Avioero – Aasia ottaa mallia länsimaista
Herätkää!-lehden Japanin-kirjeenvaihtajalta
”JOSPA minäkin lähden eläkkeelle työstäni.” Nämä sanat tulivat yllätyksenä miehelle, joka oli jäämässä eläkkeelle osastopäällikön paikaltaan suuresta japanilaisesta kauppayhtiöstä. Miehen vaimo halusi päästä eläkkeelle puolison ja perheenemännän roolistaan. Avioerot ovat lisääntyneet nopeasti Japanissa, ja yllättävän suuri osa eronneista on keski-ikäisiä ja sitä vanhempia. 50–60-vuotiaitten ottamien avioerojen määrä on kolminkertaistunut 20 vuodessa. He nähtävästi katsovat, että avioero on heille viimeinen mahdollisuus päästä etsimään onnellisempaa elämää.
Ikäasteikon toisessa päässä ovat nuoretparit, jotka pettyvät toisiinsa jo häämatkallaan ja päättävät ottaa Narita rikon’in (avioeron Naritassa). Narita on Tokion kansainvälinen lentokenttä, ja Narita rikonilla tarkoitetaan sitä, että vastanaineet sanovat toisilleen ja avioliitolleen jäähyväiset palattuaan Naritaan. Japanissa haluaa 20–25 prosenttia aviopareista hankkia eron. Heidän mielestään avioero on heille ovi onnellisempaan elämään.
Jopa Hongkongissa, missä vanhat kiinalaiset arvot ovat yhä voimissaan, on avioerojen määrä enemmän kuin kaksinkertaistunut kuudessa vuodessa, vuosien 1981 ja 1987 välisenä aikana. Singaporessa lisääntyi muslimien ja ei-muslimien ottamien avioerojen määrä melkein 70 prosenttia vuosina 1980–88.
On myönnettävä, että naisten näkemyksiä ei ole vanhastaan pidetty Aasiassa juuri minkään arvoisina. Esimerkiksi ennen vanhaan Japanissa mies saattoi erota vaimostaan vain ”kolmen ja puolen tekstirivin” avulla. Hänen ei tarvinnut tehdä muuta kuin kirjoittaa kolmen ja puolen rivin mittainen ilmoitus avioeron varmennukseksi ja ojentaa paperilappunen vaimolleen. Jos taas vaimo halusi erota miehestään, hänellä ei ollut käytettävissään helppoja keinoja, vaan hänen täytyi karata mieheltään ja paeta temppeliin, jossa hän saattoi olla turvassa. Kykenemättöminä huolehtimaan itse toimeentulostaan vaimojen oli pakko sietää rakkaudetonta avioliittoaan ja jopa sitä, että heidän miehensä saattoi pitää muita naisia.
Nykyään on paljon työlleen omistautuneita miehiä, jotka ovat käytännöllisesti katsoen hylänneet perheensä. He eivät näe mitään väärää siinä, että he elävät työlleen. Työlleen omistautuminen johtaa näillä miehillä siihen, että he eivät anna vaimolleen mahdollisuuksia tyydyttää sitä tarvetta, jota hän tuntee ajatustenvaihtoon, ja että he pitävät vaimoaan palkattomana palvelijana, joka laittaa heille ruokaa, siivoaa ja pesee heidän pyykkinsä.
Länsimaisten aatteiden ja ajatusten tulva on kuitenkin muuttamassa aasialaisten naisten suhtautumistapaa avioliittoon ja avioelämään. ”Naisten ’tasa-arvoistuminen’ on ehdottomasti tärkein avioerojen määrää lisäävä tekijä Aasiassa”, toteaa aikakauslehti Asia Magazine. Singaporelainen sosiaaliviranomainen Anthony Jeo sanoo: ”Naiset ovat alkaneet vaatia pontevammin oikeuksiaan ja tiedostaa paremmin arvonsa. He eivät ole enää halukkaita kärsimään hiljaa huonoja olosuhteita. Nykypäivän naisilla on enemmän vaihtoehtoja, ja he sietävät heikommin laiminlyöntejä ja huonoa kohtelua. Avioero on todellinen vaihtoehto niille, joilta avio-onni on jäänyt saavuttamatta, ennen kaikkea siksi, että avioero ei lyö ihmisiin enää ollenkaan samanlaista häpeäleimaa kuin vielä 25 vuotta sitten.”
Länsimaissakin on tapahtunut syvällinen muutos viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Samuel H. Preston on sanonut tätä muutosta ”maanjäristykseksi, joka kuluneet 20 vuotta on ravisuttanut amerikkalaista perhettä”. Vuonna 1985 oli lähes neljännes kaikista amerikkalaisperheistä, joilla oli alle 18-vuotiaita lapsia, lähinnä avioeroista syntyneitä yksinhuoltajaperheitä. Ennusteiden mukaan saattaa vuonna 1984 syntyneistä lapsista 60 prosenttia kuulua Yhdysvalloissa yksinhuoltajaperheeseen ennen 18. ikävuottaan.
Jos avioliitto on instituutiona heikkenemässä, niin onko avioero sitten varmasti ovi onnellisempaan elämään? Ennen kuin vastaamme tähän kysymykseen, tarkastelkaamme sitä, mikä on saanut ihmiset pitämään avioeroa yleislääkkeenä perheongelmiinsa.
[Tekstiruutu s. 4]
Eräs osittaisessa ”avioerossa” elämisen seuraus
LOPPUUN asti vietyjen, todellisten avioerojen rinnalla on myös ”uinuvia” avioeroja. Japanissa, missä naiset monissa tapauksissa ovat yhä taloudellisesti riippuvaisia miehestään ja joutuvat yhä alistumaan perinteiseen miehiseen ylivaltaan, saattavat avioparit elää vastentahtoisesti saman katon alla osittaisessa ”avioerossa”. Tällaisissa olosuhteissa vaimot helposti panevat kaiken tarmonsa lastenkasvatukseen. Tällaiset äidit ovat usein liiankin huolehtivaisia, niin että lasten on myöhemmin vaikea itsenäistyä.
Seurauksena on ollut, että aikuistuttuaan ja avioiduttuaan monet tällaisten äitien pojat ovat haluttomia käyttämään fyysistä kosketusta hellien tunteitten ilmaisukeinona. He eivät vielä monien avioliittovuosien jälkeenkään koskettele vaimoaan hellästi. He eivät osaa luopua äidin lellikkinä olemisesta, ja heidän naimisiinmenonsa on usein seurausta siitä, että äiti on käskenyt heidän mennä naimisiin. Sanomalehti Asahi Evening News sanoo avioliittoneuvojaa, tri Jasushi Narabajashia lainaten, että ongelma on vuosikymmenen kuluessa koko ajan vain kasvanut ja että häpeän tunne estää kymmeniätuhansia miehiä turvautumasta ammattiauttajien apuun.