Pohjois-Amerikan jättiläispuut
KUN aamu alkaa sarastaa Pohjois-Amerikan luoteisosan metsissä, korkealle kohoavien puiden lomassa työskentelevät metsätyömiehet näyttävät kuin kääpiöiltä jättiläisten maassa. Auringon säteet haihduttavat hitaasti Kaskadivuorten jykevien, rosoisten kallioiden ja jättiläiskokoisten puiden yllä leijailevan sumun. Näissä metsissä, jotka ulottuvat Kaakkois-Alaskasta Pohjois-Kaliforniaan, on työssä tuhansia metsätyömiehiä.
Mopedin moottorin ääntä muistuttava ääni rikkoo suuren metsän hiljaisuuden, kun moottorisahat pureutuvat jättiläiskokoisiin puihin ja puut kaatuvat rytisten maahan, jolloin saattaa päättyä jopa tuhat vuotta vanhan puun elämä. Työmiehet näyttävät kuin muurahaisilta näiden jättiläiskokoisten puiden vieressä sahatessaan niitä tukeiksi. Jotkut tukit ovat 3–3,5 metrin läpimittaisia, kun ne teräsköysien avulla vedetään lastauspaikalle maisemassa, joka tuo mieleen Gulliverin retket.
Puut ovat suurimpia kasveja mitä on olemassa. Mutta toisin kuin useimmat muut kasvit, ne eivät koskaan lakkaa kasvamasta niin kauan kuin ne elävät. Yksistään Yhdysvalloissa on yli tuhat puulajia. Metsätyöläiset luokittelevat puut tavallisesti koviksi ja pehmeiksi puiksi.
Kovat ja pehmeät puulajit
Pehmeät puut ovat tavallisesti havupuita, jotka ovat ikivihreitä ja niillä on neulamaiset lehdet niin kuin männyllä. Niiden puuaines on kevyttä, kun se on kuivaa, ja sitä on helppo työstää. Kuuset, männyt ja setrit ovat esimerkkejä pehmeistä puulajeista.
Kovat puut, joissa on usein leveät lehdet, voidaan tunnistaa niiden puuaineksen kiinteästä rakenteesta, joka on tavallisesti sitkeää ja raskasta. Monet näistä puista ovat lehtipuita; ne pudottavat lehtensä syksyllä ja niihin versoo uusia lehtiä keväällä. Niihin kuuluu monia lajeja, esimerkiksi vaahtera, saksanpähkinäpuu, koivu, omenapuu ja persikkapuu.
Pienestä siemenestä jättiläispuuksi
Mikä saa puun kasvamaan ja antaa puulle sen ainutlaatuiset ominaisuudet? Aivan puunkuoren alla on jälsi-niminen kerros; se ympäröi puuta kuin kiinteä iho. Se muodostuu uusista, elävistä soluista. Juuri siitä kohdin puu kasvaa ja muodostaa uuden vuosirenkaan runkoon joka vuosi.
Vasta kasvanut osa liittyy mantoon eli pintapuuhun, joka kuljettaa mahlaa juurista lehtiin. Aikanaan pintapuu tulee muodostamaan sydänpuun, joka tekee puun kestäväksi.
Sydänpuussa solun kemiallinen koostumus muuttuu ja tulee suurimmaksi osaksi selluloosaksi. Puut muodostuvat pääasiassa selluloosasta ja ligniinistä, luonnonmuovista. Ligniini pitää selluloosan solut yhdessä niin lujasti, että jopa 60–90 metrin korkeuteen kohoavat douglaskuuset ja punapuut voivat pysyä pystyssä rajumyrskyssäkin.
Ja ajattelehan, että nämä jättiläispuut saivat alkunsa pienistä siemenistä! Mammuttipetäjän siemen on noin kuuden millimetrin pituinen. Ja jokaisessa pienessä siemenessä on uutta puuta varten tarvittavat tärkeät osat. Siinä on esimerkiksi pieni valkoinen säie, josta jonakin päivänä tulee puun runko. Kahden pienen alkeislehden lisäksi siemenessä on myös alkeisjuuri toisessa päässä ja alkeissilmu toisessa. The World Book Encyclopedia esittää sellaisen hämmästyttävän seikan, että ”vaikka kääntää itävän siemenen siten, että sen juuripää osoittaa ylöspäin, se kääntyy alas muutamassa tunnissa ikään kuin painovoiman vetämänä. Samanaikaisesti toinen pää, jossa on alkeissilmu ja -lehdet, kääntyy ylös, ikään kuin auringon valon vetämänä.”
Ja miten hämmästyttävän monenlaisia siemeniä onkaan olemassa! Havupuiden siemenet ovat kävyissä, joiden koko vaihtelee hemlokin pikkukiven kokoisesta kävystä eräiden mäntylajien lähes 30 senttimetrin pituiseen käpyyn. Kun siemenet ovat kypsiä, kävyt avautuvat ja siemenet karisevat tuulen kuljetettaviksi.
Joillakin siemenillä on siivet, ja ne lentävät pitkiä matkoja ennen kuin laskeutuvat. Toiset ponnahtavat tai pyörivät kuin tammenterhot, ja toisia, joissa on haivenia, tuuli kuljettaa. Monien puiden siemenet ovat niiden hedelmän sisällä.
Douglaskuusi
Suuri douglaskuusi, joka kasvaa yli 60 metrin korkuiseksi, on puu, joka antaa vuorenrinteille sahalaitaisen kuvioituksen. Douglaskuusi saattaa hyvinkin olla jättiläispuiden kuningas arvonsa perusteella, sillä tämä pehmeä puu tuottaa korkealuokkaista puutavaraa enemmän kuin mikään muu puu Pohjois-Amerikassa. Puuaineksen erikoislaatuinen rakenne tekee sen harvinaisen lujaksi painoonsa verrattuna. Naulat pysyvät hyvin tässä puussa. Sitä on helppo maalata ja työstää, ja se on vettä hylkivää ja lahonkestävää.
Purjealusten kapteenit ovat pitäneet suuressa arvossa douglaskuusia maston raaka-aineena niiden korkeuden ja lujuuden takia. Nykyään douglaskuusella on kysyntää rakennusaineeksi, ja sitä käytetään sekä sahatavaran että vanerin valmistukseen. Pienempien douglaskuusien rungoista ja puujätteistä valmistetaan paperia, alkoholia teollisuuden käyttöä varten, teollisuuskemikaaleja ja keinotekoista vanilliinia tai niitä käytetään polttoaineeksi.
Jättiläistuija ja kuusi
Jättiläistuija on toinen Pohjois-Amerikan luoteisosan jättiläispuu, joka saattaa kasvaa 45–60 metrin korkuiseksi, ja sen kanto voi olla 4,5 metrin läpimittainen. Koska tämä puu on suorasyinen ja sitä on helppo halkoa, jopa alkukantaiset työkalut pystyivät siihen. Intiaanit veistivät mahtavasta jättiläistuijasta toteemipatsaita. He osasivat myös kovertaa tämän puun pitkistä rungoista kanootteja ja veistää taiteellisia yksityiskohtia kivitaltoilla ja -kirveillä, majavanhampailla ja simpukankuorilla ja silottaa puun hiekalla ja hain nahalla.
Nykyään käytetään jättiläistuijaa varsinkin kaappeihin ja varastotiloihin, sillä se torjuu hyönteisiä kitkerän hajunsa takia. Arkkitehdit myös kokeilevat nyt jättiläistuijaa käytettäväksi nykyaikaisissa taloissa ulkolaudoituksena.
Kuusipuut ovat erittäin haluttuja paperinvalmistukseen. Jokin yhtiö voi omistaa tuhansia hehtaareja kuusimetsää. Maailman koko tiedonvälitys olisi suurissa vaikeuksissa, jollei kuusesta saataisi halpaa paperia kirjoihin, sanomalehtiin ja jokapäiväiseen käyttöön. Sanomalehden yhteen ainoaan painokseen saatetaan käyttää kuusipuut jopa 2,5 hehtaarin alalta. Selluloosaa käytetään myös raionkankaan valmistukseen.
Jättiläiskokoinen sitkankuusi, joka on 30–60 metrin korkuinen, on yksi kauneimmista Amerikan havupuista. Jotkut jättiläiskokoiset sitkankuuset ovat yli 90 metrin korkuisia. Koska tämän puun puuaines on painoonsa nähden erittäin lujarakenteista, puuta käytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana lentokoneisiin. Nyt tästä puusta valmistetaan korkealuokkaisia soittimia, joissa on hyvä äänentoisto, esimerkiksi kitaroita ja pianoja.
Jättiläispunapuut ja mammuttipetäjät
Kun matkustaa etelään päin pitkin Tyynenmeren rannikkoa, alkaa Oregonin eteläosassa nähdä jättiläispunapuita. Jättiläispunapuut ovat kuninkaita jättiläispuiden joukossa korkeuden suhteen, sillä ne ovat korkeimpia elävistä puista ja kasvavat jopa 30-kerroksisen talon kokoisiksi. Itse asiassa Yhdysvaltain korkein tunnettu puu on jättiläispunapuu, joka on 112,3 metrin korkuinen. Monet jättiläispunapuiden rungot ovat yli kolmimetrisiä halkaisijaltaan. Tämän puun puuaines on puhtaan vaaleanpunaista. Vaikka se on pehmeää ja heikkoa, se on poikkeuksellisen lahonkestävää ja hyönteisiä torjuvaa. Siksi sitä usein käytetään rakennusten sisällä viimeistelyyn ja muihin tarkoituksiin, kun kestävyys on päävaatimus.
Jättiläispunapuiden kasvualue ulottuu merenpinnan korkeudesta 750 metrin korkeuteen saakka, kun taas mammuttipetäjiä esiintyy enemmän jättiläispuiden kasvualueiden ääriosissa, koska ne pystyvät kestämään enemmän kylmää ja kuivuutta ja säilymään elossa suuremmissa korkeuksissa. Vaikka mammuttipetäjät eivät ole yhtä korkeita kuin jättiläispunapuut, ne kasvavat kookkaammiksi. Koska millään muulla puulla ei ole niin paksua ja korkeaa runkoa, monet pitävät mammuttipetäjää maailman majesteettisimpana puuna. Joidenkin niistä uskotaan olevan yli 3000 vuotta vanhoja eikä yhdenkään tiedetä kuolleen vanhuuden takia.
”Kenraali Sherman”, Sierra Nevada-vuoristossa Kaliforniassa kasvava mammuttipetäjä, on erinomainen esimerkki näiden puiden jättiläismäisestä koosta. Se on 83 metriä korkea. Sen tyven ympärysmitta on 31 metriä. Vielä 30 metrin korkeudessa maan pinnasta tämä puiden suvun jättiläinen on yhä 5,7 metriä halkaisijaltaan. Puun kokonaispaino arvioidaan yli 6000 tonniksi. Kuitenkin tämä suunnaton puu sai alkunsa niin pienestä siemenestä, että niitä menisi yli 100000 yhteen kiloon.
Koska nämä puut ovat suorasyisiä ja hauraita, metsätyömiehet havaitsevat usein, että ne saattavat kaadettaessa pelkästään suuren kokonsa takia pirstoutua käyttökelvottomiksi sirpaleiksi. Tällöin menetetään täysin puu, joka on saattanut tarvita tuhat vuotta tai enemmänkin kasvaakseen.
Paljon hyötyä ihmiselle
Ruoka, suoja, vaatteet ja polttoaine – kaikki ne voidaan varata puista. Me voimme olla kiitollisia myös siitä, että puut puhdistavat ilmaa ja ottavat hiilidioksidia lehdissä olevien pienten ilmarakojen kautta. Auringonvalon, veden, kivennäisaineiden ja toistaiseksi puutteellisesti tunnettujen menetelmien avulla puu valmistaa ravintoaineita lehdissä tavalla, jota kutsutaan fotosynteesiksi. Siten puun solut ravitaan.
Jos puut kuolisivat äkisti saastuneen ilman takia, on mahdollista, että ihminen ja muut elävät luomukset lopulta tukehtuisivat ja kuolisivat hengitysilman puutteeseen.
Puilla ei siis ole tärkeää osuutta ainoastaan metsätyömiesten vaan useimpien ihmisten elämässä. Meillä kaikilla on syytä arvostaa puusta tehtyjä pöytiä, kaappeja, tuoleja ja monia muita kauniita huonekaluja. Olemme iloisia, että meillä on paperia, jotta voimme lukea painotuotteista valistuksen, toivon ja lohdun sanoja. Eikö meidän tule arvostaa muutakin, mitä puu voi tehdä, kun se puhdistaa ilmaa, varaa suojaa ja kaunistaa maisemaa? Me voimme olla kiitollisia, että rakastava Luojamme kattoi maan niin suurenmoisella valikoimalla suuria kasveja, nämä Pohjois-Amerikan hämmästyttävät jättiläispuut mukaan luettuina.