Kuinka väkivaltaiset rikolliset voivat muuttua?
Herätkää-lehden Nigerian-kirjeenvaihtajalta
”VANKILAMME – – ovat nykyisin rikollisten harjoitusleirejä”, totesi eräs kirjoittaja nigerialaisessa Daily Sketch -lehdessä. Tämä on vain yksi niistä samansuuntaisista lausunnoista, joita kantautuu eri puolilta maailmaa. Ne pitävät myös paljolti paikkansa, sillä on olemassa hyvin vähän todisteita siitä, että vankilat pystyisivät todella muuttamaan vankejaan. Jotkut jopa väittävät, että ankarat rangaistukset vain kasvattavat rikollisten vihamielisyyttä vaikeuttaen siten heidän elämäntapojensa muuttumista. Todellisuudessa monet rikolliset myöntävät, että ollessaan vankilassa he ovat oppineet lisää rikosten suorittamisesta. Uudet oppivat paatuneemmilta vangeilta.
Mitä hallitusten pitäisi tehdä? Jotkut ajattelevat ankarien vankeusrangaistusten voivan muuttaa joitakin rikollisia. Jehovan todistajat tietävät kuitenkin paremman tavan. Todistetut esimerkkitapaukset kaikkialta maailmasta osoittavat, että Raamatun totuus voi usein muuttaa rikollisia persoonallisuuksia silloin, kun muut keinot eivät ole auttaneet. Tarkastelkaamme muutamia esimerkkejä Länsi-Afrikasta.
Voiko aseistettu ryöstäjä muuttua?
Jo kouluaikoina James terrorisoi koulutovereitaan ja opettajiaan. Kuvaillessaan elämäntapaansa hän sanoo: ”Minut tunnettiin kylän painijana. Tappeleminen ja marihuana olivat minulle jokapäiväisiä. Ollessani 16-vuotias maassani syttyi sota, joka antoi minulle paremman tilaisuuden noudattaa mieltymystäni väkivaltaisuuteen. Värväydyin kapinallisarmeijaan, ja minut koulutettiin sissiksi iskujoukkoihin. Nautin suuresti saadessani tappaa mielin määrin vastapuolen sotilaita ryhmäni tekemien huimapäisten hyökkäysten aikana.
”Sitten sota loppui. Minunlaisteni miesten oli hyvin vaikeaa aloittaa elämä jälleen alusta. Kotimme oli tuhottu. Olimme nälkäisiä, repaleisia ja työttömiä. Niinpä liityin aseistettuun jengiin, ja aloimme ryöstää sairaaloita, kouluja, pankkeja ja toimistoja. Ihmiset elivät pelossa.
”Vaikka kysyimme neuvoa meedioilta ja teimme taikoja saadaksemme yliluonnollista suojelua, poliisi sai meidät viimein kiinni. Useat jengimme jäsenet, myös minut, pantiin vankilaan. Mutta vankilan muurien sisälläkin pysyimme yhdessä ja järjestimme kapinan. Kun suunnitelmamme kuitenkin pettivät, jengimme hajotettiin ja meidät passitettiin eri vankiloihin. Sitten jengimme tärkein johtaja – noiden aikojen pahamaineisin ja pelätyin rikollinen – teloitettiin. Tämä säikäytti minua, ja rukoilin Jumalaa luvaten palvella häntä, jos hän päästäisi minut tästä pulasta.”
Mutta voisiko sellainen paatunut rikollinen todella muuttua? Ikävä kyllä, kun James muutaman kuukauden kuluttua vapautettiin, hän unohti rukouksessa tekemänsä lupauksen. Hän selittää: ”Palasin kotiin ja omaksuin jälleen vanhan elämäntapani. Eräänä päivänä kuitenkin tapasin yhden jengimme jäsenistä ja kysyin häneltä hänen ’harrastuksistaan’. Hän kertoi minulle tutkivansa nyt Jehovan todistajien kanssa ja jättäneensä rikolliset puuhat. ’Keitä he ovat?’ minä kysyin, ja niin hän alkoi saarnata minulle. Tämä johti siihen, että menin mukaan hänen raamatuntutkisteluunsa, jota Jehovan todistajat pitivät hänelle. Huomasin heidän opettavan, miten palvella sitä Jumalaa, jota minä olin vannonut palvovani.
”Tajusin pian, että minun pitäisi muuttaa elämäntapani, mutta minusta tuntui mahdottomalta muuttua. Näin esimerkiksi, että Jehovan todistajat eivät polttaneet tupakkaa, kun taas minä olin piintynyt tupakan ja marihuanan käyttäjä. Mitä tekisin, jos he käskisivät minun lopettaa tupakanpolton? Raamatun tutkiminen vaikutti kuitenkin minuun jatkuvasti niin, että se vahvisti haluani muuttua. Oppiessani lisää Jehovasta ja hänen hyvyydestään tunsin tarvetta puhdistaa elämäni voidakseni palvella häntä ja tuottaa kunniaa hänen nimelleen. Rukoilin häneltä apua lakkaamatta.
”Vähän kerrallaan elämäni muuttui. Lopetin tupakoimisen ja hylkäsin väkivaltaiset, rikolliset tapani. Mutta uusi, kristillinen persoonallisuuteni herätti vastustusta. Ihmiset eivät pitäneet siitä, että ’kuljin ympäriinsä saarnaamassa Jehovan todistajien kanssa’. He olivat tyytymättömiä, kun en enää edustanut kylääni painiotteluissa. Niinpä he alkoivat pilkata ja uhkailla minua, kunnes eräs vanha mies tuli väliin puolustamaan minua. Hän kutsui kylän vanhimmat ja neuvoi heitä lopettamaan yritykset aiheuttaa minulle vaikeuksia. Hän sanoi: ’Jos kaikki ihmiset olisivat Jehovan todistajia, kylässä ei olisi minkäänlaisia ikävyyksiä. Jos välttämättä haluatte aiheuttaa harmeja tälle miehelle ja siitä seuraa hankaluuksia, minä en tule puolustamaan teitä.’”
James vihkiytyi Jehovalle ja hänet kastettiin 23-vuotiaana vuonna 1973. Hän on nyt täysin uusi ihminen. Hän on sopeutunut elämään uudella tavalla – hän on Jumalan palvelija, joka auttaa muita saattamaan elämänsä sopusointuun Jumalan tahdon kanssa. – Efesolaisille 4:17–28; 1. Korinttolaisille 6:9–11.
Armahdettu hyvän käytöksen vuoksi
Toinen esimerkki on Oruaefen tapaus. Hänet oli tuomittu 21 vuodeksi vankeuteen, koska hän oli toimittanut aseita ryöstäjille. Ensimmäisten kahden vankilavuotensa aikana hän käyttäytyi hyvin karkeasti vankilavirkailijoita kohtaan, usein hän jopa hyökkäsi vartijoiden kimppuun. Sitten hän liittyi muutamien muiden vankien raamatuntutkisteluryhmään, jota Jehovan todistajat johtivat jokaviikkoisilla vankilakäynneillään. Tästä alkoi hänen elämäntapansa muuttuminen. Hänen persoonallisuutensa muuttui, kun hän alkoi soveltaa jokapäiväiseen käytökseensä Raamatusta oppimiaan asioita. Näin hän kuvailee seurauksia:
”Vankilavirkailijat huomasivat, kuinka paljon olin muuttunut, ja alkoivat antaa minulle luottamustehtäviä. Minulle annettiin vastuulleni vankilan lääkekaappi, koska sen hoitajat olivat aikaisemmin varastaneet lääkkeitä. Myös muille vangeille, joista tuli Jehovan todistajia, annettiin merkittäviä vastuita.”
Yksi noista muista suuren muutoksen kokeneista vangeista oli Godwin, entinen aseistetun ryöstöliigan johtaja. Hänet pidätettiin vuonna 1968 ja tuomittiin vankeuteen 22 1/2 vuodeksi. Hän kertoo, mikä sai hänen elämänsä muuttumaan:
”Vankilassa tapasin joitakin oppilaitani, joista oli tullut Jehovan todistajia. He eivät enää polttaneet hamppua, varastaneet tai käyttäytyneet väkivaltaisesti tai moraalittomasti. Heistä oli tullut sävyisiä, nöyriä miehiä. En voinut käsittää, kuinka he olivat saattaneet muuttua niin paljon. Sitten eräänä päivänä kuulin vierailevan Jehovan todistaja -saarnaajan selittävän heille Raamattua, ja minä menin mukaan heidän raamatuntutkisteluunsa. Olinhan aina pitänyt itseäni kristittynä. Kuuluin anglikaanisen kirkon lähetysseuraan. Mutta se, mitä aloin oppia Raamatusta näissä tutkisteluissa, muutti minut vähitellen tosi kristityksi.”
Poikkeuksellisen hyvän käytöksensä vuoksi nämä kaksi miestä armahdettiin vuonna 1981, ja heidät vapautettiin vankilasta. He ovat edistyneet jatkuvasti kristillisen persoonallisuuden kehittämisessä ja auttavat toisia tekemään samoin. He ovat sopeutuneet elämään heitä ympäröivässä yhteiskunnassa ja tulleet Jehovan todistajien kristillisen seurakunnan toimiviksi jäseniksi.
Menestyksellinen sopeutuminen elämään vankilan ulkopuolella
Yhteiskuntaan uudelleensopeutumista koskevat ongelmat ovat olleet monen parantuneena pidetyn rikollisen esteenä. Eräässä nigerialaisen Daily Times -lehden kirjoituksessa huomautettiin, että monet vangit ”menettävät itseluottamuksensa eivätkä – – pysty mukautumaan vankilasellinsä ulkopuolella olevan maailman vaatimuksiin. He tuntevat – – olevansa kykenemättömiä kohtaamaan heidän mielestään vihamielisen yhteiskunnan asettamia haasteita.” Monet rangaistuksensa suorittaneet palaavat siksi takaisin rikollisille poluilleen.
Edellä mainitut yksilöt pystyivät kuitenkin sekä muuttumaan myönteisesti että lisäksi sopeutumaan hyödylliseen ja esimerkilliseen elämäntapaan yhteisössään. Miten he selvisivät niin vaikeasta sopeutumisvaiheesta? He käyttivät omaa aikaansa ja Raamatun tuntemustaan auttaakseen muita tulemaan paremmiksi ihmisiksi. Seuraavassa on vielä yksi esimerkki, joka valaisee tätä.
Gambiassa eräs nigerialainen Jehovan todistajien lähetystyöntekijä sai vankilaviranomaisilta luvan johtaa raamatuntutkistelua vangeille. Viikoittaisiin tutkisteluihin osallistui jopa 20 vankia, joukossa Sangoné-niminen muslimi, joka oli kärsimässä kolmivuotista rangaistusta. Vankila ei suinkaan ollut vieras paikka tälle 26-vuotiaalle miehelle. Ensimmäisen rangaistuksensa hän sai kahdeksanvuotiaana, jolloin hänet pantiin kasvatuslaitokseen. Sitä seurasi uusia vankeusrangaistuksia, ja hänestä tuli yhä paatuneempi rikollinen.
Edistyessään sen oikean käytöksen tuntemuksessa, jota vaaditaan Jumalan tosi palvelijoilta, hän kuitenkin hylkäsi rikolliset taipumuksensa ja ponnisteli lujasti harjoittaakseen sitä hyvää, mitä hän oppi. Kun hänen rangaistuskautensa läheni loppuaan, hän kertoi lähetystyöntekijälle rakastavansa Raamatusta oppimaansa totuutta ja haluavansa tulla Jehovan kristityksi todistajaksi. Hän sanoi, että oli kuitenkin olemassa yksi este, joka hänen täytyi ensin poistaa. Hänet oli aikaisemmin tuomittu vankeuteen toisessa maassa, mutta hän oli karannut vankilasta 17 kuukautta ennen rangaistuksen loppua. Nyt hän halusi palata kärsimään loputkin rangaistuksestaan.
Hänen palattuaan tuohon maahan ja ilmoittauduttuaan viranomaisille hänen vankeusrangaistuksestaan tai neljä vuotta aiemmin sattuneesta vankilapaostaan ei löydetty minkäänlaisia merkintöjä. Eräs tuomioistuimen viranomainen neuvoi häntä ”vain katoamaan uudelleen”, koska vuoden kuluttua häntä ei enää lain mukaan voitaisi pidättää. Sangoné kieltäytyi neuvosta ja sanoi haluavansa kärsiä rangaistuksensa loppuun ja puhdistaa omantuntonsa. Hän selitti: ”Olen tutkinut Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja haluan nyt oikaista elämäntapani voidakseni vihkiytyä tekemään Jehovan tahdon puhtaalla tavalla.”
Sangoné kärsi tuomionsa loppuun, ja hänet vapautettiin huhtikuussa 1980. Hän käytti tämän vankilakautensa hyödyllisesti opiskelemalla ammatin. Se auttoi häntä hankkimaan aineelliset välttämättömyydet kunnes hän sai muuta työtä. Vapaa-ajallaan hän osallistui ovelta-ovelle-saarnaamiseen. Marraskuussa 1980 hänet kastettiin Jehovan vihkiytyneenä todistajana. Hän alkoi palvella ”osa-ajan tienraivaajana” omistaen joka kuukausi 60 tuntia ajastaan kertoakseen uskostaan toisille. Vuotta myöhemmin hän avioitui erään Jehovan todistajan kanssa. Nyt Sangonélla ja hänen vaimollaan on pieni lapsi. He nauttivat yhä voidessaan auttaa muita muuttumaan uudistamalla mielensä, jotta he eläisivät Jumalan tahdon mukaisesti. – Roomalaisille 12:2.
Vaikka olemme kertoneet vain neljästä entisestä vangista, Jumalan sanan voima on vaikuttanut samalla tavoin myös moniin muihin.
Muuttava voima
”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva.” Se on ”hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa.” (Heprealaisille 4:12; 2. Timoteukselle 3:16, 17) Sen käytännölliset neuvot ja niihin liittyvät erinomaiset vaikuttimet hyvän tekemiseksi pystyvät muuttamaan jopa rikollisten persoonallisuuksia.
Jumalan sana myös suojelee sen mukaan eläviä koskaan syyllistymästä rikolliseen toimintaan. Psalmin 119 kirjoittaja sanoo, että nuorukaiset voivat pitää tiensä puhtaana käyttäytymällä Jumalan sanan osoittamalla tavalla. (Jae 9) Raamattu antaa todellakin neuvoja ja ohjeita, jotka opettavat käytännöllistä viisautta ja vanhurskautta – ”hyvyyden tien kaiken”. – Sananlaskut 2:1–9.
[Kuva s. 14]
Rikollisesta elämäntavasta voidaan vapautua
[Kuva s. 15]
Rikollisista voi tulla kristittyjä Jumalan palvelijoita