Suuntaus jatkuu

”Herätkää!”-lehden Costa Rican -kirjeenvaihtajalta

UUSI suuntaus uskonnollisen elämän alalla kävi ilmeiseksi 1960-luvulla. The New York Times Encyclopedic Almanac 1970 totesi sivuilla 441 ja 442: ”Ei ainoastaan Yhdysvalloissa vaan kaikkialla maailmassa on havaittavissa jatkuvaa luopumista uskonnollisesta elämästä ja pappeudesta. . . . pako pappiloista, munkki- ja nunnaluostareista jatkuu: vuonna 1968 luultavasti kokonaista 2700 yhdysvaltalaista katolista pappia luopui virastaan ja 9000 nunnaa jätti luostarinsa.”

Vatikaanin tietolähteet paljastavat, että teologian opiskelijat ovat länsimaissa vähentyneet 20000:lla vain kolmessa vuodessa. Suuntaus on ilmeinen myös roomalaiskatolisissa linnoituksissa. New York Times totesi 21.4.1968: ”Kirkko on kriisitilanteessa kaikkialla katolisessa latinalaisessa Amerikassa. Jakaumia on kehittynyt melkein kaikissa maissa.”

Mikä on tilanne Costa Ricassa, missä ylivoimaisesti suurin osa väestöstä on roomalaiskatolista? Keskusseminaarin johtajan mukaan Costa Ricassa tulisi olla yksi pappi jokaista 1000 tai 2000 katolilaista kohti. Siellä on kuitenkin vain yksi pappi joka 4000 katolilaista kohti eli vain puolet toivotusta määrästä. Entä millaiset ovat toiveet lukumäärän lisääntymisestä?

Ne eivät ole hyvät. Teologian opiskelijoiden ja papiksivihkimisten määrä on jatkuvasti vähentynyt Costa Ricassa. Esimerkiksi vuonna 1966 siellä vihittiin 15 pappia, vuonna 1967 vain 10, vuonna 1968 vain 4, vuonna 1969 6 ja vuonna 1970 vain 5. Keskusseminaariin pyrkivien määrä on myös vähentynyt. Vuonna 1968 heitä oli 21, vuonna 1969 vain 12 ja vuonna 1970 sama määrä.

Vähenemisen syyt

Vähenemiseen on monta syytä. Perussyy on kuitenkin luottamuksen horjuminen kirkkoon. Ihmiset näkevät kirkon johtajien keskuudessa turmelusta, hämminkiä oppien ja menettelytapojen suhteen ja kapinallisuuttakin, ja heidän vastenmielisyytensä kasvaa.

Niistä harvoista costaricalaisista nuorista, jotka suhtautuvat kirkkoon kyllin vakavasti mennäkseen pappisseminaariin, monet jäävät pois nähtyään – kuten eräs nuori katolilainen sanoi – ”miten asiat todella ovat”. Opiskeltuaan seminaarissa neljä vuotta hän sanoi olevansa pettynyt ja masentunut pappien moraalittomuuden takia.

Monet costaricalaiset ovat myös närkästyneet siitä, että kirkko panee niin paljon painoa rahalle. Kun eräitä katolilaisia äskettäin haastateltiin, he sanoivat kirkkoaan ’liikeyritykseksi’. Kirkon arpajaiset, karnevaalit ja bingo ovat yleisiä, ja nunnat kulkevat ovelta ovelle pyytämässä lahjoituksia. Ei ole harvinaista nähdä kirkon omistamalla maalla lapsille järjestettyjä huviajeluja ja rahapelejä.

Monet ovat sitä mieltä, että jumalanpalvelusmenotkin on suunniteltu rahankeräystä silmälläpitäen. Messusta ja avioliittoon vihkimisestä peritään maksu. Kun eräälle tunnetun kirkon papille pääkaupungissa, San Joséssa, maksetaan siitä, että hän pitää messun tiettynä aikana, niin hän usein järjestää toisen messun samaksi ajaksi saadakseen kaksinkertaisen maksun. Tietenkään hän ei kerro ’asiakkaille’, että messu pidetään kahdelle eri joukolle.

Eräänä päivänä hän sitten järjesti messun vainajalle ja häät samaksi tunniksi, siis kaksi täysin yhteensopimatonta uskonnollista toimitusta! Kuten voidaan kuvitella, seurauksena oli sekaannus. Asianomaiset ryhmät olivat vihaisia ja närkästyneitä. Kun papille soitettiin ja kysyttiin, miksi hän oli järjestänyt asiat tällä tavoin, hän sulki puhelimen. – La Nación, (San José), 14.10.1970.

Kirkon ristiriitaiset näkemykset sukupuolisuhteista ovat ehkä sittenkin aiheuttaneet eniten hämmennystä ja jakaumia sekä papiston että maallikkojen keskuudessa. Esimerkiksi katolilaisille on perinteen mukaan opetettu, että ensimmäinen synti oli Aadamin ja Eevan ensimmäinen seksuaalinen kokemus. Nyt kuitenkin edistysmieliset eli liberaalit katolilaiset käsittävät asian aivan eri tavalla. Sukupuolisuhteita ei enää pidetä syntinä, vaan hyödyllisinä. Ja jos niin on, ajattelee moni, miksi sitten kirkko kieltää pappeja menemästä naimisiin?

Tähän liittyy kysymys syntyvyyden säännöstelystä. Monet papit ja maallikot eivät täysin kannata paavin tätä koskevaa päätöstä, mutta eivät toisaalta halua suoraan sanoa hänen olevan väärässäkään. Niinpä erään papin puhe aiheesta ”Seksi ja uskonto” eräässä San Josén oppikoulussa johti kiinnostavaan keskusteluun.

Papilta kysyttiin: ”Mikä on kirkon kanta ehkäisyvälineisiin?”

Pappi vastasi lainaamalla kiertokirjeestä, missä paavi kielsi katolilaisilta keinotekoisten ehkäisyvälineitten käytön. Hän lisäsi kuitenkin, että tätä kiertokirjettä ei tule noudattaa liian tarkasti. ’Tämä on asia, joka on jätettävä yksilön omantunnon varaan’, hän selitti.

Eräs lääkäri kuulijoitten joukosta kysyi kuitenkin, miten papin vastaus saattoi olla sopusoinnussa sen katolisen kirkon opetuksen kanssa, jonka mukaan paavi on erehtymätön puhuessaan virkansa puolesta. Sitten lääkäri lainasi Matt. 23:4:n, missä kerrotaan, että fariseukset ’sitovat raskaita taakkoja ihmisten hartioille’, ja kysyi: ”Ettekö te kirkon johtajat tee syntiä nykyajan fariseuksina, isä?”

Silloin läsnäolijat, jotka olivat noin sataprosenttisesti katolilaisia, puhkesivat suosionosoituksiin.

Monetkaan katolilaiset eivät enää hyväksy kirkkonsa opetuksia, kuten The New York Times Encyclopedic Almanac 1970 toteaa sivulla 441: ”Selibaatti- ja muut kiistakysymykset, lyhyesti sanoen kysymys kirkon uudistamisesta, ovat melkein yhdessä yössä nousseet uskon tai pikemminkin ehkä epäuskon kysymykseksi perinteellisissä roomalaiskatolisissa piireissä.”

Seuraukset

Samalla kun hämmennys ja erimielisyys kirkossa syvenee, turmeltuu myös moraali. Costa Ricassa aviollinen uskottomuus on lisääntymässä. Ihmiset asentavat rautaristikoita ikkunoihinsa ja huolehtivat siitä, että joku on aina kotona murtojen estämiseksi. Ihmisiä kehotetaan varomaan kukkarojaan kirkoissakin.

Vihaiset ja närkästyneet nuoret ovat myös kohdelleet väkivaltaisesti kirkkorakennuksia ja pappeja. Escazún kirkossa riehuivat vandaalit toissa kesänä. Muutamaa yötä myöhemmin, 9. elokuuta 1970, eräs joukkio yritti salamurhata erään papin. Yksinäisellä tieosuudella he heittivät hänen autoaan suurilla kivillä. Ja huhtikuussa 1971 viitisenkymmentä nuorta valtasi kirkon kolmeksi päiväksi ”vastalauseeksi kirkon sortoa vastaan”, kuten he sanoivat.

On ilmeistä, että katolilaiset ovat kuohuksissaan siitä, riitä he näkevät kirkossaan tapahtuvan. Mutta mitä luulet Jumalan ajattelevan? Hänkin on närkästynyt uskonnollisiin järjestelmiin, jotka eivät ole palvelleet Häntä, ja Raamattu osoittaa, että hän hävittää ne pian. – Ilm. 18:4.