Muistot talteen nappia painamalla

Kiirehdät paikalliseen valokuvausliikkeeseen hakemaan niitä suurenmoisia valokuvia, jotka otit viime lomasi aikana. Mutta mikä pettymys! Jotkin kuvista ovat tummia, toiset taas ovat haalistuneita tai epäteräviä. ”Vika on kamerassa!” sanot harmistuneena. Onko asian laita todella niin? Vai voisiko vika olla kuvaajassa?

HÄÄSI, näkemäsi henkeäsalpaavat paikat, pois muuttaneet ystäväsi, isovanhempasi ja muut sukulaisesi, lapsesi ottamat ensimmäiset askeleet – kaikki nämä muistot voidaan tallentaa filmille pienellä napin painalluksella. On kuitenkin suuri pettymys, kun kuvatut kohteet erottuvat kuvissasi kehnosti – tai ne eivät erotu lainkaan! Todennäköisesti uusi kamera ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa. Onnistumisen avain on valokuvauksen perusperiaatteiden hallitseminen.

Miten kamera toimii?

Yksinkertaisesti sanottuna kamera koostuu valotiiviistä laatikosta ja ”silmästä” eli objektiivista, jonka kautta valonsäteet tulevat laatikon sisään ja jonka avulla ne tarkennetaan kuvaksi filmille. Filmin pinta koostuu valoherkistä kemikaaleista, joiden täytyy saada sopiva määrä valoa valottuakseen oikealla tavalla. Jos niihin osuu liikaa valoa, kuvistasi tulee haalistuneita. Jos ne saavat liian vähän valoa, kuvistasi tulee liian tummia.

Kun otat valokuvan, kameran suljin avautuu sekunnin murto-osaksi ja filmille muodostuu kuva. Yksi tapa valvoa filmin valottumista on siis sen sääteleminen, miten kauan suljin pysyy auki. Normaalissa päivänvalossa tavanomainen valokuva voidaan ottaa valotusajan ollessa 1/125 sekuntia. Monissa kameroissa on valotusajat ilmaiseva asteikko, mutta yleisesti ottaen sinun pitäisi käyttää niin nopeaa valotusaikaa kuin valaistus sallii. Mitä kauemmin suljin on auki sitä todennäköisemmin kamerasi liikahtaa ja kuvastasi tulee epäterävä. Tärkeissä tilanteissa tämä voidaan välttää kiinnittämällä kamera jalustaan ja laukaisemalla suljin lanka- tai vitkalaukaisimella.

Toinen tapa valvoa filmin valottumista on säädellä objektiivin himmenninaukon suuruutta. Tätä voidaan verrata siihen, että pidät silmiäsi täysin auki, puolittain auki tai siristät niitä. Himmenninaukko säätelee kameran sisään tulevan valon määrää. Monien objektiivien himmenninrenkaaseen on merkitty sinun valittavaksesi useita aukko- eli f-arvoja. Mitä suurempi aukko on, sitä enemmän valoa menee sisään ja sitä enemmän filmi valottuu. Aloittelijan mielestä on hyvin hämmentävää, että aukkojen pienentyessä f-arvot suurenevat. Esimerkiksi f-2,8 on suuri aukko, kun taas f-32 on hyvin pieni aukko. Monissa nykyaikaisissa kameroissa on esimerkiksi valotusautomatiikka sekä sisään rakennettu valotusmittari, joka kertoo täsmällisesti, millaiset arvot tulee säätää. Jotkut täysautomaattikamerat tekevät todellisuudessa kaikki säädöt puolestasi. Tällaiset kamerat jopa tarkentavat puolestasi.

Filmin valinta

Kameroiden tavoin filmejäkin on tarjolla suuri, jatkuvasti muuttuva valikoima. Värinegatiivifilmiä käytetään väripaperikuvien valmistamiseen. Tällaisia kuvia on helppo esitellä ja niiden kopioiminen tai suurentaminen on suhteellisen halpaa. Merkittävä etu värinegatiivifilmissä on myös suuri valotusvara, minkä ansiosta virheellisesti valottunut filmi tallentaa tiettyyn rajaan saakka tyydyttäviä kuvia. Värikääntöfilmiä eli diapositiivifilmiä käytetään värikuulto- eli väridiakuvien valmistamiseen. Näistä kuvista nauttiminen edellyttää kuitenkin myös diaprojektorin ja valkokankaan hankkimista. Diat eivät anna niin paljon anteeksi ja ne vaativat täsmällisempää valotusta. Niistä voi kuitenkin saada hyviä paperikuvia.

Filmit eroavat toisistaan nopeudeltaan eli valonherkkyydeltään. Filminherkkyys ilmaistaan ISO- tai ASA-asteikoin.a Jotkin filmit ovat niinkin hitaita kuin ISO 25 ja toisten herkkyys on jopa ISO 3200. ISO 100 on hyvä yleisfilmi, sillä tämä keskiherkkä filmi soveltuu hyvin tavanomaisiin päivänvalossa otettuihin kuviin. Herkempi ISO 400 filmi sopii hyvin käytettäväksi heikossa valossa, esimerkiksi iltahämärässä, pilvisenä päivänä tai sisätiloissa. Yleissääntö on kuitenkin se, että mitä hitaampi filmi, sitä terävämmin yksityiskohdat erottuvat. Herkästä filmistä otetut suurennokset ovat karkearakeisempia.

Jos kamerassasi on filminherkkyyden valitsin, on hyvin tärkeätä asettaa se oikean ISO tai ASA lukeman kohdalle. Nyt tulee tärkeä vaihe:

Onnistuneiden kuvien ottaminen

Useimmat aloittelijat vain tähtäävät ja laukaisevat. Harjaantunut valokuvaaja käyttää hieman aikaa ja ennakkoharkintaa saadakseen hyvän kuvan. Hän sommittelee sen. Kohteen asettamista sopivaan kohtaan kuvassa kutsutaankin sommitteluksi. Kohteen asettaminen aivan kuvan keskelle ei ole välttämättä paras ratkaisu. Huomaa esimerkkikuvasta (s. 26), kuinka kohteesta voi tulla paljon kiinnostavampi, kun se siirretään hiukan sivuun keskustasta – sanokaamme noin kolmasosan päähän valokuvan ylä- ja sivulaidasta. Näin noudatetaan sääntöä, jonka mukaan kuvan kohde tulee sijoittaa kuvan kolmasosien leikkauspisteeseen.

On myös tärkeätä, että kohde erottuu taustasta. Sekava tai täynnä yksityiskohtia oleva tausta voi hajottaa katselijan huomion pois kohteesta. Voitaisiinko ihmiset asettaa vaaleanväristä seinää tai muuta neutraalia taustaa vasten? Jos ihanteellista taustaa ei löydy, säädä himmenninaukko suuremmaksi eli valitse pienempi f-arvo. Kohteesi säilyy terävänä, mutta tausta muuttuu sumeaksi. – Ks. sivulla 24 olevia kuvia.

Hyvä valotus voidaan varmistaa myös haarukoinnilla. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kuva otetaan aukon ollessa 8 ja valotusajan 1/125 sekuntia, voidaan ottaa samalla valotusajalla kaksi lisäkuvaa käyttämällä aukkoja 5,6 ja 11. Näin kulloisissakin valaistusolosuhteissa voidaan hyödyntää filmin valotusvara. Toisaalta jos halutaan mahdollisimman suuri terävyysalue, haarukointi voidaan toteuttaa pidentämällä ja lyhentämällä valotusaikoja (esim. 1/60, 1/125 ja 1/250 sekuntia), samalla kun aukko pidetään samana.

Valaistus on myös tärkeä asia. Jos kohteesi takana on kirkas tausta tai voimakasta valoa (lunta, aurinkoinen meri tai hiekkaranta), se voi hämätä kameraasi ja aiheuttaa alivalottumisen. Miten ongelma voidaan voittaa? Astu lähemmäksi kohdettasi ja mittaa kohteesta heijastuvan valon oikea arvo. Palaa sen jälkeen takaisin alkuperäiselle paikallesi ja ota kuva valituilla säädöillä. Harjaantuneet valokuvaajat käyttävät päiväsaikaan usein salamalaitetta täytevalona, joka poistaa kirkkaasta taustavalosta tai voimakkaasta varjosta aiheutuvat vastakohtaisuudet.

Kuvauskohteena olevan ihmisen ylhäältä tai takaa lankeava kirkas auringonvalo voi heittää jyrkkiä varjoja hänen silmiensä, nenänsä ja poskiensa alle. Aseta kohteesi tällaisessa tilanteessa varjoon tai käytä salamaa täytevalona. Voit jopa valita kuvauskulmasi siten, että aurinko on suoraan kohteena olevan ihmisen takana tai sivulla, ja näin voit saada kohteen hiukset loistamaan kuin sädekehä auringonvalon korostaessa niitä, kunhan aurinko ei paista suoraan objektiiviisi.

Salamalaitteella on omat rajoituksensa, sillä monien salamalaitteiden teho riittää vain noin 10 metrin päähän. Siksi jos yrität ottaa salaman avulla kuvan teatterin näyttämöstä (mikä vastaa tilannetta kristillisissä konventeissa) tai kaupungin siluetista, kulutat ainoastaan paristojasi. Suoraan kohteeseen suunnatulla salamalla on taipumus luoda varjoja tai korostaa kasvojen kauneusvirheitä. Mikä on ratkaisu ongelmaan? Kirkkaiden pisteiden välttämiseksi kokeile salamalaitteen (ei objektiivin) peittämistä paperipyyhkeellä tai nenäliinalla tai heijasta salamavalo valkoisen katon kautta. Tämä vaatii myös valotuksen uudelleen säätämistä. Voit asettaa kohteesi myös tummahkoa taustaa vasten varjojen vähentämiseksi.

Eräs omituisuus salamavalolla kuvaamisessa, mikä koskee erityisesti kameroita, joissa on yhdysrakenteinen salamalaite, on punaisten silmien syntyminen. Jollet voi irrottaa salamalaitetta kamerastasi, anna kuvattavan ihmisen katsoa ensin kirkasta valoa niin että hänen silmäteränsä eivät ole laajentuneita ottaessasi kuvan tai järjestä niin, ettei hän katso suoraan objektiiviin.

Paljonpuhuvat muotokuvat

Hyvä muotokuva on enemmän kuin vain jäljennös ihmisen kasvonpiirteistä. Se voi paljastaa ihmisen persoonallisuuden ja luonteen. Tällaisten kuvien aikaansaaminen edellyttää valokuvauksen teknisen puolen hallitsemista. Näin voit laitteittesi sijasta keskittyä kohteeseesi.

Ensiksikin rentouta mallisi. Käytä teleobjektiivia, jottei sinun tarvitse pelottavan kamerasi kanssa mennä lähelle malliasi lähikuvan saamiseksi. Sopivalla musiikillakin on vapauttava vaikutus. Puhuminen on myös eräs keino, jolla voit saada mallisi unohtamaan kameran ja saavuttamaan luonnollisen ilmeen. Käytä kysymyksiä, jotta hän tulisi ulos kuorestaan ja ne tunteet tulisivat esiin, jotka haluat vangita. Kuvatessasi lapsia muuta kuvaustilanne leikiksi tai kerro jokin tarina. Anna heidän olla luonnollisia ja huvittavia. Rekvisiitta voi myös auttaa kohdettasi rentoutumaan. Niinpä sommittele muusikko kuvaan soittimensa ja työmies työkalujensa kanssa.

Ryhmää kuvattaessa ei ole välttämätöntä järjestää kuvattavia siistiin riviin. Käytä jälleen rekvisiittaa apuna. Järjestä heidät esimerkiksi yhden tai kahden tuolin ympärille vaikkapa kolmion muotoon. Kaikkien ei tarvitse hymyillä kameraan päin. Katso nyt huolellisesti näkymää ennen kuin painat laukaisinta. Ovatko vaatteet ja hiukset huoliteltuja? Onko näkymässä huomiota hajottavia taustatekijöitä? Onko kuvakulma mahdollisimman imarteleva? (Nenä voi näyttää lyhyemmältä ja huomio voi ohjautua pois väistyvästä hiusrajasta, kun kamera on hieman kasvojen tasoa alempana.) Ota tämän jälkeen useita kuvia ja, kun ne on kehitetty, valitse niistä paras.

Näkemällä hieman vaivaa – ja harjoittelemalla – kamerasi voi tuoda sinulle paljon iloa ja auttaa sinua tallentamaan rakkaita muistoja, jotka vangittiin näppärästi kameran laukaisinta painamalla.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 26]

Keinoja välttää kuvien epäonnistuminen

1. Lue huolellisesti kameran käyttöohjeet ja noudata niitä tunnollisesti.

2. Varmistu siitä, että filminherkkyyden valitsin on oikein säädetty.

3. Varmistu siitä, etteivät sormesi tai objektiivin suojus peitä objektiivia tai salamavaloa.

4. Sommittele ja rajaa kuvasi vaihtamalla paikkaasi tai käyttämällä zoomobjektiivia.

5. Painaessasi laukaisinta kannata kameraa vakaasti.

[Kuvat s. 24]

Suuremman aukon (pienemmän f-arvon) ansiosta kukat erottuvat taustasta; aukon ollessa pienempi sekä kohde että tausta pysyvät terävinä

[Kuvat s. 25]

Ylemmässä kuvassa olevat tummat varjot on tasattu alemmassa kuvassa täytevalon avulla

[Kuva s. 26]

Soveltamalla sääntöä, jonka mukaan kohteen tulee olla kuvan kolmasosien leikkauspisteessä, kiinnostuksenkohde siirretään pois kuvan keskustasta