Teokraattiset orjat

”Olkaa Jehovan orjia.” – Room. 12:11, Um.

1. Mikä tekee epäiltäväksi sen, onko orjanaoleminen kunniallista, mutta mistä seikoista se riippuu?

ONKO orjanaolemisessa mitään kunniallista ja arvokasta? Tuskin tämän maailman mittapuun mukaan. Orjuuden ollessa vallalla pidettiin sellaisessa vallanalaisuudessa olevia yleensä alhaisempia, vaikka he suorittivat useasti tehtäviä ja velvollisuuksia, jotka katsotaan nykyään ammattitaitoa vaativiksi, sivistykseen kuuluviksi ja kunniallisiksi. Orjuutta käytettiin kovin väärin, ja orjien vapautus tuli hitaasti ja verkkaisesti. Joidenkin muhamettilaisten maitten väitetään pitävän siitä yhä kiinni. Se tuotiin Amerikan brittiläisiin siirtomaihin niin myöhään kuin seitsemännellätoista vuosisadalla, eikä sitä poistettu Amerikan Yhdysvalloista ennenkuin yhdeksännentoista vuosisadan jälkipuoliskolla. Eivätkä kristikunnan hallitukset yleensäkään hävittäneet sitä ennen tuota yhdeksättätoista vuosisataa. Monissa osissa maailmaa pidetään noiden vapautettujen orjien jälkeläisiä vieläkin halveksittuina ja rajoitusten kahlitsemina. Miten voi sitten orjanaolemiseen liittyä kunniaa ja arvokkuutta? Miten se, että jotakuta sanotaan orjaksi tai että joku haluaa sanoa itseään siksi, voisi olla muuta kuin nöyryyttävää? Kaikki tämä riippuu siitä, kenen orja sinä olet ja millaisessa orjuudessa sinä olet. Teokraattisena orjana oleminen on kunnia ja etu. Se orjuus johtaa iankaikkiseen elämään.

2. Milloin orjuus alkoi, ja keille se oli kirottu tila?

² Orjuus on vanha järjestelmä. Raamatussa ei ole kerrottu sen olemassaolosta yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti ennen vedenpaisumusta. Mutta sen ilmaantuminen jolloinkin vedenpaisumuksen jälkeen ennustettiin, kun Nooa poikansa Haamin häpäisyn jälkeen kirosi erään Haamin pojan sanoen: ”Kirottu olkoon Kanaan! Hän on oleva veljiensä alhaisin orja. . . . HERRAN, minun Jumalani siunaama olkoon Seem, ja olkoon Kanaan hänen orjansa! Laajentakoon Jumala Jaafetin ja asukoon Seemin teltoissa, mutta olkoon Kanaan hänen orjansa!” (1. Moos. 9:25–27, Ak, Mo) Tämä ei tuominnut yhtä ihmisperheen kolmesta päähaarasta välttämättömään orjuuteen, mutta tosiasia on, että tämä kirous, minkä Jumala henkeytti Nooan lausumaan, täyttyi vuosisatoja myöhemmin. Jehova Jumala toi siihen aikaan valitun kansansa, israelilaiset, Kanaanin maahan, ja he hävittivät perin pohjin kanaanilaiset tai tekivät monista heistä orjia, kuten Gibeonin ja sen liittolaiskaupunkien asukkaista. Sellaisena orjana oleminen siksi, että polveutui kirotusta Kanaanista, oli totisesti nöyryyttävää.

3. Miksi oli kunniallista olla Aabrahamin orja?

³ Mutta kun vertaamme orjia orjiin, niin kuka Jumalaa pelkäävä mies tai nainen ei pitäisi kunniana sitä, että olisi ollut Aabrahamin, Nooan pojan Seemin jälkeläisen, orja? Miksi? Koska Aabraham oli mies, joka uskoi tosi Jumalaan Jehovaan ja joka oli tottelevaisen uskonsa takia ”Jumalan ystävä”. Jehova Jumala ei kieltänyt Aabrahamia pitämästä orjia tuon muinaisajan tavan mukaan. Nooa oli siunannut Aabrahamin isoisän isää Seemiä, ja Jehova hyväksyi sen mukaisesti sen, että Aabrahamilla oli orjia. Kun Aabraham asui siirtolaisena Kanaanin maassa, niin hänellä oli heitä sadoittain. He taistelivat hänen kanssaan teokraattiseen voittoon, kun Babylonian ympäristössä olevat hyökkäävät kuninkaat tunkeutuivat Kanaanin maahan ja veivät mukanaan hänen sukulaisensa Lootin ja hänen huonekuntansa. Me luemme: ”Kun Abram kuuli, että hänen sukulaisensa oli otettu vangiksi, niin hän kutsui alustalaisensa, huonekuntansa orjat, luvultaan kolmesataakahdeksantoista, ja lähti takaa-ajoon Daaniin saakka. Hän hyökkäsi orjineen heidän kimppuunsa yöllä ja voitti heidät.” (As) Nuo orjat olivat siis Jumalan välikappaleita, ja he olivat Aabrahamin mukana hänen palatessaan, kun Saalemin kuningas Melkisedek kohtasi hänet ja antoi hänen voitostaan kunnian Jehovalle sanoen: ”Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi.” – 1. Moos. 14:1–20.

4. a) Miten Aabrahamin vanhin orja oli kunnioitettu? b) Miksi Aabraham ei syyllistynyt koskaan orjuuden alentamiseen väärinkäyttämällä sitä?

⁴ Niin kauan kuin Aabraham oli lapseton, oli hänen talouttaan hoitava orja, nimittäin damaskolainen Elieser, Lootin eroamisen jälkeen johdonmukaisesti hänen perillisensä. Kun Aabraham oli saanut poikansa Iisakin ja kun tuli aika naittaa hänet, niin Aabraham lähetti jälleen palvelijan, ”talonsa [vanhimman orjan], joka hallitsi kaikkea, mitä hänellä oli”, todennäköisesti siis Eleasarin, hankkimaan vaimoa Iisakille. Tätä vanhaa orjaa kunnioitetaan tässä profeetallisessa näytelmässä siten, että hän saa edustaa Jumalan pyhää henkeä, sitä toimivaa voimaa, mitä Jehova on käyttänyt ottaessaan ja valmistaessaan ainoasyntyiselle Pojalleen Jeesukselle morsianta, 144 000:n uskollisen seuraajan joukkoa, johon kuuluvat Jehova Jumala ottaa lapsikseen. (1. Moos. 15:1–3; 24:1–10, 61–66) Aabraham ei halventanut orjien käyttöä huonekunnassaan pitääkseen heitä epäsiveellisessä tarkoituksessa. Se olisi halventanut samalla hänen oikean vaimonsa Saaran, vapaan vaimon, asemaa. Jumala oli myös luvannut, että Aabraham oli saava tästä yhdestä vaimosta puhtaasti syntyneen perillisen, jossa kaikki maan sukukunnat piti siunattaman. Kun Aabraham sai siis ensimmäisen poikansa Ismaelin orjatytöstä, niin se ei tapahtunut siveettömyydestä. Hänen vaimonsa Saara, joka oli silloin niin vanha, että hän ei toivonut voivansa antaa Aabrahamille poikaa omasta ruumiistaan, pyysi tätä ottamaan hänen egyptiläisen orjatyttönsä Haagarin, jotta hän ottaisi tuon tytön pojan omakseen. Kun Ismael oli siinnyt, ei Aabraham ollut enää missään suhteissa Haagarin kanssa. (1. Moos. 16:1–15; Gal. 4:21–25) Jehova siunasi myöhemmin Saaraa antamalla hänelle ihmeen kautta oman pojan.

5. Minkä asenteen Aabraham otti orjiensa uskontoon nähden, ja miten tämä ilmenee?

⁵ Aabraham oli teokraattinen. Hän uskoi Korkeimpaan Jumalaan ja totteli häntä Luojanaan, Oppaanaan ja Hallitsijanaan. Hän hallitsi suurta huonekuntaansa, niinkuin Jehova tahtoi sitä hallittavan. Aabraham ratkaisi ja valvoi orjanomistajana noiden orjiensa uskonnon ja palvontamuodon, jotka hän oli saanut joko ostamalla tai antamalla orjiensa mennä naimisiin keskenään. Hän ei sallinut siten mitään jumalattomuutta eikä epäjumaluutta, vaan vahvisti huonekuntaansa ainoastaan tosi uskon. Hän ympärileikkautti Jumalan käskystä itsensä ja kaikki huonekuntansa miesjäsenet. ”Ja Aabraham otti poikansa Ismaelin sekä kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa [orjat], kaikki Aabrahamin perheen miehenpuolet, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niinkuin Jumala oli heille sanonut.” Jokainen mies, joka kielsi ympärileikkaamisen, piti hävittää Aabrahamin huonekunnasta. Aabraham opetti orjilleen Jumalan tuntemusta. Jumala todisti tämän sanoen: ”Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan [Jehovan] tietä.” Lisätodistus siitä, että Aabraham opetti orjilleen Jumalan palvomista, on hänen vanhimman orjansa rukous, kun hänet lähetettiin noutamaan vaimoa Iisakille: ”[Jehova], minun herrani Aabrahamin Jumala, suo minulle tänään menestystä ja tee laupeus herralleni Aabrahamille.” Koko tämän avioliiton järjestelyn ajan tämä vanha orja tunnusti Aabrahamin Jumalan ja palvoi häntä avoimesti. – 1. Moos. 17:9–14, 22–27; 18:19; 24:2–56.

6. Mikä oli Mooseksen ja israelilaisten asema Jumalaan katsoen? Miksi?

⁶ Aabraham kuvasi orjanomistajana sitä, kuinka Korkeimmalla Jumalalla, jota Aabraham palvoi, on myös orjia maan päällä. Me emme tarkoita ainoastaan kaukaista muinaisuutta, jolloin Mooses johdatti israelilaiset pois Egyptistä ja Punaisen meren poikki vapaaksi kansaksi. Mooses ja israelilaiset lauloivat sen jälkeen, kun takaa-ajavat egyptiläiset olivat uponneet Punaiseen mereen. Viitaten sopivasti taaksepäin heidän lauluunsa Ilmestyskirjan 15:3 kuvailee meidän aikamme tosi kristittyjä seuraavin sanoin: ”He laulavat Mooseksen, Jumalan orjan, laulua ja Karitsan laulua sanoen: ’Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Jehova Jumala, Kaikkivaltias.’” (Um) Mooses oli silloin selvästi Jumalan orja. Mutta kaikki Mooseksen kansaan kuuluvat, Israelin lapset, olivat Jumalan orjia hänen kanssaan. Miten niin? Koska he olivat olleet monta vuotta vastahakoisia orjia Egyptissä ja heidän armottomat työnantajansa pyrkivät heidän tuhoamiseensa ja koska heidän esi-isänsä Aabrahamin Jumala oli pelastanut heidät yli-inhimillisellä tavalla ja saattanut heidät vapauteen. Kun Jehova antoi israelilaisille riemuvuosilain, niin hän sanoi: ”Israelilaiset ovat minun [orjiani]; he ovat minun [orjiani], jotka minä vein pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. . . . älköön heitä orjan tavalla myytäkö.” – 3. Moos. 25:55, 42.

7. Mitä Jumala voi siis oikeutetusti vaatia Israelilta, ja mitä hän pani heidät tekemään omille orjilleen?

⁷ Jehova voi heidän Pelastajanaan ja ehdottomana Omistajanaan vaatia täysin heidän palveluksiaan. Hänellä oli kaikki oikeudet määrätä heidät palvomaan Häntä, joka oli langettanut tuomiot kaikkia Egyptin naurettavia vääriä Jumalia vastaan. Hän vakuutti Israelille antamiensa kymmenien käskyjen toisessa käskyssä oikeuttaan ja toimi sen mukaisesti sanoen: ”Minä olen Iankaikkinen, sinun Jumalasi, joka toin sinut pois Egyptin maasta, tuosta orjuuden pesästä. Älköön sinulla olko mitään muita jumalia kuin minä. Älkää veistäkö mitään epäjumalia, minkään ylhäällä taivaassa tai alhaalla maan päällä tai merissä olevan hahmoa; älkää kumartako niitä älkääkä palvoko niitä, sillä minä, Iankaikkinen, teidän Jumalanne, olen kiivas Jumala.” (2. Moos. 20:2–5, Mo; Ak) Hän pani heidät viettämään vuosittain tuota vapautusta Egyptin orjuudesta. (2. Moos. 13:3, 14) Heillä oli täysi velvollisuus palvoa ja totella Omistajaansa ja Mestariaan jakamattomasti, valittamatta ja kiitollisina. Hän salli israelilaisten pitää orjia, epäilemättä esi-isänsä Jaakobin eli Israelin orjien jälkeläisiä, jotka olivat muuttaneet Egyptiin heidän kanssaan siihen aikaan. (1. Moos. 30:42, 43) Mutta Jehova pani vapautetun kansansa sovelluttamaan lakejaan noihin palvelijoihin. Valaiseva esimerkki on se, että hänen neljäs käskynsä käski israelilaisia: ”Mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askareita toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun [orjasi tai orjattaresi].” (2. Moos. 20:10) Israelilaisten velvollisuus oli Herran Jumalan teokraattisina orjina katsoa, että heidän omat orjansa mukautuivat Jumalan lakiin ja liittoon.

8. Miksi hengelliset israelilaiset ovat orjia, joiden ei tarvitse hävetä?

⁸ Luonnolliset israelilaiset ovat 1 900 vuotta sitten lakanneet olemasta Jehovan valittua kansaa. Hän toimii nyt hengellisten israelilaisten kanssa, jotka ovat sisällisesti juutalaisia. Oletko SINÄ yksi heistä? Oletko antautunut kokonaan hänelle hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta ja onko sinulla todistus siitä, että sinä olet siinnyt hänen hengestään taivaalliseen elämään? Sinulla on? Tiedätkö sinä silloin olevasi orja? Sinun täytyy oman tunnustuksesi perusteella olla Jehovan orja. Älä hämmästy tätä sanaa. Pilkatkoon maailma mielensä mukaan sitä ajatusta, että Jumalalla on orjia, ja kuvitelkoon, että koska se kieltäytyy olemasta hänen omansa, niin se ei ole kenenkään orja. Jokainen maan päällä oleva mies, nainen ja lapsi on – ja heidän tulee olla – jommankumman toisilleen vastakkaisen mestarin palvelija. Jos sinä kieltäydyt olemasta Jehovan orja, niin älä pilkkaa hänen orjiaan. Sinä olet silloin hänen vastustajansa, Saatana Perkeleen, alhainen orja. Jeesuksen vuorisaarnassa esittämät sanat varmistavat sen, että sinä et voi palvella molempia mestareita. Jos sinä vihaat ja halveksit toista, niin sinä et pääse siitä mihinkään, että sinun täytyy rakastaa toista ja pitää hänestä kiinni. Ainoa toinen on Perkele, mammonan, itsekkäitten maallisten rikkauksien, jumala. (Matt. 6:24) Sinä voit omaksua hänet, jos haluat, mutta me valitsemme Jehovan. On siunattua olla hänen alhaisena palvelijanaan, teokraattisena orjana. Sinua suuremmat miehet ovat pitäneet sitä kunnianaan, itse Jeesus Kristuskin. Me emme voi välttää sitä, että olemme sen jumalan orjia, jota palvomme.

9. Mistä johtuu, että Jeesuksella on ollut orjia tämän maailman loppuun asti?

⁹ Jeesuksella Kristuksella, Jumalan Pojalla, on myös niitä, jotka hän omistaa ja joita hän valvoo ja joiden velvollisuus on palvella häntä. Hän on tässä Aabrahamin pojan ja perillisen Iisakin veroinen, joka peri kaikki isänsä orjat. (1. Moos. 26:19–32; 25:5) Kaikki Kristuksen ruumiin 144 000 jäsentä ovat Jeesuksen vallanalaisuudessa, sillä hän on tämän ruumiin oikeudenmukainen Pää. ”Karitsan kaksitoista apostolia” kuuluvat myös tähän. He ja toiset Jeesuksen huomattavat opetuslapset tunsivat olevansa kunnioitetussa asemassa sanoessaan olevansa hänen orjiaan, kun he kiinnittivät kristillisille seurakunnille lähettämissään kirjeissä huomion siihen, että olivat orjan asemassa häneen nähden. (Ilm. 7:3–8; Room. 1:1 ja Tiit. 1:1 ja 2. Piet. 1:1 ja Jaak. 1:1 ja Juud. 1. ja Fil. 1:1, joissa ”palvelija” on ”orja” Um:n käännöksessä.) Maan päällä nykyään olevien hänen ruumiinsa jäsenten jäännös ei ole korkeammassa asemassa kuin apostolit. Jeesus asetti tämän tottelevaisen jäännöksen samaan asemaan kysyessään maailman loppua koskevassa ennustuksessaan: ”Kuka on tosiaan se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen isäntänsä määräsi valvomaan huonekuntalaisiaan ja antamaan heille heidän ruokansa sopivaan aikaan? Onnellinen on se orja, jos hänen isäntänsä saapuessaan tapaa hänet tekemästä siten. Totisesti minä sanon teille: Hän määrää hänet valvomaan kaikkea hänelle kuuluvaa.” – Matt. 24:45–47, Um; Luuk. 12:42, 44.

10. Missä asemassa olevissa henkilöissä Jooelin 2:28, 29 täyttyy myöskin?

¹⁰ Jumalan Jooelin kautta lausuma ennustus on soveltunut tämän uskollisen ja ymmärtäväisen luokan jäseniin sen jälkeen kun he katuivat ensimmäisen maailmansodan aikana tekemiään laiminlyöntejä ja rikkomuksia: ”On tapahtuva jälkeenpäin, että minä vuodatan henkeni kaikelle lihalle; teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat; teidän vanhat miehenne uneksivat unia, ja teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä. Sitäpaitsi minä vuodatan niinä päivinä henkeni myöskin orjille ja orjattarille.” Apostoli Pietari sovellutti ensiksi tämän ennustuksen omaan aikaansa, helluntaista eteenpäin, ja se soveltuu lopullisesti ja täydellisyydessään jäännökseen ensimmäisen maailmansodan loppumisen jälkeen 1918. – Jooel 2:28, 29, Ak; Mo; Apt. 2:16–18.

11. Miten Jeesus teki meistä omaisuuttaan, ja miksi meidän ei tarvitse pelätä?

¹¹ Jeesus ei tehnyt meistä omaisuuttaan halvalla hinnalla, maksamalla kulta- tai hopearahoja saadakseen valvontaansa meidän elämämme ja kuolemamme. Hän vuodatti oman kalliin verensä riippuessaan kidutuspaalussa kuin halveksittava rikollinen orja, ja täten hän osti meidät. (1. Piet. 1:18, 19) Mitä pelättävää meillä olisi sitten, kun meillä on tällainen epäitsekäs, itsensäuhraava, jumalallinen Mestari kuin hän? Miten hän voisi koskaan sortaa meitä, vahingoittaa meitä tai tehdä meille mitään muuta kuin hyvää?

12. Mitä me tunnemme Omistajaamme kohtaan sen hinnan takia, minkä hän maksoi?

¹² Jos me ymmärrämme, mitä meidän ostamisemme maksoi hänelle henkilökohtaisesti, niin kuinka me voisimme tahallamme antautua minkään toisen mestarin, synnin, vatsamme, tämän turmeltuneen maailman, Perkeleen, palvelukseen? ”Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja. Te olette [hinnalla] ostetut; älkää olko ihmisten orjia. . . . [te ette ole itsenne omat]. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 7:22, 23; 6:19, 20) Me emme halua koskaan kieltää sitä, että hän omistaa meidät. Me olemme sentähden päättäneet vastustaa niitä vääriä profeettoja, joiden Jeesus sanoi nousevan maailman lopussa. Ja Pietari varoitti: ”Nämä juuri kuljettavat hiljaa sisään tuhoisia lahkoja ja kieltävät omistajankin, joka osti heidät, ja aiheuttavat pikaisen tuhon itselleen.” (Matt. 24:11, 24, 3; 2. Piet. 2:1, 2, Um) Me emme nosta oikeudenmukaista Omistajaamme vastaan koskaan sellaista orjakapinaa, jollaisen roomalainen gladiaattori Spartacus aikaansai v. 73 jKr.! Me emme karkaa milloinkaan hänen palveluksestaan ja tule karkureiksi. Me rakastamme Mestariamme. Sen sijaan että me hylkäisimme petollisesti hänen palveluksensa, me haluamme mieluummin olla sen heprealaisen orjan kaltaisia, joka kieltäytyi lopettamasta isäntänsä palvelemista ja antoi lävistää korvansa naskalilla ovenpieleen merkiksi siitä, että hän oli tämän orja määrättömän ajan. – 2. Moos. 21:1–6; 5. Moos. 15:17.

EGYPTIN NÄLÄNHÄTÄÄ KÄRSIVÄT, GIBEONILAISET

13. Keistä on myös tullut nykyään orjia samoin kuin Joosefin ajan egyptiläisistä ja miksi?

¹³ Hengestä siinnyt jäännös, uskollinen ja ymmärtäväinen orjaluokka, ei valitse nyt yksin tätä Jumalan oikeaa vallanalaisuutta hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Nopeasti kasvava joukko, johon kuuluu jo satojatuhansia, on antautunut Jumalalle Kristuksen kautta. Nämä muut lampaat ovat tehneet tänä aikana – jolloin kuolettava hengellinen nälänhätä on kohdannut kristikuntaa ja koko muuta maailmaa, mutta jolloin Kristuksen ruumiin jäännöksen käytettävissä on hengellinen yltäkylläisyys – samoin kuin egyptiläiset sen seitsenvuotisen nälänhädän aikana, jonka varalta faraon pääministeri Joosef oli ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin. Nämä hyvätahtoiset ihmiset ovat tulleet Suuremman Joosefin, Jeesuksen Kristuksen, luo, joka edustaa Suurempaa Faraota, Jehova Jumalaa, ja ovat sanoneet egyptiläisten tapaan: ”Meillä ei ole muuta jäljellä annettavana herrallemme kuin ruumiimme ja peltomme. Miksi me menehtyisimme sinun silmiesi edessä, sekä me itse että meidän peltomme? Osta meidät ja peltomme leivällä, niin me tulemme peltoinemme faraon orjiksi. Anna meille siementä, että eläisimme emmekä kuolisi eivätkä peltomme joutuisi autioiksi.” Kristus Jeesus on toiminut nyt aivan niinkuin Joosef teki: ”Joosef osti sentähden koko Egyptin maan faraolle, sillä jokainen egyptiläinen myi peltonsa, koska nälänhätä oli sietämätön heille. Niin maa joutui faraolle, ja Joosef teki kansan orjaksi Egyptin toisesta äärestä toiseen.” (Kat. Raamattuyhd. käännös; Ak) He vastaavat noiden nälänhädän vaivaamien egyptiläisten tavoin siihen, että Kristus on pelastanut heidät kuolemasta hengelliseen nälkään: ”Sinä olet pitänyt meidät hengissä; suo meidän vain saada armo herramme silmien edessä, niin olemme faraon orjia.” (1. Moos. 47:15–26) Näistä muista lampaista on tullut siis Valtion orjia, Valtakunnan orjia.

14. Miksi näitä nykyisiä orjia ei saa ottaa pois temppelipalveluksesta eikä surmata?

¹⁴ Näiden Oikean Paimenen maan päälle määrättyjen muiden lampaitten täytyy seurata häntä totellen, minne ikinä hän johtaakin. Kukaan ei voi ottaa heitä pois hänen huolenpidostaan saamatta ansaitsemaansa rangaistusta. Heidän täytyy palvella Jumalaa hänen temppelissään päivät ja yöt. Heidän henkensä säästetään niinkuin gibeonilaisten, jotka olivat kirotun Kanaanin jälkeläisiä ja tarkoitetut Joosuan ja israelilaisten tuhottaviksi muiden kanaanilaisten kanssa. Mutta he ovat noiden muinaisten gibeonilaisten lailla etsineet rauhaa Suuremman Joosuan, Kristuksen Jeesuksen, ja hänen Jumalansa Jehovan kanssa ja saavuttaneet sen. Kun heitä tulee jatkuvasti nykyisten kuolemaantuomittujen kanaanilaisen joukosta, niin Suurempi Joosua sanoo heille: ”Sentähden olkaa kirotut! Älköön ikinä ketään teistä päästettäkö olemasta minun Jumalani huoneen [orjana], halonhakkaajana ja vedenkantajana.” He vastaavat tähän: ”Nyt me olemme sinun käsissäsi: tee meille, mikä mielestäsi on hyvin ja oikein.” He ovat kirottuja, mutta eivät kuin Kanaan, vaan koska heihin on pantu rajoituksen, koskemattomuuden leima. Heistä on tullut Jehova Jumalan ja hänen Kristuksensa omaisuutta, eikä kukaan saa surmata heitä eikä ottaa heitä pois heidän temppelipalveluksestaan joutumatta rangaistavaksi. Heidän elämänsä ja kuolemansa on ehdottomasti Jumalan vallassa, ja vain hän voi surmata heidät, jos he eivät ole uskollisia orjia. Voi sitä, joka rikkoo tämän kiellon, minkä Jumala on antanut heidän suhteensa! Amorilaisten viisi kuningasta yritti heti tehdä siten, ja heidän hyökkäävät joukkonsa pyyhkäistiin pois: Jehova itse pudotti suuria kuolettavia raekiviä taivaasta ja pani auringon ja kuun seisomaan paikallaan Joosuan rukoillessa surmaamistyön täydentämiseksi. Kuningas Saul yritti kerran kiihkokansallismielisyydessään hävittää koskemattomiksi julistetut gibeonilaiset, ja koko Israelin kansa sai kärsiä kolmivuotisen nälänhädän, ennenkuin gibeonilaisten kuolema tuli sovitetuksi. Jehova Jumala tekee samalla tavalla kristikunnalle siksi, että se on satuttanut väkivaltaisen kätensä nykyisiin gibeonilaisiin ehkäistäkseen heitä suorittamasta temppelipalvelusta Jumalalle ja saavuttamasta elämää uudessa maailmassa. – Joos. 9:3–10:27; 2. Sam. 21:1–14.

15. Mihin työhön kaikki hänen orjansa liittyvät Suuremman Gideonin kanssa?

¹⁵ Uskollinen ja ymmärtäväinen orjaluokka ottaa nämä palvelijatoverit tervetulleina keskuuteensa ja koettaa suojella heidän oikeuksiaan. He liittyvät yhdessä Suuremman Gideonin, Kristuksen Jeesuksen, kanssa kuvainhävittämistyöhön, kukistamaan väärän jumalan Baalin alttaria ja hänen väärän palvontansa pyhää patsasta sekä omistamaan ylistysuhrinsa Jehova Jumalalle totellen hänen käskyään. Niinkuin on kirjoitettu: ”Niin Gideon otti [orjiaan] kymmenen miestä ja teki, niinkuin Herra oli hänelle puhunut. . . . Sinä päivänä Gideon sai nimekseen Jerubbaal, sillä sanottiin: ’Baal ajakoon itse asiansa häntä vastaan, koska hän on kukistanut hänen alttarinsa’.” (Tuom. 6:27, 32) Baal merkitsee ”omistajaa”.

16. Mitä me tunnustamme ja mitä päätämme tehdä ottaen sen huomioon, että Jumala omistaa meidät?

¹⁶ Jehova on meidän Omistajamme ja Jumalamme. Me kaikki, jäännös sekä muut lampaat, tunnustamme mielellämme olevamme hänen elävää omaisuuttaan, jonka hän on ostanut Poikansa Jeesuksen Kristuksen verellä. Meissä on merkit siitä niinkuin apostoli Paavalilla, joka sanoi: ”Älköön kukaan vaivatko minua tästä lähin, sillä minä kannan ruumiissani Jeesuksen orjan polttomerkkejä.” (Gal. 6:17, Um) Me tunnustamme siis Jumalalla olevan oikeuden määrätä, mikä meidän uskontomme, palvontamuotomme, täytyy olla, ja me palvomme vain Häntä tosi Jumalana. Meillä ei ole häntä vastaan mitään oikeuksia. Meidän velvollisuutemme on pitää hänen käskynsä, ja me suoritamme rakkaudellisesti pyhää palvelustamme hänelle haluten totella häntä Hallitsijana enemmän kuin ihmisiä. Me olemme hänen teokraattisia orjiaan nyt ja ikuisesti.