Euroopan ”Panaman kanava”
Herätkää!-lehden Länsi-Saksan-kirjeenvaihtajalta
JOS joku pyytäisi sinua mainitsemaan nimeltä maailman tärkeimmät kanavat, niin mitkä tulisivat mieleesi? Mainitsisit todennäköisesti Panaman kanavan ja tietenkin myös Suezin kanavan. Pohjoiseurooppalaisen vastaukseen sisältyisi todennäköisesti ”Pohjanmeren-Itämeren kanava”, joka tunnetaan myös Kielin kanavana.
Tämä tärkeä vesitie kulkee Jyllannin niemimaan poikki Elben varrella sijaitsevasta Brunsbüttelistä koilliseen Kielin Holtenauhun Kielinvuonon rannalle, josta päästään Itämerelle. Jos tätä kanavaa ei olisi, laivojen pitäisi mereltä toiselle päästäkseen tehdä pitkä kierros Skagenin niemen ympäri, joka sijaitsee noin 460 kilometrin päässä pohjoisessa.
Saattaisimme nimittää tätä ihmisen tekemää vesitietä Euroopan ”Panaman kanavaksi”. Mutta sitä käytetään vielä enemmän kuin tuota paremmin tunnettua kanavaa. Kielin kanavasta kulkee vuosittain jopa 85000 laivaa. Se on lähes neljä kertaa niin paljon kuin kulkee Suezin kanavasta ja viisi kertaa niin paljon kuin on vuosittain Panaman kanavan käyttäjiä. Eräs Kielin kanavan hallintovirkailija on laskenut, että jos kanavaa vuosittain käyttävät alukset pantaisiin perättäin siten, että niiden välissä on välttämätön tila, saataisiin 44000 kilometriä pitkä saattue, joka ulottuisi hieman pitemmälle kuin kerran maapallon ympäri päiväntasaajan kohdalta. Eivätkä tähän lukuun sisälly urheiluveneet, jotka käyttävät tätä vesitietä.
Kanavan tarve
Kielin kanava on nyt ollut käytössä 80 vuotta. Kanavahanke pantiin alulle Saksan kanslerin Otto von Bismarckin vaikutuksesta. Bismarck piti sitä diplomatian välikappaleena. Koska Bismarck ymmärsi, että Saksan laivasto tarvitsi tehokasta vesitietä päästäkseen siirtymään nopeasti Pohjanmereltä Itämerelle ja päinvastoin, hän sai keisari Wilhelm II:n tukemaan kanavan rakentamista.
Hanke muistutti sotatointa. Toisinaan jopa 8900 miestä oli töissä. Kanavan ja sen sulkujen, siltojen ja satamalaitteiden rakentaminen vaati työntekijöitä siirtämään noin 82 miljoonaa kuutiometriä maata. Työt jatkuivat vuodesta 1888 vuoteen 1895. ”Keisari Wilhelmin kanava”, niin kuin sitä silloin nimitettiin, tuli maksamaan 156 miljoonaa Saksan markkaa. Viralliset avajaiset pidettiin 21. kesäkuuta 1895 suurin juhlallisuuksin.
Kanavaa on pitänyt myöhemmin levittää ja uudenaikaistaa. Nykyään se on 98 kilometriä pitkä ja 11 metriä syvä. Se on pinnasta 162 metriä leveä ja kapenee pohjaa kohti 90 metrin levyiseksi.
Pohjanmeren ja Itämeren pintojen korkeuseron tasaamiseksi Kielin kanavassa on kaksoissulut molemmissa päissä. Niihin sopii jopa 310 metriä pitkiä laivoja. Kaksi valvontakeskusta ohjaa merkkivaloja ja välittää ja pitää yllä radioyhteyksiä, mikä auttaa liikennöimään turvallisesti ja nopeasti.
Kauniita maisemia matkan varrella
Matka kanavan toiseen päähän kestää 7–9 tuntia käytettävästä laivasta riippuen. Matkan aikana on mahdollista nähdä vilahdukselta Saksan liittotasavallan pohjoisen osavaltion Schleswig-Holsteinin kaunista maaseutua. Tein hiljattain tämän matkan rahtialuksella. Annahan kun kuvailen matkalla näkemääni.
Matkamme lyhyen alkuvaiheen aikana erikoiskoulutuksen saanut luotsi ohjaa aluksen miinojen ohi, jotka ovat olleet Pohjanmeressä toisesta maailmansodasta lähtien. Samanlaisia miinoja sijaitsee yhä kanavan toisessa päässä Itämeressä. Laivojen ei sallita kulkea itse valitsemiaan reittejä näillä alueilla, vaan niiden täytyy pysyä määrätyillä reiteillä.
Jätettyämme Pohjanmeren taaksemme kuljemme lyhyen matkaa Elbeä pitkin Brunsbüttelin satamaan. Vihreä valo ilmoittaa meille, että voimme ajaa sulkuihin. Odottavat satamatyöntekijät tarttuvat voimakkailla käsillään paksuihin köysiin ja kiinnittävät laivan turvallisesti sulun pollareihin.
Nyt joudutaan odottamaan vähän sillä aikaa, kun kapteeni huolehtii muodollisuuksista ja laivaan siirretään vettä ja ruokatarvikkeita. Kauan merellä olleet merimiehet käyttävät tilaisuutta hyväkseen soittaakseen kotiin tai kirjoittaakseen omaisilleen. Jotkut eurooppalaiset merimiehet tapaavat täällä vaimonsa ja lapsensa ja ottavat heidät mukaan kanavamatkalle.
Lopulta on aika jatkaa matkaa. Laivamme siirtyy hitaasti luotsin ohjaamana kanavaan. Eteemme levittäytyy laakea vihreä suo, jota täplittävät maatilat. Ensimmäiset 20 kilometriä Kielin kanava kulkee meren synnyttämien kerrostumien poikki. Joissakin paikoin maa on kolme metriä matalammalla kuin veden pinta kanavassa. Tämän vuoksi maaseudulla kävelevät tai ajavat ihmiset näkevät oudon näyn laivasta, joka lipuu niittyjen ja peltojen ylitse.
Kanavan keskivaiheilla havaitsemme sen rantojen tulevan korkeammiksi ja olevan pensaiden ja puiden peittämiä. Matalille maavalleille istutetut pensasaidat ympäröivät peltoja ja niittyjä ja suojaavat niitä alati puhaltavilta tuulilta. Pensaiden joukossa olevat syreenit lisäävät kauneutta ja hyvää tuoksua ilmaan. Itäpuoli on kuitenkin savikkoa, mikä on hedelmällistä viljelysmaata. Kaiken kaikkiaan Kielin kanava kulkee sellaisen maanviljelysvyöhykkeen poikki, jonka yleinen taloudellinen merkitys on suurempi kuin minkään muun Saksan liittotasavallan osavaltion.
Kanavamatkamme muutamien viimeisten kilometrien maisemat ovat todella maalauksellisia. Vähää ennen kuin saavumme suluille, näemme suuria maatiloja, joiden päärakennukset ovat puistomaisten alueiden ympäröimiä. Se muistuttaa menneestä aikakaudesta, jolloin ritarit ja aateliset omistivat tämän alueen. Pian kuitenkin tiilipenkereet, varastosiilot, nostokurjet, öljytankit ja sillat kertovat meille, että olemme saapuneet Kielin Holtenauhun, kanavamatkamme päätepisteeseen.
Sadat purjeveneet lausuvat meidät tervetulleiksi, sillä Kiel tunnetaan purjeveneilijöiden mekkana. Valkoisten purjeiden ja niiden lomassa olevien pinaakkereiksi nimitettyjen värikkäiden myötäpurjeiden katseleminen muodostaa miellyttävän päätöksen matkallemme Euroopan kuuluisalla ”Panaman kanavalla”.
[Kartta s. 14]
(Ks. painettu julkaisu)
TANSKA
Schleswig
Rendsburg
Kielin lahti
POHJANMERI
ITÄMERI
Kiel
KIELIN KANAVA
Brunsbüttelkoog
Lyypekki
Elbe
LÄNSI-SAKSA
Hampuri
ITÄ-SAKSA