Vietnamin sota – mihin uskonto on johtanut?
TUHANNET nuoret katolilaiset, protestantit ja muiden uskontojen jäsenet ovat taistelleet Vietnamissa. Papit ovat suorittaneet uskonnollista palvelustaan aivan taistelutantereella oleville miehille. Oliko uskonnolla osansa ihmisten johtamisessa tähän sotaan?
Mikä on protestanttisten uskontojen kanta tähän selkkaukseen? Kirjassaan Vietnam and Armageddon jesuiitta Robert Drinan viittaa siihen ”protestanttisten teologien lähes yksimieliseen käsitykseen, että Vietnamin sotaa ei voida moraalisesti puolustaa”.2 Monet protestanttiset kirkkokunnat ovat äskettäin julkaisseet sodanvastaisia lausuntoja.
Myös juutalaiset uskonnolliset järjestöt ovat viime aikoina vastustaneet tätä sotaa. Joulukuussa 1971 eräs Washington Post -lehden otsikko kuului: ”KENSINGTON TEMPLESSÄ TEHTY PÄÄTÖS KEHOTTAA LOPETTAMAAN VIETNAMIN SODAN.” Päätöksessä kehotettiin presidentti Nixonia ’vetämään pois kaikki amerikkalaiset joukot Vietnamista, Laosista ja Kambodžasta’.3
Katolilaisten kanta
Entä mikä on roomalaiskatolilaisten kanta? Marraskuussa 1971 Yhdysvaltain piispat kokoontuivat kansalliseen kokoukseen, mistä New York Times -lehden etusivun otsikko ilmoitti: ”YHDYSVALTAIN KATOLISET PIISPAT VAATIVAT INDOKIINAN SODAN LOPETTAMISTA.”4 Piispojen hyväksymässä päätöslauselmassa viitattiin ”ihmiselämän ja moraalisten arvojen tuhoamiseen” ja sanottiin: ”Luja vakaumuksemme on sen tähden, että tämän sodan pikainen lopettaminen on ensiarvoisen tärkeä moraalinen välttämättömyys.”5
Detroitin apulaispiispa Thomas Gumbleton selitti päätöksen ”merkitsevän, että tuo sota on epäoikeudenmukainen”.6 Siksi, hän sanoi, kukaan, joka hyväksyy katolilaisten kannan, ”ei voi osallistua tähän sotaan”.7
Tällaisten todisteitten perusteella voisi päätellä, että uskonto on ollut johtamassa ihmiskuntaa pois sodasta. Mutta miksi sadattuhannet nuoret katolilaiset ja protestantit ovat taistelleet Vietnamissa vuosien mittaan? Ovatko he toimineet vastoin uskontonsa ohjausta?
Epäselvä ohjaus
Todellisuudessa uskonnon Vietnamin sodan vastustus ei ole ollut niin selväpiirteistä kuin edellä oleva näyttäisi osoittavan. Esimerkiksi New Orleansin arkkipiispa Philip Hannan sanoi kuuluvansa siihen ”huomattavan suureen määrään piispoja, jotka eivät täysin kannata” Yhdysvaltain piispojen äskettäin hyväksymää päätöstä.8 Katolilaiset voivat siis ymmärrettävästi olla hämmentyneitä saamastaan ohjauksesta!
Sama koskee protestanttisia uskontoja. Vuonna 1968 Amerikan luterilainen kirkko hyväksyi virallisessa kannanotossaan aseista kieltäytymisen erinäisistä omantunnonsyistä. Sen jälkeen luterilaiset ovat kuitenkin puhuneet myös Vietnamin sodan puolesta. Esimerkiksi luterilaisen Springfielder -julkaisun vuoden 1970 kevätnumerossa professori ja sotilaspappi Martin Scharlemann kirjoittaa:
”Me kuulemme sanottavan, että meidän tulee rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme. Se on tietenkin oikein. Kuka voisi väittää sitä vastaan, koska se on Herran sana? Mutta asiaan liittyy muutakin. . . . Suhteeni pohjoisvietnamilaiseen sotilaaseen ei ole mikään yhden suhde yhteen. Meidän välissämme on kaksi uskollisuuden vaatimusta: minun omaa maatani ja hänen omaansa kohtaan. Oma velvollisuuteni maatani kohtaan merkitsee minulle enemmän kuin huoleni hänen maastaan – ja tämä pitää paikkansa hänenkin puoleltaan. Mutta kun hän on haavoittunut ja apuni tarpeessa, niin silloin hänestä tulee jälleen lähimmäiseni Uuden testamentin etiikan mukaan. Yhden suhde yhteen astuu taas voimaan.”9
Tämä pappismies väittää siis, että uskollisuus maata kohtaan mitätöi Kristuksen käskyn rakastaa lähimmäistään. Kuinka hämmentävältä ihmisistä täytyykään tuntua, kun heidän kirkkonsa hyväksyy aseista kieltäytymisen omantunnonsyistä ja kuitenkin pappi rohkaisee taistelemaan sodassa!
Joku voi ajatella, että tuon luterilaisen papin näkemys on poikkeus tänä aikana ja että uskonto johtaa nyt ihmisiä pois sotimisesta. Mutta oliko esimerkiksi Vietnamissa näin 6–7 vuotta sitten?
Aikaisempi näkemys sodasta
Yli kuusi vuotta sitten kysyttiin roomalaiskatolisilta papeilta kautta Yhdysvaltain: Tulisiko Yhdysvaltain omaksua luja politiikka Vietnamin sodan voittamiseksi?
Papeista 2706 vastasi ’kyllä’, 371 ’ei’.10
Papit antoivat jatkuvasti täyden tukensa sotaponnisteluille sekä sanoin että teon. Niinpä eräs sanomalehti kertoi katolisesta papista ja kahdesta muusta pappismiehestä, jotka yrittivät ”saada brooklynilaisen opiskelijaryhmän vakuuttuneeksi siitä, että tappamisen kieltävä Raamatun käsky ei soveltunut Vietnamin sotaan”. Katolinen pappi Robert J. McNamara väitti: ”Meidän on pakko toimia siellä siten estääksemme harvainvallan.”11
Jotkut papit osallistuivat vielä aktiivisemmin sotaan. Life-lehti julkaisi eräästä papista suurikokoisen puolentoista sivun kuvan, jossa oli lihavalla painettu teksti: ”Urhoollinen pappi käy omaa sotaansa.” Kirjoituksessa sanottiin: ”Sodan keskellä tämä kypäräpäinen, kivääriä kantava hahmo on outo ja rohkaiseva ilmestys – katolinen pappi, joka käy omaa yksityistä sotaansa Vietkongia vastaan.”12
Miksi papit kannattivat melkein yksimielisesti Yhdysvaltain ponnisteluja voiton saavuttamiseksi Vietnamissa? Epäilemättä siihen vaikutti voimakkaasti heidän piispojensa antama johto. Marraskuussa 1966 Yhdysvaltain piispat sanoivat virallisessa julkilausumassa: ”On järkevää päätellä, että läsnäolomme Vietnamissa on oikeudenmukainen. . . . Kiitämme armeijamme miesten rohkeutta ja ilmaisemme heille kiitollisuudenvelkamme. . . . me voimme tunnollisesti kannattaa maamme asemaa nykyisissä olosuhteissa.”13
Jotkut piispat puhuivat melkein kuin kyseessä olisi ollut pyhä ristiretki. Edesmennyt kardinaali Francis Spellman sanoi Yhdysvaltain joukkojen olevan ”Kristuksen sotilaita”14, jotka taistelivat sivistyksen puolesta, ja että ”vain voitto voitaisiin hyväksyä”.15 Henkilöille, jotka epäilivät Yhdysvaltain asian oikeutusta, Spellman vastasi: ”Minun maani, olipa se oikeassa tai väärässä.”16
Spellmanin esittämästä ”voiton” vaatimuksesta George R. Davis, erään Washingtonissa (D. C.) sijaitsevan kirkon (National City Christian Church) pappi, sanoi: ”Olen samaa mieltä.”17 Muut protestanttiset papit ilmaisivat eri tavoin kannattavansa sitä.
Robert Mummey, kristillisen tieteen pappi, puolusti sotaa puhuessaan eräälle yliopisto-opiskelijoiden ryhmälle: ”Tappaminen täytyy suorittaa puhtain sydämin, muussa tapauksessa tappo on moraaliton. Jos sotilaitamme olisi opetettu vihaamaan vihollista, silloin hänen surmaamisensa olisi moraaliton teko.”18
Papit osoittivat hyväksyvänsä sodan myös kunnioittamalla taistelussa kaatuneita. Martin Haerther, luterilainen pappi Des Moinesista Iowasta, sanoi eräissä hautajaisissa: ”Kun sotilas kaatuu täyttäessään velvollisuuttaan oikeudenmukaisessa sodassa [Vietnamissa], niin kyseessä ei ole ainoastaan kunniakas kuolema maan palveluksessa, vaan hänen loppunsa on autuas . . .Olen varma siitä, että enkelit olivat paikan päällä viedäkseen hänen sielunsa taivaaseen, missä hän nyt nauttii rauhasta.”19
Mihin uskonto on johtanut
On ilmeistä, että Vietnamin sodan alkuvaiheessa Yhdysvaltain kirkot kannattivat tuota sotaa. Ja mihin se johti?
Ensinnäkin se johti siihen, että saman uskonnon jäsenet tappoivat toisiaan taistelukentällä. Pohjois-Vietnamissa on esimerkiksi arviolta miljoona katolilaista. Minkä asenteen siellä olevat papit omaksuivat? New York Times -lehti kertoi: ”Antonius Padovalaisen kirkon pastori Hanoista, Joseph Nguyen Van Que, . . . sanoi siunaavansa tapansa mukaan nuoria katolilaisia, jotka liittyivät [Pohjois-Vietnamin] armeijaan.”20 Saman uskonnon jäsenet ovat näin ollen tappaneet toisiaan Vietnamin taistelukentillä, ja lisäksi papiston siunaamina!
Mutta, kuten olemme aikaisemmin todenneet, muutos tapahtui äskettäin. Niinpä uskonnot julkaisivat yhteisen ”kutsun katumukseen ja toimintaan”, missä kehotettiin lopettamaan sota.21
Mutta miksi uskonnolliset johtajat muuttivat näkemystään? Vastaus tähän kysymykseen auttaa paljastamaan, mikä usein ratkaisee uskontojen omaksuman asenteen ja siis sen, mihin uskonto johtaa ihmiskuntaa.
[Kuva s. 6]
Jotkut papit ottivat aktiivisesti osaa sotaan, kuten tämä, jonka kuva oli ”Life”-lehdessä
[Kuva s. 7]
Puhuessaan Vietnamin sodasta kardinaali Spellman sanoi, että Yhdysvaltojen joukot olivat ”Kristuksen sotilaita”