Termiitti – ystävä vai vihollinen?
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KENIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
”KUMBE! Mchwa!” Näin huudahti eräs kristitty sananpalvelija, kun hän nosti yhdessä toisten kanssa kannettavaa puista allasta. He toivoivat voivansa käyttää sitä kastealtaana Jehovan todistajien kierroskonventissa Keniassa. Kauhukseen he huomasivat kuitenkin, että suuri osa puusta oli syöty. Tästä johtui hänen pettynyt huudahduksensa. Käännettynä se kuuluu: ”Voi! Termiitit!”
Mitään muuta hyönteistä ei taideta yhtä usein yhdistää omaisuusvahinkoihin kuin tätä pienen pientä termiittiä. Mutta onko tämä hyönteinen tosiaan ihmisen vihollinen? Saadaksemme vastauksen tarkastellaanpa termiittiä lähemmin.
Termiittilinnoitus
Korkeuksiin kohoavat termiittipesät ovat tavallinen näky Keniassa. Ne ovat savupiippua muistuttavia rakennelmia, jotka nousevat jopa viiden kuuden metrin korkeuteen maanpinnasta. Betonilinnoitusta muistuttavat keot on rakennettu niin tarkasti, että termiittejä on sanottu mestariarkkitehdeiksi. Eikö mielikuvituksemme joudukin koetukselle miettiessämme, miten pikkuruiset hyönteiset voisivat pystyttää niin vaikuttavia linnoituksia, vaikka ne ovat melko hitaita liikkumaan – ja sokeita?
Keon sisällä on mutkikas kammio- ja käytävälabyrintti. Lisäksi tämä vilkas metropoli on ylpeä tehokkaasta kuivatusjärjestelmästä, ilmanvaihdosta ja jopa ilmastoinnista. Kuuma ilma virtaa pois keon huipulla olevien venttiilien kautta. Viileää ilmaa tulee pohjan kautta. Lisää viilennystä saadaan yksinkertaisen haihdutusmenetelmän avulla: Termiitit ruiskuttavat keon seinille vettä sylkemällä niille. Veden haihtuminen viilentää ilman ja edistää ilman kiertämistä. Näin termiittipesän lämpötila säilyy miellyttävänä, 30-asteisena, 24 tuntia vuorokaudessa!
Termiittiyhteiskunta
Vielä hämmästyttävämpi on termiittiyhteiskunta. Joissakin termiittikeoissa on jopa viiden miljoonan asukkaan tehokkaita yhteiskuntia. Termiittiyhteiskunta ei suinkaan ole sekasortoinen, vaan se on malliesimerkki tehokkuudesta. Termiittiyhteisö muodostuu kolmesta kastista: työläisistä, sotilaista ja lisääntymiskykyisistä yksilöistä. Työläiset suorittavat varsinaisen kekojen rakentamisen ja käyttävät sylkeään laastina.
Sotilaat ovat yhteisön aggressiivisia jäseniä. Vahvoine leukoineen ja terävine hampaineen ne puolustavat linnoitusta tunkeutujia, kuten vaeltajamuurahaisia, vastaan. Ne palvelevat myös henkivartijoina ja suojelevat työläisiä, kun nämä uskaltautuvat ulos keosta ruoanhakuun. Tarpeen vaatiessa sotilaat turvautuvat kemialliseen sodankäyntiin. Niillä on vesipistoolin tapaan toimiva erityinen rauhanen, joka erittää tappavaa ainetta.
Miten sotilaille maksetaan niiden palveluksista? Niiden leuat näyttävät olevan niin suuret, etteivät ne pysty pureskelemaan ruokaa saadakseen ravintoa. Joten kun sotilas on nälkäinen, se vain hieroo työläisen päätä tuntosarvillaan, mikä tarkoittaa: ”Ruoki minua!” Ja työläinen panee oksentamaansa ruokaa sotilaan suuhun.
Kuningatarkammiossa, jota verhoaa täydellinen pimeys, elävät lisääntymiskykyiset yksilöt, kuningas ja kuningatar. Pikkuruiseen puolisoonsa verrattuna kuningatar on jättiläinen. Sen paisunut takaruumis, joka on täynnä munia, todistaa sen valtavasta lisääntymiskyvystä. On arvioitu sen voivan munia 4000–10000 munaa päivässä. Ei ihme, että jotkut ovat sanoneet kuningatarta ”munimisautomaatiksi”.
Kuningasparilla ei kuitenkaan ole paljon yksityisyyttä, sillä niiden ympärillä häärii joukko työläistermiittejä. Nämä ympäröivät kuningattaren, huolehtivat sen senhetkisistä tarpeista ja antavat sille ruokaa. Kun se on muninut, työläiset vievät munat leukojensa välissä hoitokammioon.
Ystäviä vai vihollisia?
Vaikka harva kiistäisi näiden hyönteisten olevan kiehtovia, useimmat pitävät niitä silti tuholaisina – vihollisina! Kenian kansallismuseon selkärangattomien osaston johtaja tri Richard Bagine kertoi Herätkää!-lehdelle: ”Ihmiset pitävät termiittejä tosiaan yksinä pahimmista tuhohyönteisistä. Tiedemiehet taas katselevat termiittejä eri näkökulmasta. Luonnossa termiitit ovat kasvi- ja eläinyhdyskunnan hyödyllisiä jäseniä.
Ensiksikin ne hajottavat kasvijätettä yksinkertaisiksi yhdisteiksi. Tällä tavalla termiitit vapauttavat kasvien tarvitsemia ravinteita uudelleen kiertokulkuun. Toiseksi ne ovat tärkeä ravinnonlähde. Niitä syövät lähes kaikenlaiset linnut ja monet nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet ja toiset hyönteiset. Myös monet Länsi- ja Pohjois-Keniassa asuvat ihmiset pitävät niiden makeasta, täyteläisestä mausta. Sitä paitsi ne sisältävät runsaasti rasvaa ja valkuaista. Kolmanneksi ne edistävät mullan muodostumista. Rakentaessaan ja korjatessaan pesiään termiitit sekoittavat alempia maakerroksia ja pintamaata keskenään. Ne hajottavat isoja, kuolleita kasvinpalasia pienemmiksi, ja näin muodostuu humusta. Liikkuessaan maaperässä ne avaavat kulkureittejä ilmalle ja vedelle, joita kasvien juuret tarvitsevat. Näin termiitit parantavat maaperän koostumusta, rakennetta ja hedelmällisyyttä.”
Miksi sitten termiitit tunkeutuvat asuinhuoneistoihin? Tri Bagine sanoo: ”Todellisuudessa ihmiset ovat muuttaneet termiittien elinalueille ja raivanneet pois suurimman osan termiittien käyttämästä kasvillisuudesta. Termiittien täytyy syödä elääkseen, ja tavallisesti ne käyttävät ravinnokseen kuolleita kasveja. Kun nämä viedään termiiteiltä, ne syövät ihmisten tekemiä rakennuksia, esimerkiksi taloja ja vilja-aittoja.”
Vaikka termiitti saattaa siis toisinaan vaikuttaa tuhohyönteiseltä, se ei todellakaan ole vihollisemme. Itse asiassa se on vaikuttava esimerkki Jehovan luovasta älykkyydestä (Psalmit 148:10, 13; Roomalaisille 1:20). Ja kun ihminen Jumalan tulevassa uudessa maailmassa oppii elämään sopusoinnussa eläinmaailman kanssa, hän huomaa epäilemättä pikkuruisen termiitin olevan ystävä, ei vihollinen (Jesaja 65:25).
[Kuvat s. 17]
Tyypillinen linnamainen termiittikeko
Pikkukuva: työläistermiittejä
[Kuva s. 18]
Sotilastermiitti, jolla on iso pää ja tappavia aineita erittävät rauhaset, pystyy hyvin puolustamaan termiittiyhdyskuntaa
[Kuva s. 18]
Kuningattaren paisunut takaruumis on täynnä munia
[Kuva s. 18]
Kuningatar palveluskuntansa kanssa