Salaattien runsas valikoima
JOKAINEN kunnon perheenäiti on kiinnostunut perheenjäsentensä makuaistin hemmottelemisesta maukkailla ruokalajeilla. Hän on myös kiinnostunut terveellisten aterioitten tarjoamisesta perheelleen. Suuri apu näiden molempien päämäärien saavuttamiseksi on salaatit.
Salaatit sopivat moneen tarkoitukseen. Sen lisäksi että ne ovat usein huomattavan ravitsevia, ne lisäävät aterioitten herkullisuutta ja vaihtelevuutta. Ne voivat lisäksi säästää työtä ja kustannuksia, ja ne ovat erityisen tervetulleita kuumina päivinä.
Voit valmistaa hyvin monenlaisia salaatteja. Tunnettuja ovat tietysti ne erilaiset salaatit, jotka koostuvat pääasiassa vihanneksista ja muista kasviksista, mutta on olemassa myös monia muita salaatteja. On salaatteja, joissa on runsaasti valkuaisaineita, ja salaatteja, jotka sisältävät pääasiassa tärkkelyspitoisia aineksia. On myös salaatteja, joiden valmistuksessa käytetään liivatetta, sekä hedelmäsalaatteja.
Jotakin kevyttä – vihannessalaatit
Vihanneksista valmistetut salaatit ovat todella suositeltavia. Ne sisältävät runsaasti arvokkaita kivennäisaineita, vitamiineja ja entsyymejä, jotka ovat välttämättömiä ruumiin hyvinvoinnille ja joita sen tähden kutsutaan ”suojaravintoaineiksi”. Salaatit ovat terveellisiä myös siksi, että niiden sisältämä selluloosa antaa suolistolle työtä ja ehkäisee siten ummetusta.
Yhä useammat tutkijat ovat nykyään tulleet siihen johtopäätökseen, että monet nykyajan ihmistä vaivaavat rappeutumistaudit johtuvat siitä, että ihmiset syövät liian raskasta ruokaa ja liian paljon. Tarjoamalla maukkaita vihannes- ja kasvissalaatteja perheenäidit voivat auttaa perhettään välttämään sen. Lapset tosin usein väheksyvät sellaisia ruokia ja pitävät enemmän makeisista. Mutta viisaat vanhemmat eivät anna lastensa pitää omaa päätään tällaisissa asioissa vaan totuttavat heidät syömään ”suojaravintoaineita” sisältäviä ruokia, sillä kun lapset sairastuvat, vanhempien on kuitenkin hoidettava heidät terveiksi.
Salaatiksi soveltuvia vihanneksia on runsaasti. Niitä ovat juurikkaitten, kuten porkkanan, punajuuren ja nauriin lehdet (nuorina ja mehevinä), lehtiselleri, juurisikurin ja voikukan lehdet, lehtisikuri eli endivia, lehtisalaatti ja vesikrassi.
Saat näistä salaateista maukkaampia ja ravintoarvoltaan monipuolisempia lisäämällä sipulinrenkaita tai silputtuja sipuleita, pekonisuikaleita, paahtoleivän palasia, retiisi- tai herkkusieniviipaleita, raa’an kukkakaalin palasia, vihreän tai punaisen paprikan viipaleita, persiljaa, tomaatteja ja kypsiä tai vihreitä oliiveja. Salaatit eivät tosin ole aivan ilmaisia, ja lisäainekset nostavat niiden hintaa, mutta eräs ymmärtäväinen äiti sanoi siitä: ”On parempi käyttää rahaa kasviksiin kuin lääkkeisiin, ja se tulee myös paljon halvemmaksi.” Niin, lisäätpä mitä tahansa salaatteihisi saadaksesi niistä maukkaampia, se todennäköisesti tekee niistä myös ravitsevampia.
Muita salaatteja raaoista ja keitetyistä kasviksista
Muita makoisia salaattikasviksia ovat kurkut – viipaloi ne, mutta älä kuori. Ne ovat erityisen maukkaita hapankerman kera. Ohuista tomaattiviipaleista yhdessä hienonnetun sipulin kanssa tulee myös oivallinen salaatti. Entä miltä maistuisi raastettu porkkana viinimarjojen tai rusinoitten kera?
Valko- tai punakaalisuikaleista valmistettu salaatti on sekä taloudellista että erittäin C-vitamiinipitoista. Hakkaa vaihtelun vuoksi kaali aivan hienoksi ja lisää siihen hienonnettua sipulia tai raastettua porkkanaa. Kaalista valmistetaan myös hapankaalisalaattia. Katko hapankaalisuikaleet pieniksi ja lisää omenan- ja/tai sipulinpaloja, niin saat terveellisen salaatin, jota voit valmistaa mihin vuodenaikaan tahansa. Omaa luokkaansa on omenoista ja sipulista viipaleina tai paloina valmistettu salaatti, jonka päälle voi kaataa kastikkeeksi esimerkiksi majoneesia.
Myös punajuurikas soveltuu salaatteihin. Tarjoa sitä sipulinrenkaitten tai -palojen kera tai hapanimelässä kastikkeessa aniksen siementen kera. Se on eurooppalaista herkkua.
Ei tule myöskään unohtaa tarhapapusalaattia. Se sopii vihannessalaatiksi milloin vain. Sekoita mukaan hienoksi silputtua sipulia.
Jotkin kasvikset sopivat tietenkin salaateiksi ilman mitään erityisvalmisteluja. Sellaisia ovat retiisit, porkkanapuikot, sellerinvarret ja purjo.
Valkuaisaine- ja tärkkelyspitoiset salaatit
Kun tällaisten kasvissalaattien lisäksi tarjotaan valkuaisaineita ja hiilihydraatteja sisältäviä ruoka-aineita sekä tärkkelyksettömiä, keitettyjä kasviksia, saadaan monien ruoanlaittajien mielestä ihanteellinen pienoisateria. Mutta valkuaisaineita ja hiilihydraatteja voidaan lisätä myös itse salaattiin. Suosittuja ovat esimerkiksi kanasalaatti samoin kuin tonnikala-, lohi-, katkarapu- ja äyriäissalaatti. Kun mukana on lehtiselleriä tai muita vihanneksia tai silputtua sipulia, niistä saa maukkaan ja ravitsevan pääruokalajin. Kalasalaateissa on runsaasti fosforia, jonka uskotaan olevan tärkeä keskushermostomme toiminnalle.
Valkuaisainepitoisia salaatteja lueteltaessa ei pidä unohtaa munasalaattia, jossa on munan lisäksi lehtiselleriä tai muita kasviksia. Munan sisältämän kolesterolin ei pitäisi herättää sinussa asiatonta huolta, ellet syö kovin runsaasti lihaa.
Myös maalaisjuustosta voi tehdä valkuaisainepitoista salaattia. Lisää hienoksi silputtua ruoholaukkaa, purjoa tai sipulia sekä kuminan siemeniä antamaan makua. Jos pidät makeasta juustosalaatista, lisää juuston sekaan hedelmiä, kuten murskattua ananasta tai taatelinpaloja.
Ehkä taloudellisin kaikista valkuaisainepitoisista salaateista saadaan palkokasveista, kuten pavuista (joita ovat valkea ja ruskea papu sekä liman- ja soijapapu) tai kylvövirvilöistä eli linsseistä. Ne täytyy ensin tietysti keittää, minkä jälkeen voit tarjota niitä silputun sipulin tai muun kirpeän lisän ja/tai suosimasi salaatinkastikkeen kera.
Hiilihydraattipitoisista salaateista perunasalaatti on tärkein, ja melkein yhtä suosittu on makaronisalaatti. Saadaksesi parasta mahdollista perunasalaattia yritä hankkia pieniä uusia perunoita, jos niitä on saatavilla, tai punertavakuorisia perunoita. Ne maksavat enemmän mutta ovat hintansa arvoisia; niiden maku on aivan omaa luokkaansa, eivätkä ne murene helposti.
Liivate- ja hedelmäsalaatit
Liivate, erityisesti limettihyydyke, on erinomainen apu salaattien valmistuksessa varsinkin silloin, kun vihanneksia ei ole saatavissa. Voit käyttää hyydytettyihin salaatteihin kaikenlaisia keitettyjä tai raakoja kasviksia: selleriä, vihreää ja punaista paprikaa, raastettua porkkanaa, kurkkuviipaleita, punajuurikaskuutioita ym. Ota myös huomioon, että liivate ei ainoastaan paranna salaattisi makua vaan myös sen ravinnollisuutta.
Lopuksi muutama sana hedelmäsalaateista. Ehkä suosituin on Waldorfin salaatti, joka on saanut nimensä aikoinaan maailman hienoimpiin kuuluneen hotellin mukaan. Se valmistetaan pieniksi paloiksi pilkotuista omenoista ja sellerisilpusta sekä saksanpähkinöistä (jotkut lisäävät vielä rusinoita). Kastikkeeksi kaadetaan majoneesia. Sitä pidetään erikoisuutena, ja se on sekä ravitsevaa että maukasta. Waldorfin salaatti ei tarkasti ottaen ole hedelmäsalaatti, koska siinä on myös selleriä.
Tavallisen hedelmäsalaatin voi valmistaa niinkin helposti, että ostaa tölkillisen hedelmäsalaattia, mutta säilykkeissä käytetään yleensä keitettyjä hedelmiä. On parempi käyttää tuoreita hedelmiä, kuten appelsiinia ja greippiä viipaleina, marjoja, viinirypäleitä, persikoita, päärynöitä, omenoita ja kuutioiksi leikattua ananasta tai melonia. Erityisen maukas ja ravitseva hedelmäsalaatti, jota monet tropiikissa asuvat syövät aamiaiseksi, valmistetaan avokadosta; banaanista ja papaijasta.
Salaatinkastikkeet ja maustaminen
Useimpiin salaatteihin kuuluu tietenkin salaatinkastike. Yksinkertaisin ja monen mielestä paras mahdollinen salaatinkastike sisältää oliivi- tai safloriöljyä, sitruunamehua ja hieman suolaa (jotkut lisäävät myös hieman sokeria). Sitruunamehu on hyödyllistä siksi, että siitä saa C-vitamiinia ja se on luonnontuote eikä keinotekoinen happo. Mutta jos sinun on otettava hinta huomioon, voit käyttää yhtä hyvin maissiöljyä ja etikkaa, kuten väkiviina-, omenaviini- tai viinietikkaa tai jotakin muuta hedelmistä valmistettua etikkaa. Kullakin on hyvät puolensa, joten kokeile niitä löytääksesi yhdistelmän, joka maistuu kielelläsi parhaimmalta.
Myös mausteet ovat tärkeitä. Niitä ovat kuminan siemenet, paprika, meirami, salvia, oregano, kynteli, minttu, valkosipuli, maustepippuri, persilja, tilli, timjami ja sellerijauhe. Mausteet eivät ainoastaan lisää aterian nautittavuutta, vaan on myös syytä uskoa, että ne kiihottavat paitsi syljen myös mahanesteitten eritystä. Kun haluat käyttää mausteena herkullista valkosipulia, hiero salaattikulhon sisäpintaa valkosipulin kynnellä tai sekoita se murskattuna salaatinkastikkeeseesi.
Ei tule unohtaa myöskään kermamaisia salaattikastikkeita, kuten sellaisia, jotka valmistetaan sinihomejuustosta ja hapankermasta tai jukurtista. Jos sinun täytyy tarkkailla painoasi, vältä majoneesia tai käytä sitä varoen ja ohenna sitä sitruunamehulla. Älä myöskään käytä paljon öljyä, vaan korvaa suurin osa siitä tomaattien mehulla. Hapankerma, kermavaahto tai kastike, johon hienonnetaan saksanpähkinöitä, auringonkukansiemeniä tai raakoja acajoupahkinöitä, sopii hyvin hedelmäsalaattien kera.
Salaatteja voi tarjota ennen pääruokalajia, sen kera tai jälkeenpäin, sen mukaan, minkä tyyppistä salaatti on. Vihannessalaatteja voi hyvin tarjota kastikkeen kera ennen pääruokalajia; se estää perhettäsi syömästä liikaa. Sellaiset salaatit samoin kuin muut kasvissalaatit sopivat hyvin syötäviksi myös pääruokalajin kera. Hedelmäsalaatit tarjotaan aterian päätteeksi. Ja huomaa, että tarjoamalla hedelmäsalaattia jälkiruoaksi voit ehkäistä ylensyöntiä sekä sisällyttää ateriaan arvokkaita kivennäisaineita ja vitamiineja ja ruoansulatusta edistäviä aineita (etenkin, jos mukana on ananasta), kun taas samaa ei voi suinkaan sanoa sellaisista raskaista jälkiruoista kuin täytetortuista tai luumuvanukkaista.
Ei ole epäilystäkään siitä, että salaatteja valmistettaessa on paljon valinnan varaa. Ne sallivat perheenemännän omaperäisyyden ja kekseliäisyyden ilmaista itsensä, ne tekevät aterian vaihtelevammaksi ja maukkaammaksi, niissä on arvokkaita kivennäisaineita, vitamiineja ja entsyymejä – ja ne vieläpä tuovat värikkyyttä päivällispöytääsi!