Maailma – kuin kylä mutta silti jakautunut
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN NIGERIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
OLETKO joskus kuullut tarinoita ihmisrodusta, jonka jäsenillä ei ollut suuta lainkaan ja jotka eivät näin ollen kyenneet syömään eivätkä juomaan? Heidän sanottiin eläneen tuoksuista, joita he nuuhkivat, lähinnä omenoitten tuoksuista. Paha haju saattoi tappaa heidät.
Oli myös tarinoita länsiafrikkalaisesta kansasta, joka kävi kauppaa kullalla. Erään senaikaisen portugalilaislaivan päällikkö kertoi, että tuhatkunta kilometriä Malin valtakunnan takana ”on maa, jonka asukkailla on koiran pää ja hampaat ja samanlainen häntä kuin koirilla. Nämä ovat mustia, jotka kieltäytyvät antautumasta keskusteluun, sillä he eivät halua tavata muita ihmisiä.” Esimerkiksi tämänkaltaisia omituisia ajatuksia oli ihmisillä monia vuosia sitten, ennen matkustuksen ja löytöretkien aikaa.
Kansat pääsevät kosketuksiin toistensa kanssa
Tällaisiin tarinoihin uskottiin vuosisatojen ajan. Kun tutkimusmatkailijat sitten kartoittivat planeettaamme, he eivät löytäneet suuttomia omenanhaistelijoita tai koiranpäisiä ihmisiä. Niiltä, jotka elävät maamme rajojen ulkopuolella, on nykyään riisuttu melkein kaikki salaperäisyys. Maailma on muuttunut kuin pieneksi kyläksi. Televisio tuo vieraat maat ja kansat olohuoneisiimme. Lentoliikenne mahdollistaa sen, että noihin maihin pääsee muutamassa tunnissa, ja miljoonat tekevätkin ulkomaanmatkoja joka vuosi. Toiset ovat liikkeellä taloudellisista tai poliittisista syistä. Eräässä Yhdistyneiden kansakuntien väestörahaston raportissa sanotaan: ”Ennennäkemättömässä mitassa – ja varmasti yhä enenevässä määrin – ihmiset ympäri maailman lähtevät kotiseuduiltaan ja muuttavat paremman elämän toivossa ulkomaille.” Noin 100 miljoonaa ihmistä elää synnyinmaansa ulkopuolella.
Valtiot ovat taloudellisesti yhä enemmän riippuvaisia toisistaan. Maailmanlaajuinen tietoliikenneverkko liittää jättimäisen keskushermoston tavoin kaikki maailman valtiot toisiinsa. Ajatusten, tietojen ja teknisen asiantuntemuksen vaihto saa aikaan sen, että kulttuurit sulautuvat toisiinsa ja muovaavat toisiaan. Kautta maailman ihmiset pukeutuvat nykyään yhdenmukaisemmin kuin koskaan ennen. Maailman kaupungeilla on paljon yhteistä: poliisi, luksushotellit, liikenne, kaupat, pankit ja saastuminen. Samalla kun maailman kansat näin pääsevät kosketuksiin toistensa kanssa, olemme todistamassa ilmiötä, jota jotkut luonnehtivat syntymässä olevaksi maailmankulttuuriksi.
Miksi ihmisten jakautuneisuus ei ole hävinnyt
On kuitenkin kiistatonta, että kaikki eivät pidä toisiaan veljinä, vaikka kansat ja kulttuurit ovatkin sekoittumassa toisiinsa. ”Kaikki ovat herkästi syyttämässä ulkomaalaista”, kirjoitti eräs kreikkalainen näytelmäkirjailija yli 2000 vuotta sitten. Valitettavasti sama pitää paikkansa nykyäänkin. Todisteita ei tarvitse etsiä sen kauempaa kuin sanomalehtiuutisista, jotka kertovat fanaattisuudesta, muukalaisvihasta, ”etnisistä puhdistuksista”, rotukiistoista, uskonnollisista mellakoista, siviilien joukkomurhista, raiskausleireistä, kidutuksista tai kansanmurhista.
Useimmat meistä eivät tietenkään voi tehdä juuri mitään etnisille selkkauksille, joita tässä maailmassa on. Emme ehkä ole edes joutuneet kärsimään suoranaisesti niistä. Monilla meistä on kuitenkin ongelmia, jotka johtuvat kanssakäymisen puutteesta niiden ulkomaalaisten kanssa, joiden kanssa joudumme tekemisiin, olivat he sitten naapureita, työtovereita tai koulutovereita.
Eikö olekin outoa, että erilaisia etnisiä ryhmiä edustavien ihmisten on usein hyvin vaikea luottaa toisiinsa ja antaa arvoa toisilleen? Onhan omalle planeetallemmekin luonteenomaista valtava monimuotoisuus ja loputon vaihtelevuus. Useimmat meistä arvostavat sitä, että on olemassa hyvin monenlaista ruokaa ja musiikkia sekä hyvin monenlaisia värejä, samoin kuin sitä, että on olemassa paljon erilaisia kasveja, lintuja ja muita eläimiä. Jostakin syystä vaihtelevuuteen kohdistuva arvostuksemme ei kuitenkaan aina sulje piiriinsä ihmisiä, jotka eivät ajattele ja käyttäydy samalla tavoin kuin me.
Monet eivät etsi kansojen moni-ilmeisyydestä myönteisiä puolia, vaan he kiinnittävät herkästi huomionsa eroavuuksiin ja saavat niistä riidanaiheen. Mistä se johtuu? Mitä etuja on siitä, että ponnistelemme ollaksemme kanssakäymisissä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on erilainen kulttuuri kuin meillä? Miten voisimme kaataa kanssakäymisen tiellä olevia muureja ja rakentaa niiden tilalle siltoja? Näihin kysymyksiin pyritään vastaamaan seuraavissa kirjoituksissa.