Avioero – miksi monet päätyvät siihen

TARKASTELLESSAAN avioerotilannetta Hongkongissa, missä aasialainen ja länsimainen kulttuuri elelevät rinta rinnan, aikakauslehti Asia Magazine totesi: ”Sekä kiinalaisilla että länsimaisilla pariskunnilla aviollisiin ristiriitoihin on useimmiten syynä ajatustenvaihdon puute, uskottomuus, sukupuolielämän vaikeudet ja mukautumattomuus.” Tilanne on samanlainen kaikkialla muuallakin maailmassa.

Miehet ja naiset, jotka ovat omaksuneet sellaisen ajattelutavan, että uran tulee olla ensi sijalla ihmisen elämässä, uhraavat perheensä työlleen. Seurauksena on, että perheenjäsenten välisen kanssakäymisen tielle tulee esteitä. Raskaan työpäivän jälkeen aviomies usein hautautuu sanomalehden taakse. Junichilla ja hänen vaimollaan oli kolme ravintolaa, ja he uurastivat aamukahdeksasta iltakymmeneen eri paikoissa. ”Meillä ei ollut käytännöllisesti katsoen minkäänlaista ajatustenvaihtoa miehenä ja vaimona”, myöntää Junichi. Viestinnän puute johti vakaviin avio-ongelmiin.

Toinen aviositeitä murentava tekijä on ihmisten suhtautuminen syrjähyppyihin. Siitä, miten yleisiä avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet ovat, antavat viitteitä erään japanilaistutkimuksen tulokset, kun siihen osallistuneista miehistä 20 prosenttia ja naisista 8 prosenttia myönsi, että heillä oli viimeksi kuluneen vuoden aikana ollut avioliiton ulkopuolisia suhteita. Erään uraa luoneen japanilaisnaisen tapaus ei ole mitenkään harvinainen. Hänellä oli aviomiehen ohella muitakin miessuhteita. Hän liihotteli miehestä toiseen, ja hänen ajatuksenaan oli: ”Jos mieheni saa tietää, otan hänestä eron.” Nyky-yhteiskunta ummistaa silmänsä tällaisilta asioilta.

Koska nyky-yhteiskunta kannustaa myös minäkeskeisyyteen, mies ja vaimo muuttuvat itsekeskeisiksi, ja siitä vuorostaan on seurauksena se, että he eivät enää haluakaan mukautua toistensa tarpeisiin ja toivomuksiin – avioerojen syy sekin. ”Olisimme voineet erota koska tahansa”, selittää Kijoko. ”Mentyämme naimisiin mieheni sanoi minulle melkein ensi töikseen, että minusta tulee nyt robotti ja että minun täytyy vain tehdä niin kuin minulle sanotaan. Kun hänellä meni hyvin, minulla ei ollut suurempaa valittamista, mutta kun tuli vaikeuksia, hän ei halunnut myöntää virheitään ja syytti kaikesta toisia. Vikaa oli myös minussa, sillä kapinoin valtaa vastaan. Minun oli vaikea totella miestäni hänen ollessaan epäoikeudenmukainen.”

Muita avioeron syitä ovat väkivaltainen käyttäytyminen ja juoppous, rahavaikeudet, anopin ja miniän huonot välit ja henkinen väkivalta.

Taustalla olevia syitä

Niin erilaisia kuin nämä avioerojen syyt ovatkin, ne eivät silti vielä täysin selitä sitä, mistä avioerojen määrän nopea lisääntyminen kaikkialla maailmassa johtuu. Vaikka Aasia katsookin epäkohtiensa olevan länsimaisen yhteiskunnan vaikutusta, on suopea asennoituminen avioeroihin vielä suhteellisen uusi ilmiö länsimaissa. Avioerojen määrä on näet kolminkertaistunut Yhdysvalloissa ja nelinkertaistunut Englannissa vasta muutaman viime vuosikymmenen kuluessa. Vaikka The Urban Institutessa (sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia tutkivassa amerikkalaisessa tutkimuslaitoksessa) työskentelevä Andrew J. Cherlin myöntääkin, ettei avioerojen lisääntymisen syitä täysin tunneta, hän kuitenkin liittää ”naisten kasvavan taloudellisen riippumattomuuden” ja ”kaikkialla yhteiskunnassa tuntuvat asennemuutokset” tällaisen suuntauksen taustatekijöihin.

Sekä Yhdysvalloissa että muissa teollisuusmaissa ei ole enää harvinaista, että naimisissa olevat naiset käyvät työssä kodin ulkopuolella. Miesten osuus kotitaloustöistä on silti kasvanut vain hyvin hitaasti. Ei ihme, että jotkut naiset jupisevat vihaisina: ”Jokainen työssä käyvä nainen tarvitsisi mitä kipeimmin itselleen vaimon!”

Kirjan The Changing American Family and Public Policy mukaan Yhdysvalloissa on havaittu sellainen ilmiö, että samalla kun naiset uurastavat pyykinpesussa, siivouksessa, ruoanlaitossa ja lastenhoidossa, ”monet miehet saavat aikansa kulumaan joutilaisuudessa”. Sama havainto pätee kaikkialla muuallakin, sanovat sosiologit. Japanissa ei ole harvinaista, että miehet lähtevät töitten jälkeen joukolla viettämään iltaa. He sanovat sen olevan välttämätöntä kitkan poistamiseksi työpaikan ihmissuhteista, mutta he eivät välitä hoitaa kuntoon kotinsa ihmissuhteita. Koska miehet ovat perheenelättäjiä, vaimolla ja lapsilla ei heidän logiikkansa mukaan pitäisi olla valituksen aihetta. Koska yhä useammat naiset ovat astuneet työelämään, tällainen ajatustapa on osoittautunut pelkäksi verukkeeksi.

Toinen avioliittojen hajoamista edistävä tekijä on ”kaikkialla yhteiskunnassa tuntuvat muutokset” tai, kuten lehti Journal of Marriage and the Family asian ilmaisee, ”avioliiton pysyvyys on ihanteena menettänyt merkitystään”. 1990-luvun morsiamet ja sulhaset eivät enää ota täydestä perinteisen vihkikaavan sanoja: ”Kunnes kuolema meidät erottaa.” He haluavat jättää takaoven raolleen sen varalta, että sattuvat löytämään paremman puolison. Jos vastanaineet parit suhtautuvat heidät yhdistävään siteeseen tällä tavoin, niin miten luja se voi olla?

Tällaiset sosiaaliset muutokset eivät tule lainkaan yllätyksenä Raamattua tutkiville. Tämä Jumalan hengen vaikutuksesta syntynyt kirja osoittaa, että olemme vuodesta 1914 lähtien eläneet ”viimeisiä päiviä”, ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. Ihmiset ovat ”itserakkaita, – – kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen”. (2. Timoteukselle 3:1–3.) Kun siis ihmiset rakastavat enemmän itseään kuin puolisoaan, osoittautuvat uskottomiksi puolisolleen eivätkä pääse mihinkään sopimukseen avioliitossaan, niin seurauksena on, että avioerosta tulee heille ainut ulospääsytie heidän avio-ongelmistaan.

Ovi onnellisempaan elämään?

Avioero ei useimmissa tapauksissa ole osoittautunut oveksi onnellisuuteen.a ”Avioero ei vastaa odotuksia”, sanoo amerikkalainen tutkija, psykologi Judith Wallerstein tutkittuaan 15 vuotta 60 eronneen parin vaiheita. ”Juridisesti se on vain yksi tapahtuma, mutta psykologisesti kyseessä on sarja – joskus päättymätön sarja – pitemmälle ajanjaksolle sijoittuvia tapahtumia, siirtoja ja radikaalisti muuttuvia ihmissuhteita.” Hänen tutkimukseensa osallistuneista naisista neljännes ja miehistä viidennes ei ollut saanut elämäänsä takaisin raiteilleen, vaikka avioerosta oli kulunut jo kymmenen vuotta.

Erityisen heikossa asemassa ovat avioerolapset. Saman tutkimuksensa perusteella Wallerstein huomasi, että vanhempien avioerolla oli lähes kaikissa tapauksissa heidän lapsiinsa ”voimakkaita ja täysin odottamattomia vaikutuksia”. Jotkut lapset, jotka kieltävät vanhempiensa avioeron herättäneen heissä kielteisiä tunteita, saattavat yhtäkkiä havaita, että tällaiset tunteet pulpahtavat esiin myöhemmin heidän elämässään heidän etsiessään aviopuolisoa.

Tämä ei merkitse sitä, että kaikki avioeron kokeneet olisivat loppuelämänsä onnettomia, sillä jotkut heistä löytävät tasapainon. Näillä ihmisillä nousee useimmiten vanhan persoonallisuuden tuhkasta toisenlainen, muuttunut persoonallisuus. Esimerkiksi kun avioeron aiheuttama järkytys ja sitä seuraava suru ja omanarvontunnon horjuminen ovat ohi, syytön puoliso voi tällaisen tulikokeen jälkeen olla vahvempi ja elinvoimaisempi, eheä ihminen.

Eräs vaimo, jonka mies jätti toisen naisen takia, selittää, että sen jälkeen kun tuska ja viha alkavat asettua, ”ihminen huomaakin itsensä sisäisesti erilaiseksi. Hänen käsityksensä ovat muuttuneet. Hänestä ei voi enää tulla samanlaista ihmistä kuin hän oli aikaisemmin.” Hän antaa seuraavan neuvon: ”Varaa aikaa tutustuaksesi itseesi ihmisenä uudelleen. Avioliitossa puolisot kunnioituksesta toisiaan kohtaan yleensä luopuvat omista mieltymyksistään ja haluistaan, mutta avioeron jälkeen pitäisi varata aikaa sen selville saamiseksi, millaisista asioista nyt pitää ja millaisista ei pidä. Jos tunteensa hautaa, ne hautaa elävinä. Jonakin päivänä ne palaavat, eikä niitä pysty väistämään. On siksi ehkä parasta kohdata tunteensa, koettaa ymmärtää niitä ja voittaa ne.”

Koska avioeron aiheuttamiin ongelmiin kiinnitetään nykyisin yhä enemmän huomiota, avioero ei enää olekaan yhtä houkutteleva vaihtoehto kuin aikaisemmin. Time-viikkolehden mukaan kasvava vähemmistö neuvojista antaa keskinäisten ongelmiensa kanssa kamppaileville pariskunnille tämän neuvon: ”Pysykää yhdessä.” David Elkind Tuftsin yliopistosta kirjoittaa: ”Avioeron kokeminen on hieman samanlaista kuin jos taittaisi jalkansa hiihtomatkalla. Vaikka kuinka moni muu tahansa taittaisi jalkansa samassa hiihtokeskuksessa, se ei yhtään vähennä oman katkenneen jalan kipuja.”

Avioero ei ole helppo ratkaisu avio-ongelmiin. Mikä sitten on parempi avioelämän ristiriitojen ratkaisukeino?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 7]

Mies ja vaimo eivät nykyään useinkaan osaa keskustella