaudesta tähän asti.”+ 17 Silloin Eeli vastasi ja sanoi: ”Mene rauhassa,+ ja myöntyköön Israelin Jumala anomukseesi, jonka olet hänelle esittänyt.”+ 18 Tähän hän sanoi: ”Salli palvelijattaresi saada suosio silmissäsi.”+ Niin nainen meni pois ja söi,+ eivätkä hänen kasvonsa enää näyttäneet huolestuneilta.+
19 Sitten he nousivat varhain aamulla ja heittäytyivät Jehovan eteen, minkä jälkeen he palasivat ja tulivat taloonsa Ramaan.+ Elkana yhtyi+ nyt vaimoonsa Hannaan, ja Jehova muisti häntä.+ 20 Ja vuoden kuluessa* tapahtui, että Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen+ Samuel*, sillä hän sanoi: ”Jehovalta olen hänet pyytänyt.”+
21 Aikanaan tuo mies, Elkana, lähti koko huonekuntansa kanssa uhraamaan Jehovalle vuotuista teurasuhria*+ ja lupausuhriaan.+ 22 Mutta Hanna ei lähtenyt,+ sillä hän oli sanonut aviomiehelleen: ”Heti kun poika on vieroitettu,+ minun täytyy viedä hänet, ja hänen on ilmaannuttava Jehovan eteen ja asuttava siellä ajan hämärään asti.”+ 23 Tähän hänen aviomiehensä+ Elkana sanoi hänelle: ”Tee minkä hyväksi näet.+ Pysy kotona, kunnes vieroitat hänet. Toteuttakoon vain Jehova sanansa.”*+ Niin nainen pysyi kotona ja imetti poikaansa, kunnes vieroitti hänet.+
24 Heti kun hän oli vieroittanut hänet, hän siis otti mukaansa hänet sekä kolmivuotiaan sonnin* ja eefan* jauhoja ja suuren ruukullisen viiniä+ ja meni* Jehovan huoneeseen Siloon.+ Ja poika oli hänen kanssaan.* 25 Sen jälkeen he teurastivat sonnin ja veivät* pojan Eelin+ luo. 26 Sitten Hanna* sanoi: ”Anteeksi, herrani! Sielusi elämän kautta,+ herrani, minä olen se nainen, joka seisoin kanssasi tässä paikassa rukoillakseni Jehovaa.+ 27 Juuri tätä poikaa tarkoitin rukoillessani, että Jehova myöntyisi anomukseeni,+ jonka hänelle esitin.+ 28 Ja minä puolestani olen lainannut hänet* Jehovalle.+ Kaikiksi päiviksi, jotka hän on olemassa*, hän on Jehovalle anottu*.”