4C ”Gehenna”: täydellisen tuhon vertauskuva

Hepr. גי הנם (gē hin·nomʹ ’Hinnominlaakso’);

kreik. γέεννα (geʹen·na); lat. gehenna

”Gehenna” tarkoittaa ’Hinnominlaaksoa’, sillä se on kreikkalainen muoto heprealaisista sanoista gē hin·nomʹ. Septuagintassa on Jos 18:16:ssa ”Hinnominlaakson” tilalla ”Gehenna”. Se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa 12 kertaa, ensimmäisen kerran Mt 5:22:ssa. Uuden maailman käännöksessä sen vastineena on ”Gehenna” kaikissa kohdissa, joissa se esiintyy ja jotka ovat: Mt 5:22, 29, 30; 10:28; 18:9; 23:15, 33; Mr 9:43, 45, 47; Lu 12:5; Ja 3:6.

Hinnominlaakso sijaitsi muinaisen Jerusalemin länsi- ja eteläpuolella (Jos 15:8; 18:16; Jer 19:2, 6). Juudan myöhäisempien kuninkaiden päivinä sitä käytettiin pakanallisen epäjumalan Molekin palvontaan, ja tuolle jumalalle uhrattiin ihmisuhreja tulessa (2Ai 28:3; 33:6; Jer 7:31, 32; 32:35). Jotta tuota laaksoa ei olisi enää käytetty sellaisiin uskonnollisiin tarkoituksiin, uskollinen kuningas Josia saastutti sen, varsinkin sen Tofetiksi kutsutun osan (2Ku 23:10).

Juutalainen kommentaattori David Kimḥi (1160?–1235?) kertoo sanasta ”Gehinnom” joitakin historiallisia tietoja kommentissaan psalmiin 27:13: ”Se on Jerusalemin lähistöllä oleva paikka, vastenmielinen paikka, ja sinne heitettiin epäpuhtauksia ja ruumiita. Siellä oli myös jatkuva tuli epäpuhtauksien ja ruumiiden luiden polttamista varten. Tämän vuoksi jumalattomien tuomiota sanotaan vertauskuvallisesti Gehinnomiksi.” (Sefer Tehillim, hepr., 1542.)

Hinnominlaaksosta tuli Jerusalemin jätteiden kaato- ja polttopaikka. Kuolleiden eläinten raadot heitettiin sinne tuleen, johon lisättiin tulikiveä eli rikkiä palamisen edistämiseksi. Sinne heitettiin myös teloitettujen rikollisten ruumiit, sillä heidän ei katsottu ansaitsevan kunniallista hautausta muistohautaan. Jos ruumiit putosivat tuleen, ne paloivat poroksi, mutta jos ne putosivat jollekin tuon syvän rotkon ulkonemalle, niiden mätänevään lihaan tuli matoja, jotka eivät kuolleet ennen kuin ne olivat syöneet lihan ja jättäneet vain luurangon jäljelle.

Gehennaan ei heitetty eläviä eläimiä eikä ihmisiä elävältä poltettavaksi tai kidutettavaksi. Siksi tuo paikka ei voi mitenkään kuvata näkymätöntä aluetta, jossa ihmissieluja kidutetaan ikuisesti kirjaimellisessa tulessa tai jossa kuolemattomat madot ovat ikuisesti niiden kimpussa. Koska Gehennaan heitetyille kuolleille rikollisille ei suotu kunniallista hautausta muistohautaan, joka kuvasi ylösnousemustoivoa, Jeesus ja hänen opetuslapsensa käyttivät sitä kuvaamaan ikuista tuhoa, hävittämistä Jumalan maailmankaikkeudesta eli ”toista kuolemaa”, ikuista rangaistusta.

Sen vuoksi kuolleen ruumiin heittämistä Gehennaan pidettiin pahimpana mahdollisena rangaistuksena. Kielikuva ”tulisesta järvestä, joka palaa rikistä”, perustuu kirjaimelliseen Gehennaan ja sen merkitykseen (Il 19:20; 20:10, 14, 15; 21:8).