Mitä tehdä kahvikriisin kohdatessa?
KAHVIA oli 1930-luvulla niin runsaasti, että brasilialaisten viljelijöiden kerrotaan polttaneen sitä 70 miljoonaa säkillistä!
Kuten kahvinjuojat hyvin tietävät, ajat ovat muuttuneet huomattavasti 1970-luvulla. Kahvin hinnan kohoaminen 40–50 markkaan kilolta teki aikaisemmin lähes merkityksettömästä torikassitavarasta suuren ostoksen. Kun joissakin Tokion kahviloissa kahvikupillisen hinta nousi 300 jeniin (n. 4 mk:aan), niin paikallinen sanomalehti syytti kahviloiden omistajia siitä, että ne ”kiskovat voittoja hinnankorotusta hyväkseen käyttäen”.
Kahvin korkea hinta ei ole niinkään suuri ongelma teetä rakastaville japanilaisille, jotka juovat vuosittain keskimäärin vain noin 100 kupillista kahvia henkeä kohti. Mutta ruotsalaisille, jotka juovat vuodessa keskimäärin yli 1600 kupillista kahvia, ja suomalaisille, jotka juovat sitä lähes 1600 kupillista, siitä voi tulla melkoinen menoerä. Keskivertoyhdysvaltalainen on näiden kahden äärimmäisyyden välissä: hän juo noin 800 kupillista vuosittain. Suomalaisille on kahvin keittämisestä kotona tullut siis tapa, joka maksaa viitisensataa markkaa vuosittain henkeä kohti.
Hinnannousun syitä
Mutta mikä antoi alkusysäyksen korkeille hinnoille? Onko niissä syytöksissä mitään perää, joiden mukaan kahvintuottajamaat olisivat tehneet salaliiton nostaakseen hintojaan samalla tavalla kuin öljyntuottajamaiden kartelli teki? Vai oliko kahvista todella pula, mikä nosti hinnat korkealle menekistä johtuvan paineen vuoksi? Joidenkuiden kahvin ystävien keskuudessa tästä tuli todella kuuma kiistakysymys. Kuluttajat ja poliitikot alkoivat esittää vihaisia syytöksiä. Jotkut vastuussa olevat vaativat kahvin boikotoimista toivoen, että hinnat väkisin laskisivat kysynnän vähetessä.
Todisteet näyttävät osoittavan, että kahvin hinnannousuun on useita syitä. Lisäksi sekä joissakin kuluttajien esittämissä syytöksissä että kahvintuottajien puolusteluissa saattaa olla perää.
Alkusysäyksen antoi tietenkin vuoden 1975 tuhoisa halla, joka vähensi Brasilian vuosituotantoa kahdella kolmasosalla vuonna 1976. Uudet kahvipensaat voivat tuottaa hedelmää aikaisintaan vuonna 1978. Lisäksi ongelmat muissa kahvintuottajamaissa vähensivät jossain määrin tuotantoa. Angolan sodan, Ugandan ja Etiopian levottomuuksien, Guatemalan maanjäristyksen ja Kolumbian tulvien on yhdessä sanottu aiheuttaneen vähennyksiä ja viivytyksiä sadossa.
Siitä huolimatta vuonna 1976 koko maailman tuotanto jäi vain noin 15 prosenttia alhaisemmaksi kuin edellisenä vuonna. Yleensä on voitu turvautua laajoihin varastoihin, joten tämä ei ollut mikään sietämätön isku tarjonnalle. Itse asiassa kerrotaan, että Brasilia pystyi varastoihinsa turvautumalla tarjoamaan enemmän kahvia maailman markkinoille vuonna 1976 kuin se tarjosi vuonna 1975. Mistä sitten johtuu tämä huikea hinnannousu?
Jotkut asiantuntijat sanovat, että osasyyllinen oli juuri mainittu tuotantovaikeuksien synnyttämä epävarmuus. Tämä riitti kiihdyttämään kauppaa kansainvälisillä kahvimarkkinoilla. Keinottelijat ja tukkukauppiaat ostivat kahvia, koska he odottivat, että se loppuu kesken. Lumivyöryn lailla paisuva kysyntä moninkertaisti nopeasti hinnat. Monet perheenemännät muistavat vain vähän aikaa sitten samanlaisen yhtäkkisen jyrkän sokerin hinnannousun ennen sen romahtamista. Tietenkin ahneudella ja keinottelulla oli epäilemättä oma osuutensa molemmissa tapauksissa.
Mutta kysynnän aiheuttama paine ei ollut ainoa tekijä yhtäkkisen hinnannousun takana. Jotkin tuottajamaat nostivat vientiveroaan huomattavasti käyttäen epäilemättä hyväkseen kasvanutta kysyntää. Näin ollen tammikuun puoliväliin mennessä Kolumbia sai noin 13 markkaa kiloa kohden vientiverona, kun taas Brasilia oli nelinkertaistanut oman vientiveronsa melkein 9 markkaan kilolta maaliskuun alkuun mennessä. Pelkästään veroina perittiin yhtä paljon ellei enemmänkin kuin kuluttajat olivat maksaneet kahvista vähittäiskauppiaille vain muutamia kuukausia aikaisemmin!
Tästä oli tietenkin joitakin etuja tuottajamaiden yleensä huonopalkkaisille pienten kahviviljelmien hoitajille, vaikka monien kahvinpoimijoiden kerrotaan vieläkin saavan vain noin 4 markkaa päivässä työstään. Mutta suuret maanomistajat ja ostajat kahmivat taskuihinsa suuret rahasummat, ja kahvimaat paransivat suuresti kauppatasettaan muiden maiden suhteen. Esimerkiksi Brasilian kahvitulot enemmän kuin kaksinkertaistuivat vuonna 1976 ja niiden odotetaan lähes nelinkertaistuvan vuonna 1977.
Siitä huolimatta merkit enteilevät muutosta. Yhdysvaltain maatalousministeriö arvioi nyt, että vuonna 1978 maailman kahvintarjonta ylittää jälleen kysynnän noin 25 prosentilla. Toinen pahaenteinen merkki kahvintuottajille on kahvinkulutuksen 20 prosentin lasku Yhdysvalloissa vuonna 1976, mikä vastasi jatkuvaa hinnannousua.
Jotkut asiantuntijat varoittavat, että sama, mitä tapahtui Englannissa 1900-luvun puolivälissä, voisi tapahtua uudestaan. Ruostesieni tuhosi Ceylonin kahvipensaat, ja kahvin hinta nousi huimasti. Ja ne englantilaiset, jotka olivat juoneet kahvia, vaihtoivat teehen – pysyvästi. Nyt he juovat yhdeksän kupillista teetä yhtä kahvikupillista kohden.
Tappavatko huimaavasti nousevat hinnat ’kultamunia munivan kanan’? Sokerin hinnan yhtäkkinen nousu ja romahdus muutama vuosi sitten saattaa olla enne siitä, mitä voisi tapahtua kahvin suhteen. Ehkäistäkseen ennalta tällaista suhdanteiden voimakasta heilahtelua kahvintuottajamaat ovat yrittäneet suunnitella hintojen vakauttamisjärjestelmää ennen kahvin ylituotannon palaamista. Mutta mitä maailman kahvinjuojat voivat tehdä, jos heidän mielijuomansa on tullut liian kalliiksi heidän rahapusseilleen?
Vaihtoehdot
Halutessaan epätoivoisesti virkistävää kuumaa juomaa monet yrittävät erilaisilla menetelmillä saada kahvin riittoisammaksi tai käyttävät korvikkeita. The National Observer -lehti kertoo kalifornialaisesta perheestä, jossa käytetyt kahvinporot kuivataan uunissa uudelleen käyttämistä varten. Toiset käyttävät vähemmän kahvinporoja jo alun pitäen ja keittävät siis laihempaa kahvia.
Asiantuntijat ehdottavat muitakin tapoja, joilla kahvista voi tehdä riittoisampaa. Jotta jauhettu kahvi säilyttäisi arominsa, he ehdottavat, että avatut kahvipakkaukset varastoitaisiin ilmatiiviisti pakastimeen tai jääkaappiin. Toinen tapa, millä kahvin aromin saa säilymään, on se, että jauhaa papuja vain senhetkistä tarvetta varten pienellä sähkömyllyllä, jollaisia myydään juuri tätä tarkoitusta varten. Jotkut uskovat, että vastajauhetuista pavuista keitetty kahvi maistuukin kaikkein parhaalta. Kokonaiset pavut pysyvät tuoreina useita kuukausia, kun taas jauhetun kahvin aromi haihtuu paljon nopeammin. Ainakin yksi amerikkalainen yhtiö markkinoi kahvihiutaleita, joista sanotaan saatavan irti noin 15 prosenttia enemmän aromia kuin samasta määrästä tavallisesti jauhettua kahvia.
Voisit ehkä kokeilla halvempia kahvilaatuja. Jotkut yllättyvät huomatessaan, että he pitävät niistä aivan yhtä paljon tai voivat sietää niitä niiden huokeuden takia. Pikakahviin siirtyminen voi myös säästää. Muuan tutkija havaitsi, että sumutuskuivattu pikakahvi tuli kolmanneksen halvemmaksi kuppia kohden kuin jokin nimekäs jauhettu kahvi.
Ne, jotka eivät ole turhan tarkkoja, voisivat tehdä kahvistaan riittoisampaa lisäämällä siihen sellaisia jatkoaineita kuin esimerkiksi sikuria. Sikuria voi olla saatavana jo valmiiksi kahviin sekoitettuna tai sitten erikseen niille, jotka haluavat valmistaa oman sekoituksen. Vaikka kaupan sekoitus saattaa maksaa saman verran kuin pelkkä kahvi, niin sitä tarvitaan vain noin puolet vähemmän samanvahvuisen kahvin keittämiseen. Maun hyväksyttävyys riippuu sitten jokaisesta itsestään.
”Pula-ajan kahvin”, joka on tehty sekoittamalla paahdettua ohraa samaan määrään oikeata kahvia, kerrotaan olevan yksi säästämismenetelmä, jonka yhdysvaltalaiset omaksuivat suuren lamakauden aikana. Tosiasiassa paahdettua ohraa käytetään vielä nykyään Japanissa ja Koreassa, ja siitä valmistetaan tummaa ohrateetä, jonka paahdetun pähkinän kaltaisen maun sanotaan muistuttavan kahvin makua. Sitä voidaan ostaa monelta itämaiselta torilta.
Kahvin korvikkeita on markkinoitu monilla eri nimikkeellä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Ne on pääasiassa valmistettu viljasta, eivätkä ne tietenkään sisällä kofeiinia, joka antaa kahvinjuojille sen ”piristysruiskeen”, josta monet tuntuvat pitävän vielä enemmän kuin itse kahvin mausta. Tee on kuitenkin vaihtoehto, joka tyydyttää tämän halun. Kahvin korvaajana teellä ei tunnu olevan vertaistaan.
Kokeile teetä
Lontoon teeneuvoston sihteeri julisti: ”Kahvin korkea hinta on parasta, mitä teelle on tapahtunut.” Englantilaisten teenjuonti oli 10 vuoden aikana vähentynyt viidestä kupillisesta henkeä kohti päivässä vain vähän yli neljään kupilliseen, mutta kahvin jyrkkä hinnannousu ilmeisesti pysäytti laskun. Myös suomalaiset toivat vuonna 1976 melkein 22 prosenttia enemmän teetä maahan kuin vuonna 1975.
Myös teen hinta on nopeasti moninkertaistunut kysynnän kasvaessa, eikä tee ole halpaa kiloa kohti, vaan sen hinta vaihtelee hieman kahvia alhaisemmasta hinnasta jopa 310 markkaan kilolta, mikä on erään kiinalaisen teelaadun hinta. Mutta kilosta teetä tulee 4–5 kertaa enemmän juomaa kuin samasta määrästä kahvia: 450–550 kupillista teetä verrattuna korkeintaan 110 kupilliseen kahvia. Äsken mainittua 310 markan eksoottista kiinalaista teetä voidaan hauduttaa useammin kuin kerran, jolloin teekilosta voi saada jopa 1500 kupillista juomaa.
Toinen teen etu on se, että on olemassa melkein jokaisen makuun sopivia teelaatuja ja -sekoituksia, paitsi ei ehkä kovimman kahvinjuojan makuun sopivaa. Kokeilemalla monia eri laatuja saat tavallisesti selville, mistä juuri sinä pidät.
Tee sisältää noin puolet tai hieman enemmän kahvin kofeiinimäärästä. Näin ollen se antaa jonkin verran sitä piristystä, jota kahvinjuojat odottavat saavansa. Mutta lisäksi ”juomaksi valmistettu tee sisältää muita aineita, jotka hidastavat kofeiinin vapautumista ja tekevät siitä kahvia vähemmän hermostoa ärsyttävän ja jotka pitkittävät sen kiihottavaa vaikutusta”, kertoo The Wall Street Journal -lehti. Kaksi brittiläistä teollisuustutkijaa väittää myös, että teellä on ”ainutlaatuinen ominaisuus poistaa kofeiinin epämiellyttävät sivuvaikutukset muuttamatta sen kykyä vähentää liikajännitystä”.
Jos siis kahvin korkea hinta huolestuttaa sinua, niin sinulta ei varmasti puutu vaihtoehtoja. Kahvikriisi avasi oven uusiin makunautintoihin monille sellaisille, jotka eivät muuten olisi maistaneet muuta kuin nykyistä kuumaa lempijuomaansa.
[Tekstiruutu s. 7]
”Maistelitko” kahviasi tänä aamuna?
Oikeastaan et. Kirja The Human Senses (Ihmisen aistit) kertoo: ”Makuaisti . . . ei pysty täydellisesti käsittämään erilaisten lihojen, hedelmien, voin ja kahvin todellista makua. Se, paljonko näiden ja melkein kaikkien muiden ruokien makua arvostetaan, riippuu pääasiassa siitä, missä määrin ne vetoavat hajuaistiin.” Ilman hajuaistia syömisessä ja juomisessa ei todellakaan olisi paljon nautintoa. Sinun pitäisi pakottaa itsesi syömään ylläpitääksesi tarmoasi ja voimiasi. Se olisi lähes yhtä mekaanista kuin halkojen lisääminen tulipesään sen pitämiseksi palamassa. Etkö olekin iloinen siitä, että Suunnittelijasi teki tästä tarpeellisesta toimenpiteestä niin nautittavan?