Naisten vihkiminen papeiksi raivostuttaa anglikaanisia pappeja

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ENGLANNIN-KIRJEENVAIHTAJALTA

MARRASKUUSSA 1992 Englannin kirkon yleinen kirkolliskokous hyväksyi ehdotuksen naisten vihkimisestä papeiksi. Tämän johdosta noin 150 tyytymätöntä anglikaanista pappia ilmoitti aikovansa erota vuoteen 1995 mennessä. Monet heistä suunnittelevat siirtymistä roomalaiskatoliseen kirkkoon. Eräs vanhempi pappi haluaa viedä mukanaan koko seurakuntansa – myös kirkkorakennuksen! Lontoolaisessa sanomalehdessä The Sunday Times ennakoitiin, että ensimmäisen ryhmän vihkiminen (mikä tapahtui lopulta maaliskuussa 1994) olisi ”Englannin kirkon 450-vuotisen historian kiistanalaisin seremonia”.

Miksi monet papit ovat raivoissaan? Jotkut yksinkertaisesti ajattelevat, ettei ole oikein vihkiä naisia papeiksi. Toiset pelkäävät tämän kirkolliskokouksen päätöksen vahingoittavan viimeaikaisia yrityksiä yhdistää Englannin kirkko katoliseen ja ortodoksiseen uskontoon. Eräs Vatikaanin edustaja sanoikin, että paavi itse pitää Englannin kirkon päätöstä ”vakavana esteenä kaikille yhdistymistoiveille”.

Englannin kirkon yksityiset seurakunnat voivat kuitenkin äänestämällä päättää, että ne eivät ota vastaan naispappeja. Ne voivat jopa päättää hylätä piispansa ja ottaa hänen tilalleen matkapapin, joka New York Timesin mukaan ”tekee paimentyötä niiden hyväksi, jotka kieltäytyvät ottamasta sitä vastaan naispapeilta”.

Miten erilaista tämä onkaan verrattuna Paavalin ensimmäisen vuosisadan kristityille antamaan neuvoon: ”Että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopeutuvasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” (1. Korinttolaisille 1:10.) Samalla kun kiista jatkuu, monet seurakunnat tekevät omat päätöksensä. ”Meillä ei Englannin kirkossa näytä olevan jäljellä enää mitään, mihin uskoa”, sanoi muuan nainen. ”Olen pelkästään iloinen ja helpottunut siitä, että voin lähteä.”