Kanssakäymisen tiellä olevia muureja
ROBERT on Vartiotorni-seuran lähetystyöntekijä, joka asuu Sierra Leonessa Länsi-Afrikassa. Kun hän eräänä päivänä pian maahan saapumisensa jälkeen käveli tiellä, hän huomasi paikallisten lasten hokevan: ”Valkoinen mies! Valkoinen mies!” Robert, joka on musta amerikkalainen, katseli ympärilleen etsien valkoista miestä, mutta ketään muuta ei ollut paikalla. Sen jälkeen hän oivalsi, että lapset olivat kohdistaneet sanansa hänelle!
Tällainen hokeminen ei ollut millään tavoin pahansuopaista. Lapset vain osoittivat sillä ymmärtävänsä, että Robert oli peräisin kulttuurista, joka oli erilainen kuin heidän omansa. Se, että he nimittivät Robertia valkoiseksi mieheksi, oli heidän mielestään paras keino, jolla he saattoivat ilmaista tämän erilaisuuden.
Miten kulttuuri vaikuttaa siihen millaisia olemme
Erään väljän määritelmän mukaan kulttuurilla tarkoitetaan ”yhteisten mielipiteitten, – – tapojen, käsitysten ja tietojen muodostamaa kokonaisuutta, joka on tunnusomainen jollekin elämäntavalle”. Me opimme monet kulttuuriarvot suoran opetuksen avulla, mutta me omaksumme myös paljon edes tiedostamatta sitä. Eräs tutkija on sanonut: ”Ne tavat, joiden keskelle lapsi syntyy, muovaavat hänen kokemuksiaan ja käyttäytymistään syntymähetkestä lähtien. Kun hän osaa puhua, hän on jo pieni kulttuurinsa tuote, ja kun hän on täysikasvuinen ja kykenee osallistumaan sen toimintaan, sen tavat ovat hänen tapojaan, sen käsitykset hänen käsityksiään, sen mahdottomuudet hänen mahdottomuuksiaan.”
Kulttuuri tekee elämämme monin tavoin helpommaksi. Lapsina me opimme nopeasti olemaan mieliksi vanhemmillemme. Kun tiedämme, mikä on hyväksyttävää yhteiskunnassamme ja mikä ei, osaamme ratkaista, miten menetellä, miten pukeutua ja miten tulla toimeen toisten kanssa.
Se, millaisia olemme yksilöinä, ei tietenkään riipu yksinomaan kulttuuritaustastamme. Jokaisen kulttuurin piirissä on ihmisissä vaihtelua. Myös perintötekijämme, elämänkokemuksemme ja monet muut seikat vaikuttavat siihen, millaisia me olemme. Kulttuuri on kuitenkin se linssi, jonka läpi katselemme maailmaa.
Kulttuurimme määrää esimerkiksi paitsi sen, mitä kieltä puhumme, myös sen, miten me puhumme sitä. Joissakin paikoin Lähi-idässä arvostetaan sitä, että ihminen osaa ilmaista itseään taitavasti ja monisanaisesti sekä käyttää toistoa ja vertauksia. Joissakin Kaukoidän maissa tilanne on taas aivan erilainen, sillä niissä sanallinen viestintä pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä. Tällainen ajattelutapa kuvastuu japanilaisessa sananparressa, joka sanoo: ”Suusi vuoksi sinä tuhoudut.”
Kulttuurimme määrää sen, miten suhtaudumme aikaan. Jos myöhästyt Sveitsissä kymmenen minuuttia sovitusta tapaamisesta, sinun odotetaan esittävän anteeksipyynnön. Toisissa maissa saat olla parikin tuntia myöhässä, ja sinun tuskin odotettaisiin pyytävän sitä anteeksi.
Kulttuurimme opettaa meille myös arvoja. Ajattelehan, miltä sinusta tuntuisi, jos joku sanoisi sinulle: ”Olet lihonnut melkoisesti. Oletpa jo tosiaankin lihava!” Jos olisit kasvanut afrikkalaisessa kulttuurissa, jossa pyylevyys on arvossaan, tällainen huomautus todennäköisesti ilahduttaisi sinua. Jos kuitenkin olisit kasvanut länsimaisessa kulttuurissa, jossa hoikkuus on korkeassa kurssissa, tällainen suora kommentti saisi sinut luultavasti hämmennyksiin.
”Meidän tapamme on paras!”
Eri kulttuureja edustavien ihmisten väliselle kanssakäymiselle on hyvin usein esteenä se, että ihmiset ovat kaikkialla taipuvaisia pitämään omaa kulttuuriaan muita parempana. Useimmat meistä ovat sitä mieltä, että omat käsityksemme, arvomme, perinteemme, pukeutumistapamme ja kauneusihanteemme ovat oikeita, sopivia ja parempia kuin muut vaihtoehdot. Me olemme myös taipuvaisia arvioimaan muita kulttuureja oman ryhmämme arvojen mukaisesti. Tällaista ajattelutapaa sanotaan ryhmäkeskeisyydeksi. Tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica toteaa: ”Ryhmäkeskeisyyden – – voidaan sanoa olevan melkeinpä yleismaailmallista. Lähes kaikkien maailman kulttuurien edustajat pitävät omaa elämäntapaansa parempana kuin jopa lähisukuisten naapureittensa elämäntapaa.”
Kaksisataa vuotta sitten eräs englantilainen kartanonherra ilmaisi asian lyhyesti sanoessaan: ”[Sen perusteella mitä] näen, ulkomaalaiset ovat typeryksiä.” Nämä sanat ovat eräästä sitaattikirjasta, ja sen toimittaja kirjoitti: ”[Tämän] tarkemmin ei yleismaailmallista mielipidettä ole koskaan lausuttu.”
On olemassa runsaasti esimerkkejä suvaitsemattomuudesta muiden kulttuurien edustajia kohtaan. Vaikka seuraava sitaatti onkin peräisin erään saksalaisen romaanikirjailijan kynästä 1930-luvulta, se pannaan usein natsijohtaja Hermann Göringin suuhun: ”Kun kuulen sanan kulttuuri, tapailen revolveriani.”
Vahvat ryhmäkeskeiset näkemykset voivat johtaa syrjintään, joka vuorostaan voi johtaa vihamielisyyteen ja selkkauksiin. Richard Goldstone toimii syyttäjänä Haagin sotarikostuomioistuimessa, joka tutkii Ruandassa ja entisessä Jugoslaviassa tehtyjä sotarikoksia. Tarkastellessaan kummassakin selkkauksessa tehtyjä julmuuksia hän sanoi: ”Tällaista voi tapahtua missä tahansa. Näillä kahdella toisistaan erillään olevalla valtiolla on erilainen kulttuuri ja historia, mutta silti niissä syyllistytään samanlaisiin raakuuksiin naapurin noustessa naapuriaan vastaan. Tämän kaltaiset raa’at etniset sodat tai uskonsodat ovat vain väkivallan asteelle voimistunutta syrjintää. Uhriksi valitun ryhmän jäseniltä täytyy riisua inhimillisyys tai heidät täytyy leimata pahojen henkien riivaamiksi. Kun tämä on tehty, se vapauttaa tavalliset ihmiset moraalisista hillikkeistä, jotka normaalisti estäisivät heitä syyllistymästä tällaisiin kauhutöihin.”
Ajattelutapamme avartaminen
Ne, jotka valitsemme ystäviksemme, ovat useimmiten paljolti meidän itsemme kaltaisia, ja heidän asenteensa ja arvonsa ovat samanlaisia kuin meidän. Me luotamme heihin ja ymmärrämme heitä. Meidän ei tarvitse jännittää heidän seurassaan. Jos pidämme jonkun käyttäytymistä omituisena tai epänormaalina, ystävämme ovat luultavasti samaa mieltä kanssamme, koska heillä on samanlaisia ennakkokäsityksiä kuin meillä.
Mitä hyötyä meille sitten on siitä, että olemme kanssakäymisissä niiden kanssa, jotka kulttuuritaustansa vuoksi ovat erilaisia kuin me? Ensinnäkin meidän on hyvän viestinnän avulla helpompi ymmärtää, miksi toiset ajattelevat ja käyttäytyvät omalla tavallaan. Länsi-Afrikassa asuva Kunle selittää: ”Afrikassa on monia lapsia kielletty ankarasti puhumasta aterialla. Joissakin Euroopan maissa ihmisiä kuitenkin kannustetaan keskustelemaan aterioilla. Mitä tapahtuu, kun eurooppalainen syö yhdessä afrikkalaisen kanssa? Eurooppalainen ihmettelee, miksi afrikkalainen näyttää syövän ruokaansa syvissä mietteissään. Afrikkalainen puolestaan ihmettelee, miksi eurooppalainen lavertelee kuin lintu!” On selvää, että jos kumpikin osapuoli tämän kaltaisissa tilanteissa tuntee toisen kulttuuritaustaa, niin se voi suuresti vähentää sosiaalisia ennakkoluuloja.
Kun tutustumme muita kulttuureja edustaviin ihmisiin, opimme ymmärtämään paremmin paitsi toisia myös itseämme. Eräs antropologi kirjoittaa: ”Viimeinen, minkä jokin syvänmeren elävä voisi havaita, olisi vesi. Se tulisi tietoiseksi sen olemassaolosta vasta silloin, jos jokin onnettomuus toisi sen pintaan ja se joutuisi kosketuksiin ilman kanssa. – – Kyky nähdä oman yhteiskunnan kulttuuri kokonaisuutena – – vaatii senlaatuista objektiivisuutta, jota voidaan tuskin milloinkaan saavuttaa.” Jos kuitenkin otamme vastaan vaikutteita muista kulttuureista, olemme kuin merenelävä, joka on joutunut kosketuksiin ilman kanssa; tulemme tietoisiksi sen kulttuurin ”vesistä”, jossa me elämme. Kirjoittaja Thomas Abercrombie on ilmaissut asian kauniisti: ”Ihminen, joka ei ole koskaan kokenut jonkin vieraan kulttuurin viehätystä, ei koskaan opi tuntemaan oman kulttuurinsa kahleita.”
Lyhyesti sanottuna se, että annamme arvoa muille kulttuureille, voi rikastuttaa elämäämme avartamalla ajattelutapaamme, ja seurauksena on, että ymmärrämme paremmin itseämme ja toisia. Vaikka kulttuuriperintö ja ryhmäkeskeinen ajattelutapa voivat olla kanssakäymisen tiellä olevia muureja, niin ei silti tarvitse olla. Nämä muurit voidaan murtaa.
[Huomioteksti s. 6]
”Lähes kaikkien maailman kulttuurien edustajat pitävät omaa elämäntapaansa parempana kuin jopa lähisukuisten naapureittensa elämäntapaa.” (The New Encyclopædia Britannica)
[Kuva s. 7]
Voimme oppia pitämään siitä, mikä muissa kulttuureissa on hyvää
[Kuvan lähdemerkintä s. 6]
Maapallo: Mountain High Maps® Copyright © 1995 Digital Wisdom, Inc.