Lähdehän kaivamaan perunoita

Herätkää!-lehden Newfoundlandin-kirjeenvaihtajalta

”POTUT”, ”potaatit”, ”maan omenat” (kirjaimellinen käännös ranskasta), tai millä nimellä perunoita sitten kutsutaankin, ovat todella suosittu ruokalaji. Epäiletkö sitä? Ajattelehan, että kuluneina kymmenenä vuotena niitä on kaivettu maasta noin 2,8 miljardia tonnia.

Nykyaikaiset koneet istuttivat ja nostivat ylivoimaisesti suurimman osan tuosta suunnattomasta sadosta, mutta ei ole epäilystäkään siitä, että tavalliset ihmiset kasvattivat melkoisen osan omilla pienillä peltotilkuillaan. Perheet, jotka ovat pitäneet tapanaan kasvattaa omat perunansa, ovat saaneet palkakseen runsaasti halpaa terveellistä ravintoa, ja samalla ne ovat nauttineet perheen yhteistoiminnan tuottamasta tyydytyksestä, sillä siinä voivat olla mukana sekä aikuiset että lapset.

Oletko sinä kokenut ilon nostaa talikolla kasvimaan pehmeää multaa löytääksesi vielä kasvissa kiinni olevia puhtaita, pyöreitä perunan mukuloita? Kun olit lapsi, pyysikö äitisi koskaan sinua noutamaan sangollisen perunoita päivälliseksi? Se oli miellyttävä askare. Sinä menit tapasi mukaan perunamaalle portiksi kyhättyjen poikkipuiden välistä, ja maa tuntui viileältä paljaitten jalkojesi alla. Talikko oli luultavasti siinä, minne jätit sen edellisellä kerralla, pystyssä maassa. Asetit talikon huolella sivuun kasvin juuristosta ja annoit piikkien painua syvälle pehmeään maahan ja sitten nostit. Ja siinä jo kieriskeli ”maan omenoita”. Vielä muutaman kerran ja pian sinulla oli riittävästi päivän ateriaa varten.

Päivällispöydässä

Seuraavan kerran tapasit perunoita silloin, kun sinut kutsuttiin päivällispöytään – ehkä edessäsi oli lautasellinen höyryävän kuumia uuniperunoita. Rikoit paperinohuen kuoren, jolloin höyry ja ruokahalua kiihottava tuoksu lehahtivat esiin. Pieni voinokare perunan sisään, ja niin olit valmis todelliseen herkutteluun.

Perheen ei koskaan tarvitse kyllästyä, vaikka ruokalistalla on joka päivä vaatimatonta perunaa. Jokaisessa hyvässä keittokirjassa on lukuisia valmistusohjeita keitettyjä, uunissa paistettuja, gratinoituja ja paistettuja perunoita sekä erilaisia salaatteja varten. Muihin valmistusohjeisiin, jotka panevat kyllä ruoanlaittajan kokeeseen, mutta ihastuttavat päivällisvierasta, kuuluvat esimerkiksi ”perunakuorukat” ja lukuisat muut.

Yksinkertaisin valmistustapa on tietysti perunoiden keittäminen. Harjaa ne hyvin vedessä, leikkaa pois kaikki rikkoutuneet kohdat tai pinnan epämuodostumat, mutta jätä niihin muuten kuori. Pane ne kattilaan, jossa on niin paljon vettä, että ne peittyvät, lisää suolaa ja keitä kunnes ne ovat pehmeitä – 20–30 minuuttia. Terävällä haarukalla voi helposti kokeilla niiden pehmeyttä. Kun ne ovat kypsiä, valuta vesi pois, poista kansi ja kuivata perunat liedellä ravistaen kattilaa varovasti. Tällä tavalla valmistettujen perunoiden kuoretkin ovat melko maukkaita.

Erittäin herkullisia ovat uuniperunat. Halkaise ne ensin poikkisuuntaan mieluummin kuin pituussuuntaan. Sivele leikattu sivu rasvalla ja aseta leikattu sivu paistinpeltiä vasten. Paista 30–35 minuuttia. Uuniperunoita voi tarjoilla useilla tavoilla – vaikkapa voin ja persiljasilpun tai voin ja sitruunamehun kera.

Toinen keino parantaa kokonaisten uuniperunoiden makua on halkaista ne päältä auki ja asettaa sisään vähän paistettua tai keitettyä makkaraa tai hieman sipulivoita.

Ravintoarvo

Mihin luokkaan peruna luetaan ravintoarvon suhteen? Jotkut hylkäävät sen sen runsaan tärkkelyspitoisuuden takia. Tulisi kuitenkin pitää mielessä, että perunassa on vähän kaloreja. Ajattelehan esimerkiksi seuraavaa vertailua: yhdessä reilunkokoisessa perunassa on suunnilleen 100 kaloria, yhdessä munkissa suunnilleen 200.

Perunoissa on melkoisesti C-vitamiinia. Yhdessä keskikokoisessa uuniperunassa on suunnilleen 15 milligrammaa C-vitamiinia. Siinä on myös A- ja B-vitamiineja. Rauta, kalkki, magnesium, fosfori ja kalium ovat eräitä perunan sisältämiä kivennäisaineita. J. I. Rodalen kirjoittaman kirjan The Complete Book of Food and Nutrition mukaan perunoissa ”on niin monia kivennäisaineita ja vitamiineja, että ne pystyvät hyvin ylläpitämään elämää jonkin aikaa, vaikkei mitään muuta ruokaa olisi saatavissa”.

Edellä mainittu asiantuntija suosittelee perunoiden keittämistä kuorineen, jotta niissä säilyisi suurin mahdollinen määrä vitamiineja ja kivennäisaineita. ”Painekattilassa keitettäessä ja uunissa paistettaessa tuhoutuu vain vähän näistä ruoan alkuaineista”, hän lisää. Mutta ”perunoiden kuoriminen ja sitten niiden keittäminen vähentää 47 prosenttia C-vitamiinista. Jos perunat sen jälkeen muhennetaan, tuhoutuu vielä 10 prosenttia.”

Nämä muutamat seikat auttavat jo meitä ymmärtämään, miksi perunat ovat olleet tärkeä tekijä kokonaisten kansojen säilymisessä, erityisesti Itä-Euroopassa asuneiden kansojen ollessa kyseessä. Vaikka perunaa kasvatetaan käytännöllisesti katsoen jokaisessa maanosassa ja meren saaressa, sen verrattomasti suurimmat tuottajat ovat Neuvostoliitto ja Puola – nämä kaksi yhdessä vastaavat 48 prosentista maailman tuotannossa. Yhdysvalloissa tuotetaan sitä vuosittain noin 15 miljoonaa tonnia. Suomessa perunan vuosittainen sato vaihtelee miljoonan tonnin molemmin puolin.

Kun pääsemme sellaisiin suuriin tuotantolukuihin, emme tietenkään enää puhu pienestä pojasta, joka suuntaa kulkunsa sanko kädessä kohti kasvimaata, sillä perunan tuotanto on nyt suuri teollisuuden haara, jolla on monimutkaiset koneet istuttamista, nostamista ja lajittelua varten, ja se vaatii varastorakennuksia, joissa on huolellisesti valvottu lämpötila ja tuuletus. Biologit tutkivat jatkuvasti sellaisten perunalajikkeiden kehittämistä, jotka ovat runsassatoisia ja samalla hyvän makuisia ja kauniin näköisiä sekä tauteja kestäviä. Jo nytkin perunat tuottavat enemmän hehtaaria kohti kuin mikään viljalajeista.

Oma perunapeltosi

Perunat menestyvät alueilla, joilla päivät ovat pitempiä mutta eivät liian kuumia, missä on runsaasti kosteutta ja kosteuden säilyttävää maata. Jos asuinseutusi ilmasto ja maaperä soveltuu tähän kuvaukseen ja sinulla on pieni maatilkku, mikset istuttaisi itsellesi oman perunamaan? Unohda kaikki puhe koneista, joita käytetään suurilla viljelmillä. Muokkaa maa, tee vako, istuta siihen ”siemenesi” ja peitä se mullalla. Jollet ole koskaan aikaisemmin istuttanut perunoita, siemenesi on itse peruna, ja suuret siemenperunat voi paloitellakin, niin että kussakin palassa on ainakin yksi silmu tai itu.

Perunamaan lannoittamiseen voi käyttää karjanlantaa, kompostia, merilevää tai jotain suositeltua väkilannoitetta. Newfoundlandissa on saatu hyviä tuloksia merilevillä ja pienellä villakuore-nimisellä kalalla. Kaloja parveilee rannoilla samoihin aikoihin, kun perunantaimet alkavat ilmaantua maan pinnan yläpuolelle. Niitä levitetään perunapeltoon ja ne peitetään ohuella multakerroksella.

Kun perunat ovat riittävän suuria syötäväksi, sanokaamme kolmen kuukauden kuluttua istuttamisesta, on todellinen elämys syödä niitä kuumina voin kanssa tai kylmässä salaatissa. Voit kaivaa ne tuoreeltaan maasta aina tarvittaessa tai, mikä vielä parempaa, lähettää pienen poikasi tai tyttäresi kaivamaan niitä. He tekevät sen todella mielellään. Mutta varaa riittävästi aikaa, sillä todennäköisesti noiden mukuloiden hämmästyttävän erilainen muoto ja koko innoittaa lapsen mielikuvitusta.

Muita seikkoja perunasta

Jos kasvaviin taimiin ilmestyy perunakuoriaisia, kuten monissa maissa melko varmasti käy, silloin koko perhe voi yhteisvoimin harjata tuholaiset paperipusseihin polttamista varten. Tämä täytyy tehdä heti kun havaitaan ensimmäisiä merkkejä tungettelijoista, muuten taimet tuhoutuvat eivätkä perunat kasva. Suurilla perunaviljelmillä perunantaimet ruiskutetaan aika ajoin kuoriaisten pitämiseksi loitolla.

Kun tulee aika korjata ja varastoida sato talvikäyttöä varten, koko perhe voi nauttia yhteistyön ilosta. Tavallisesti tuo aika on lauhkeilla alueilla ensimmäisen pikku pakkasen tultua, kun varret ja lehdet ovat lakastuneet. Perunat voidaan lajitella niin, että hyvät, kiinteät, suurehkot perunat pannaan varastoon ja toiset asetetaan erilleen aikaisempaa käyttöä varten.

Jotta perunat säilyisivät hyvin läpi talven, varastopaikan lämpötilan tulisi olla noin neljä astetta. Jos paikka on viileämpi, perunoihin saattaa tulla ei-toivottu imelä maku; jos se on paljon lämpimämpi, perunat voivat itää ja nahistua. Pimeys, lievä kosteus ja ilmanvaihto ovat myös toivottavia seikkoja varastoimisessa. Silloin liika kosteus häviää ja perunoista tuleva lämpö haihtuu.

Yhdestä säkillisestä siemenperunoita voit saada sadoksi viisi, kuusi, seitsemän säkillistä tai enemmänkin riippuen satokauden pituudesta, maaperästä ja perheenjäsenten yhteistoiminnasta tuholaisten ja rikkaruohojen pitämiseksi poissa. Mutta tämä ruokakustannusten väheneminen on vain pieni osa omasta perunanviljelystä koituvista hyödyistä. Siinä niin nuoret kuin vanhatkin kokevat myös aitoa iloa ja yhteistoiminnalla saavutetun aikaansaannoksen tunnetta. Miten paljon terveellisempää onkaan kaivaa perunat maasta päivällistäsi varten kuin ajaa autolla kauppaan ostamaan tarvitsemasi perunat!