Jos minä pystyin pudottamaan painoani, niin kuka tahansa pystyy siihen!

VIHAATKO kylpyhuoneesi vaakaa? Minä vihasin omaani. Muistan, kuinka minua alkoi inhottaa, kun tuijottaessani vaa’an osoitinta se heilahti viime vuonna aivan uusiin lukemiin – lähelle 110:tä kiloa. Ajattelin itsekseni: ”Painan enemmän kuin nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari ja enemmän kuin monet amerikkalaiset ammattijalkapalloilijat. Tämä ei ole mikään naurun asia. Tämä alkaa käydä vaaralliseksi!”

Ehkä tunnet jonkun kaltaiseni – varhaisessa keski-iässä olevan, toimistotyötä tekevän miehen, joka nuorena urheili aktiivisesti mutta nykyään harrastaa liikuntaa satunnaisesti, kun aikaa sanomalehden lukemisesta liikenee; sellaisen, jonka verenpaine on ylärajalla, kolesterolipitoisuus kohonnut ”jonkin verran”, jolla on 20 kiloa ylipainoa ja joka silti uskoo, ettei ongelma ole kovin vakava.

Todellisuudessa ongelma on vakava. Kaltaisiani ihmisiä kuolee sydänkohtaukseen joka päivä – ja heitä on paljon. Voisin viitata tilastoihin, jotka kertovat jokaisen ylimääräisen kilon aiheuttamasta vaarasta, mutta ongelmahan eivät ole itse tilastot, vaan suoraan sanoen lesket ja orvot. Ongelmana ovat kahden pienen tyttäreni kaltaiset lapset, jotka joutuvat kasvamaan ilman isäänsä.

Ajatelkaa sitä, isät.

Kun olin päättänyt laihtua, muistin, miten erinomaista tietoa oli vuoden 1989 toukokuun 22. päivän Herätkää!-lehdessä kirjoitussarjassa ”Onko laihduttaminen toivotonta taistelua?” – erityisesti kirjoituksessa ”Neljä tietä voittoon” taisteltaessa liikakiloja vastaan. Nuo neljä ehdotettua tietä ovat 1) oikea ravinto, 2) oikea aika, 3) oikea määrä, 4) oikea liikunta.

Nuo ohjeet tepsivät! Pudotin painoani 30 kiloa noudattamalla niitä, ja sinäkin pystyt siihen. Laihduttaessani opin muutamia asioita, joista saattaa olla sinulle apua.

Laihduttaminen alkaa korvien välistä

Suurimmalle osalle meistä ylipainoisista kilot ovat kertyneet vähitellen; usein 30 ikävuoden jälkeen meille on alkanut tulla muutama kilo vuodessa. Aika ajoin olemme olleet laihdutuskuurilla ja pudottaneet joitakin kiloja, mutta kilot ovat tulleet takaisin korkoineen. Kun minulle kävi näin, se sai minut tuntemaan itseni avuttomaksi tavallaan omasta syystäni ja ajattelin, että koska mikään ei kuitenkaan auta, niin miksi edes yrittää.

Jotta voisit päästä pois tuosta avuttomuuden tunteen noidankehästä, älä aloita laihdutuskuuria mittaamalla vyötärösi ympärystä, vaan aloita se korvien välistä muuttamalla suhtautumistasi ruokaan. Tämä voi vaatia tuskaisaa rehellisyyttä, mutta ilman sitä laihdutuskuurisi saattaa jo alun perin olla tuomittu epäonnistumaan.

Se että pidin lukua kaikesta, mitä viikon aikana söin ja join, oli varsin paljastavaa. Ruoka-aikana tosin söin yleensä kevyesti, mutta se että napostelin jotakin lakkaamatta illalla, teki tyhjäksi kaiken sen hyvän, mitä itsehillinnän avulla saavutin päivän aikana. Kun laskin yhteen ne kalorit, jotka kertyivät ilta-aterian jälkeen syömästäni juustosta, pähkinöistä, pähkinävoista ja pikkuleivistä, olin hämmästynyt. Mikä pahinta, noissa välipaloissa oli runsaasti rasvaa ja sokeria. Mikään laihdutuskuuri ei tulisi tehoamaan minuun, ellen lakkaisi napostelemasta iltaisin. Kuulostaako tutulta?

Seuraava tuskaisa oivallukseni oli, etten tulisi laihtumaan enkä pystyisi pitämään painoani kurissa, ellen jättäisi kaikkia alkoholijuomia pois ruokavaliostani. Sen lisäksi että alkoholi on hyvin kaloripitoista ja muuttuu helposti rasvaksi, illalla nautittu viinilasillinen heikentää itsehillintääni ja päätöstäni olla syömättä välipaloja. Lasillinen viiniä ei ole vain lasillinen viiniä. Minulle se merkitsee myös kuutta pikkuleipää ja kulhollista pähkinöitä. Huomasin yrttiteen voivan olla erinomainen vaihtoehto. Vaikka olenkin nyt saavuttanut tavoitepainoni, juon vähemmän alkoholia kuin ennen.

Kun tällä tavoin rehellisesti arvioin omaa tilannettani, tulin vakuuttuneeksi kahden perusohjeen arvosta laihdutuskuurini aikana.

1. Vältä kaikkia välipaloja illalla.

2. Vältä kaikkia alkoholijuomia.

Tunnista laihdutuskuurisi pilaajat!

Ranskalaisilla on tapana sanoa: En mangeant, l’appetit vient. Tämä sanonta tarkoittaa, että mitä enemmän syöt, sitä nälkäisemmäksi tulet. Se pitää kirjaimellisesti paikkansa monista meistä. Meillä ei ehkä ole nälkä istuutuessamme syömään lempiruokaamme, mutta kun alamme syödä, meillä onkin yhtäkkiä sudennälkä. Niinpä ahmimme sisäämme ruokaa, kunnes pöytä on tyhjä tai kunnes kipeä vatsamme neljännen annoksen jälkeen anoo armoa. Mitä tapahtui?

Minun ongelmani oli leipä, erityisesti kotona leivottu leipä. Kärsivällisen vaimoni, joka tekee herkullista leipää, oli oltava jonkin aikaa leipomatta. Vain siten mies voi vastustaa kiusausta! Sinun ongelmasi on ehkä suklaa tai jokin muu. Ydin on siinä, että tuntee vihollisensa. Tee luettelo ruoista, jotka kiihottavat ruokahaluasi, ja vältä niitä. Vaihtoehtoisia ruokia on runsaasti. Huomasin, että salaatit ja höyrytetyt vihannekset maistuvat hyviltä ja niistä saa vatsansa täyteen eivätkä ne synnytä himoa syödä aina vain lisää.

Pääseminen pahimman yli

”Jojolaihduttaminen”, se että laihduttaa ja sitten taas lihoo takaisin, on lapsellista touhua eikä palvele muuta tarkoitusta kuin rikastuttaa laihdutusdieettien laatijoita, jotka menestyvät useimmissa kehittyneissä länsimaissa. Minäkin olen syyllistynyt ”jojolaihduttamiseen”, mutta tällä kerralla päätin toimia toisin. Mutta miten?

Älä häpeä pyytää apua. Puhu asiasta lääkärisi kanssa. Etsi sellaisten ihmisten seuraa, jotka antavat sinulle tunnustusta ja palkitsevat sinua jotenkin joka viikko päästessäsi eroon liioista kiloistasi. Tällaista kiitosta voit saada ystävältäsi, joka myös laihduttaa, perheesi jäseneltä tai hyvämaineisella laihdutusklinikalla tapaamiltasi ihmisiltä. Ryhmässä laihduttaminen ja toisten tuki auttavat sinua pääsemään pahimman yli – yli sen, mihin laihdutusyrityksesi edellisillä kerroilla kariutuivat. Tällä kerralla sinulla on miellyttävämpi olo, ja ihmiset alkavat lausua kohteliaisuuksia ulkonäöstäsi. Tästä lähtien psykologiset seikat tekevät työtä puolestasi eivätkä sinua vastaan.

Eräs keino selviytyä pahimman yli on sellaisen järkevän ruokavalion noudattaminen, joka ei saa sinua tuntemaan siltä kuin näkisit nälkää ja olisit jonkin puutteessa. Havaitsin, että parhaat ruokavaliota koskevat ohjeet vain täydensivät vuoden 1989 toukokuun 22. päivän Herätkää!-lehdessä oikeista ruoista annettuja neuvoja. Laihdutusruokavaliooni kuului aamiaiseksi jotakin vähärasvaista ja -energiaista viljatuotetta ja puolikas greippi, lounaaksi runsaasti salaattia ja sen kanssa kevyttä salaatinkastiketta ja illalliseksi höyrytettyjä vihanneksia ja rasvatonta lihaa – ilman leipää tai jälkiruokaa. 1200–1500 kalorin dieetti on ankara mutta tuskin epäinhimillinen. Omena on kätevä välipala syötäväksi päivällä, ja silloin harvoin, kun nälkä kurnii vatsassa, käytän aina salaista asettani, loistavaa laihduttajan salaisuutta, joka sinunkin pitäisi tietää.

Salaiset aseet

Mikä tämä salaisuus on? Se on aine, joka on terveellistä ja täyttää sinut melkein heti. Siinä ei ole ainuttakaan kaloria ja se on halpaa! Vesi. On hämmästyttävää, miten paljon kuudesta kahdeksaan lasillista vettä päivässä auttaa onnistumaan laihduttamisessa. Kun ruumiisi tottuu siihen, että vastaat vatsan kurnimiseen päättäväisesti juomalla lasillisen vettä, niin vähitellen kurniminen lakkaa. Ennen muuta vesi auttoi minua pääsemään elinikäisestä tavastani napostella iltaisin.

Toinen salainen ase tarkkailtaessa painoa pitkän aikaa on säännöllinen liikunta. Tottahan jokainen on kuullut liikunnan auttavan laihduttamisessa, joten mikä salaisuus se on? Tässä tapauksessa salaisuus piilee siinä, että piristyt henkisesti valtavasti huomatessasi sekä olosi että ulkonäkösi paranevan. Tämä palkinto riittää hyvin korvaamaan sen, että jäät ilman joitakin ruokia. Se auttaa sinua jatkamaan, etkä ole edes kateellinen siitä, että ympärilläsi kaikki toiset syövät suklaavanukasta ja sinä syöt jäädytettyjä viinirypäleitä.

Ruokavalio ja liikunta täydentävät erinomaisesti toisiaan. Laihduttajan ei tarvitse olla sairaan näköinen. Säännöllinen liikunta antaa kasvoillesi terveen värin ja voimistaa lihaksiasi. Itse asiassa kun lihakseni tulivat parempaan kuntoon, toiset luulivat painoni putoavan nopeammin kuin se todellisuudessa putosi. Huomasin tarvitsevani sekä sellaista liikuntaa, jota voin harrastaa toisten kanssa, esimerkiksi tennistä, että sellaista, jota saatoin harrastaa yksinäni milloin vain, esimerkiksi painonnostoa. Aivan niin kuin liikunta tehosti ruokavalion vaikutusta, ruokavalio tehosti liikunnan vaikutusta lihaksiin, jotka olivat hautautuneet kymmenen vuoden rasvakerroksen alle. Kun painoni putosi 110 kilosta 80 kiloon, odotin tilaisuutta käydä kunto-ohjelmani läpi joidenkin paikkakunnan terveiden teini-ikäisten kanssa nähdäkseni, pysyvätkö he vauhdissani.

Jos olet ollut ylipainoinen yhtä pitkään kuin minä, olet voinut tottua siihen, että sinusta tuntuu kuin kantaisit jotakin raskasta taakkaa, että olet lopen uupunut joka aamu noustessasi ja että laahustat paikasta toiseen koko päivän ja torkahdat illalla laiskanlinnaan. Kahden- tai kolmenkymmenen liikakilon kantamista voidaan verrata siihen, että joutuu kantamaan raskaita kahleita läpi elämänsä. Olin täysin unohtanut, miltä tuntui pompata aamulla vuoteesta ja nousta ylös täynnä tarmoa ja voimaa, joita riitti koko päiväksi. Nyt tiedän, miltä se tuntuu.

Sota joka ei koskaan lopu

Tavoitepainon saavuttamista voidaan verrata pitkäaikaisen taistelun voittamiseen. Mutta samalla kun tämä ensimmäinen taistelu saattaa olla ohi, todellinen sota on juuri alkanut. Niiden meistä, jotka olemme keski-ikäisiä ja joilla on istumatyö, täytyy aina katsoa mitä panemme suuhumme, mikäli haluamme pitää poissa ne kilot, joista työllä ja tuskalla olemme päässeet eroon. Avain on siinä, että pidät erityisen ruokavalion noudattamista elinikäisenä tapana. Ruokavaliosi saattaa olla jonkin verran erilainen silloin, kun tavoitteenasi on säilyttää painosi ennallaan eikä laihduttaa, mutta todellisuudessa kuurisi ei koskaan lopu. Jos palaat vanhoihin ruokatottumuksiisi, saat kilosi takaisin.

Kun olet saavuttanut tavoitepainosi, mikset juhlisi sitä ostamalla joitakin uusia vaatteita? Harkitse sitten hankkiutumista eroon vanhoista vaatteista. Säilyttäessäsi nuo vanhat, venyneet vaatteesi siltä varalta, että sattuisit lihomaan, ikään kuin suunnittelet epäonnistuvasi. Kun käytät vaatteita, jotka eivät ole liian löysiä, ne varoittavat sinua nopeasti, jos ympärysmittasi alkaa tahtomattasi taas kasvaa. Vaikka ruokavaliosi onkin vaihtelevampi halutessasi painosi pysyvän ennallaan kuin laihduttaessasi, pidä huolta siitä, että siirryt pysyvästi, loppuiäksesi vähärasvaisiin ja -sokerisiin ruokiin. Älä myöskään luovu säännöllisestä liikunnastasi. Siinä on hyvän olon avain. (Lähetetty.)