Matkalla seikkailuun

MAANANTAINA 14. elokuuta viime vuonna kaksi arabityttöä tuomittiin Sarafandissa Israelissa elinkautiseen vankeuteen osallisuudesta erään belgialaisen vuorolentokoneen kaappaamiseen ja pakottamiseen laskeutumaan Lyddan (Lodin) lentokentälle Israeliin. Yksi tuomareista oli kannattanut kuolemantuomiota.

Kolme kuukautta aikaisemmin, 9. toukokuuta, kun uutinen lentokonekaappauksesta levisi kaikkialle maailmaan, radioasemat selostivat Lyddassa kehkeytyvän jännittävän näytelmän tapahtumia. Me kuuntelimme.

Millaiselta tuntuu tietää, että on itse aikeissa laskeutua samalle lentokentälle myöhemmin samana päivänä? Matkaseurueemme jäsenet olivat tosi hermostuneita! Muutaman minuutin kuluttua meidän oli määrä astua British European Airlines -lentoyhtiön DC-9-koneeseen ja nousta Lontoon kansainväliseltä lentokentältä määränpäänä Israel. Mitä tapahtuisi, kun pääsisimme perille? Olimme ihmeissämme.

Musta syyskuu -nimisen palestiinalaisen sissijärjestön neljä jäsentä oli kaapannut Sabena-yhtiön Boeing 707 -koneen ja uhannut räjäyttää sen, niin että kaikki koneessa olevat kuolisivat, ellei sataa arabisissiterroristia vapauteta.

Uutiset kertoivat, että lentokoneessa oli mukana muovipommeja ja että kaappaajilla oli käsikranaatit. Jännitys kohosi, kun Israelin sotavoimien esikuntapäällikön kenraaliluutnantti David Elazarin ja arabien väliset neuvottelut jatkuivat yötä myöten.

Koneemme saapuisi vasta seitsemän tuntia myöhemmin. Varmasti siihen mennessä – yritimme vakuuttaa itsellemme – ongelma olisi ratkaistu.

Lontoon lentokentän turvallisuustoimet eivät olleet omiaan hälventämään pelkoamme. Matkustajat tarkastettiin röntgensäteillä, ennen kuin he nousivat koneeseen. Kaikki tutkittiin tarkoin – matkatavarat, kukkarot, jopa huulipuikot avattiin. Vasta sitten matkustajat päästettiin koneeseen.

Matkustajat läpileikkaus Israelin väestöstä

Miten kirjava joukko me olimmekaan! Vastakohdat olivat huomattavat! Kun kone kiisi kiitorataa yli 240 kilometrin tuntinopeudella, katseli yhdellä sen uusista, mukavista istuimista auringon paahtama, liehuvakaapuinen patriarkka ikkunastaan ulos. Kaksirivisellä punoksella kiinnitetty valkoinen pääliina kehysti hänen syväjuonteisia kasvojaan. Matkustaja muutti jalkojensa asentoa ja paljon käytetyt nahkanyöriset sandaalit tulivat näkyviin. Tänä ääntä nopeampien koneiden aikakautena vaikutti siltä, kuin hän olisi astunut luoksemme menneisyydestä. Raamatun patriarkka Aabraham oli saattanut olla pukeutunut samalla lailla, kun Jehova lupasi hänelle, että hänen siemenensä perisi Pyhän maan.

Kiireinen lentoemäntämme oli luultavasti täysin tietämätön siitä epäsuhtaisesta näkymästä, jonka hän loi ohjatessaan kaksi naista tämän matkustajan vieressä oleville istuimille. Nämä räikeänvärisiin, kuviollisiin housupukuihin pukeutuneet amerikanjuutalaiset olivat matkalla Israeliin. Heidän riippuvat rannerenkaansa kalisivat samassa tahdissa eleiden kanssa, jotka myötäilivät heidän vilkasta keskusteluaan. Lisäksi korkeat poskipäät, kyömynenä, punertavat hiukset ja ylväs ryhti olivat heidän kauneutensa merkkeinä.

Ja sitten olivat lapset. Eräs isä temppuili kolmen tummasilmäisen pörröpään kanssa siirtäen heitä polvelta polvelle pitkän lennon aikana, mutta hänen ärtymyksensä oli ilmeinen. Hän oli epätäydellinen ihminen, jolta puuttui Jeesuksen ilmaisema kärsivällisyys tämän nostaessa pieniä lapsia käsivarsilleen, ei ärsyyntyneenä vaan siunatakseen heitä. – Mark. 10:16.

Siirtolaisia, turisteja, arabeja, opiskelijoita, pappeja – matkaseurueemme oli pieni läpileikkaus Israelin sekalaisesta väestöstä, joka koostuu huomattavan erilaiset menneisyydet omaavista vähemmistöistä.

Miksi Israel vetää puoleensa?

Mikä on se kynttilä, joka vetää ihmisiä kaikkialta maailmasta tähän maahan kuin yöperhosia? Se ei varmastikaan voi olla rauhan etsintä, sillä Israel ei ole rauhaisa maa. Se hoippuu vaarallisesti sodan partaalla, ja sen ympäröivät suuressa määrin vihollismaat, jotka ovat vannoneet tuhoavansa sen. Israelin lampaat viedään yhä lepäämään vihreille niityille ja johdatetaan virkistävien vesien luo, kuten nekin lampaat, joita psalmista Daavid kuvaili, mutta nykyään paimen kantaa kivääriä olallaan.

Raamatullisina aikoina Jehova käski Moosesta lähettämään vakoilijoita tutkimaan maata, ennen kuin Israelin lapset ottivat sen omakseen. Vakoilijat löysivät hyvin hedelmällisen maan. Heidän ei tarvinnut kuitenkaan kuljettaa konepistooleja mukanaan. Kun nykyään paalitetaan heinää ja kun maa antaa jälleen satonsa, työtä valvovat armeijan haalistuneisiin työpukuihin pukeutuneet tytöt, jotka kantavat aseita. Lähes jokainen mies tai nainen suorittaa sotapalvelusta. Jopa ortodoksijuutalaisten perheiden naiset, joille suodaan automaattisesti vapautus, päättävät usein, että heidän velvollisuutensa on liittyä maataan puolustaviin joukkoihin.

Tässä maassa on kaikkialla merkkejä, jotka muistuttavat sodasta. Galileanmeren rannalla, jossa Jeesus saarnasi: ”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman”, traktorit on panssaroitu ja lapset leikkivät lähellä väestönsuojia. Vanhemmat ovat kehottaneet heitä kuuntelemaan tarkasti, milloin sireenit hälyttävät vaarasta.

Autuuksien vuorella, jossa on akustiikaltaan niin loistava luonnon amfiteatteri, että tuhannet ovat voineet kuulla vuorisaarnan, on jäljellä piikkilankaesteitä, sodan synkkiä muistoja. Alueella on ollut suhteellisen rauhallista vasta vuodesta 1967 lähtien, jolloin israelilaiset voittivat arabit kuuden päivän sodassa. Sitä ennen tykit ja kranaatinheittimet olivat yhdeksäntoista vuoden ajan tulittaneet asukkaita kukkuloilta.

Teillä, jotka kulkevat läheltä Syyrian rajaa, maisemaa täplittävät pienet punaiset kolmiot, jotka varoittavat siellä mahdollisesti väijyvästä vaarasta. Ne ja siellä täällä olevat nurin kaatuneet panssarivaunut ovat todisteena poliittisesta vihasta ja pelottelusta.

Senkaltaiset tunteet olivat taustana kaappaukselle, jota parhaillaan yritettiin Lyddan lentokentällä. Kansainvälisen Punaisen Ristin virkailijat olivat myös tulleet paikalle ja yrittivät epätoivoisesti neuvottelemalla päästä sopimukseen. Kaappaajat, kaksi miestä ja kaksi nuorta naista, alkoivat tulla kärsimättömiksi. Sabenan suihkukoneessa olevan 97 matkustajan henki oli kysymyksessä. Israelin viranomaiset kieltäytyivät kuitenkin koko välikohtauksen ajan myöntymästä vaatimuksiin. He olivat päättäneet osoittaa, että valtio ei suvaitsisi ilmarosvoutta ja kiristystä keinona saada vapautetuiksi vangittuja sissejä. Tilanne oli kriittinen. Entä jos terroristit räjäyttäisivät koneen ja tuhoaisivat kiitoradan, jolle meidän oli määrä laskeutua?

Ne tuhannet turistit, jotka käyvät Israelissa joka vuosi, eivät todellakaan hakeudu jännityksestä vapaaseen maahan. Pikemminkin he toivovat saavansa astua ajassa taaksepäin, hankkivansa syvemmän ymmärryksen ja vahvistavansa uskoaan palaamalla maahan, jossa muinaiset uskonnolliset näytelmät tapahtuivat. Tässä suhteessa Pyhä maa täyttää lupauksensa, sillä se on ollut maailman kolmen huomattavan uskonnon, juutalaisuuden, kristillisyyden ja muhamettilaisuuden, kehityksen polttopiste. Vaalitut vertauskuvat ja rakennukset ovat täällä sekaisin toinen toisensa lomassa.

Menneisyyden tapahtumat heräävät henkiin

Kristitylle maa on aarreaitta. Siellä on kummuille rakennettu kaupunki Nasaret, Jeesuksen poikaiän koti. Maasto tuo mieleen tapauksen, jolloin Jeesuksen palatessa tänne saarnaamaan asukkaat, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että hän oli vain Joosefin poika, vihastuivat hänen sanoistaan ja ”veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas”. (Luuk. 4:29) Markkinapaikalla ihmiset ja aasit kulkevat yhä yhdessä kapeita katuja niin kuin Jeesuksen päivinäkin. Käsityöläiset harjoittavat yhä muinaisia ammatteja. Seppä muotoilee viikatteen käsin. Kaivo, josta Maria on saattanut käydä noutamassa vettä, on suosittu vetonaula.

Raamattu tulee todellakin eläväksi, kun seisoo Taaborin vuorella ja kuvittelee mielessään, miten Baarak laskeutuu 10000 miestä takanaan kukistamaan Siiseran sotajoukot, sen jälkeen kun Jehova oli saattanut vihollisjoukot sekasortoon. Gilboan vuori, joka on Kiisonin puron ja Jordanin laakson välissä, muistuttaa siitä, että täällä Saul ja kolme hänen pojistaan surmattiin. Ja paikka, jossa ennen sijaitsi Nainin pieni kylä, tuo mieleen yksinäisen lesken onnellisuuden, kun Jeesus herätti hänen ainoan poikansa kuolleista.

Pääkaupungissa Jerusalemissa ja sen ympäristössä vierailija voi muutamassa minuutissa kulkea historian läpi tuhansia vuosia. Täällä ovat Öljymäki, Getsemane, Siionin vuori ja Golgata. Täällä on juutalaisten kuuluisa valitusmuuri samoin kuin paikka, josta Herodes hallitsi. Ja täällä Kristus itki kaupunkia: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” – Matt. 23:37, 38.

Ja Jerusalem todella tuhottiin. Sen jälkeen monet juutalaiset etsivät turvaa Safadista, kaupungista, joka rakennettiin tuhon jälkeen. Tähän kaupunkiin johtavat tiet ovat nykyään maalauksellisia, koska siellä voi nähdä haikaroita, yli metrin korkuisia komeasiipisiä lintuja, jotka lentävät Palestiinan kautta talvehtimispaikkaansa Afrikkaan.

Täällä Israelissa tutkija voi seurata Jeesuksen polkuja, tutkia nykyaikaisen valtion asukkaiden itämaisia piirteitä, nähdä perinteelliset vaatteet, joita juutalaiset ovat pitäneet vuosisatoja, ja kuulla puhuttavan kreikkaa, arabiaa ja hepreaa, samalla kun menneisyyden tapahtumat virkoavat eloon. Liike, elämä ja väri yhdistyvät kirjoitettuun Sanaan. Tänä kyynisyyden ja epäilyksen aikakautena syntyy kunnioituksen tunne, palvonnan tarve vahvistuu.

Goethen sanat soveltuvat todella erityisen hyvin Israelin historialliseen tilaan: ”Jos haluat ymmärtää runoilijaa, käy hänen maassaan.” Tämän tähden me tulimme.

Saavumme Lyddaan

Koneemme kaarteli kiitoradan yllä yli puolen tunnin ajan. Lentokenttä oli täynnä toimintaa, emmekä voineet laskeutua. Sitten tilanne laukesi – mikä helpotus! Laskeuduimme. Sabenan suihkukone oli armeijan kuorma-autojen ympäröimä.

Israelilaiset sotilaat olivat naamioituneet lentokonemekaanikoiksi ja vallanneet lentokoneen. Hyökkäyksessä molemmat arabimiehet olivat saaneet surmansa, toinen kaappaajatytöistä oli loukkaantunut ja toinenkin oli saatu vangiksi. Matkustajat hyppäsivät, kiipesivät ja liukuivat koneesta. Israelin viranomaiset, jotka eivät olleet antaneet periksi, koska he pelkäsivät, että sissien vaatimuksiin myöntyminen olisi kannustanut uusiin kiristysyrityksiin, selvisivät voittoisina. Kahta kaappaajatyttöä odotti nyt elinkautinen vankeus.

Odottaessamme taksia kadun reunassa, ambulanssit ajoivat ulvoen ohi. Vaikutti siltä kuin puolet Israelin väestöstä olisi ollut lentoasemalla katsomassa näytelmää. Heidän joukossaan oli Moshe Dayan.

Jännitys, huojennus – sekavien tunteiden vallassa lähdimme kohti Haifaa. Välikohtaus oli ohi, mutta tilaisuus käydä paikoilla, jotka liittyivät patriarkkojen ja kristillisyyden perustajien elämään, todellinen seikkailu, oli vasta alkamassa. – Lähetetty.