Tullaanko ongelmat ratkaisemaan?

TULLAANKO sosiaaliturvaan liittyvät taloudelliset ongelmat ja monien vanhusten vaikea tilanne koskaan ratkaisemaan? Kyllä ne tullaan. Se on ehdottoman varmaa!

Miten se tulee tapahtumaan? Sitenkö, että keksitään jokin uusi ajatus sosiaaliturvan hoitamisesta? Ei, se ei ole todennäköistä länsimaissa, koska niiden raha-asioiden tila on viime vuosina kaiken aikaa huonontunut.

Sosiaaliturvan tulevaisuus

Nykyisen kaltaisten sosiaalivakuutusjärjestelmien pulmien odotetaan lisääntyvän ennen pitkää. Yhdysvalloissa viime vuonna sosiaaliturvalain mukaiset korvaukset ylittivät tarkoitukseen kerätyt verotulot noin kolmella miljardilla dollarilla (12 mrd. mk:lla).

Tämä suuntaus voimistuu sitä mukaa kuin eläkkeelle jäävien määrä kasvaa. Rahasummat, jotka tulisi tulevaisuudessa maksaa työntekijöille, jotka nyt suorittavat sosiaaliturvamaksuja, ovat päätä huimaavia. Jotkut taloustieteilijät uskovat, että noita etuisuuksia ei tulla koskaan maksamaan.

The Wall Street Journal -lehti huomautti, että jo ne velvoitteet, joista on sovittu, tulevat ilman inflaatiokorotuksia aiheuttamaan ainakin ’2,5 biljoonan dollarin [9,8 biljoonan markan] arvioidun vajauksen sosiaaliturvajärjestelmään’. Se lisäsi: ”Kuten vapaamieliset haluavat väittää, kansakunta on tämän velkaa itselleen ja se tullaan maksamaan korottamalla tulevaisuudessa veroja. Tietenkin tämä on hölynpölyä. Verojen korottaminen tulevaisuudessa näin paljon voi ainoastaan viedä pohjan pois verotukselta.”

Missä on vika? Ensiksikin ne, jotka panivat alulle sosiaaliturvaohjelman, ajattelivat, että kaiken aikaa kasvava väestö tuottaisi yhä suuremman määrän nuoria työntekijöitä, jotka maksaisivat veroa ja pitäisivät huolta eläkkeelle jäävistä vanhuksista. Mutta niin ei ole käynyt. Väestön kasvu on Suomessa, Yhdysvalloissa ja monissa muissa teollisuusmaissa hidastunut eikä nopeutunut, koska perheiden lapsiluku on pienentynyt. Suomen väkiluvun kasvulle on myös merkinnyt huomattavaa suoneniskua siirtolaisuus varsinkin Ruotsiin.

Siksi veroa maksavien uusien työntekijöiden tulva ei ole toteutunut. Sen sijaan on tullut iäkkäiden eläkeläisten kasvava hyökyaalto, joita suhteellisesti yhä harvemmassa olevat työntekijät joutuvat tukemaan taloudellisesti.

Julkaisussa Vital Speeches of the Day William Cotter, joka kuului erääseen Yhdysvaltain hallituksen tätä asiaa tutkimaan nimittämään komiteaan, sanoi tästä:

”Koska nykyiset eläkeläiset saavat parhaillaan etuisuutensa nykyisiltä työntekijöiltä, tulee tärkeäksi laskea yhtä eläkeläistä kohti olevien työntekijöiden määrä.

”Kun järjestelmä pantiin alulle, jokaista etuisuuksia saavaa eläkeläistä kohti oli 7 veroa maksavaa työntekijää. Parhaillaan on vain 3 työntekijää jokaista eläkkeellä olevaa kohti. Lisäksi tuo suhde on huononemassa.a

”Käyttämällä väestönlaskentatoimiston väestöennusteita työryhmämme arvioi, että vuosisadan lopulla tulee olemaan vain 3 työntekijää jokaista kahta eläkeläistä kohden.”

Se merkitsee ilmeisestikin kestämätöntä verotaakkaa. Tämän vuoksi joistakuista asiantuntijoista tuntuu, että ohjelma on menossa kohti varmaa vararikkoa tai ainakin sitä tullaan muuttamaan perinpohjaisesti. He sanovat, että koska järjestelmä ei pysty selviytymään kustannuksistaan edes nykyisin, se ei pysty mitenkään selviytymään niistä tulevaisuudessa, kun sen kannettavaksi sälytetään paljon raskaampia taakkoja.

Valtioko pelastajaksi?

Voiko valtio tulla avuksi? Niin jotkut toivovat, mutta onko se mahdollista?

Suomessa on sosiaalimenojen rahoitusjakauman suunniteltu muuttuvan siten, että vuonna 1985 valtion rahoitusosuus olisi 2,6 prosenttiyksikköä pienempi ja kuntien osuus 1,2 prosenttiyksikköä pienempi kuin viime vuonna. Työnantajien rahoitusosuuden on suunniteltu kasvavan 3,3 prosenttiyksikköä. Myös vakuutetut ja sosiaalipalvelusten käyttäjät maksaisivat vuonna 1985 enemmän kuin nykyisin. Näin ollen ei ole odotettavissa, että valtion suhteellista osuutta sosiaalivakuutusjärjestelmän kustannuksista lisättäisiin Suomessa. On lisäksi pidettävä mielessä, että valtion tulot eivät verorasitusta lisäämättä nykyisinkään riitä kaikkiin menoihin, sillä viime vuosina lainanottoa on jouduttu voimakkaasti lisäämään budjetin saamiseksi tasapainoon, joten valtion rahoitusosuuden kasvattaminen merkitsisi verotuksen kiristymistä nykyisestään.

Tilanne on samankaltainen myös monissa muissa maissa. Esimerkiksi Yhdysvalloista The Wall Street Journal -julkaisu sanoi: ”Usko tai älä, mutta liittovaltion hallitus on samassa veneessä.” Näin on, koska menot kasvavat kaiken aikaa tuloja nopeammin. Yhdysvaltain hallituksen budjetin vajaus varainhoitovuodella 1975 oli noin 43 miljardia dollaria (168 mrd. mk). Vuoden 1976 vajaukseksi arvioidaan 70 miljardia dollaria (273 mrd. mk). Nämä ovat suurimmat alijäämät rauhan aikana. Liittovaltion hallituksen velka on kohta 600 miljardia dollaria (2340 mrd. mk).

Koska liittovaltion velka on Yhdysvalloissa jo näin suuri, monista taloustieteilijöistä tuntuu, että kaikki toiveet tulevien sosiaaliturva-avustusten maksamisesta liittovaltion varoista ovat epärealistisia.

Lisäksi historia osoittaa, että hallitukset, johtajat, yhteiskuntajärjestelmät ja taloudelliset järjestelyt ovat olleet varsin epävakaita. Pettäviin ihmisten laitoksiin luottaminen turvallisuuden saamiseksi ei näin ollen ole järkevää.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan

Ihmiset tarvitsevat todellisuudessa paljon parempaa turvallisuusjärjestelmää kuin mikään, minkä he ovat tähän mennessä keksineet. Tarvitaan kipeästi, että turvattomuus loppuisi pysyvästi.

Onko olemassa aitoa, realistista toivoa sellaisesta turvallisuudesta? Kyllä on! Nykypäivien epävakaat olot pelkästään vahvistavat tuon toivon todellisuuden.

Raamatun profetiat ennustivat selvästi, että nykyinen asiainjärjestelmä astuisi ”lopun aikaan” eli aikakauteen, jota nimitetään ”viimeisiksi päiviksi” ja jolloin kaikki ihmisten laitokset kokisivat suurta ahdinkoa ja takaiskuja. (Dan. 11:40; 2. Tim. 3:1–5; Matt. 24:3–14) Juuri parhaillaan maailmanlaajuisesti vallitsevat olosuhteet ovat tunnusmerkkinä siitä, että me olemme tuossa ajassa.

Tämä merkitsee, että se aika on todellisuudessa käsillä, jolloin ihmiskunnan Luoja, Jehova Jumala, tulee puuttumaan ihmisen asioihin niiden panemiseksi kuntoon täällä maan päällä. Jeesus Kristus käski seuraajiensa odottaa tätä, kun hän sanoi Jumalan hallituksen, hänen taivaallisen valtakuntansa, ottavan maan valvontaansa määräaikana. (Matt. 6:9, 10) Me olemme siksi tulossa hyvin lähelle sitä päivää, jolloin nykyinen epätyydyttävä asiainjärjestelmä tullaan murskaamaan pois olemassaolosta tien raivaamiseksi Jumalan ohjauksen alaiselle uudelle järjestykselle. – 2. Piet. 3:13.

Raamatun profetiat ennustavat, että Jumalan uudessa järjestyksessä ei tule enää olemaan minkäänlaista turvattomuutta, joka pilaisi maan asukkaiden onnellisuuden. Sota, nälkä, ahneus, taloudellinen kilpailu ja sorto tulevat kaikki olemaan poissa. Sen sijaan ihmiset ”iloitsevat suuresta rauhasta”, kun vallitsee ”turvallisuus iankaikkisesti”. Kuinka tervetullutta se onkaan oleva nykypäivien kasvavaan turvattomuuteen verrattuna! – Ps. 37:11; Jes. 32:17.

[Alaviitteet]