”Sinun sanasi on totuus”

Voivatko tietokoneet auttaa raamatunoppineita?

NYKYAIKANA tietokoneet ratkaisevat monia liike-elämän ja teollisuuden ongelmia? Voivatko ne ratkaista myös raamatunoppineiden ongelmia? Se riippuu ongelman luonteesta.

Kun 1950-luvun alussa Tarkistetun standardikäännöksen (Revised Standard Version) julkaisijat halusivat uuteen käännökseensä tyhjentävän konkordanssin, he valtuuttivat tri Ellisonin suorittamaan tehtävän. Koska hän käytti tietokonetta, tehtävä vei häneltä vain muutamia vuosia, pienen murto-osan niistä 30 vuodesta, mikä aika tri Strongilta meni englantilaisen Hyväksytyn käännöksen tyhjentävän konkordanssin valmistamiseen 1800-luvulla.

Mutta on eräitä, jotka eivät tyydy käyttämään tietokonetta vain sellaisissa tehtävissä, vaan haluaisivat käyttää sitä yrittääkseen todistaa tyylin perusteella, ketkä kirjoittivat mitkäkin Raamatun kirjat. Vuonna 1963 eräs skotlantilainen pappi väitti, että tietokone todisti apostoli Paavalin kirjoittaneen vain viisi niistä neljästätoista kirjasta, joita tavallisesti pidetään hänen kirjoittaminaan, ja että muut olivat kirjoittaneet loput.

Lisäksi hiljattain, vuoden 1969 syyskuussa eräs saksalainen oppinut sanoi Uuden testamentin tutkimuksen neljännessä kansainvälisessä kongressissa Oxfordissa Englannissa kyenneensä tietokoneen avulla huomaamaan, että evankeliumeissa olevat ”voi teitä” -kohdat oli osoitettu Jeesuksen vastustajille eikä hänen ystävilleen ja opetuslapsilleen. Hän kirjoitti myös kirjan, jossa hän väitti pystyvänsä kertomaan tietokoneen avulla, kuka kirjoitti mitäkin. Mitä sitten on sanottava näistä väitteistä?

Huomautettakoon ensiksikin, ettei tietokone ole tarpeen sen havaitsemiseksi, että Jeesuksen esittämät ”voi teitä” -kohdat eivät olleet osoitetut hänen ystävilleen ja opetuslapsilleen. Miten hän voisi puhua heille esimerkiksi seuraavin sanoin: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut”? – Matt. 23:13–33.

Ovatko sitten skotlantilaisen ja saksalaisen oppineen väitteet päteviä, kun he sanovat pystyvänsä tietokonetta käyttämällä tyylin perusteella osoittamaan, kuka mitäkin kirjoitti? Eivät. Miksi eivät? Syystä, jonka Yalen yliopiston kielitieteen professori tri S. M. Lamb sattuvasti esitti: ”Tietokone ei ole lainkaan älykäs; se on todella tyhmä, ja itse asiassa yksi sen suurista arvoista on sen sokea tyhmyys.” Hän nimitti tietokonetta pelkästään ”ohjeita noudattavaksi koneeksi”, joka ”on suunnattoman nopea ja tarkka, mutta siinä kaikki”.

Tietokoneen ”tyhmyyttä” valaisee sen kyvyttömyys kielen kääntämisessä. Mitä tapahtui, kun tietokoneelle annettiin tehtäväksi kääntää englannista venäjäksi: ”Aika lentää kuin nuoli”? Sen käännös kuului: ”Aika lentää niin kuin söisi nuolia.” Miksi? Koska sanoilla on usein enemmän kuin yksi merkitys tai merkitysvivahdus, eikä aina ole helppo löytää täsmällistä vastinetta toisilla kielillä. Lisäksi yhdellä sanalla saattaa olla eri merkitys eri maissa. Niinpä ”biljoona” Yhdysvalloissa ja Ranskassa on tuhat miljoonaa. Mutta esimerkiksi Suomessa, Englannissa ja Saksassa biljoona on miljoona miljoonaa. Tietokone ei pystyisi tekemään eroa näiden erimerkityksisten biljoona-sanojen välillä.

Samoin sananparret menettävät paljon tehostaan, jos ne käännetään kirjaimellisesti, eikä tietokone osaa muulla tavoin kääntää. Niinpä englanninkielinen sanonta ”yksi lintu kädessä vastaa kahta pensaassa” kuulostaa melko vaisulta, kun se käännetään kirjaimellisesti suomeksi. Suomalaiset sanovat: ”Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.”

Ja kun on kysymys kirjoittajan tunnistamisesta hänen tyylinsä perusteella, niin tietokoneella on samanlaisia ylipääsemättömiä esteitä. Tosin tietokone voi säästää aikaa luetteloidessaan lauseiden pituuksia, miten monta kertaa jokin sana esiintyy ja miten lauseet alkavat ja päättyvät. Tietokone ei voi kuitenkaan käsitellä sellaisia luonteenomaisia kirjallisia piirteitä kuin ”miten kirjailija muodostaa lauseensa, minne hän sijoittaa verbin, onko hänen substantiiveillaan merkityksellisiä tai vain koristeellisia määreitä, ja sijoittaako hän nämä määreet substantiivien eteen vai niiden jälkeen, . . . millaisia kielikuvia hän käyttää ja miten hän esittää niitä, miltä alueelta hän ottaa vertauksensa, käyttääkö hän tietolähteitä ja jos käyttää, niin missä määrin ja miten hän muokkaa ne uudelleen jne., jne.” – The Journal of Theological Studies, lokakuu 1970.

Mutta vaikka tietokoneella voitaisiin päätellä sellaiset tunnuspiirteet kuin lauseiden pituus ja tiettyjen sanojen esiintymistaajuus, niin tällä ei välttämättä olisi arvoa ratkaistaessa, kuka kirjoitti Raamatun kirjat. Miksi ei? Sen vuoksi, ettei Raamattua kirjoitettaessa käytetty välimerkkejä, eikä niitä ole vanhimmissa säilyneissä Raamatun käsikirjoituksissa.

Itse asiassa tri Ellison, joka käytti järkevällä tavalla tietokonetta konkordanssin valmistuksessa, paljasti Paavalin kirjoituksia epäilyksen alaiseksi saattaneen skotlantilaisen papin käyttämän menetelmän heikkouden. Hän osoitti sellaisen menetelmän mukaan näyttävän siltä, että kyseisen skotlantilaisen papin omat kirjoitukset olisivat useiden eri kirjailijoiden kirjoittamia. Pelkästään yhden hänen kirjoittamansa kirjoituksen eri osien tyyli vaihteli maltillisesta kiihkeään. Tri Ellison sanoi lisäksi pystyvänsä tietokonetta siten käyttämällä ’todistamaan’, että viisi kirjailijaa kirjoitti James Joycen teoksen Ulysses ja ettei yksikään näistä kirjoittanut hänen kirjaansa Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta.

Toinen tekstikritiikin asiantuntija Dom B. Fischer onkin sattuvasti sanonut, ettei pelkästään se, että tietokone on saanut valmiiksi jonkin työn, leimaa sen tuloksia tieteellisiksi tai sen johtopäätöksiä oikeiksi; sen enempää kuin se seikka, että jokin kirjoitus on kirjoituskoneella kirjoitettu, tekisi siitä arvovaltaisempaa kuin jos se olisi muste- tai lyijykynällä kirjoitettu. Se, mitä tietokoneesta tulee ulos, riippuu kokonaan siitä, mitä siihen on syötetty tai miten se on ohjelmoitu. Saattaa olla, että sillä on merkitystä tai ettei sillä ole lainkaan merkitystä sille, mitä joku yrittää todistaa. Tri Ellisonin mukaan yritys käyttää tietokonetta tekijän saamiseksi selville tyylin avulla ’oli perusteetonta ja sekä tietokoneiden että kirjailijatoiminnan väärinkäyttöä’ ja ilmeisesti tehtiin ”kuuluisuudenkipeydestä”.

Kun on kysymyksessä tietokoneiden käyttö Raamatun kirjojen kirjoittajien selville saamiseksi, tulee eteen vielä vaikeampi ongelma. Miten niin? Siksi, että Raamatun kirjat kirjoitettiin Jumalan henkeytyksen alaisena, ja kuka voi ratkaista, miten Jumalan pyhä henki saattaa vaikuttaa ihmiseen eri aikoina? Esimerkiksi apostoli Johanneksen kirjoitustyyli on Ilmestyskirjassa aivan erilainen kuin hänen evankeliumissaan tai kirjeissään. – 2. Piet. 1:21.

Lisäksi apostoli Paavalin kirjoittamina pidetyistä neljästätoista kirjeestä kolmessatoista hänet mainitaan kirjoittajaksi, 1–3 kertaa kussakin kirjeessä. Ilmeisesti pyrkiessään kieltämään Raamatun totuudellisuuden tuo skotlantilainen pappi ja muut, jotka ovat työskennelleet samassa tarkoituksessa, ovat turhaan yrittäneet tehdä sen tietokoneen avulla. Heidän tuloksensa leimaavat heidät erittäin epäviisaiksi. Seuraava ennustus pitää paikkansa: ”Viisaat saavat häpeän, . . . Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan – mitä heillä on viisautta?” – Jer. 8:9.