Vaikutusta ja vastavaikutusta Kiinassa

MITEN usein ihmisten asioissa pitääkään paikkansa, että jokin toiminta voi aiheuttaa jonkin verran odottamattoman vastavaikutuksen myöhemmin. Tämä on selvästi osoittautunut todeksi kristikunnan lähetyssaarnaajien yhteydessä Kiinassa. Raamatun selvästi päinvastaisista ohjeista huolimatta kirkon lähetyssaarnaajat sekaantuivat menneisyydessä politiikkaan. Saadakseen käännynnäisiä he korostivat aineellisia etuja. Michael Edwardesin kirja Asia in the European Age 1498–1955 (Eurooppalainen aikakausi Aasiassa vuosina 1498–1955) sanoo siitä:

”Yhdeksännentoista vuosisadan alkupuolella Napoleon oli sanonut, että ’uskontojen lähetyssaarnaajat saattavat olla minulle erittäin hyödyllisiä Aasiassa, Afrikassa ja Amerikassa, ja panen heidät tunnustelemaan maaperää kaikissa maissa, minne he menevät. Heidän virkansa pyhyys ei ainoastaan suojele heitä vaan kätkee heidän poliittiset ja kaupalliset tutkimuksensa.’ Kukaan toinen länsimainen valtiomies ei ole sanonut mitään yhtä suorasukaista, mutta heidän politiikkansa on ollut aivan sama. . . ’Suojattuina henkilöinä’ lähetyssaarnaajat usein sekaantuivat paikalliseen politiikkaan. Jotkut kiinalaiset havaitsivat edulliseksi tulla kristityksi voidakseen pyytää vieraan vallan suojelua omaa hallitustaan vastaan. Lähetyssaarnaajia pidettiin viidentenä kolonnana, lännen etuvartiona ja koko Kiinan alistamisen välikappaleina.

”Kristillisen lähetystyön tulokset Kiinassa olivat verrattain vähäiset. Lähetyssaarnaajat saivat ne, jotka käännytettiin, enimmäkseen vakuuttuneiksi kristittynä olemisen maallisista eduista: lähetyssaarnaajan suojeluksesta ja häntä suojelevien ihmisten aseitten suojeluksesta, kuin Kristuksen opetusten hengellisistä lahjoista. . . . Lisäksi perusero Kristuksen rauhaisan sanoman ja ’kristittyjen’ valtojen hyökkäävän toiminnan valillä oli ilmeinen kaikille.” – S. 190, 191.

Mikä historiallinen vastavaikutus näillä kirkon lähetyssaarnaajien epäraamatullisilla toiminnoilla ja asenteilla on ollut? Eräs amerikkalainen baptisti, joka matkusti äskettäin kuukauden ajan kommunistisessa Kiinassa, kertoi eräässä uskonnollisessa aikakauslehdessä: ”Kysyin vastuullisilta tovereilta, mitä sellaista puhemies Mao kannatti, mitä Jeesus Kristus ei kannattanut. Minulle sanottiin, ettei Maoa ja Kristusta voi rinnastaa. . . . Minulle kerrottiin, että maareformiohjelmasta ja varallisuuden uudelleenjaosta lähtien talonpojat ovat olleet sitä mieltä, että Mao on antanut heille tässä elämässä sen, mitä Jumala lupasi tulevassa. . . . Sana ’lähetyssaarnaaja’ on Kiinassa epämiellyttävä sana. Ihmiset samastavat lähetystyön imperialismiin. Eivät yksin kiinalaiset ajattele siten; käydessäni ennen Kiinan-matkaani 12 Afrikan maassa havaitsin, että afrikkalaiset olivat suuresti lähetystyötä vastaan.”