Mitä on rikollisuuskriisin takana?

TAVALLISESTI ajatellaan, että rikoksien suorittajat ovat väkivaltaisia ”rikollisia”. On totta, että paatuneet rikolliset suorittavat osan rikoksista. Mutta rikollisuuden ongelma on paljon suurempi.

Poliisikomissaari P. V. Murphy New Yorkin kaupungista sanoo: ”Rikollisuus on nivoutunut yhteiskuntamme rakenteeseen.” Yhdysvaltain entinen oikeusministeri R. Clark toteaa: ”Rikollisuus ei kuvasta vain niiden säälittävien yksilöitten luonnetta, jotka suorittavat rikoksia. Se kuvastaa koko yhteiskunnan luonnetta.”

Nämä miehet sanovat toisten tavoin, että koko järjestelmä on rikollisuuden hallitsema. Mutta miksi voidaan sanoa, että rikollisuus on ’nivoutunut yhteiskunnan rakenteeseen’? Katsokaamme.

Slummit ja huumeet

Huomattavimpia lankoja yhteiskuntaan nivoutuneessa rikollisuudessa on keskikaupungin slummi. Valtavien kaupunkialueitten kasvaessa miljoonat köyhät ihmiset on työnnetty rottia kuhiseviin ”gettoihin”. Usein heiltä puuttuvat perusmukavuudetkin, kuten vesi ja lämmitys. Tietämättömyys, sairaudet ja rikokset ovat aina menestyneet siellä.

Mutta viime vuosikymmeninä televisio on saanut gettojen asukkaat tietoisemmiksi ”ulkomaailman” vauraudesta. Ammattitaidottomat köyhät ihmiset eivät saa osaansa tuosta hyvinvoinnista. Rikollisuus lisääntyy, kun monet heistä tulevat pettyneiksi ja paatuvat. He alkavat käyttää huumeita. Suuri osa nykyisestä rikollisuudesta kytkeytyy huumeisiin, koska tottumustaan ylläpitääkseen niiden käyttäjä saattaa tarvita 200 markkaa päivässä. Hän saa rahat hyökkäämällä ihmisten kimppuun tai varastamalla ja myymällä kauppatavaroita, jotka ovat monin verroin arvokkaampia. Ihmiset, joilla on rahaa, ovat turvallisuutensa tähden muuttaneet pois rikollisuuden vitsaamista kaupungeista esikaupunkialueille. Huumeitten käyttäjät seuraavat rahaa, minkä vuoksi rikollisuus ja huumeet leviävät esikaupunkeihin.

Kaikkea rikollisuutta ei voida kuitenkaan panna köyhyyden ja huumeitten tiliin.

Epäoikeudenmukaisuutta ja ulkokultaisuutta

Hyvinvoivat ja jopa varakkaat nuoret ovat nähneet, miten epäoikeudenmukaisesti yhteiskunnan kovaosaisia kohdellaan. He ovat nostattaneet levottomuuksia ja ryhtyneet kumoukselliseen toimintaan toivoen saavansa ”kansalaisoikeudet” kaikille. Sen, miten tämä liikehdintä on vaikuttanut rikollisuuteen, osoittaa E. Smith New York Times Magazine -lehdessä:

”Oli niitä, jotka varoittivat meitä kymmenen vuotta sitten, että kun me katsoimme kansalaisoikeuksien kannattajien lainrikkomista sormien läpi, miten arvokas heidän asiansa sitten olikin ja miten epäoikeudenmukaisia lait sitten olivatkin, niin me loimme ilmapiiriä, jossa toiset saattoivat sanoa: ’He selviävät siitä rangaistuksetta, miksi emme mekin selviäisi?’”

Tämä kirjoittaja sanoo, että tämänkaltainen lainrikkominen on edistänyt rikollisuuden kietoutumista yhteiskuntaan. Mutta nykyajan elämään pettymiseen on muitakin syitä, jotka lietsovat rikollisuutta.

Poliittiset kansat ovat käyneet tällä vuosisadalla sotia, joissa ne ovat umpimähkään pommittaneet, silponeet ja surmanneet tuhansia viattomia uhreja. Papit siunaavat tappoaseet ja niitä käyttävät sotilaat. Monista ihmisistä – erityisesti nuorista – on mahdotonta jättää huomioon ottamatta näitä ulkokultaisia poliittisia ja uskonnollisia ”rikoksia”. Niinpä he ovat piittaamatta valtion laeista. Raamatun moraalia, jota papit väärin edustavat, halveksitaan.

Myös liike-elämä leimataan usein ”rikolliseksi”. Amerikkalaisten kuluttajajärjestöjen edustajat kertovat, että markkinoilla on pilaantuneita ruokatarvikkeita ja että yritykset ovat kieltäytyneet asentamasta turvallisuuslaitteita. Eräs kuluttajansuojan asiantuntija kirjoittaa teoksessa America, Inc.: ”Lain mukaan on paljon helpompi tuomita puhelinautomaatin ryöstäjä viideksi vuodeksi kuin tuomita hinnoittelupäällikkö miljardin dollarin kavalluksesta kuudeksi viikoksi.”

Mainitun julkaisun tekijät M. Mintz ja J. S. Cohen tarkastelevat joitakin näistä ilmeisistä epäjohdonmukaisuuksista ja kysyvät:

”Onko epäilystäkään siitä, että vieraantumisen ja levottomuuden syitä ovat mm. monenlaiset oikeuden mittapuut, yhdet ’ruumiillisen’ ja yhdet ’henkisen’ työn tekijöille, yhdet pitkätukkaisille nuorille ja vielä yhdet yrityksille?”

Suuryhtiöitten harjoittamasta rikollisuudesta on todellakin tullut toisille rikollisiin toimiin osallistumisen puolustus, ja näin rikollisuus nivoutuu entistä lujemmin yhteiskuntaan. Nuori nainen, joka varasti eräitten juhlien aikana vartioimattomista käsilaukuista ja takkien taskuista, järkeili: ’Minun näpistelyni oli naurisvarkautta verrattuna tavalliseen kavaltajaan Mafiasta ja suuryhtiöistä puhumattakaan.’

Ihmiset, jotka ajattelevat tällä tavalla, eivät varasta ainoastaan rahapulan tähden. Sen sijaan he ajattelevat usein, että ”järjestelmältä” varastaminen on oikein ja jopa välttämätöntä! Vankeustuomion pelko ei välttämättä muuta heidän menettelyään. Saturday Review -lehden eräässä kirjoituksessa mainittiin: ”Rangaistus ei ole pelote yhteiskunnassa, jota suuri osa sen jäsenistä pitää pohjimmiltaan ja tahallisesti epäoikeudenmukaisena.”

Monet nykyistä kaupallista järjestelmää vastaan suunnatuista valituksista ovat epäilemättä oikeaan osuvia. Mutta onko se ainoa todellinen syy, miksi ”vastakulttuurin” kannattajat tekevät rikoksia? Ei. Täytyy olla muita, syvempiä syitä. Miten tiedämme sen?

Jos ”järjestelmä” on ainoa syypää heidän varasteluunsa ja moraalittomuuteensa, niin miksi he varastavat toisiltaan? Kun yipeillea avattiin kolme uutta ”Free Store” -myymälää New Yorkin alisessa East Sidessa, kaikki, jopa myyntipöydät ja ikkunaruudut, varastettiin! Mielenosoittajat, jotka ovat kokoontuneet yhteen mielenosoituksia varten, ilmoittavat menettäneensä makuupusseja, istumatyynyjä ja jopa telttoja. Ketkä veivät ne? Ilmeisesti toiset mielenosoittajat!

Kun eräs huomattava ”vastakulttuurin” puolestapuhuja oli äskettäin oikeuden edessä Chicagossa, joku murtautui hänen New Yorkissa sijaitsevaan asuntoonsa ja varasti väritelevision. Oliko se oikein? ”Se oli rosvoilua”, hän sanoi. Harvardin yliopiston sosiologi S. M. Lipset toteaa aivan oikein: ”Varastaminen on varastamista, vaikka sitä kutsuttaisiinkin vallankumoukseksi.”

Lisäksi vakavia rikoksia puolustellaan sillä, että ”järjestelmä” on niin laaja. Tarkastelehan erään newjerseyläisen autovarkaan logiikkaa:

”Minä teen pelkästään hyvää kaikille. Ensinnäkin luon työtilaisuuksia. Palkkaan miehiä hankkimaan autot, muuttamaan niiden numerot, maalaamaan ne, tekemään niille paperit, ehkä ajamaan ne pois osavaltiosta, etsimään asiakkaita. Se edistää talouselämää. Sitten autan työläisiä saamaan sellaista, mihin heillä ei muuten olisi koskaan varaa. Joku kaveri haluaa Cadillacin, mutta hänellä ei ole siihen varaa; hänen vaimonsa haluaa sellaisen mutta tietää, ettei miehellä ole siihen varaa. Niinpä minä hankin tälle kaverille mukavan auton hinnalla, jonka hän voi maksaa; hän säästää ehkä jopa 2000 dollaria. Nyt hän on onnellinen. Mutta samoin on se kaveri, joka menetti autonsa. Hän saa vakuutusyhtiöltä mukavan uuden Cadillacin – ilman lommoja ja naarmuja, jotka meidän täytyi poistaa. Cadillac-yhtiökin on onnellinen, koska se myy jälleen yhden Cadillacin.

”Ainoa, joka ei ole kovin mielissään, on vakuutusyhtiö. Mutta se on niin suuri, että kukaan ei välitä menetyksestä henkilökohtaisesti. Tätä vartenhan se joka tapauksessa on varannut rahoja. Tässä minä siis olen, koulunkäymätön kaveri. Olen pannut molemmat lapseni yliopistoon, antanut perheelleni hyvän kodin, tehnyt toiset onnellisiksi. Sanokaahan nyt, ketä minä oikeastaan vahingoitan?”

Mutta on toisiakin seikkoja, jotka usein mainitaan.

Valmennettuja väkivaltaan

Vaikkakaan se, että monissa paikoissa nykyistä maailmaa voi helposti hankkia aseita, ei aiheuta rikollisuutta, se kuitenkin osaltaan edistää sitä. Jotkut käsiaseet, kuten niin kutsutut ”lauantai-illan erikoiset”, maksavat Yhdysvalloissa uutena 15 dollaria (59 markkaa). Poliisin arvion mukaan yksistään Detroitissa Michiganissa on puoli miljoonaa käsiasetta. Jotkut ovat väittäneet, että ihmiset tappelisivat ilman pyssyjäkin. Detroitilainen ylikonstaapeli F. Williams myöntää sen pitävän paikkansa, mutta lisää: ”Toinen saattaisi saada huulensa turvoksiin, mutta hän olisi silti hengissä.”

Lisäksi täytyy muistaa, että nykyajan yhteiskunnassa kaikkialla maailmassa on tuhansia nuoria miehiä, jotka ovat olleet sotilaita ja joiden elämänkatsomukseen aseitten käyttö on iskostunut. Rikoksiin ja rikollisiin liitetään televisiossa romantiikan hohdetta. Viime vuosina Israelissa tapahtuneen väkivaltarikosten valtavan lisääntymisen syyksi esitetään ”amerikkalaisten rikoselokuvien jatkuva vyöryminen [israelilaisten] olohuoneisiin”.

Rikollisten käsitteleminen

On paradoksaalista, että juuri niitä laitoksia, joiden tehtävänä on taistella rikollisuutta vastaan, syytetään usein osaltaan sen lisääntymisestä. Esimerkiksi oikeusistuimia syytetään rikollisten ”hemmottelemisesta”. Mutta oikeusistuimia vaivaa henkilökunnan puute. Oikeusistuimet eivät laadi lakeja, vaan pelkästään tuomitsevat lakiasäätävien elinten tekemien lakien mukaan.

Tuomarit viittaavat vankilajärjestelmien epäonnistumiseen kutsuen niitä ”pyöröoviksi”. Ensikertainen rikollinen menee vankilaan, oppii raakoja menettelytapoja ja vankilasta päästyään suorittaa entistä sadistisemman rikoksen. Washingtonilainen (D.C.) tuomari C. W. Halleck toteaa: ”Pannessamme ihmisiä vankilaan teemme heistä vain pahempia kuin he olivat ennen sinne menemistään. . . . kukaan järkevä tuomari ei voi mitenkään uskoa, että pitkät vankeustuomiot pystyvät ensinkään lopettamaan rikollisuutta . . . Oikeudenkäynti on vain yksi pieni osa koko kuvasta.”

Mutta toiset kysyvät: ’Miksei poliisi käy ankarammin rikollisten kimppuun?’ Poliisinkin valtuudet ovat rajalliset. Esimerkiksi Yhdysvaltain perustuslain neljäs lainmuutos kieltää poliisia suorittamasta asiaankuulumattomia kotitarkastuksia ja vangitsemisia. Jos asuisit Yhdysvalloissa, haluaisitko tuon lain poistettavaksi, niin että poliisi voisi tunkeutua kotiisi milloin vain haluaisi? Asiain nykytilassa oikeusistuimet ja vankilat eivät pysty käsittelemään kaikkia rikollisia, jotka poliisi luovuttaa niille. Miten ne sitten pystyisivät suoriutumaan työtaakastaan, jos ’käytäisiin ankarammin rikollisten kimppuun’?

Muillakin toimilla kuin rikollisten ottamisella kiinni on tärkeä sija poliisin työkentässä: poliisi etsii kadonneita lapsia, palauttaa varastettua omaisuutta, antaa hätätilanteissa ensiapua jne.; on käsiteltävä naapureitten välisiä kiistoja, juopuneita ja liikennerikkomuksia.

Taloudellisen tilanteen muutoksetkin ovat vaikuttaneet kaikkiin ammatteihin, myös poliisin työhön. 1930-luvulla New Yorkin kaupungissa oli 17000 poliisia – nyt heitä on yli 30000. Suuri lisäyskö? Ei! Lyhyemmän työviikon, pitempien lomien ja ylityökorvausvaatimusten tähden nykyään tarvitaan viisi miestä tekemään sama työmäärä, jonka kolme tai neljä miestä teki 1930-luvulla. New Yorkin poliisipäällikkö V. Rohe sanoo tilanteesta: ”Poliiseja ei ole kaduilla nykyään enempää kuin heitä oli silloin, huolimatta siitä, että yhteiskunta on tullut monimutkaisemmaksi.”

Rikollisuus on todellakin niin ’nivoutunut yhteiskunnan rakenteeseen’, että poliisin, tuomioistuinten ja vankiloitten on mahdotonta tehdä enempää; kukin niistä ”on vain yksi pieni osa koko kuvasta”.

Yksilön näyttelemä osa

Kukin tähän asti käsittelemämme seikka auttaa meitä ymmärtämään, miksi rikollisuus lisääntyy. Se on suuressa määrin luontaista koko järjestelmälle, ’nivoutunut yhteiskuntaan’. Mutta on pidettävä mielessä, että loppujen lopuksi yksilöt tekevät rikoksia.

Ongelma on toisin sanoen suuressa määrin moraalinen. Juutalainen filosofi Will Herberg huomautti joitakin aikoja sitten:

”Aikamme moraalinen kriisi ei perustu lähinnä hyväksyttyjen moraaliperiaatteitten rikkomiseen – milloin ihmiset eivät olisi siihen syyllistyneet? – vaan noiden moraaliperiaatteiden suoranaiseen hylkäämiseen.”

Rikollisuus kuuluu osana ’moraaliperiaatteitten hylkäämisen’ seurauksiin.

Kuka poliisimies, mikä oikeusistuin tai lakiasäätävä elin voi täysin estää ihmistä tekemästä väärin, jos tämä todella haluaa tehdä väärin? Kirja Crime in America (Rikollisuus Amerikassa) huomauttaa: ”Pankkiirit harvoin ryöstävät pankkeja. . . . Köyhät eivät määrää hintoja. . . . Mutta niiden keskuudessa, jotka kykenevät tekemään rikoksia, jokainen löytää oman tapansa.”

Sen, että ”jokainen löytää oman tapansa”, osoitti selvästi myös FBI:n virkaatekevä johtaja P. Gray:

”Viranhaltijat, jotka toisinaan sovittelevat periaatteissa tai pettävät yhteiskunnan luottamuksen ottamalla vastaan lahjoja ja suosionosoituksia, sekä liikemiehet, jotka suurentelevat menojaan ja sievistävät veroilmoituksiaan, järkyttyisivät, jos joku sanoisi heille, etteivät he ole vastuullisia ja lainkuuliaisia kansalaisia. . . .

”Työmies, joka suosii sulkemisajan jälkeen toimivia baareja ja paikallisia vedonlyönnin välittäjiä, sekä ne, jotka ostavat tuotteita sellaisilla hinnoilla ja sellaisissa olosuhteissa, jotka selvästi osoittavat niiden olevan varastettuja, auttavat osaltaan rikollisuutta säilymään yhteiskunnassamme – vaikkakin he tyrmistyisivät, jos heitä kutsuttaisiin rikollisiksi.”

’Jokainen löysi oman tapansa’ tehdä rikoksia, kun poliisi ryhtyi lakkoon Montrealissa Kanadassa vuonna 1969. Eräs huomioija muistelee:

”En tarkoita huligaaneja enkä tavanomaisia lainrikkojia, tarkoitan, että tavalliset ihmiset tekivät sellaisia rikkomuksia, joita he eivät olisi ajatelleetkaan yrittää, jos kadunkulmassa olisi seisonut poliisi. Näin autojen ajavan päin punaista valoa. Autoilijat ajoivat väärällä puolen katua, koska he tiesivät, ettei kukaan ottaisi heitä kiinni.”

Kuten olemme nähneet, nykyisen rikollisuuskriisin takana on todellakin lukuisia syitä. Mutta on olemassa muitakin meidän ajallemme luonteenomaisia syitä, joista et ehkä ole tietoinen. Raamattu selittää, mitä ne ovat.

Pohjimmaiset syyt

Vähän ennen kuolemaansa Jeesus Kristus antoi ”merkin”, joka ilmaisi ”asiainjärjestelmän päättymisen” (Um). Hänen sanansa yhdessä Ilmestyskirjan kuudennen luvun kanssa ennustavat maapallon laajuisen sodan, nälänhädän ja ruton tulevan yhden ”sukupolven” aikana. Me olemme eläneet ”asiainjärjestelmän päättymisessä” vuodesta 1914 lähtien.

Kuitenkin Jeesus ennusti myös, että samanaikaisesti ”sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus”. Jeesus tiesi, mihin ihmisen synnynnäinen syntisyys ja sydämen asenne johtaisivat tähän aikaan mennessä – suunnattomaan ”laittomuuteen”. Rikollisuus, joka näyttää tunkeutuvan nykyajan yhteiskunnan jokaiseen säikeeseen, saa monet paatumaan. Rakkaus Jumalaa ja hänen korkeita moraalimittapuitaan kohtaan jäähtyy. Seurauksena on lisää ”laittomuutta”. – Matt. 24:3–12, 34; 2. Tim. 3:1–5.

Koska Raamattu on täsmällisesti ennustanut sen mitä näemme nykyään, voimme luottaa siihen, mitä se sanoo vielä eräästä nykyisen rikollisuuden lisääntymisen syystä. Tämä lisätekijä on näkymätön henkipersoona – Saatana. Raamattu ennusti, että Saatana heitettäisiin tähän aikaan ulos taivaasta. Mitä siitä seuraisi? ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” Koska hänen päivänsä ovat luetut, hän kiihottaa nykyistä laittomuuden henkeä entisestään. – Ilm. 12:12.

Mutta miten kukaan voi suojella itseään rikollisuudelta tänä aikana, ennen kuin ”asiainjärjestelmä” päättyy?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 9]

Uskonnollinen ulkokultaisuus saa monet hylkäämään Raamatun moraalin

[Kuva s. 9]

Liikakuormitetut oikeusistuimet lähettävät rikollisia täysinäisiin vankiloihin. Siellä nämä usein oppivat pahemmiksi rikollisiksi

[Kuva s. 10]

USEIMMAT IHMISET TOTTELEVAT LAKEJA, JOS POLIISI NÄKEE – MUTTA TOTTELETKO NIITÄ YHTÄ AULIISTI, JOS POLIISIA EI OLE LÄHETTYVILLÄ?

[Kuva s. 11]

RIKOLLISET SAATTAVAT VARASTAA, MUTTA OSTATKO SINÄ SITÄ, MITÄ HE VARASTAVAT?