Valvo television katseluasi!
OIKEIN valvottuna televisio voi opettaa, tiedottaa ja viihdyttää. Se voi lisätä elämäniloa. Ilman oikeaa valvontaa se voi muuttua tuhoisaksi. Opi siis hallitsemaan sitä, ennen kuin se hallitsee sinua – ja lapsiasi.
Tri Saul Kapel mainitsi sanomalehtikirjoituksessaan: ”Aika, jolloin tutkimusten tuloksia epäiltiin, on jo kauan sitten mennyt. Nyt on aika vanhempien toimia niiden perusteella . . . ja kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka paljon televisiota ja mitä ohjelmia siitä lapset katsovat.” Samaa voidaan sanoa aikuisten omista televisionkatselutottumuksista. – New York Daily News.
Oletko television oria?
Olisi hyvä ottaa rehellisesti selvää siitä, kuinka paljon aikaa sinä ja perheesi käytätte television katselemiseen. Voisitte jopa panna kynän ja paperia lähelle TV-vastaanotinta ja merkitä paperille yhden tavallisen viikon aikana joka päivä, kuinka paljon kukin katselee televisiota. Suorittakaa sitten yhteenlasku. Summat saattavat olla järkyttäviä.
Voidaksesi helpommin ratkaista, onko sinusta tulossa television orja, tee itsellesi seuraavat kysymykset:
1. Odotatko iltaa voidaksesi katsella televisiosta suosikkiohjelmiasi?
2. Pidätkö television auki suosikkiohjelmiesi päätyttyä ja jatkat muiden ohjelmien katselua?
3. Teetkö edellä (1. ja 2. kohdassa) mainittua ilta illan jälkeen?
4. Katseletko mieluummin televisiota kuin olet ystäviesi parissa tai teet jotakin perheesi kanssa?
5. Jos TV-ohjelmaa lähetetään aamulla ja sinulla on sen katsomiseen tilaisuutta, avaatko television?
6. Pidätkö vastaanottimen auki, vaikka et katselekaan kuvaruutua?
7. Oletko ärtynyt illalla, jos et voi katsella televisiota?
8. Asetutko puolustuskannalle, jos sinua syytetään liiasta television katselusta?
9. Esitätkö tekosyitä liialliselle katselemiselle?
10. Käytätkö television katselemiseen enemmän aikaa kuin kaikkeen muuhun vapaa-ajan toimintaasi yhteensä?
Jos olet vastannut myöntävästi moniin näistä kysymyksistä, niin se viittaa siihen, että olet jo jossain määrin television orja.
Katselun hillitseminen
Miten liiallista television katselua voidaan hillitä? Ensiksikin on tarpeellista tunnustaa, että miltei kaikki voi liiallisesti nautittuna käydä vahingolliseksi ihmisille.
Hyvän ruoan syöminen on hyödyllistä, mutta onko ahmattius? Alkoholijuomien nauttiminen voi tuottaa iloa, mutta tuottaako alkoholismi? Uni on tärkeätä hyvälle terveydelle, mutta liika nukkuminen voi olla haitallista ruumiille ja mielelle.
Jonkin tunnustaminen mahdolliseksi vaaraksi voi kuitenkin olla helpompaa kuin sen hillitsemiseen ryhtyminen. Ja tämä varmasti pitää paikkansa monien television katselijoiden kohdalla.
Hyvä hillintä vaatii itsekuria. Ja se vuorostaan vaatii oikeata vaikutinta.
Voisi olla hyväksi asettua sellaisen henkilön asemaan, jota lääkäri on käskenyt välttämään jotakin terveydelle vahingollista tapaa. Liiallinen television katselu on tapa, joka voi vahingoittaa mielen ja ruumiin terveyttä. Tämän tietäminen voi olla se vaikutin, joka saa jotkut kehittämään kohtuullisuuteen tarvittavaa itsekuria.
Television katselun hillitsemiseksi jotkut ovat sijoittaneet vastaanottimen paikkaan, jossa sitä ei mielellään katsele pitkiä aikoja. Tällainen paikka voi olla huone, jota kaikki perheenjäsenet runsaasti käyttävät. Jotkut ovat panneet television kaappiin, jolloin katseluun valmistautuminen vaatii vaivannäköä. Ja koska makuuhuone houkuttelee asettumaan pitkälleen ja katselemaan pitkiä aikoja, niin monilla ei ole televisiota siellä.
Joillakin perheillä on aikataulu, jonka mukaan he katselevat televisiosta vain määräohjelmat, ja muun ajan vastaanotin pysyy kiinni. Avuksi on myös, jos katselu korvataan muilla toiminnoilla, jos esimerkiksi määräillat varataan perhekeskusteluille, lukutuokioille tai muille virkistäytymismuodoille, joissa koko perhe on mukana.
Tietysti kohtuullisuuskaan ei kannata, jos katselluissa ohjelmissa korostetaan vääriä ajatuksia. Siksi ohjelman sisältöön tulee kiinnittää huomiota.
Lasten katselun valvominen
Vanhemmilla on vakava vastuu ohjata lastensa TV-tottumuksia. Jotkut vanhemmat sanovat kyllä päättäväisesti ”ei” lapselle, joka haluaa leikkiä vilkasliikenteisellä kadulla, koska siellä väijyy vaara. Mutta samat vanhemmat saattavat antaa lastensa katsella televisiota mielin määrin. Siksi heidän täytyy oppia antamaan kiellolleen se merkitys, mikä sille kuuluu. Ja useimmat lapset kyllä lakkaavat penäämästä vanhemmiltaan television katselua, kun he tajuavat, että heidän vanhempansa eivät anna perään.
Kukaan ei tietenkään voi asettaa sääntöjä sille, mitä vanhempien tulisi tehdä tässä asiassa. Mutta on kiinnostavaa todeta, mitä muut ovat menestyksellisesti tehneet. Jotkut esimerkiksi rajoittavat lapsilleen sallimiensa katselutuntien lukumäärän koulupäivinä vain yhteen tai puoleen tuntiin päivässä ja tuntiin tai pariin viikonloppuisin. Toiset vanhemmat ovat koulupäivinä kieltäneet lapsiltaan täysin television katselun mutta sallivat rajoitetun määrän viikonloppuisin ja loma-aikoina.
Monet vanhemmat eivät salli kenenkään katsella televisiota ruoka-aikoina eikä silloin, kun on aika tutkia tai suorittaa taloustehtäviä tai mennä nukkumaan. Eivätkä he salli lastensa pitää televisiota omassa huoneessaan.
Jotkut ovat kuitenkin huomanneet, että lasten TV-tottumusten säännösteleminen ei tahdo oikein onnistua. Eräskin äiti sanoi, että jonkin ajan kuluttua hänen valvontansa ”käy heikommaksi ja heikommaksi, ja pian lapset katselevat taas kaiken aikaa”. Koska hän ei pystynyt olemaan lujana päivittäisen katselun rajoittamisessa, niin hän totesi, että ainoa ratkaisu oli kieltää lapsilta täysin television katselu koulupäivinä.
Vanhempien on myös valittava ohjelmat huolellisesti lapsilleen. Tässä suhteessa voitaisiin tehdä seuraavia kysymyksiä:
1. Sopiiko ohjelma lapsen ikäkaudelle?
2. Esitetäänkö ohjelmassa pulmia ja ristiriitoja, jotka lapsi voi ymmärtää, ja myönteisiä tapoja niiden ratkaisemiseen?
3. Kuvaillaanko ohjelmassa moraalia, perhe-elämää, avioliittoa ja sukupuolten välisiä suhteita terveellä ja myönteisellä tavalla?
4. Kun lapsen sallitaan katsella joitakin piirrettyjä elokuvia, niin mitä hän todennäköisesti oppii?
5. Kannustaako ohjelma rakentavaan toimintaan, tai rikastuttaako se ainakin lapsen leikkien laatua?
Hyöty
Muuan äiti, joka piti television auki suuren osan päivästä ”vain seuran vuoksi”, huomasi että hänen puolitoistavuotias poikansa nukkui huonosti ja oli kärttyisämpi ja levottomampi kuin normaalisti. Niinpä hän sulki television, ja hänen lapsensa käytös parani suuresti. Hän nukkui paremmin, oli vähemmän ärtyisa ja pystyi paremmin keskittymään leikkiinsä.
Kun erään japanilaisen perheen TV meni rikki, äiti kirjoitti eräälle sanomalehdelle seuraavaa: ”Kahden lapseni, 7- ja 5-vuotiaitten poikieni, elämäntapa on muuttunut merkittävästi sen jälkeen. Ennen kuin televisio meni rikki, poikani eivät tehneet muuta kuin vain katselivat sitä päivällisen jälkeen. He eivät ottaneet kuuleviin korviinsa ehdotustani lukea kirjoja. Mutta nyt kun televisio on rikki, he ovat varsin innostuneita kirjojen lukemisesta.” Monet muut japanilaiset vanhemmat ovat kirjoittaneet samanlaisista parannuksista lastensa käytöksessä ja koulutyössä sen jälkeen, kun he ovat ryhtyneet valvomaan lastensa TV-tottumuksia.
Yhdysvalloissa vanhemmilla on ollut samanlaisia kokemuksia, kun TV on mennyt rikki eikä sitä ole pian saatu korjatuksi. Eräskin isä sanoi: ”Aluksi lapseni olivat neuvottomia. Mihin he käyttäisivät aikansa? Vähitellen löytyi kuitenkin muuta tehtävää. Me aloimme pelata ja leikkiä yhdessä perheenä, ja lukeminen lisääntyi. Perhekeskustelut tihenivät ja pitenivät, vaikutelmia ja ajatuksia vaihdettiin, ja enemmän aikaa vietettiin ulkosalla.” Tämä perhe sai kyllä toisen TV-vastaanottimen, mutta siihen mennessä se oli oppinut valvomaan sen käyttöä.
Eräs toinen isä, joka oli oppinut hallitsemaan television katselua, sanoi: ”Olen riemuissani siitä, miten paljon me kaikki puhumme toisillemme nykyään. Eikä TV enää viivytä sitä, mitä lapset välttelevät: kotiaskareita, kotitehtäviä, peseytymistä ja nukkumaan menoa.”
Tunnolliset vanhemmat pitävät erityisesti vaarin siitä, ettei mikään ole esteenä heidän lastensa kotikasvatukselle. Lasten älykkyys ja muut kyvyt lisääntyvät suuresti, kun vanhemmat auttavat heitä lukemaan oppimisessa ja antavat heille muutakin opetusmateriaalia jo ennen kuin he ovat kouluiässä. On todettu, että lyhytkin tämänlaatuinen kotiohjelma auttaa suuresti. Niin, mitä enemmän harjoitusta lasten aivot saavat, sitä paremmin ne palvelevat myöhemmin.
Tämän vuoksi vanhempia, jotka ovat Jehovan todistajia, kehotetaan ottamaan kaikenikäiset lapsensa mukaan raamatulliseen opetusohjelmaansa. Tuloksena on, että monet heidän lapsistaan kehittyvät päteviksi lukijoiksi, mikä auttaa heitä suuresti heidän koulutyössään ja myös myöhemmin elämässä. Tällainen vanhempien antama kotikasvatus, johon liittyy Raamatun korkeita moraaliperiaatteita selittävä lastenkirjallisuus, on suuriarvoinen perustus. Se auttaa vastustamaan niitä huonoja vaikutuksia, jotka ovat niin runsaat nykyisessä maailmassa.
Ja koska Jehovan todistajat hyväksyvät Raamatun Jumalan sanaksi, he hyväksyvät myös sen, että se vaatii ”itsehillintää”, johon sisältyy television katselun valvonta. Tällainen itsehillintä onkin osoitus siitä, että he antavat Jumalan voimakkaan toimivan voiman, hänen pyhän henkensä, vaikuttaa elämässään, koska itsehillintä on tuon hengen ”hedelmä” eli tuote. – Gal. 5:22, 23.
Vanhempien on siksi hyvä sekä valvoa lastensa television katselua että pyrkiä kaikin keinoin korvaamaan se rakentavalla toiminnalla. Ja tietenkin sama periaate soveltuu myös vanhempien omaan elämään, sillä siten he voivat antaa hyvän esimerkin lapsilleen.
Televisiosta voi todellakin olla hyötyä. Se voi opettaa, tiedottaa ja viihdyttää. Mutta se voi myös repiä ja turmella ja johtaa ihmisen moraalittomaan käytökseen, vihamielisyyteen, väkivaltaan ja jopa siihen, että hän kadottaa uskonsa Jumalaan. Viisaat ihmiset toimivat siksi niin, että he voivat hallita television katselua, jottei se hallitsisi heitä.
[Kuva s. 19]
Valvomalla television katselua vanhemmat voivat seurustella enemmän lastensa kanssa ja auttaa heitä kehittämään henkisiä kykyjään