Mihin nykyinen tie johtaa?

VOIMMEKO mitenkään saada tietää, mihin suuntaan tämä maailma on menossa? Kyllä, se voidaan saada selville. Se saadaan osittain selville niistä todisteista, jotka ovat nähtävissä kaikilla inhimillisen toiminnan aloilla.

Mutta tarkastelkaamme ensiksi, mihin suuntaan maailma väittää olevansa menossa. Kun luet sanomalehtiä sekä kuuntelet radiota ja televisiota, sinulle käy selväksi, että maailman johtajat väittävät ihmiskunnan kulkevan kohti rauhaisampia, kukoistavampia oloja. Mutta onko asia todella niin?

Kuvittele, että olisit kulkuneuvojen karavaanissa, jonka johtajat sanoisivat ohjaavansa sinua kauniiseen, hedelmälliseen, lämpimään maahan. He sanoisivat sinulle, että tie saattaa olla alussa epätasaista, mutta paranee pian; että vaikka se on alussa mäkistä, tullaan pian tasaiselle maalle; ja että vaikka elintarpeet saattavat olla aika niukat jonkin aikaa, niitä kertyy enemmän, mitä pitemmälle matkustatte. Mutta jos tie tulisi jatkuvasti kuoppaisemmaksi eikä tasaisemmaksi, jos mäkien jälkeen ei tulisikaan tasaista maata vaan vuoria, jos elintarpeiden saanti kävisi yhä vaikeammaksi ja jos sen sijaan, että näkisit seudun tulevan kauniimmaksi, hedelmällisemmäksi ja lämpimämmäksi, havaitsisit sen tulevan autiommaksi, karummaksi ja kylmemmäksi, niin kuinka pitkän ajan kuluttua alkaisit kysellä, oletteko menossa oikeaan suuntaan?

Horjuttaisiko sinua se, että toiset karavaanissa olevat vaatisivat jatkamaan matkaa, sanoisivat kaikkia muita näkemyksiä ”pessimistisiksi” ja kehottaisivat luottamaan enemmän karavaanin johtajiin? Otaksukaamme, että merkit varoittaisivat edessä olevista vakavista vaaroista – silta olisi poikki, esiintyisi maanvieremä tai tienpenger olisi sortunut – vaarantaisitko silti omasi ja mukanasi olevien elämän siksi, että enemmistö päättäisi jatkaa samaan suuntaan?

Olemmeko me nykyään samanlaisen maailmanlaajuisen tilanteen edessä? Älä katso vain nykyisten olosuhteitten yhtä piirrettä vaan tapahtumain koko kuvaa. Katso, mitä se merkitsee, mitä se kertoo meille suunnasta, johon tämä maailma on menossa.

Mikä on maailman ravinnontuotannon suuntaus?

Hyvä ravinto on tärkeimpiä ihmisten tarvitsemia perusseikkoja, jotta elämä olisi onnellista. Ihmiskunta on tuottanut ruokatarvikkeita tuhansien vuosien ajan. Maanviljelysmenetelmiä on tutkittu tieteellisesti ja kehitetty suuresti monien vuosikymmenien aikana. Mutta mikä on nykyisin ilmeinen suuntaus maailman ravinnontuotannon alalla?

Tiedät tietysti, että joidenkin seutujen ihmisillä ei ole riittävästi syötävää. Se ei ole uutta. Kautta historian eri maiden ihmisillä on ollut vaikeuksia riittävän ravinnon saamisessa. Mutta tällä vuosisadalla on alkanut pahaenteinen suuntaus. Ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen nälänhätä vaikutti useampiin maan päällä eläviin ihmisiin kuin koskaan aikaisemmin. Toisen maailmansodan myötä pulma on vain laajentunut.

Muutamina viime vuosina nälänhätä on tosin iskenyt silloin tällöin joihinkin eri puolilla maailmaa asuviin kansoihin. Mutta tilanne on nyt erilainen. Nyt koko maailma on kysymyksessä!

Mikään historiassa tapahtunut ei itse asiassa vedä vertoja nyt muotoutumassa olevalle maailman ravintovaroja koskevalle kriisitilalle. Kriisin tekee vielä merkityksellisemmäksi se, että se on tullut kaikista nykyaikaisen teknologian edistysaskelista huolimatta.

U.S. News & World Report -lehti sanoi vuoden 1972 lopulla: ”Maailman ravinnontuotanto . . . on äkisti supistunut maapallon laajuisen kriisin rajoille.” Jo toisena perättäisenä vuotena ravinnontuotanto on vähentynyt köyhissä maissa, juuri siellä, missä ravintoa eniten tarvittaisiin. Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön pääjohtaja A. H. Boerma sanoi:

”Yhden vuoden katoa voidaan pitää poikkeuksellisena. Mutta kahteen perättäiseen katovuoteen . . . ei voida suhtautua välinpitämättömasti pitämällä sitä pelkästään tilapäisenä onnettomuutena.”

Vuonna 1972 maailman ravinnontuotanto laski 4 prosenttia. Tilanne tuli kriittisemmäksi talvella 1972–1973. Keväällä 1973 oli Progressive Farmer -lehdessä seuraava otsikko: ”Onko maailmaamme kohdannut ravintokriisi?” Kysymykseen vastattiin: On, ja tilannetta kuvattiin ”erittäin räjähdysalttiiksi”. Kirjoituksessa sanottiin lisäksi:

”Se on ainoa tapa, jolla voi kuvata maailmassa ja Yhdysvalloissa vallitsevaa rehuvilja- ja vehnätilannetta. . . .

”Ensimmäisen kerran vuosiin näkee ja kuulee sanat ’nälkäkuolema’ ja ’joukkonälänhätä’. . . .

”Koskaan ennen viime aikoja eivät niin monet voimat ole äkisti vaikuttaneet yhdessä. Tuloksena oli lähes paniikki.”

Se, mikä nyt on kehittymässä maapallon laajuisessa mitassa, ennustettiin useita vuosia sitten. Esimerkiksi William ja Paul Paddock varoittivat kirjassaan Famine – 1975 (Nälänhätä – 1975), että maailman väestön kasvu ohittaisi ravinnontuotannon ja että kriisiä voitaisiin odottaa 1970-luvun puolivälissä. New York Times -lehden pääkirjoitus mainitsi toukokuussa 1973: ”Näyttää siltä, että Paddockin veljesten vuotta 1975 koskeva ennustus voisi alkaa toteutua jo vuonna 1974.” Mutta merkit ovat ilmaantuneet jo ennen vuotta 1974

Ravintopulan syitä

Mistä ravinnonpuute johtuu? Vain muutama vuosi sitten riisin ja vehnän ’ihmelajikkeet’ herättivät suuria toiveita. Kuitenkin samanaikaisesti maailman väestö lisääntyi edelleen räjähdysmäisesti varsinkin niissä maissa, joissa ruokaa oli jo niukasti. Olivatpa jotkin viljalajit miten ’ihmeellisiä’ tahansa, niillä kylvetty peltohehtaari voi elättää vain tietyn määrän ihmisiä. Ja kun ihmiset lisääntyvät nopeammin kuin ruoka, nälänhätä on väistämätön.

Sitten viimeksi kuluneina kahtena vuotena ankara kuivuus, tulvat, epäedullinen talvi ja huono asiainhoito vähensivät tuotantoa. Muun muassa Neuvostoliitto koki ankaran iskun. Sikäläinen vuoden 1972 sato oli erään neuvostovirkailijan mukaan ”huonoin sato sataan vuoteen”. Neuvostoliiton oli pakko ostaa 25 miljoonaa tonnia viljaa, etupäässä Yhdysvalloista.

Tämä ja muiden kansojen ostot samoin kuin Yhdysvaltain lisääntynyt kotimainen kysyntä ja huonot sääolosuhteet ovat kuluttaneet loppuun Yhdysvaltain hallituksen viljavarastot. Juuri tämä tekee nykyisen tilanteen erilaiseksi kuin mitkään muut viime aikojen tilanteet. Newsweek-lehti huomauttikin: ”Tämä äskeinen ravintokriisi esiintyy aikana, jolloin maatalouden taannoin runsaat ylijäämävarastot, joita oli muualla maailmassa – erityisesti Yhdysvalloissa – alkavat huveta.” Eräs chicagolainen tavarapörssin virkailija sanoi: ”Viljaa ei ole enää pois annettavaksi.”

Kriisialueita

Afrikassa on kehittynyt kriittinen tilanne. Valtava, yli 3000 kilometriä pitkä maavyöhyke, joka ulottuu mantereen poikki, on kokenut ankaraa nälänhätää vuonna 1973.

”Yli kuusi miljoonaa ihmistä on nälkäkuoleman edessä Saharan seudun kuivuuden koettelemissa länsi- ja eteläosissa.” – ”New York Post”.

”Lähes 40 prosenttia Nigerin, Malin, Tšadin, Ylä-Voltan ja Senegalin – ja 80 prosenttia Mauritanian – karjasta on tuhoutunut. ’Toisin paikoin tienvarsilla on kuolleita eläimiä parinsadan metrin välein’, sanoo eräs diplomaatti.” – ”Newsweek”.

Eräs Euroopan talousyhteisön asiantuntija sanoi; että koko tätä Afrikan seutua on kohdannut ”tuho, jonka suuruutta emme vielä voi mitata”. Erääseen aikaan ravintokriisi oli niin ankara, että muuan Yhdistyneitten Kansakuntien virkailija sanoi: ”Jos tätä ongelmaa ei ratkaista kahdessa kuukaudessa, lähes kuusi miljoonaa ihmistä voi kuolla.”

Kuivuus oli yksi päätekijä, mutta huomattava vaikutus oli myös asioitten huonolla hoidolla. Karjaa lisättiin liian nopeasti, niin että laitumet syötiin paljaiksi. Kun maasta riistettiin kasvillisuus, se alkoi muuttua autiomaaksi.

Myös Intian ravinnontuotanto laski viimeksi kuluneina kahtena vuotena kuivuuden ja muiden tekijöitten vuoksi. Kuitenkin sen väestö kasvoi samoina kahtena vuotena noin 25 miljoonalla! Newsweek-lehti kertoi, että onnettomuusalueilla ”tuhoisa nälänhätä uhkaa noin 200 miljoonaa intialaista”.

Monissa muissakin maissa väestön räjähdysmäinen kasvu voittaa ravinnon tuotannon kasvun. New York Times esitti tästä maailmanlaajuisesta kriisistä seuraavaa:

”Kahta kolmasosaa kolmen maanosan [Afrikan, Aasian ja latinalaisen Amerikan] 800 miljoonasta lapsesta vaivaa aliravitsemus Yhdistyneitten Kansakuntien ja eri maiden asiantuntijoiden mukaan. Kuusi vuotta sitten Yhdistyneet Kansakunnat varoitti ’uhkaavasta valkuaisainekriisistä’. Asiantuntijat sanovat, että kriisi on nyt alkanut.”

Suuntaus on selvä

Suuntaus on selvä – maailman ravinnontuotanto ei kykene pysyttelemään väestön kasvun tasalla. Suuntaus saattaa tosin toisinaan kääntyä väliaikaisesti. Valtiot näyttävät ehkä korjaavan ongelman joksikin ajaksi.

Mutta me emme vain voi paeta sitä tosiseikkaa, että yleisvaikutelma ensimmäisestä maailmansodasta lähtien on, että maailma on ollut aina vain kyvyttömämpi ruokkimaan itseään. Nykyisten järjestelmien alaisuudessa on siten varmaa, että asioitten tilapäistä helpottumista seuraavat toiset kriisit – jotka ovat entistä suurempia.

Mutta miksi ei yksinkertaisesti alisteta enemmän maata viljelykseen? Tai miksi ei syödä enemmän kalaa? The Wall Street Journal -lehti vastaa:

”Uuden maan määrä, joka voidaan helposti muuttaa pelloksi, hupenee, samalla kun ravinnon kysyntä kasvaa joka vuosi suuremmaksi. Pulmaa lisää se, että yhä enemmän viljelysmaata turmeltuu joka vuosi, osittain eroosion vuoksi mutta myös valtateitten, tehtaitten ja ihmisasumusten valtaaman alan vuoksi. . . .

”Ruokakalaksi sopivien lajien pyynti on vähentymässä liiallisen kalastuksen seurauksena. Monet merta tutkivat biologit uskovat nyt, että ruokakalan maapallon laajuinen pyynti saattaa olla hyvin lähellä kannattavaa ylärajaansa.”

Niinpä ihminen ei kehittyneestä teknologiastaan huolimatta löydä vastausta maailman ravinto-ongelmaan. Se pahenee, samalla kun maailman väestö kasvaa nopeammin kuin koskaan historian kuluessa. Maapallon väestön nettolisäys on nyt joka vuosi noin 75 miljoonaa ihmistä!

Asut ehkä maassa, jossa tällä hetkellä on ruokaa. Tuo ruoka todennäköisesti kuitenkin kallistuu sitä mukaa kuin kysyntä kasvaa kaikkialla maailmassa.

Mitä tämä kaikki merkitsee sinulle? Jos tämän maailman kehittämät nykyiset järjestelmät eivät pysty selviytymään ihmisen perustarpeeseen, hänen ravinnontarpeeseensa, liittyvästä pulmasta, niin eikö se osoita, että maan päällä tarvitaan suunnatonta muutosta?

Tämä on kuitenkin vain yksi useista ”maamerkeistä”, jotka osoittavat suunnan, johon tämä maailma on menossa.

Mihin suuntaan maailma on menossa taloudellisesti?

On vanha sanonta, että ’raha pyörittää maailmaa’. Maailman nykyiset järjestelmät on todellakin rakennettu tuolle periaatteelle. Mikä seuraus siitä on ollut meille nykyään?

Kansojen nykyiset talousjärjestelmät ovat niin kietoutuneet toisiinsa, että vain yhden voimakkaan valtion rahajärjestelmän äkillinen romahtaminen voi käytännöllisesti katsoen lamaannuttaa koko maailmankaupan. Devalvaatio tai vapaaksi riistäytynyt inflaatio voivat tehdä monista ihmisistä pennittömiä. Houghton Mifflinin kirjassa Money and Economic Activity (Raha ja talouselämä) sanotaan: ”Saksassa tarvittiin vuoden 1923 lopussa 1200400000000 paperimarkkaa sellaisen ostamiseen, joka vain kaksi vuotta aikaisemmin maksoi ainoastaan 35 markkaa.” Kiinan sisällissota huononsi vain kolmessa vuodessa (1946–1948) Kiinan rahan arvon niin, että työntekijät kantoivat palkkansa kotiin valtavina rahakimppuina ja ihmiset käyttivät usein pieniä seteleitä tulen sytyttämiseksi lieteen.

Onko meidän yhtään vaarattomampaa panna luottamustamme nykyisten valtioitten valuuttoihin?

Miten paljon ostoarvoa rahallasi on?

Mihin suuntaan rahasi arvo on menossa? Ruoka tietenkin maksaa jatkuvasti enemmän, mutta miten on muiden hyödykkeitten, kuten vaatteitten, asunnon, polttoaineen, sähkön, matkustamisen ja huvitusten laita?

Tiedät vastauksen. Asuitpa missä tahansa, elinkustannukset ovat menossa samaan suuntaan: yhä vain ylöspäin. Lakkaako hintojen kohoaminen koskaan?

Kanadassa yksistään ruoan hinta kohosi 11 prosenttia vuodessa. Saksa ja Sveitsi, joita pidetään taloudeltaan vakiintuneina, kokivat molemmat 8 prosentin inflaation. Useimmissa muissa maissa tilanne on paljon pahempi.

Maailman rikkaimman valtion Yhdysvaltojen rahan ostovoiman heikkeneminen on järkyttävää. Nyt tarvitaan noin 5 dollaria sellaisen ostamiseen, joka vuonna 1900 maksoi yhden dollarin!

Eräs zürichiläinen pankkiiri sanoi: ”Inflaatiomieli on nyt levinnyt laajalle ja juurtunut syvälle kaikkialla Euroopassa. Inflaation hillitsemiseksi tarvitaan tehokasta toimintaa, vaikka onkin olemassa lievän laskusuhdanteen ja suuremman työttömyyden vaara.”

Sen tähden vaikka tällä hetkellä onkin maailmanlaajuisen noususuhdanteen ja ”hyvinvoinnin” aika, sama sveitsiläinen pankkiiri sanoi: ”Tämä on synkkä noususuhdanne.” Ja U.S. News & World Report -lehti totesi: ”On olemassa kalvava pelko, että noususuhdannetta saattaa sangen läheisessä tulevaisuudessa seurata lama.”

Mistä inflaatio johtuu?

Mistä sellainen jatkuva inflaatio johtuu? Suurin syy on, että eivät yksityiset ihmiset eivätkä kansat elä tulojensa mukaan. Niillä on mieletön vimma ’ostaa nyt ja maksaa myöhemmin’. Tämä on johtanut rahan lainaamisen hyökyaaltoon, jolla ei historiassa ole vertaa.

Näin ollen nykyinen ”vauraus” on epätodellista, koska se on kustannettu rahaa lainaamalla. Sitä voitaisiin verrata ihmiseen, joka ansaitsee 1000 markkaa kuukaudessa ja lainaa toiset 1000 markkaa kuukaudessa. Hän elää varmasti vauraammin jonkin aikaa. Mutta jonakin päivänä koittaa tilinteko – hänen täytyy alkaa elää varojensa mukaan ja maksaa takaisin velkansa tai hän tekee vararikon.

Mutta nykyään useimmat hallitukset tuskin ajattelevatkaan elämistä tulojensa mukaan. Poliitikot haluavat pysyä suosittuina eivätkä sen tähden tavallisesti ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin inflaation hillitsemiseksi. Heistä tuntuu, että on poliittisesti edullista jatkaa lainaamista ja kuluttamista ”hyvinvoinnin” tukemiseksi. Vallitseva mieliala tuntuu olevan: ’Huolehtikoon viran seuraava haltija siitä.’

Mutta hallitusten käy samoin kuin yksityisten kansalaisten, jotka eivät voi maksaa velkojaan: nekin voivat tehdä vararikon. Yhdysvalloissa julkaistu Economic Education Bulletin -lehti varoitti:

”Inflaation avulla keinotekoisesti alulle pantu noususuhdanne ei ole tervettä hyvinvointia. Maamme historiassa on ollut useita sellaisia noususuhdanteita, ja kaikkia on seurannut vakava lamakausi. Ne, jotka hoitelevat ’katteettomaksi tehtyä rahaa’ [paperirahaa, jonka takeena ei ole esimerkiksi kultaa, eivät ole voineet koskaan luoda tervettä ja estävää hyvinvointia.”

Vararikko

Tilanteen tekee paljon pahemmaksi Yhdysvaltain taloudellinen tila, sillä tuon maan talous on ollut läntisen maailman talousjärjestelmän perusta. Jo monia vuosia Yhdysvallat on kuluttanut ulkomailla paljon enemmän rahaa kuin se on ansainnut. Miksi? Economic Education Bulletin -lehti esittää syyt:

”Yhdysvaltain hallitus on ensinnäkin monien vuosien ajan suorittanut muille maille enemmän maksuja Yhdysvaltain valuutassa ja luottoina kuin se on saanut tuloja ulkomailta. Laajan ja liian anteliaan ulkomaanapuohjelmansa välityksellä ja muissa maissa aiheuttamiensa suurten sotilasmenojen välityksellä se on antanut nämä siihen kohdistuvat vaateet ulkomaisten hallitusten, keskuspankkien ja yksityisten ihmisten käsiin. . . .

”Toiseksi Yhdysvallat on antautunut selvään ja pitkälliseen inflaatioon . . . yli kolmen vuosikymmenen ajan. . . . Siitä on ollut seurauksena myös [Yhdysvaltain tuotteitten] hintojen niin selvä kohoaminen, että monet yhdysvaltalaiset tuottajat eivät pysty enää kilpailemaan maailmanmarkkinoilla.”

Länsimaat sopivat toisen maailmansodan jälkeen, että kansojen väliset velat maksettaisiin takaisin kullassa. Mutta vuoteen 1971 mennessä oli ulkomailla tapahtuneesta Yhdysvaltain tuhlauksesta seurauksena se, että ulkomaalaisten käsissä oli noin kuusi kertaa enemmän dollareita kuin Yhdysvalloilla oli kultaa, jolla maksaa! Tilanne oli sama kuin henkilöllä, joka on jollekulle velkaa 6000 markkaa mutta jolla on vain 1000 markkaa omaisuutta velan maksamiseksi, samalla kun velka koko ajan kasvaa.

Sitten tuli vuoden 1971 elokuu. Tuolloin Yhdysvallat äkisti sulki ”kullanmyyntiluukkunsa”. Se kieltäytyi kunnioittamasta lupaustaan ostaa ulkomaalaisilla olevat paperidollarit takaisin kullalla. Mutta mitä merkitsee, että joku kieltäytyy enää maksamasta velkojaan, jotka hän lupasi maksaa? Edellä lainattu julkaisu osoittaa, mitä se merkitsee:

”Kullanmyyntiluukun sulkeminen oli tunnustus, että Yhdysvaltain hallitus . . . oli kansainvälisesti vararikkoinen.”

Yhdysvalloista on tullut maailmanhistorian suurin vararikon tehnyt velallinen! Ja vuoden 1971 jälkeen tilanne on pahentunut. Nyt, vuonna 1973, Yhdysvaltain ulkomainen velka on kahdeksan tai yhdeksän kertaa niin suuri kuin sen omistaman kullan arvo.

Pulmaa pahentavia tekijöitä

Onko yhtään todennäköistä, että tämä suuntaus kääntyisi päinvastaiseksi? Toimittaja Joseph Alsop mainitsi eräässä lehtikirjoituksessa:

”Meitä uhkaa pysyvä valuuttakriisi – se on jo itse asiassa alkanut – mikä saattaa merkitä myös pysyvää inflaatiokriisiä.

”Nykyisten laskelmien mukaan ei dollarimme kolmen vuoden kuluttua voi olla mitään verrattuna siihen, mitä se on nyt, vaikka dollari nykyäänkin on kyllin vähäarvoinen.”

Useimmat havainnoijat ovat samaa mieltä. Mutta mikä saa heidät niin varmoiksi? Syynä on se, että monissa osissa maailmaa on ’energiakriisi’. Se vallitsee erityisesti Yhdysvalloissa. Yhdysvallat käyttää öljyä paljon nopeammin kuin se voi nykyään löytää ja tuottaa sitä. Ja kysyntä kasvaa huimaavasti joka vuosi, samalla kun Yhdysvaltain varastot hupenevat. Seurauksena on, että maan täytyy tuoda yhä enemmän öljyä ulkomailta. Se merkitsee useampien dollarien virtaamista muihin maihin.

Toimittaja Alsop kuvailee lähitulevaisuuden taloudellisia näkymiä ”kammottaviksi”. Voimme nähdä syyn tutkimalla muutamia lukuja. Vuonna 1970 Yhdysvallat maksoi muille maille noin 2 miljardia dollaria (7,4 miljardia mk) ostamastaan öljystä. Tänä vuonna 1973 se tuo maahan öljyä yli 7 miljardin dollarin (26 miljardin mk:n) arvosta. Arvioiden mukaan vuonna 1975 öljyn tuonti tulee maksamaan noin 15 miljardia dollaria (55 miljardia mk). Vuoteen 1980 mennessä tuon luvun sanotaan kohoavan noin 30 miljardiin dollariin (110 miljardiin mk:aan) – ja sen jälkeen paljon korkeammaksi. Ja samanaikaisesti maksutase on jo kauan ollut epäedullinen! Alsop lisäsi:

”Luvut merkitsevät tietysti myös energiakriisiä. . . . Kuitenkin monien ihmisten epämukavuus ja muutamien suuret tappiot ovat pelkkiä vähäpätöisyyksiä verrattuna alati heikkenevän dollarin synnyttämään kansalliseen tragediaan.”

Mitä näin ollen ajattelet todisteiden perusteella? Onko todennäköistä, että maailman nykyinen talousjärjestelmä tulee ratkaisemaan pulmansa? Tuntuuko sinusta, että olisi turvallista odottaa sitä ja panna toivonsa siihen?

Järkevistä ihmisistä on ilmeistä, että talousjärjestelmässä on vakavia puutteita, että se on luhistumaisillaan. Nykyisellä tiellään se on menossa kohti romahdusta. Vaikka tilanne saattaa väliaikaisesti parantua tai helpottua, on ilmeistä, että valtavia muutoksia täytyy tapahtua lähitulevaisuudessa.

Todellisuudessa maailman talousjärjestelmä rakentuu väärälle perustalle. Valtiot toimivat valtavin veloin, niiden maksutase on alijäämäinen. Niiden asukkaat tekevät samoin ja ostavat yhä enemmän luotolla. Kun näin rakennetaan lisäämällä jatkuvasti luottoa, se saa kokonaisuuden tuntumaan ”korttitalolta”. Rakenteella ei ole todellista lujuutta, ja mikä tahansa lisäpaine voi aiheuttaa sen, että koko rakennelma äkkiä sortuu.

Mitä henkilökohtaiselle turvallisuudellesi tapahtumassa?

Jokainen ihminen haluaa tuntea olonsa turvalliseksi. Kukaan ei halua, että hänen kimppuunsa hyökätään tai että hänen kotiinsa murtaudutaan. Naiset eivät halua joutua raiskattaviksi. Kaikkialla ihmiset haluavat rehellisiä, kunnollisia naapureita. Ja kaikki ihmiset haluavat elinolojen paranevan.

Mutta ovatko kaupungit, kauppalat ja maaseutualueet tulossa turvallisemmiksi asuinpaikoiksi? Ovatko elinolot paranemaan päin?

Jos olet aikuinen, ajattelehan, millaista oli kymmenen, kaksikymmentä vuotta tai vielä useampia vuosia sitten. Tuntuuko sinusta, että elämä ja omaisuus ovat nykyään turvatumpia kuin silloin? Luotatko ihmisiin enemmän nykyään? Tunnetko olosi nykyään turvallisemmaksi, kun ovellesi koputetaan illalla ja menet avaamaan?

Ihmisten suuri enemmistö vastaa kieltävästi. Ihmisistä tuntuu, että heidän turvallisuutensa on nykyään paljon suuremmassa vaarassa kuin he voivat muistaa sen koskaan olleen.

Vaarallisempaa

Kaikki lain toimeenpanijoilta saadut todisteet osoittavat myös samaa. Lähes jokaisessa maapallon maassa on viime vuosina koettu rikollisuuden ja väkivallan lisääntyvän järkyttävällä tavalla. Laittomuus on kasvanut niin paljon; että siitä on tullut aikamme vakavimpia ongelmia.

West Australian -lehti kertoi arvostetun brittiläisen historioitsijan Arnold Toynbeen päätelleen, että ”yleinen rehellisyys on ilmeisen selvästi taantunut, yhteinen päämäärä on kadonnut”. Julkaisussa sanottiin lisäksi: ”Hänen mielestään kansakuntien nouseminen tai kukistuminen on verrannollinen perheitten moraaliseen ykseyteen ja valtion moraaliseen tarkoitukseen, ja hän näkee länsimaissa rappeutumista molemmissa.”

Juuri niissä maissa, joita pidetään ”edistyneimpinä”, turvallisuus vähenee nopeimmin. Hamiltonissa Ontariossa Kanadassa toimiva poliisimies pani tuon maan rikollisuusaallon ’yhteiskunnan moraalisen luhistumisen syyksi’ ja sanoi Kanadaa ”sairaaksi yhteiskunnaksi”. Torontossa saadaan nykyään ihmisiä kiinni myymälävarkauksista kaksi kertaa niin paljon kuin vain muutama vuosi sitten. Kuitenkin Toronto Star -lehti sanoi: ”Tämänkin määrän uskotaan olevan vain murto-osa varastavien ostajien ja myymälöissä työskentelevien määrästä.” Neljänkymmenen tuossa kaupungissa olevan liikkeen turvallisuuspäällikkö huomautti: ”Olemme saaneet kiinni kaikenlaisia ihmisiä – lääkärin, lakimiehen ja tuomarin vaimon.”

Englannissa pahoinpideltyjen lisääntyminen on kauhistuttanut kokeneita poliisimiehiä. Eräs Scotland Yardin etsivä totesi, että väkivaltarikosten määrä kasvaa huimaavasti ja että rikolliset ovat nykyään ”täysin paatuneita eivätkä ilmaise lainkaan tunnonvaivoja”. Daily Mail -lehti kertoi, että Lontoossa väkivaltaiset ryöstöt lisääntyivät valtavasti, 129 prosenttia vain neljässä vuodessa! Ja Daily Telegraph -lehti mainitsi:

”Lordikansleri lordi Hailsham . . . vakuutti, ja harva välittäisi kiistää hänen väitettään, että jos rikoslain alaiset rikokset lisääntyvät jatkuvasti nykyisellä nopeudellaan, oikeuslaitos tulee luhistumaan . . .

”Monet edistykselliset ajattelijat uskoivat ennen, että köyhyys oli rikollisuuden syy. Mistä sitten johtuu, että rikokset ovat lisääntyneet, kun olemme tulleet vauraammiksi?”

Yhdysvalloissa on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut valtavien mittasuhteitten rikollisuusaalto. Useimmissa osissa maata suuret rikokset ovat lisääntyneet noin 10–15 kertaa niin nopeasti kuin väestö. Eräs Albuquerquessa New Mexicon osavaltiossa asuva henkilö, jonka kotiin murtauduttiin neljä kertaa viitenä vuotena, sanoi: ”Istun talossani kuin Kit Carson [yhdysvaltalainen uudisasukas ja sotilas] linnakkeessaan uskaltamatta lähteä sieltä siksi, että joku . . . huligaani saattaa hiiviskellä omaisuuteni keskellä.”

Toisessa osassa Yhdysvaltoja eräässä ’erittäin turvallisessa’ kerrostaloryhmässä sijaitsevan huoneiston omistaja sanoi: ”Meidän on täytynyt jopa kiinnittää huonekalut ja taulut pysyvästi lattiaan ja seiniin”, koska niin monia varastettiin. Eräältä yrittäjältä, joka myy automaattisia murtohälytysjärjestelmiä, varastettiin kalliit laitteet hänen omasta kuorma-autostaan!

Los Angeles Times -lehti kertoo, että rikollisuustilastot ”ovat kuin uutisia taistelukentältä, mutta taistelu, jossa tulitauosta ei ole toivoakaan, riehuu suurissa ja pienissä kaupungeissa kaikkialla Yhdysvalloissa”. Erityisesti väkivalta- ja siveellisyysrikokset – murhat, pahoinpitelyt, väkisinmakaamiset – ovat lisääntyneet jyrkästi.

Turvallisuus on vähentynyt pienissäkin yhdyskunnissa. Eräässä pienessä virginialaisessa kaupungissa toimiva myymälänhoitaja sanoi rikollisuudesta: ”Olemme havainneet, että se lisääntyy pikkukaupungeissa. Täälläpäin ei tapahtunut koskaan ryöstöjä, ennen kuin muutamina viime vuosina, ja nyt niitä sattuu kaiken aikaa.”

Viralliset rikostilastot ovat kyllin hyytäviä. Mutta New York Times -lehti paljasti: ”Suoritettujen rikosten määrä saattaa joissakin rikosryhmissä olla jopa viisinkertainen uhrien virallisesti ilmoittamaan määrään verrattuna.”

Laitosten rappeutuminen

Samalla kun rikollisuus kasvaa valtavasti, ne laitokset, joista ihminen tavallisesti etsisi apua, ovat rappeutuneet. Hallitukset, maailman uskonto ja tiede eivät ole onnistuneet patoamaan sen virtaa. Mikään ei vaikuta vakaalta, luotettavalta. Tärkeä perheyksikkökin on nopeasti luhistumassa.

Esimerkiksi avioerojen määrässä saavutettiin viime vuonna Yhdysvalloissa kaikkien aikojen huippu – 839000! Ne lisääntyivät yli kaksi kertaa niin nopeasti kuin avioliitot. Nykyisin noin yksi jokaisesta kolmesta avioliitosta päättyy eroon. Muissa maissa tilanne on samanlainen. Neuvostoliittolainen Sputnik-aikakauslehti sanoo:

”Avioerojen määrä kasvaa Neuvostoliitossa, millä on vakava vaikutus maan syntyvyyteen samoin kuin elämän sosiaalisiin ja taloudellisiin puoliin. . . .

”Vuonna 1950 oli kolme avioeroa sataa vihkimistä kohti, vuonna 1960 määrä oli kohonnut 10 prosenttiin, ja vuonna 1967 se oli kasvanut 30 prosenttiin. . . .

”Tunne, että perheyksikkö on epävakaa, syntyy niidenkin avioparien keskuudessa, jotka eivät harkitse avioeroa.”

Voivatko ihmiset odottaa hallitusmiesten estävän yhteiskunnan yleisen luhistumisen? Se seikka, että pulma suurenee vuosikymmenestä toiseen, osoittaa, että he eivät kykene pysäyttämään rappeutumista. Lisäksi ihmiset yhä lisääntyvässä määrin epäilevät poliittisten johtajiensa luotettavuutta.

Niinpä Yhdysvaltain republikaanisen puolueen puoluetoimikunnan puheenjohtaja George Bush myönsi haastattelussa, että ”maassa on laajalle levinnyt, puolueista riippumaton tunne, että poliitikot ovat turmeltuneita”. Tämä on vain tyypillinen tunne kaikkialla maailmassa. Hallitusvirkailijoiden kunnioittamisen luhistuminen voi ainoastaan vauhdittaa laittomuuden ja epäjärjestyksen lisääntymistä tavallisten ihmisten keskuudessa.

Myöskään tieteen ja teollisuuden johtajat eivät ole osoittautuneet tosi siunaukseksi ihmiskunnalle. Vaikka teknologian alalla on ylletty vaikuttaviin saavutuksiin, onko se todellisuudessa parantanut elinoloja kokonaisuudessaan? Nykyaikainen teknologia on vastuussa saastumisesta, tungoksen täyttämistä vaarallisista valtateistä yksitoikkoisesta työstä koneitten ääressä sekä kauheista joukkotuhoaseista, jotka maksavat joka vuosi omaisuuksia. Ei ihme, että vastatessaan kysymykseen: ”Voiko tiede pelastaa meidät?” eräs Texasin yliopiston fysiikan professori lausui yksikantaan: ”Ei.”

Huomiota herättäneiden avaruuskokeidenkin vaikutukset ovat osoittautuneet pinnallisiksi. Yhä useammista ihmisistä on alkanut tuntua siltä, että nämä hankkeet eivät mitenkään liity maan ongelmiin. Niihin käytetyt valtavat summat ovat nykyään monien mielestä suuressa määrin hukkaan heitettyä rahaa. Heistä tuntuu samalta kuin henkilöstä, joka kirjoitti New York Times -lehteen ja sanoi vastauksena väitteeseen, että avaruuskokeista koituu suurta hyötyä:

”Meille on kerrottu, että maamme avaruuteen sijoittamat varat ovat ’tukeneet taloutta, parantaneet kansamme elämänoloja, lisänneet kansallista arvovaltaamme ja kansallista turvallisuuttamme’.

”Toivon, että hän olisi kertonut meille, miten se on tapahtunut. Talouselämä on surkeassa tilassa, arvovaltamme on silmänlumetta, elämänolomme rappeutuvat ja kansallinen turvallisuutemme on jo viety liian pitkälle. . . . Me ’maan ihmiset’ itkemme, vain itkemme.”

Luisuminen takaisin barbariaan’

Jos katsot totuutta rehellisesti silmiin, sinun on pakko nähdä, että siitä huolimatta, mitä maailman johtajat ovat yrittäneet tehdä, turvallisuus ja elinolot rappeutuvat jatkuvasti. Se on saanut historioitsija Toynbeen sanomaan, että ’sivistys luisuu nykyään selvästi’ takaisin barbariaan.

Tätä epävarmuutta heijastaa se, mitä Time-lehden artikkelissa sanottiin: ”Asiantuntijaryhmä . . . sanoo masennuksen olevan ’henkisen häiriintyneisyyden yleisin muoto’. Joka vuosi lääkärit hoitavat noin 4–8 miljoonaa amerikkalaista, joita se vaivaa.” Toinen todiste epävarmuudesta on sydänsairauksien järkyttävä lisääntyminen. Maailman terveysjärjestö ilmoitti, että ne ovat saavuttaneet pöyristyttävät mittasuhteet kautta maailman.

On ilmeistä, että ennen pitkää jonkin yhteiskunnan osan on ”annettava myöten”. Asiat eivät voi jatkua tällä tavalla suuren muutoksen tapahtumatta. Mutta onko näistä jättiläismäisistä ongelmista olemassa pääsytietä? Kykenevätkö ihmiset jotenkin muuttamaan näin syvään vakiintuneet suuntaukset? Vai voisiko olla niin, että ainoa tapa välttää tuho on täysin uusi järjestys, joka alkaa uudelleen aivan alusta?

[Tekstiruutu s. 8]

Taloudellisten pulmien perussyyt

”Jokainen näyttää päättäneen lujasti saada niin paljon ja antaa niin vähän kuin mahdollista, keksiä keinoja puutteen ja tuotantokatkojen aikaansaamiseksi sekä löytää rehellisen ja kovan työn helppoja korvikkeita. Kaikkialla on merkkejä kiistoista ja levottomuudesta: nuorten keskuudessa, tehtaissa ja pelloilla työskentelevien keskuudessa ja, mikä pahaenteisintä, niiden keskuudessa, jotka johtavat hallitusta.” – ”The Times of India”, lainattu ”New York Times” -lehteen 16. 8. 1973, s. 10

[Tekstiruutu s. 10]

Optimismi katoaa

”Siitä jonkin verran lapsellisesta optimismista, joka vallitsi 19. vuosisadalla, jolloin tieteen ja edistyksen uskottiin poistavan kaikki sekä yksilöitten että yhteisöjen kokemat epäkohdat, ei ole mitään jäljellä. Kaikki perinteellisesti varmoina pidetyt seikat romahtavat; sivistys ja kulttuurit hajoavat; ihmiskunta on kokonaisuutena tullut tietoiseksi olemassaolonsa äärimmäisestä uhanalaisuudesta.” – Ranskalaisen psykologin Innace Leppen kirjan ”La Mort et Ses Mysteries” (”Kuolema ja sen salaisuudet”) esipuheesta.

[Kaavio s. 5]

(Ks. painettu julkaisu)

MAAILMAN VÄESTÖNKASVU

MAAILMAN VILJANTUOTANTO

+2 %

0

−4 %

1971

1972

Viljavarat vähentyneet keskimäärin 6 prosenttia henkeä kohden

[Kuva s. 4]

Miten paljon todisteita ihminen tarvitsee osoittamaan itselleen, että hän on menossa väärään suuntaan?

[Kuva s. 6]

Mitä 2,41 mk:lla sai vuonna...

1964

Leipä ja voi 18 p

Hedelmälohkot 21 p

Salaatti 35 p

Maito 11 p

Herneet 7 p

Liha 88 p

Peruna 8 p

Jälkiruoka 53 p

1973

Liha 1,49 mk

Jälkiruoka 92 p