Pyrkiikö YK panemaan uskonnon ahtaalle?

”OLIPA kerran aika, jolloin Yhdysvallat ja toiset valtiot näkivät Yhdistyneissä Kansakunnissa ihmisoikeuksien esitaistelijan ja yleisten vakaumusten puolueettoman puolustajan”, huomautti Englannissa ilmestyvä Manchester Guardian -lehti. Monien vuosien ajan ihmiset ihailivat YK:n kuuluisaa Ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta vapauden esikuvana. Mutta nyt aletaan Guardian-lehden mukaan vapautua ”harhakuvitelmista”. Mistä muutos johtuu?

Jotkut syyttävät YK:n ihmisoikeuksien toimikuntaa siitä, että se toimii vastoin sille aiottua tarkoitusta. Esimerkiksi kun Yhdysvaltain edustaja palasi toimikunnan vuoden 1976 istunnosta Genevestä, hän oli närkästynyt siitä, mitä siellä oli tapahtunut. Hän esitti julkisessa vastalauseessaan 1. huhtikuuta joitakin yllättäviä syytöksiä.

Ensiksi hän syytti, että ehdotettu uskonnonvapautta koskeva julistus ”vääristyy vähitellen sanamuotoon, jonka tarkoituksena on rajoittaa uskonnonvapautta ja yksilön vakaumusta sillä tekosyyllä, että uskonto synnyttää suvaitsemattomuutta, rotuerottelua ja kolonialismia ja uhkaa siten rauhaa ja . . . valtion turvallisuutta”.

Valtuutettu Leonard Garment väitti, että julistusta nykyisessä sanamuodossaan ”voidaan käyttää horjuttamaan uskonnollisten järjestöjen ja uskonnon harjoittamisen laillisuutta ja voidaan todella käyttää laillistamaan niiden tukahduttaminen”.

Hän hyökkäsi myös erästä toista äskettäin vuoden 1976 istuntokaudella hyväksyttyä päätöslauselmaa vastaan, joka koski ”oikeutta elämään”. Hän väitti, että tämän päätöslauselman todellinen sisällys on se, että ”jos valtio jostakin syystä päättää, ettei se ole ’turvassa’ tai . . . että sen ’rauhaa uhataan’, silloin se voi tästä lähtien YK:n ihmisoikeuksien toimikunnan virallisella hyväksynnällä peruuttaa kaikki muut ihmisoikeudet, jotka koskevat puhumista, uskonnon harjoittamista, kokoontumista ja maastamuuttoa, – kunnes kaikkein tärkein uhka, joka koskee ’oikeutta elämään’, menee ohi”.

Tästä syystä Garment valitti, että tämä päätöslauselma ”sallii rikoksia ihmisoikeuksia vastaan tehtävän avoimesti, jopa ylpeästi, rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden nimessä”. – Lehdistölle jaettu tiedote, Yhdysvaltain valtuuskunta Yhdistyneille Kansakunnille 1. huhtikuuta 1976. (Kursivointi meidän.)

Siinä oli joitakin painavia syytteitä. Todistavatko tulevaisuuden tapahtumat Garmentin pelon aiheelliseksi, vai ovatko nämä YK:n päätöslauselmat pelkkää tyhjää poliittista kehumista, jolla ei ole mitään todellista voimaa? Vain aika näyttää sen varmasti, mutta jotkin niistä tapahtumista, jotka johtivat esittämään nämä syytökset, saattavat yllättää sinut. Saatat olla yhtä yllättynyt kuullessasi, miten YK:ssa suhtaudutaan uskontoon.

YK ja uskonto

Vuonna 1962 yleiskokous pyysi virallisesti ihmisoikeuksien toimikuntaa laatimaan julistuksen uskonnollista suvaitsemattomuutta vastaan. Samalla se pyysi julistusta rotusyrjintää vastaan. Vain vuotta myöhemmin, vuonna 1963, julkaistiin valmistunut rotujulistus. Mutta, outoa kyllä, on kulunut melkein viisitoista vuotta ja vain otsikko ja kahdeksan kappaletta uskontoa koskevan julistuksen johdannosta on hyväksytty. Miksi on näin?

Vuoden 1973 neuvottelun aikana Costa Rican valtuutettu ilmaisi mielipiteensä sanoen, että valmistelukomiteassa ”ponnisteltiin sen varmistamiseksi, ettei tämä julistus koskaan näkisi päivänvaloa”. Hän oli sitä mieltä, että työtä vaikeutettiin ”kaikenlaisilla verukkeilla”.¹a

Kuitenkin noina viivyttelyn vuosina valmisteilla oleva julistus sai vähitellen yllättävän käänteen. Neuvottelujen viralliset asiakirjat osoittavat, että monet maat ilmeisesti kaihtavat asiakirjaa, joka antaisi uskonnolle täyden vapauden. Julistus, joka kieltäisi selvästi kaikki uskonnolle asetettavat rajoitukset, saattaisi olla niiden kannalta diplomaattisesti hankala.

Välttääkseen tätä heidän valtuutettunsa ovat turvautuneet moniin menettelytapaa koskeviin vastalauseisiin ja viivytyksiin. He ovat myös kiistelleet melkein jokaisesta julistusluonnoksen sanasta. Tämä uuvuttava prosessi on usein johtanut kompromisseihin sanamuodossa, jonka voi tulkita monella tavalla. Yhdysvaltain valtuutettu sanoo kunkin sellaisen kompromissin olevan ”niin vähäiseltä vaikuttava, että peräänantamista voidaan aina puolustella – ainakin toistaiseksi”.

Seuraavassa kirjoituksessa havaitsemme, miten nämä viimeaikaiset YK:n asiakirjat on uudelleen muotoiltu joitakin oikeuksia puolustavista lausunnoista julistuksiksi, joita voitaisiin käyttää jopa kaventamaan näitä oikeuksia.

[Alaviitteet]