Kirkko – muutoksia ja hämmennystä

”Monet seurakuntalaiset ovat järkyttyneitä muutoksista, joita heidät pakotetaan tekemään.” (L’Histoire heinä–elokuu 1987.)

”Jos yksikin lenkki pettää – – koko rakennus menettää ymmärrettävyytensä. – – Jos ehtoollisleipää ei pannakaan suuhun, vaan käteen, ’murskataan monilta ranskalaisilta usko’.” (Voyage à l’intérieur de l’Église Catholique.)

”Näyttää siltä, että uudistaessaan jumalanpalvelusmenot ja ottaessaan käyttöön kansankielen kirkko menetti niiden kirkossakävijöiden suuren enemmistön, jotka olivat kiintyneet tiettyihin, järkkymättöminä pidettyihin perinteisiin. – – Yhtäkkiä velvollisuudentunne hävisi ja heikkona lepattava usko sammui.” (Nord Eclair 24. ja 25.4.1983.)

EDELLÄ olevat lainaukset osoittavat selvästi sen, millaista hämmennystä monet katolilaiset tuntevat. Yhä uudelleen kysytään: ”Vanhempamme ja isovanhempamme kävivät latinankielisissä messuissa ja rukoilivat tietyllä tavalla. Miten se tapa, jolla jotkin asiat on hoidettu, voi yhtäkkiä muuttua kelpaamattomaksi?”

Kirkon muuttunut asenne muihin uskontoihin aiheuttaa sekin ongelmia. Ranskalainen päivälehti Le Monde selittää: ”Monet tavalliset katolilaiset ovat sitä mieltä, että heitä on huijattu. Heille oli sanottu liian monta kertaa, että heidän uskontonsa oli ainut oikea tai ainakin paras.” Toki suuri osa katolilaisista kannattaa ajatusta keskustelujen käymisestä ”erillään olevien veljien” kanssa, olivat nämä sitten ortodokseja tai protestantteja. Monet, joille aiemmin opetettiin, että ”kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta”, eivät kuitenkaan voi ymmärtää tällaista suhtautumistavan muutosta. Uusi asennoituminen muihin uskontoihin on suurimpia syitä siihen, että Vatikaanin ja vanhoillisten katolilaisten välille syntyi skisma, josta yhtenä seurauksena oli se, että paavi Johannes Paavali II erotti nyt jo edesmenneen arkkipiispa Marcel Lefebvren, vanhoillisten hengellisen johtajan, kirkon yhteydestä vuonna 1988.

Kirkko menettää auktoriteettinsa

Katolilaisten hämmennys näkyy usein siinä, että he asettavat kirkkonsa auktoriteetin kyseenalaiseksi. Vaikka Johannes Paavali II onkin saanut kiitosta siitä, että hän haluaa edistää oikeudenmukaisuuden toteutumista maailmassa, monet katolilaiset kieltäytyvät noudattamasta niitä moraaliohjeita, joita hän puolustaa puhetilaisuuksissaan. Suuri osa katolisista pariskunnista käyttääkin kirkon tuomitsemia ehkäisymenetelmiä. Toiset teettävät abortteja.

Kirkon auktoriteetti asetetaan kyseenalaiseksi kaikilla tasoilla. Se, että paavi ja muut korkea-arvoiset prelaatit ovat ottaneet tiukan kannan jossakin asiassa, ei ole estänyt maallikkoja, pappeja ja jopa piispoja olemasta toista mieltä. Kirjassa La Réception de Vatican II selitetään: ”Tästäkin näkökulmasta katsottuna [Vatikaanin toisen] kirkolliskokouksen luoma tilanne on ulottunut kirkon elämään. Roomalaiskatolinen kirkko on nykyään jatkuvien, kiihkeitten riitojen tyyssija. Paavin suosituksista kiistellään avoimesti ja niitä hyvin usein jopa arvostellaan. Niiden roomalaiskatolilaisten määrä, jotka sanovat, että he eivät voi hyväksyä joitakin paavin lausuntoja – joko osittain tai ollenkaan – kasvaa kaiken aikaa.”

Jotkut katolilaiset ovat hyväksyneet muutokset uskollisuudesta kirkkoaan kohtaan, ja he jatkavat sen jumalanpalvelusmenojen noudattamista. Toisia nykytilanne häiritsee, ja he ovat valmiita toimimaan kirkon jäseninä mutta sen sivustoilla. Nykyisten tilastojen perusteella on olemassa myös kolmas, huomattavan suuri joukko: nimellisesti katolilaiset, jotka eivät enää anna tukeaan kirkolle.

Uskonnollinen hämmennys ei rajoitu vain Ranskan katoliseen kirkkoon. Kuten seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan, kriisiltä ei ole vältytty Alankomaissakaan, ja siellä se ravistelee yhtä lailla katolilaisia ja protestantteja.

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

Sisällissota Englannin kirkossa?

Herätkää!-lehden Englannin-kirjeenvaihtajalta

EPÄTODENNÄKÖINEN tapahtumako? Ei Lontoossa ilmestyvän The Sunday Times -lehden mukaan. ”Englannin kirkko hajonnut kappaleiksi”, se ilmoitti. ”Jakautunut kirkko ajautumassa sisällissotaan.” Mikä on saattanut Englannin valtionkirkon asiat näin huonolle tolalle? Ehdotus pappisviran avaaminen naisille.

Viime marraskuussa tekemällään historiallisella päätöksellä Englannin kirkon kirkolliskokous hyväksyi kahden kolmanneksen ääntenenemmistöllä naispappeuden. Noin 3500 papin, kolmasosan kirkon papeista, sanotaan vastustavan tätä päätöstä, ja jotkut heistä ovat jo hämmentyneinä eronneet kirkosta. Toiset taas, joilla on johtajanaan entinen Lontoon piispa, eivät halua poiketa anglikaanisen kirkon perinteisestä linjasta, ja he etsivät ”yhteyttä Pietarin istuimeen”, Roomaan.

Canterburyn arkkipiispa johti naispappeuden puolesta käytyä kampanjaa. Hän sanoi: ”Naisten pappisvihkimys ei muuta sanaakaan uskontunnustuksista, Raamatusta eikä kirkon opeista.” Hän jatkoi: ”Se voi jopa lisätä kirkon uskottavuutta muun maailman silmissä. Nyt kirkko puhuessaan tasa-arvosta myös tekee niin kuin se opettaa.”

Kaikki eivät ole samaa mieltä. Kun kirkolliskokouksen päätös oli tullut yleiseen tietoon, eräs maallikko leimasi sen ”luopumukseksi”, ja hän erosi heti kirkostaan ja liittyi roomalaiskatoliseen kirkkoon. ”Naispappeuspäätös on ollut suuri järkytys. Esiintyy hengellistä kuohuntaa. Useimmat ihmiset eivät tiedä, mitä tehdä”, pahoitteli eräs lontoolainen pappi. Vatikaani pitää päätöstä ”uutena, vakavana esteenä sovintoneuvottelujen etenemiselle”, samalla kun se hillityn elein on tunnustanut uudet jäsenet tervetulleiksi.

Noin 1400 naista odottelee pappisvihkimystä, mutta ensin on Englannin parlamentin ja sen jälkeen Englannin kuningattaren annettava hyväksymyksensä kirkolliskokouksen päätökselle. Kaikkeen tähän voi kulua kaksikin vuotta. On kiintoisaa nähdä, millaisessa tilassa Englannin kirkko on silloin.

[Kuvan lähdemerkintä s. 7]

Camerique/H. Armstrong Roberts