Kuka tuntee tosi palvonnan?

● Eräs Iowan tuomioistuin hylkäsi 1951 testamentin, mikä oli tehty kristillisen uskonnon levittämisen edistämiseksi, kun se havaitsi, että monet ristiriitaiset katsantokannat tekivät mahdottomaksi kristillisyyden määrittelemisen. Vielä myöhemmin hylkäsi eräs englantilainen tuomioistuin erään englantilaisen lakimiehen testamentin, mikä määräsi yksityiskohtaisesti, että hänen omaisuutensa vastaanottajan täytyy olla ”Englannin kirkon jäsen ja sen kirkon opin kannattaja”, koska se katsoi, että voidaan selittää liian monella tavalla, mitä merkitsee Englannin kirkon jäsenenä oleminen, jotta tällä vaatimuksella olisi mitään merkitystä. Se päätti, että on mahdotonta määritellä, mikä on anglikaanisen kirkon oppi, ja siitä syystä mahdotonta määritellä sitäkään, missä määrin joku on tämän opin ”kannattaja”. Apostoleilla ja varhaiskristityillä ei ollut luonnollisestikaan mitään tällaista pulmaa. He tiesivät, mitä tosi palvonta oli, ja määrittelivät sen tarkasti. Nykyinen tila kehittyi vasta lisäyksistä, jaoituksista ja sekoituksista, joita omia ajatuksiaan Jumalan ajatusten asemesta levittävät väärät opettajat aikaansaivat. Nekään, jotka väittävät seuraavansa Kristusta, eivät tiedä enää varmasti, mitä tietä hän kulki! He voisivat saada siitä selvän heittämällä pois nuo ihmisten ajatukset ja palaamalla siihen Yhteen Kirjaan, joka kertoo luotettavasti, mitä hän saarnasi ja teki, mutta liian monet askartelevat liiaksi vähäpätöisten asioitten parissa ottaakseen aikaa tähän, joten he käyttävät jatkuvasti nimitystä ”kristitty”, vaikka vaeltavatkin kaikenlaisia päinvastaisia teitä.