Syöpä – mitä toivoa pysyvästä paranemisesta?

KAIKISTA ihmiskuntaa vaivaavista sairauksista syöpä on pelätyimpiä. Syystä kyllä. Se tuottaa suunnattomasti ruumiillista vahinkoa, sydänsurua ja kuolemaa. Näin on ollut erityisesti meidän 20. vuosisadallamme.

Sairauden luonteen vuoksi ihminen, joka saa tietää, että hänellä on jokin syövän muoto, kokee tavallisesti ankaraa tunne-elämän painetta. Samoin sitä tuntevat hänen omaisensa. Joistakuista syöpään sairastuminen merkitsee automaattista kuolemantuomiota.

Mutta onko todella niin? Ei; sillä vaikka syöpä vaatiikin raskaan veron ja siihen kuolleitten määrä kasvaa suuresti, myös niiden ihmisten suhteellinen määrä, joita on hoidettu menestyksellisesti, on kasvanut.

Mutta vaikka syövän hoidossa on edistytty, onko todellista toivoa siitä, että se voitettaisiin pian pysyvästi? Monien lääketieteen asiantuntijoiden mielestä ennen näkemättömän suuri hyökkäys, joka on nyt käynnissä syöpää vastaan, tuottaa jonakin päivänä parannuskeinon. Kanadan syöpäyhdistys ilmoittaa: ”Syöpää vastaan kohdistettu tutkimusrynnistys on suurin ja kallein erillinen hanke lääketieteen historiassa. Ongelma on niin laaja ja syvällinen, että käytännöllisesti katsoen kaikki nykyaikaisen tieteen haarat ovat mukana syöpätutkimuksessa.”

Mutta kaikista näistä ponnisteluista huolimatta täydellistä parantumista kaikenlaisista syöpämuodoista ei lääketieteen kannalta ole nykyään näköpiirissä. Ei ole ollut mitään tieteellisiä ”läpimurtoja”, jotka antaisivat aiheen toivoa niin. Tästä huolimatta voimme kuitenkin sanoa varmasti, että tämä pelottava tauti tullaan täysin poistamaan ihmiskunnasta.

Ennen kuin käsittelemme sitä, miten tämä tulee toteutumaan, tarkastelkaamme pulmaa lähemmin. Miten laajalle levinnyttä syöpä on? Mitä se oikeastaan on? Mikä aiheuttaa taudin? Miten sitä hoidetaan nykyään?

Pelottava määrä kuolonuhreja

Vaikka syöpää esiintyy nykyään lähes kaikenlaisissa yhteiskunnissa, sitä on erityisen runsaasti ”edistyneissä” teollisuusmaissa. Esimerkiksi Yhdysvaltain tilanteesta Medical World News -lehti arvioi, että vuonna 1973 maassa ilmaantui noin 665000 uutta syöpätapausta. Luku ei sisällä pinnallisia ihosyöpätapauksia. Lisäksi sen arvion mukaan vuonna 1973 syöpään kuoli noin 350000 ihmistä. Tilastojen mukaan nykyisellä nopeudella yksi jokaisesta neljästä amerikkalaisesta saa lopulta jonkinlaisen syövän.

Sydäntautien jälkeen syöpä on yleisin kuolinsyy Yhdysvalloissa. Miehillä yleisin kuolemaan johtava syövän muoto on keuhkosyöpä. Siitä on viime vuosina tullut epidemianomainen. Erään raportin mukaan tähän syöpälajiin kuolevien määrä on kasvanut 1400 prosenttia kuluneina 40 vuotena. Naisilla syöpäkuolema johtuu ensisijaisesti rintasyövästä. Sekä miehillä että naisilla toiseksi yleisin syöpäkuoleman syy on paksusuolen ja peräsuolen syöpä.

Erääseen aikaan syövästä toipuneitten määrä oli säälittävän alhainen. Yhdysvaltain neuvoa antava syöpäneuvosto sanoi, että vuonna 1938 ainoastaan yksi jokaisesta viidestä syöpään sairastuneesta jäi eloon – se on, pysyi hengissä viisi vuotta syövän toteamisen jälkeen. Mutta vuoteen 1969 mennessä eloon jäi yksi kolmesta. Erään raportin mukaan vuonna 1973 47 prosenttia syöpään sairastuneista jäi eloon.

Mitä syöpä on?

Syöpä ei ole yksi erillinen sairaus. Se käsittää todellisuudessa yli sata erilaista tautitilaa. Koska elimistön solut ovat erilaisia, syövän laatu riippuu siitä, minkälaisessa solussa se saa alkunsa. Kaikille syöpämuodoille on kuitenkin yhteistä solujen epänormaali kasvu. Sitä kutsutaan ”pahanlaatuiseksi”, mikä tarkoittaa sitä, että taudilla on taipumus jatkuvasti paheta ja päätyä mahdollisesti kuolemaan.

Yksi laaja syöpäryhmä on nimeltään karsinooma. Se on kaikkein yleisin syöpätyyppi. Se saa alkunsa suojaavien tai peittävien kudosten soluissa, kuten ihossa, keuhkojen ja vatsan limakalvoissa ja mahalaukun ja suoliston alueella sekä suussa. Sarkooma on toinen laaja ryhmä, erittäin pahanlaatuinen, mutta ei yhtä yleinen. Se saa alkunsa tukikudoksissa, kuten rustoissa ja luustossa sekä lihaksissa. Jotkin muut lajit, kuten leukemia, eivät sovellu kumpaankaan näistä yleisistä ryhmistä.

Normaalisti elimistön solut kuolevat, mutta toiset jakautuvat kahtia ja korvaavat menetetyt solut. Mutta syöpäsoluissa solunjakautumisen säätely menee epäkuntoon. Siten joistakin soluista tulee syöpäsoluja. Aluksi niitä saattaa olla vain muutama miljoonien normaalien joukossa. Mutta kun syöpä on kerran alkanut, nämä solut alkavat kasvaa epänormaalisti ja hillittömästi. Ne jakautuvat paljon nopeammin kuin niiden pitäisi ja muodostavat ajan mittaan kasvaimen.

Kun syöpäsolut lisääntyvät, ne työntävät normaalit solut syrjään ja toisinaan estävät niitä saamasta tarvitsemaansa ravintoa. Jotkin syöpäsolut kasvavat nopeammin kuin niiden saama verimäärä edellyttäisi, ja niin kasvain saattaa osittain tuhoutua ravinnon puutteeseen ja muuttua ilkeiksi haavaumiksi, vaikka se yhä on pahanlaatuinen ja kasvaa. Lopulta syöpä tuhoaa kaiken tiellään olevan. Kun syöpäkasvaimet tunkeutuvat tärkeisiin elimiin, näiden toiminta häiriintyy. Elimen toimintahäiriö usein jouduttaa kuolemaa.

Syöpäsolujen huomattavia ominaisuuksia on se, että ne kykenevät metastasoitumaan, irrottautumaan alkuperäisestä kasvaimesta ja kulkemaan elimistön muihin osiin. Ne saattavat siirtyä veren mukana valtimoita ja laskimoita pitkin tai imusuonia pitkin, joissa vesimäinen imuneste virtaa. Liikkuvat syöpäsolut asettuvat sitten elimistön muihin osiin ja alkavat kasvattaa tytärkasvaimia, joita sanotaan etäpesäkkeiksi eli metastaaseiksi.

Kaikki kasvaimet eivät kuitenkaan ole pahanlaatuisia eli syöpäkasvaimia. Jotkin ovat hyvänlaatuisia. Nekin muodostuvat solujen liikakasvusta, mutta ne pysyvät yhdessä paikassa ja tavallisesti koteloituvat. Ne ovat vaarallisia ainoastaan, jos ne jatkavat kasvamista ja häiritsevät tärkeitten elinten toimintaa kokonsa tai sijaintinsa tähden. Esimerkiksi aivoissa sijaitseva suhteellisen pieni hyvänlaatuinen kasvain voisi aiheuttaa kuoleman painamalla aivoja, koska kova kallo ei salli tilavuuden lisäystä. Mutta paljon suurempi hyvänlaatuinen kasvain on ehkä vaaraton muualla, missä sillä on enemmän tilaa laajentua.

Mitä vaaranmerkkejä?

Antaako syöpä puhkeamisestaan vaaranmerkkejä? Hyvin varhaisessa vaiheessa se ei anna selvää, erityistä varoitusta. Se saattaa sijaita paikassa, missä sitä ei voida nähdä eikä tuntea.

Lisäksi syöpä on varhaisvaiheessaan tavallisesti kivuton. Tavallisesti syöpä tulee kivuliaaksi vasta, kun se on tullut vaarallisen suureksi. Näin käy, kun kasvain painaa jotakin herkkätuntoista aluetta tai kun se ahtauttaa sellaisia tärkeitä sisäisiä tiehyitä kuin suoliston tai virtsatiet.

Vaikka varhaisvaiheet on vaikea ellei mahdoton havaita, on seikkoja, joita ihminen voi tarkata. Ne saattavat olla merkkinä syövän esiasteesta tai varsinaisesta syövästä. Yhdysvaltain syöpäyhdistys luettelee seitsemän varoitusmerkkiä.

Nämä oireet saattavat tietenkin johtua toisista sairauksista eikä niillä sairauksilla ehkä ole mitään tekemistä syövän kanssa. Mutta koska nämä oireet saattavat olla varoitusmerkkejä syövästä, niille kannattaa omistaa välitöntä huomiota. Mitä aikaisemmin syöpää hoidetaan, sitä suurempi on paranemisen mahdollisuus.

Näyttääkö jokin tietty ikäryhmä olevan syövälle erityisen altis? Vaikka syöpää esiintyy sekä nuorissa että vanhoissa, se selvästi iskee paljon useammin vanhahkoihin ikäryhmiin, vaikka joillakin syöpälajeilla on taipumus valita uhreikseen useammin hyvin nuoria. Niinpä voidaan sanoa, että yleensä syöpä on pääasiassa vanhemman iän sairaus.

Mikä aiheuttaa syövän?

Miksi solut alkavat kasvaa hillittömästi? Entä miksi jotkut ihmiset saavat syövän, kun taas samoissa olosuhteissa olevat toiset ihmiset eivät saa sitä?

Ilmeisesti jotkut ihmiset ovat alttiimpia syövälle kuin toiset. Kun jokin tekijä tai jotkin tekijät yhdessä kehittyvät, syövälle alttiimmat ihmiset voivat saada sen.

Herkkyydessä on tietysti eri asteita. Tästä on esimerkkinä tupakointi. Ellei kukaan tupakoisi, kukaan ei saisi keuhkosyöpää tupakasta. Mutta niiden keskuudessa, jotka tupakoivat paljon, keuhkosyöpäriski on 10–20 kertaa niin suuri kuin tupakoimattomien keskuudessa. Tämä ei merkitse sitä, että tupakointi vaikuttaisi jokaiseen samalla tavalla. Runsaasti tupakoivienkin keskuudessa on sellaisia, jotka eivät sairastu keuhkosyöpään. Heidän vastustuskykynsä sitä vastaan on ilmeisesti muita suurempi.

Täten voidaan nähdä, että on olemassa lukuisia eri tekijöitä, jotka voivat lisätä sen todennäköisyyttä, että jotkut saavat syövän. Joitakin tekijöitä, joiden on vuosien kuluessa havaittu ”aiheuttavan” taudin tai lisäävän alttiutta sen saamiseen, ovat: tupakansavu, auringonvalon säteilyenergia ja röntgensäteet, eräät kemialliset aineet tai niiden yhdistelmät, erilaiset perityt tai synnynnäiset epänormaalisuudet, krooninen kudosärsytys, hormonitasapainon järkkyminen ja mahdollisesti jopa tunnetekijät. Viime vuosina virusten on todettu ”aiheuttavan” syöpää eläimissä, mutta niiden osuutta ihmisillä esiintyvään syöpään ei ole vahvistettu.

Mutta jotta syöpää voisi esiintyä, kun jokin sellainen ”aiheuttaja” on vaikuttamassa, niin elimistön immuunijärjestelmässä täytyy olla perusheikkous. Se merkitsee sitä, että elimistön puolustus tautia vastaan on jollakin tavalla murtunut. Tri Robert Alan Good Sloan-Ketteringin syöpäkeskuksesta New Yorkista sanoo: ’Meillä ei ole koskaan ollut syöpäpotilasta, jonka immuuniudessa ei olisi ollut jotakin epänormaalia.’

Teollinen yhteiskunta

Syövän ehkä merkittävin ”aiheuttaja” on teollisuusyhdyskunnassa tyypillinen elämäntapa. Vaikka syöpää esiintyy käytännöllisesti katsoen kaikissa yhteiskuntamuodoissa, se keskittyy erittäin runsaana teollisiin kansakuntiin. Sitä ei esiinny yhtä paljon maatalousyhteisöissä.

Teollistuminen on tuonut mukanaan suuren joukon epänormaaleja olosuhteita. On saastetta, jonka monenlaiset kemialliset ärsykkeet joutuvat hengittämäämme ilmaan, juomaamme veteen ja syömäämme ruokaan. Keuhkosyövän ilmoitetaan olevan kaupunkilaisten keskuudessa kaksi kertaa niin yleistä kuin maaseudulla elävien keskuudessa. Atlanta Journal -lehti sanoo: ”Kansallinen tutkimusneuvosto . . . tuli siihen johtopäätökseen, että kaupunki-ilma on 15 kertaa saastuneempaa kuin maaseutuilma. Lisäksi raportissa sanottiin, että keuhkosyöpä on yleisin niillä kaupunkialueilla, missä yleinen teollinen saastutus on pahinta.”

Lisäksi teollisuusyhdyskunnissa yleinen elämäntapa tuo mukanaan epätavallista painetta aiheuttavia tekijöitä, kiivaamman elämänrytmin, enemmän tungosta. Lyhyesti sanottuna se aiheuttaa ruumiille ja mielelle suurempia vaatimuksia. Kaikki tämä osaltaan heikentää elimistön immuunijärjestelmää.

New York Times -lehti kertoo: ”Arvion mukaan 75–85 prosenttia kaikista syöpätapauksista on suoranaisesti tai epäsuorasti ympäristötekijöitten aiheuttamia – ja useimmat niistä on mahdollista välttää.” Myös tri Frank J. Rauscher j:r Yhdysvaltain kansallisesta syöpäinstituutista sanoo:

”80–85 prosenttia syöpälajeistamme on luonteeltaan ulkosyntyisiä – se on, ne ovat peräisin ihmisruumiin ulkopuolisista lähteistä.

”Toisin sanoen syöpä kehittyy sen tähden, mitä joku tekee, miten hän elää tai mille hän on alttiina.”

Esimerkkinä ulkoisten syitten vaikutuksesta on tupakoinnin aiheuttama keuhkosyöpä. Noin 90 prosenttia tällaiseen syöpään sairastuneista ei saisi sitä, jos he eivät tupakoisi.

Toinen esimerkki ulkopuolisesta aiheuttajasta on asbesti. Jo jonkin aikaa on ollut tunnettua, että asbestityöntekijät olivat alttiimpia saamaan keuhkosyövän ja muuten harvinaisen rinnassa esiintyvän mesoteelikasvaimen. Tauti kehittyy ihmisen oltua vuosikausia kosketuksissa asbestikuituihin.

Liittyykö teollisuusmaiden elämäntapa naisilla esiintyvään rintasyöpään? Tavallaan liittyy. Teollisuusyhdyskunnissa elävillä naisilla on usein vähemmän tai ei lainkaan lapsia verrattuna maatalousyhdyskunnissa eläviin naisiin. Myös koska teollisuusyhdyskunnissa on saatavissa runsaasti vauvanmaitovalmisteita ja vauvanruokia, monet niissä elävät naiset päättävät olla imettämättä lapsiaan. Rintasyöpää on todettu esiintyvän yleisimmin synnyttämättömillä naisilla tai äideillä, jotka eivät ole imettäneet lapsiaan. Lisäksi se iskee useimmiten naisen ohitettua vaihdevuotensa.

Kiinnostava on myös seuraava tri Rauscherin huomio. Hän sanoo: ”Sukupuolisuhteitten aloittaminen varhaisessa iässä saattaa lisätä rintasyövän uhkaa ja lisää selvästi kohdun kaulaosan syövän mahdollisuutta. Jos naisella on monia sukupuolikumppaneita, kohdun kaulaosan syövän riski on hänellä paljon suurempi kuin niillä naisilla, joilla ei ole useita kumppaneita ja jotka eivät aloittaneet sukupuolisuhteita varhaisessa iässä. . . . prostituoitujen keskuudessa on erittäin suuri riskialttius ja sairastumisprosentti.”

Liiallisen oleskelun auringonvalossa ajatellaan olevan ihosyövän yksi ”aiheuttaja” erityisesti vaaleaihoisten ihmisten keskuudessa. Lääketieteen asiantuntijat varoittavat vaaleaihoisia ihmisiä makaamasta auringonpaisteessa tuntikausia rusketuksen saamiseksi.

Näin ollen vaikka syövälle ei ole todettu yhtään ainoata nimenomaista ”aiheuttajaa”, monien tekijöitten tiedetään näyttelevän osaa sen synnyssä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että teollisuusyhdyskunnissa vallitseva elämäntapa jouduttaa elimistön vastustuskyvyn murtumista syöpään nähden.

Miten syöpää hoidetaan

Yksittäisten kasvainten hoidossa leikkaukset ovat tärkein keino. Useimpien lääkärien mielestä on parasta saada kasvain pois ruumiista, ja mitä pikemmin se voidaan tunnistaa ja poistaa, sitä suurempi on todennäköisyys, että syöpä pysähtyy ja etäpesäkkeitten synty ehkäistään.

Lääkäreitten keskuudessa on viime aikoina ollut erimielisyyttä sen suhteen, miten paljon kudosta leikkauksessa pitäisi poistaa joidenkin kasvaintyyppien ollessa kysymyksessä. Näin potilas joutuu ongelman eteen: kenen asiantuntijan neuvoa hänen tulisi noudattaa?

Tietenkin jotkut ihmiset tuomitsevat leikkaushoidon kokonaan. On kuitenkin ihmisiä, joilta leikattiin syöpäkasvain ja jotka havaitsivat, että syöpä ei uusiintunut. On sen tähden ilmeistä, että joillekuille tämäntyyppinen hoito tehoaa.

Toinen syövän hoitomenetelmä on sädehoito. Joissakin syöpälajeissa sitä pidetään leikkauksia parempana. Toisissa tapauksissa sitä käytetään leikkaushoidon ohella. Tässä menetelmässä voimakkaan säteilyn toivotaan tappavan syöpäsolut. Koska syöpäsolut ovat epänormaaleja, niiden tuhoamiseksi tarvitaan tavallisesti pienempi määrä säteilyä kuin tarvitaan normaalien solujen tuhoamiseksi. Mutta koska säteily voi vaikuttaa haitallisesti terveisiin soluihin samalla kun se tuhoaa syöpäsoluja, sädehoidon antajan täytyy olla pätevän koulutuksen saanut.

Viime aikoina on alettu yhä enemmän turvautua kemoterapiaan. Se tarkoittaa lääkeaineiden käyttöä taistelussa syöpää vastaan. Erääseen aikaan toivottiin, että lääkkeet osoittautuisivat käänteentekeviksi syöpää vastaan. Tuo toive ei ole kuitenkaan toteutunut. Kymmenistä tuhansista kokeilluista lääkeaineista hyvin harvoilla on todettu olevan mitään vaikutusta syöpää vastaan. Lisäksi vaikka joillakin lääkkeillä on saatu hyödyllisiä tuloksia, niillä voi olla myös vahingollisia sivuvaikutuksia.

Immunoterapia on viimeaikaisimpia tutkimusaloja. Sen avulla tiedemiehet toivovat voivansa valjastaa elimistön immuunijärjestelmän avukseen taistelemaan syöpää vastaan. Jos voidaan eristää jokin hyödyllinen vaikuttava aine, siitä toivotaan voitavan kehittää rokote. Tähän mennessä on Yhdysvalloissa kuitenkin vain jossain määrin onnistuttu ihosyövän hoidossa tällä menetelmällä.

Muita hoitomenetelmiä

Vaikka edellä mainitut hoitokeinot ovatkin yleisimmät, on ollut ja on yhä myös toisia. Jotkin menetelmät ovat kohonneet huomattavaan asemaan menneisyydessä, ainoastaan kadotakseen, kun niiden tehokkuutta ei pystytty todistamaan.

Tuomittavia ovat kuitenkin häikäilemättömien ihmisten ”parannuskeinot”, joiden ainoana tarkoituksena on rahan hankkiminen syöpäpotilailta. Tavallisesti viranomaiset paljastavat nopeasti tällaiset henkilöt ja ryhtyvät toimenpiteisiin heitä vastaan. Kaikkia väitteitä ”varmasta parannuskeinosta” täytyy nykyään epäillä. Mitään sellaista parannuskeinoa ei tällä hetkellä ole. Nobelin palkinnon saanut syöpäasiantuntija tri Salvador E. Luria mainitsi: ”Kaikki näkymät nopeasta ohjelmasta, joka lupaa ’parantumisen syövästä’ kolmessa tai viidessä tai kymmenessä vuodessa, olisivat itsepetosta ja yleisön vaarallista harhaan johtamista.”

Yksi nykyään käytössä olevia ”vääräoppisia” ja kiistellyimpiä hoitokeinoja on aine nimeltä Laetrile, joka valmistetaan aprikoosinkivistä. Sen käyttö syövän hoidossa on kiellettyä Yhdysvalloissa. Mutta se sallitaan Meksikossa. Sen kannattajat uskovat vilpittömästi, että sillä voidaan parantaa syöpää. Sen vastustajat yhtä vilpittömästi tuomitsevat sen.

Yksi sen tunnetuimpia käyttäjiä, tri Ernesto Contreras Meksikosta, väittää, että se ei ole ”parannuskeino” vaan ”säätelykeino”, ja hän vertaa sen käyttöä sokeritautisille annettuun insuliiniin. Hän sanoo kuitenkin: ”Luuston, lihasten, nivelten jne. suoranaisia pahanlaatuisia kasvaimia, suoranaisia aivokasvaimia ja äkillistä leukemiaa ei voi yleensä hoitaa menestyksellisesti Laetrilella.” Pitkälle edistyneissä syöpätapauksissa hänen sanomansa mukaan ”lääkkeellä on lievittävä vaikutus noin 60 prosentissa tapauksissa” ja ”se synnyttää huomattavan kivuntunnottomuuden vaikutuksen ja hyvänolontunteen”. Pienessä määrässä näitä tapauksia, noin 15 prosentissa, hänen väittämänsä mukaan ”tauti pysähtyy tai jopa taantuu”.

Vaikka yllä olevat väitteet ovat vaatimattomampia kuin joidenkuiden muiden Laetrilen kannattajien väitteet, lähes kaikki lääkärit silti kiistävät ne. Aineella suoritettiin äskettäin eläinkokeita Sloan-Ketteringin syöpäkeskuksessa New Yorkissa. Laitoksen johtaja tri Robert Good mainitsi: ”Tällä hetkellä ei ole mitään todisteita siitä, että Laetrilella olisi mitään vaikutusta syöpään.” Hän lisäsi: ”Laetrilella ei näytä olevan mitään hyödyllistä vaikutusta kasvaimiin. . . . Siihen liittyy paljon tunnekohua mutta niukalti tieteellisiä todisteita.” Hoitomenetelmän kannattajat tietenkin kiistävät sellaiset johtopäätökset.

Syövän ehkäiseminen

Eräs joidenkuiden suosittelema menetelmä syövän hoitamiseksi liittyy parempaan ravitsemukseen. Uskotaan, että terve ruumis on paremmin varustautunut syövän tunkeutumista vastaan. Yhä useammat asiantuntijat tunnustavat hyödyn, joka sellaisesta ”ehkäisevästä hoidosta” voi olla. National Observer -lehti kertoi: ”Kun tri Roger J. Williams kertoi kansalliselle tiedeakatemialle viime viikolla, että syövän paras ehkäisykeino saattaisi olla ravitsevampi ruokavalio, kukaan ei nauranut.”

Ehkäisyn alalla yksi seikka, jonka moni voi toteuttaa, on tupakoinnin lopettaminen. Se vähentäisi keuhkosyöpäkuolemien määrää noin 90 prosenttia. Myös tri Marvin Schneiderman kansallisesta syöpäinstituutista antoi terveen neuvon: ”Suosittelisin . . . kohtuutta kaikessa. Älä tupakoi. Älä syö rasvapitoisia ruokia. Älä syö runsaskalorisia ruokia. Varmasti miesten ja ehkä myös naisten tulisi lisätä toimeliaisuuttaan paljon, liikkua paljon enemmän.” Aivan sama näkemys on syövän tutkijalla tri Boris Sokoloffilla, joka mainitsee, että syöpäpotilaat painavat keskimäärin enemmän kuin potilaat, jotka eivät sairasta syöpää, ja että ”yliravitsemus liittyy epätavallisen usein syöpäpotilaitten aikaisempiin vaiheisiin”.

Lisäksi suositellaan säännöllisiä lääkärintarkastuksia. Avain syövän menestykselliseen hallintaan on usein sen varhainen havaitseminen. Mitä pikemmin se saadaan selville, sitä onnistuneemmin sitä voidaan hoitaa. Tutustu tämän tähden mainittuihin seitsemään varoitusmerkkiin. Jos yksi tai useampi noista merkeistä soveltuu itseesi, sinun saattaa olla hyödyllistä etsiä ammattitaitoista apua.

Pysyvä parantuminen

Mutta tekipä ihminen miten paljon tahansa syövän ehkäisemiseksi ja hoidettiinpa sitä miten hyvin tahansa, ihmisten näkökannalta katsoen mitään parannuskeinoa ei ole näkyvissä. Pysyvä parantuminen on kuitenkin epäilemättä näkyvissä!

Ihmisen Luoja Jehova Jumala tietää, miksi ihmiselimistö menee epäkuntoon ja mitä täytyy tehdä kaikkien sairauksien voittamiseksi pysyvästi. Pian Jumalan taivaallinen valtakunta tulee ryhtymään toimenpiteisiin ihmiskunnan puolesta, mikä koituu pysyväksi parantumiseksi kaikista sairauksista, myös syövästä.

Jumalan sana lupaa, että hän ”on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt”. (Ilm. 21:4) Jumalan taivaallisen valtakunnan kuningas Kristus Jeesus antoi vakuuden siitä, että tämä parantuminen tapahtuu. Kun hän oli maan päällä, hän paransi sairaita ja herätti kuolleita todisteeksi siitä, mitä hän tekisi Jumalan asettamana kuninkaana. – Matt. 15:30, 31; Joh. 11:38–44.

Kaikki todisteet Raamatun ennustusten täyttymyksestä osoittavat, että Jumalan valtakunnan aika maan asioitten hoitamiseksi ilman mitään kilpailevaa hallitusmuotoa on hyvin lähellä. Se merkitsee sitä, että on myös lähellä aika, jolloin Jumala aloittaa suuren parannusohjelmansa uudessa järjestyksessään. On suureksi rohkaisuksi tietää, että silloin tämä vitsaus, syöpä, poistetaan täydellisesti ja pysyvästi. Syövän hirvittävät vaikutukset – kuolema, kärsimys ja kyyneleet – ovat silloin ainaisesti poissa!

[Tekstiruutu s. 9]

Syövän varoitusmerkita

1. Epätavallinen verenvuoto tai muu vuoto.

2. Kyhmy tai paksunnos rinnassa tai muualla.

3. Paranematon haava.

4. Muutokset suolen tai virtsarakon toiminnassa.

5. Pitkäaikainen käheys tai yskä.

6. Jatkuvat ruoansulatushäiriöt tai nielemisvaikeus.

7. Syylässä tai syntymämerkissä tapahtuva koon tai värin muutos.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 8]

Paljon tupakoivilla ihmisillä keuhkosyövän saamisen mahdollisuus on 10–20 kertaa niin suuri kuin tupakoimattomilla

[Kuva s. 11]

Liiallisen auringonoton ajatellaan olevan yksi ihosyövän ”aiheuttaja”