Lukijain kysymyksiä
● Voiko antautunut ja kastettu kristitty ryhtyä ammattinyrkkeilijäksi ja silti säilyttää hyvän aseman seurakunnassaan?
Jos kristitty ryhtyisi ammattinyrkkeilijäksi, niin se saattaisi hänet ristiriitaan Jumalan neuvojen kanssa. Tarkastelkaamme joitakin näistä Raamatun ohjeista.
Raamattu osoittaa selvästi, että antautuneitten kristittyjen tulee tuottaa Jumalan pyhän hengen hedelmää, joka on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys ja itsehillintä. (Gal. 5:22, 23) Ammattinyrkkeily on vastoin kaikkea sellaista hedelmää. Raamattu neuvoo meitä ’säilyttämään rauhan kaikkien ihmisten kanssa’, eikä meidän tule taistella vaan olla ’hellävaraisia kaikkia kohtaan’. (Room. 12:18; 2. Tim. 2:24) Samoin luemme Jaakobin 3:18:sta, että ”rauhaa rakentaville kylvetään rauhallisissa olosuhteissa vanhurskauden hedelmän siemen”. Lisäksi meidän käsketään ’rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme’, eikä sellainen rakkaus aikaansaa ”pahaa” eikä sen tähden vahingoita eikä loukkaa lähimmäistään. – Room. 13:9, 10.
Ammattinyrkkeilyä ei voida pitää pelkkänä viattomana urheiluna. On hyvin tunnettua, että kun nyrkkeilijät menevät kehään, niin heillä on voimakas halu tuottaa vahinkoa vastustajalleen. Joskus heillä saattaa olla jopa murhanhimoinen tunne heitä kohtaan. Havainnoitsijat voivat aistia tämän hengen, mikä voidaan usein todeta siitä, miten katselijat reagoivat nyrkkeilyottelussa. Usein heidän kuullaan huutavan: ”Tapa hänet! Tapa hänet!”
Ei ole siksi ihme, että silloin tällöin sanomalehdissä mainitaan nyrkkeilijän loukkaantuneen kuolettavasti nyrkkeilykehässä. Nyrkkeilyssä on olemassa aina vaara, että jommastakummasta ottelijasta saattaa tulla tappaja, ja kuten apostoli Johannes sanoo, ”te tiedätte, ettei kenelläkään tappajalla ole ikuista elämää”. (1. Joh. 3:15) Tätä tukee erään kokeneen nyrkkeilytoimitsijan mielipide, jonka mukaan nyrkkeily on ”laillistettua murhaamista” ja pitäisi lailla kieltää. Sitä on kuvailtu myös ”vahingoittamistarkoituksessa suoritetuksi päällekarkaukseksi”. Ja vielä yksi huono puoli ammattinyrkkeilyssä on se, millaisten ihmisten käsissä tämä urheilulaji on. Se on usein rikollisen alamaailman valvonnassa.
Miten nämä seikat huomioon ottaen seurakunnan vanhinten pitäisi suhtautua antautuneeseen ja kastettuun kristittyyn, joka ryhtyy harjoittamaan ammattinyrkkeilyä? Ensiksikin he halunnevat neuvoa sellaista veljeä edellä esitettyjen Raamatun periaatteiden mukaan. (Gal. 6:1) Heidän pitäisi esittää huomaavaisesti, mutta lujasti, syyt siihen, miksi sellainen nyrkkeily ei sovi yhteen Jeesuksen Kristuksen, ”Rauhanruhtinaan”, antautuneena seuraajana olemisen kanssa. (Jes. 9:5) He voisivat osoittaa hänelle, että kristityn tulee ’tehdä kovasti työtä suorittaen käsillään sitä, mikä on hyvää’. Rahan ansaitsemista ammattinyrkkeilijänä mukiloimalla vastustajia nyrkkeilykehässä voidaan tuskin sanoa ’hyväksi työksi’. – Ef. 4:28.
Sellaista yksilöä pitäisi myös muistuttaa siitä, että vaikka hän ammattinyrkkeilystä voisi saada hyvän toimeentulon, niin kristittyjen ei tarvitse alentua sellaisiin keinoihin, sillä Jumalan sana vakuuttaa Heprealaiskirjeen 13:5, 6:ssa: ”Olkoon elintapanne vapaa rahanrakkaudesta, samalla kun tyydytte siihen, mitä teillä nyt on. Sillä hän on sanonut: ’En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.’ Voimme siten olla rohkealla mielellä ja sanoa: ’Jehova on minun auttajani; en pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?’”
Sen tähden sellaiselle henkilölle tulisi suoda kohtuullisesti aikaa epäkristillisen ammattinsa lopettamiseen. Jos hän ei lopettaisi sitä, niin vanhimmilla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin sulkea hänet pois seurakunnasta. – 1. Kor. 5:11–13.
● Matteuksen 4:1:ssä sanotaan, että ”henki johdatti Jeesuksen ylös erämaahan Panettelijan kiusattavaksi”. Tarkoittaako tämä Jumalan pyhää henkeä?
Jehovan pyhä henki johdatti Jeesuksen erämaahan hänen kasteensa jälkeen. Jeesus paastosi, ja se oli rukouksen ja mietiskelyn aikaa. (Vrt. Matt. 4:2; Mark. 1:35; Luuk. 5:16.) Todennäköisesti Jehova käytti tämän ajan yhteydenpitoon ainosyntyisen Poikansa kanssa, antaakseen hänelle ohjeita, lisää valistusta ja lämminhenkistä luottamusta, valmistaakseen häntä sitä varten mitä oli edessä.
Jehova saattoi tietää ennalta, että Hänen Poikansa johdattaminen erämaahan hänen oman tarkoituksensa yhteydessä johtaisi myös Panettelijan aiheuttamaan koetukseen. Mutta sitä kiusausta, joka tuli Jeesuksen 40-päiväisen erämaassa oleskelun lopussa, ei Jumala järjestänyt. Sen sijaan se vain sallittiin.
On merkille pantavaa, että Jeesuksen kokemus oli rinnakkainen Mooseksen kokemukselle. Tämä profeetta oli vuorella 40 päivää, kun hän sai lakiliiton ja ohjeet, jotka koskivat hänen osaansa välittäjänä. (2. Moos. 24:18; 34:28) Jeesuksen, Moosesta suuremman profeetan, on täytynyt saada erämaassa ohjeita uudesta liitosta, johon hänen seuraajansa otettaisiin hengellisinä israelilaisina ja jonka välittäjänä hän palvelisi. (5. Moos. 18:18, 19; Luuk. 22:20, 28–30) Ja samoin kuin Mooseksen uskollisuus ja nuhteettomuus joutui kovalle koetukselle hänen tultuaan alas ja nähtyään israelilaisten palvovan kultaista vasikkaa ja haluavan lähteä takaisin Egyptiin, niin myös Jeesus joutui ankaralle koetukselle 40-päiväisen kokemuksensa lopussa. – 2. Moos. 32:15–35.