Ortodoksinen kirkko Venäjällä

VENÄLÄINEN kirjallisuusarvostelija Vissarion Belinski kirjoitti vuonna 1847 kirjailijalle, joka oli ylistänyt Venäjän ortodoksista kirkkoa: ”Miksi Te vedätte Kristuksen mukaan? Mitä yhteistä Te olette havainnut Hänen ja minkään kirkon, varsinkaan ortodoksisen kirkon välillä? Hän oli ensimmäinen, joka julisti ihmiskunnalle vapauden, tasa-arvoisuuden ja veljeyden oppia, ja marttyyrikuolemallaan Hän sinetöi opetuksensa totuudellisuuden.” Oliko tosi kristillisyyden ja Venäjän ortodoksisen uskonnon välillä todella niin suunnaton ero?

Maurice Hindusin vuonna 1961 ilmestyneessä kirjassa House Without a Roof (Talo ilman kattoa) sanotaan: ”Tsaarinaikaan yli 80 prosenttia väestöstä oli talonpoikia, mutta kirkko ei koskaan ponnistellut ravistaakseen musikkaa [venäläistä talonpoikaa] irti taikauskosta, joka oli periytynyt pakanallisilta ajoilta. Kirkko suhtautui välinpitämättömästi noitiin, velhoihin, taikureihin ja manaajiin, jotka olivat kylän vitsauksena ja käyttivät hyväkseen musikan herkkäuskoisuutta ja tietämättömyyttä. Kylän batuška [pappi] oli usein itse tietämätön mies, joka käytti jatkuvasti votkaa eikä kammoksunut vietellä viehättävää naispuolista seurakuntalaista. . . . Musikka, kirkon pääpilari ainakin lukumääränsä musertavan ylivoimaisuuden perusteella, jäi verrattain tietämättömäksi siitä uskosta, johon hän syntyi. Hän oli harvoin Raamatun lukija. Useimmiten hän oli lukutaidoton. Hän oppi hyvästä ja pahasta enemmän kiertelevien kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien tarinoista ja balladeista kuin seurakunnan papilta.”

Miksi oli näin? Miksi ortodoksinen kirkko ei korostanut tehokkaammin uskontoa ja Jumalan sanan korkeita moraalimittapuita? Kirjailija Hindus jatkaa: ”Venäjän kirkon kohtalokas rasite oli sen täydellinen alistuneisuus ja nöyristely tsaarivallan edessä, mikä Miljukovin sanojen mukaan ’tukahdutti uskonnon kaikki elävät versot’.”

’Mutta asiat ovat varmasti muuttuneet; nykyään ei ole samanlaista’, joku saattaa ajatella. Tehtyään monia vuosia tarkkoja ensikäden huomioita Hindus mainitsee nykyajan Venäjän ortodoksisesta kirkosta:

”Perustuslaki estää uskontoa osallistumasta politiikkaan ja rajoittaa sen toiminnan pelkästään uskonnollisten menojen hoitamiseen. Mutta kun Kreml kääntyy sen puoleen, se vastaa halukkaasti siunaamalla Neuvostoliiton ulkopolitiikan, olipa se mikä tahansa. Vaikka Kreml ei enää sanokaan Venäjää pyhäksi, erittäin kansallismielisen kirkon mielestä Pyhä Venäjä on aina oikeassa ja sen todelliset tai kuvitellut viholliset, jotka Kreml määrittelee, ovat aina väärässä.”